Jos aikuisella lapsella on mielenterveysongelmia

Sanoisin, että auta häntä siivouksessa = siivotkaa yhdessä. Älä siivoa yksin, äläkä kokonaan.

Jos ei ole astianpesukonetta, niin sinä peset ja hän huuhtelee -tyyliin. Ei liikaa kerralla, vaan vaikka joku huone riippuen kuinka sekaista ja likaista. Yksilöi toimet ja tee raskaampi. Lapsi tekee sitten kevyemmän osan perästä. Sinä peset lattian ja hän kuivaa sen jne. Pikku hiljaa vaihda osia erityisesti jos on helppoa ja nopeaa pestävää.

Kyllä sen aikuisen lapsen pitää itse siivota olipa mt-ongelmia eli ei. Siellä nyt curlingäippä haluaa pitää pentunsa esiliinannauhoihinsa sidottuna ikuisesti.

Sosiaalitoimeen soitto, ja huoli sinne, kyllä ne neuvoo.

Mt-ongelmainen tarvitsee apua arkensa pyöritykseen. Tottakai voit auttaa. Koita pitää kuntouttava ote mielessä, eli yritä ohjata myös itse tekemään, jos / kun vointi sen sallii.

Itse ajattelen että vanhemmalla on moraalinenkin velvollisuus auttaa lastaan, jos tämä on sairas. 

Sinä curlingista syyttävä, sanoisitko samaa fyysisen sairauden kohdalla? Vaikka syöpähoidot niin että jaksaa vain maata? Tai jalka poikki ja kipsissä, onko auttaminen silloinkin "curling-vanhemmuutta"? 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimeen soitto, ja huoli sinne, kyllä ne neuvoo.

Älä kuitenkaan kerro että siivoot siellä, kun sossun väki haluaa sun siivoovan siel aina sitten ja ilmaiseksi.

Voithan käydä tilapäisesti siivoamassa, mutta se siivousapu ei poista itse ongelmaa. Auta hänet terapiaan, psykologille tai psykiatrille. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen aikuisen lapsen pitää itse siivota olipa mt-ongelmia eli ei. Siellä nyt curlingäippä haluaa pitää pentunsa esiliinannauhoihinsa sidottuna ikuisesti.

Sairastuin psyykkisesti lähes kolmekymppisenä. Pahimmillaan kämppä oli viikkoja siivoamatta, vanukaspurkkien jämät mädäntyivät sängyn alle jne. Äitini tuli auttamaan siivoamisessa, vaikken millään olisi jaksanut niin en kehdannut antaa äidin yksinään häärätä. Kävi joka toinen torstai auttamassa monen kuukauden ajan, kunnes oloni helpottui. Olen edelleen äidilleni kiitollinen, hän auttoi eikä tehnyt puolestani.

Kysyisin lapselta, haluaako hän apua siivoamisessa. Jos ei halua, en tyrkyttäisi sitä.

Kaffebulla kirjoitti:

Kysyisin lapselta, haluaako hän apua siivoamisessa. Jos ei halua, en tyrkyttäisi sitä.

Hän sanoo, että se auttaa hänen oloaan, kun ei ole niin sotkuista. Ja varmaan hänestä on mukava kun käyn.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen aikuisen lapsen pitää itse siivota olipa mt-ongelmia eli ei. Siellä nyt curlingäippä haluaa pitää pentunsa esiliinannauhoihinsa sidottuna ikuisesti.

paraskin sanoja. sinulle äitisi pesee pyykkisi ja tekee ruuatkin valmiiksi. sulle nyt oli vaan pääasia päästä haukkumaan naista curlingäipäksi ja oletit lapsen olevan tyttö,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimeen soitto, ja huoli sinne, kyllä ne neuvoo.

Älä kuitenkaan kerro että siivoot siellä, kun sossun väki haluaa sun siivoovan siel aina sitten ja ilmaiseksi.

Tuskin siellä siivottaisiin myöskään sossun kustantamana. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että auta häntä siivouksessa = siivotkaa yhdessä. Älä siivoa yksin, äläkä kokonaan.

Jos ei ole astianpesukonetta, niin sinä peset ja hän huuhtelee -tyyliin. Ei liikaa kerralla, vaan vaikka joku huone riippuen kuinka sekaista ja likaista. Yksilöi toimet ja tee raskaampi. Lapsi tekee sitten kevyemmän osan perästä. Sinä peset lattian ja hän kuivaa sen jne. Pikku hiljaa vaihda osia erityisesti jos on helppoa ja nopeaa pestävää.

Mukava ehdotus, mutta mt-ongelmainen on usein erittäin vastahankainen. Hyvää tarkittavat  ehdotukset torjutaan ja käytännön apu torjutaan. Se kuuluu sairauteen. Moni ns terve olisi iki-iloinen, jos joku tarjoutuisi auttamaan siivouksessa.

Vierailija kirjoitti:

Voithan käydä tilapäisesti siivoamassa, mutta se siivousapu ei poista itse ongelmaa. Auta hänet terapiaan, psykologille tai psykiatrille. 

Yksityispuolelle pääsee. Aika jo tänään tai huomenna. Rahaa. Kyllä Suomessa homma toimii ja apua saa.

Vierailija kirjoitti:

Voithan käydä tilapäisesti siivoamassa, mutta se siivousapu ei poista itse ongelmaa. Auta hänet terapiaan, psykologille tai psykiatrille. 

Nämä ehdotukset ovat uskomattomia. Kaikille edellämainituille asiantuntijoille kun saa ajan heti, kun keksii kysyä vai miten se oli?

Kysy lapselta, miltä hänestä tuntuu. Itse en yhtään tykännyt kun oma äiti tuli aina yllättäen ja ryhtyi touhuamaan rätin kanssa, laittoi tavarat eri lailla kuin ne itsestä tuntuu luontevalta. Kun sain suuni auki (ei mt-ongelmia, vaan ruuhkavuodet), niin sovittiin, että äiti tulee aina tiettyyn aikaan, ja sitten puuhataan jotain projektia yhdessä. Näin saan siivottua tavarat paikoilleen ja voidaan sitten vaikka hinkuttaa kaakelinvälejä ja jutella samalla ja laittaa sitten kunnolliset kahvit. Äidille on vaikeaa vain istua paikallaan, niin tämä on kaikille hyvä kompromissi.

Minä siivosin vaikka lapsi heikosti vastusteli. Parannuttuaan masennuksesta hän kiitti siitä, sanoi että siisti ympäristö auttoi häntä ja varsinkin kun olo alkoi parantumaan niin oli helpompi itse aloittaa paikkojen ylläpitosiivous (pikku paikka kerrallaan). Vein myös ruokaa, en motkottanut vaikka niitä löytyi sitten osittain syömättömänä. Vein vanhat pois ja toin uutta. Siitä tiesin että käänne parempaan on tapahtunut kun hän keitti itse kananmunia!

Masennuksessa ei ole voimavaroja kuin itsensä hengissäpitämiseen, tiesin ettei lapseni pahuuttaan jätä asuntoaan siivoomatta ja pyykkejään pesemättä. 

 

lapsen isä motkotti minulle tuosta siivoomisesta ja muusta mutta sitten kun aallonpohja oli voitettu niin hänkin sanoi, että oikein teit. Häntä vaan niin pelotti koko tilanne että oli helpompi tietyllä tavalla suljea itsensä ulkopuolelle. Se on häntä kaduttanut.