Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 50+ naiset jaksatte?
12.08.2018 |
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Kommentit (131)
Kuulostat silti masentuneelta jos työ on ainoa mikä kiinnostaa- itse olen diagnosoidusti masentunut ja sama juttu. Se vaikuttaa myös jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mittauta verensokeri.
Yleisesti tunnistan kyllä itsessäni myös saamattomuutta mutta tulkitsen laiskuudeksi...ei vaan huvita enää kun on koko ikänsä hosunut! Huomaa että vähemmälläkin pärjää.
Sinänsä huvittaa taidenautinnot ja harrastan tanssia, valvominen ottaa voimille ja alkoholia nautin enää hyvin harvoin.
Ikää 54, perhe on, nuorin lapsi 14.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Hae hormonikorvausresepti heti!
Leipomiset olen jättänyt juhliin jo vuosia sitten, koska leipomukset tulee muutoin syötyä.
Yritän lenkkeillä arkisin, vaihtelevalla menestyksellä. Vkl sitten säännöllisemmin
Pyrin tekemään salaatteja, keittoja ym. Nopeaa afkiruokaa. Eineksiä en osta.
Työpäivät pitkine ajamisinee vievät mehut.
Ei ihme, että väsyttää, jos ei liiku ja syö eineksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat silti masentuneelta jos työ on ainoa mikä kiinnostaa- itse olen diagnosoidusti masentunut ja sama juttu. Se vaikuttaa myös jaksamiseen.
Tekasisin tuossa BDI-kyselyn. 13 pistettä.
"Mielialasi vaikuttaa alentuneelta. Sinulla näyttää olevan lieviä masennuksen oireita." Olen kuitenkin sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen, eikä tämä ole ollenkaan samanlaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mittauta verensokeri.
Yleisesti tunnistan kyllä itsessäni myös saamattomuutta mutta tulkitsen laiskuudeksi...ei vaan huvita enää kun on koko ikänsä hosunut! Huomaa että vähemmälläkin pärjää.
Sinänsä huvittaa taidenautinnot ja harrastan tanssia, valvominen ottaa voimille ja alkoholia nautin enää hyvin harvoin.
Ikää 54, perhe on, nuorin lapsi 14.
Minulla on DM2, sokeritasapaino lääkityksellä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat silti masentuneelta jos työ on ainoa mikä kiinnostaa- itse olen diagnosoidusti masentunut ja sama juttu. Se vaikuttaa myös jaksamiseen.
Tekasisin tuossa BDI-kyselyn. 13 pistettä.
"Mielialasi vaikuttaa alentuneelta. Sinulla näyttää olevan lieviä masennuksen oireita." Olen kuitenkin sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen, eikä tämä ole ollenkaan samanlaista.
Ap
Johtuu eri syystä, esim. vaihdevuosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Hae hormonikorvausresepti heti!
Hormonikorvaushoito ollut käytössä 2 v. Hain sen hikoilun vuoksi. Jokin aika sitten annosta lisättiin, kun hikoilut alkoi uudelleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että väsyttää, jos ei liiku ja syö eineksiä.
Itse asiassa minä en syö niitä eineksiä vaan perhe. Minä syön päivällä työpaikkaruokalassa, eikä illalla ole enää nälkä, jotain pientä saatan syödä.
ap
Kannattaa liikkua. Suosittelen vesijuoksua tai pitkiä kävelyjä luonnossa, tai vaikka Töölönlahden ympäri, jos asut Hesassa. Liikunnan lisäksi tarvitset jotain uusia haasteita, pois sieltä mukavuusalueeltasi, vaikka tämä onkin klishee, mutta kuitenkin niin totta. Tee jotain uutta. Seisova vesi "haisee" (eli tylsistyt kun ei ole elämässä liikettä).
Lämpimin terveisin,
54-v. joka yrittää elää kuten opettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tosiaan alkuperäiseen kysymykseen - miten te muut viisikymppiset jaksatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Hae hormonikorvausresepti heti!
Hormonikorvaushoito ollut käytössä 2 v. Hain sen hikoilun vuoksi. Jokin aika sitten annosta lisättiin, kun hikoilut alkoi uudelleen.
ap
Ehkäpä siinä on se jaksamattomuuden syy?
Vähempi hormoneja enempi hikeä? Kumpi parempi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47v.
En käy enää töissä kun ei ole pakko. En jaksanut enää vuorotyötä josta nuorena nautin. Liikun joka päivä paljon ja syön todella vähän. Ei kiinnosta mikään ruokaan liittyvä, eikä ole enää pakko vääntää kun lapset jo aikuisia.
En mitenkään jaksaisi työelämää jatkuvine muutoksineen enää. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että väsyttää, jos ei liiku ja syö eineksiä.
Itse asiassa minä en syö niitä eineksiä vaan perhe. Minä syön päivällä työpaikkaruokalassa, eikä illalla ole enää nälkä, jotain pientä saatan syödä.
ap
Einestä se työpaikan ruokakin on.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan alkuperäiseen kysymykseen - miten te muut viisikymppiset jaksatte?
Liikun ulkona ja syön hyvin.
Kuullostaa huolestuttavalle.
Itsellä sama elämäntilanne, paitsi töitä 38.5 h/ viikko. Ja usein tietty enemmänkin.
Käyn joka päivä noin tunnin reippaalla kävelylenkillä ja kesällänpyöräilen työmatkat.
Leipominen on minulle rentoutumista ja usein leivon esim. sämpylöitä arkenakin.
Toki nykyisin väsyttää paljon enemmän kuin nuorempana.
Kyläillä en jaksa, enkä kutsua vieraita, kun vain harvoin. Ruokaakin teen lähes joka päivä!
Mittauta labra-arvosi ja käy juttelemassa jossakin tilanteestasi.
En jaksa töiden jälkeen enää muuta kuin käydä kaupassa ja tehdä vähän kotitöitä. Lapset ovat murrosiässä, mies vuorotyöläinen. En jaksaisi käydä edes huonopalkkaisessa työssä, mutta kun on pakko. Monenlaista kremppaa kropassa, pläääh
Kilppariarvot ok, ylipainoa on, juu.
Mitä sitten.jos on lievää masennusta? Ei siihen kukaan reagoi, sehän on "normaalia" lääkärinkin mielestä.
Liikunta antaa energiaa.