Lue keskustelun säännöt.
Minusta on epäreilua että hoikilla ystävilläni ei ole yhtä paljoa makean himoa kuin minulla..ja he pysyvät hoikkina ja minä vain lihon ja lihon.
27.07.2018 |
Tänäänkin minun piti olla dieetillä mutta sitten muistin että pakastimeen oli jäänyt tyttären jäätelöitä ja söin ne. Minua ärsyttää että paras ystäväni on selkeästi etuoikeutetumpi koska hän pysyy hoikkana eikä edes himoitse herkkuja. Kuinka voisin pysyä pois herkuista vai onko ainoa keino mennä vatsa laukun pienennykseen joka veisi ruokahalut?? En yksinkertaisesti pysty olla syömättä jos sitä tuodaan eteeni. Olen käynyt myös terapiassa asiasta ja sekään ei auta
Kommentit (44)
Kiitos, että käytit sanamuotoa lihon etkä virheellistä lihoan (*puistatus*), jota näkee tuon tuosta. Ymmärrän tuskasi. Minä olen tuo hoikka, ja pysyn sellaisena - kiitos geenieni - luultavasti aina. Sen sijaan ihoni on akneen taipuvainen ja katselen kateellisena hyväihoisia kanssasisariani 😕. Ihoni olisi hyvä sokerittomalla, maidottomalla ja munattomalla, mutta en pysty siihen kuin ajoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä makeaa syö, niin sitä tekee mieli...olin joskus puoli vuotta herkkulakossa ja silloin ei yhtään tehnyt mieli herkkuja, kun alkoi taas syömään, oli pian taas koukussa.
Ja syötkö tunteisiin? Hoikat todennäköidesti eivät syö. Mä ainakin oon lihava, kun oon syönyt suruun, mutta kun pikku hiljaa opettelen taas syömään normaalisti ja elämään.
T. Toinen lihava
Eli olet kuin sinivalas, joka ui suu auki krilliparveen.
Minustakin on epäreilua kun jotkut jaksavat käydä paljon töissä ja saavat paljon rahaa.. En minä jaksa kun mieluummin vaikka nukun.
Sinulta puuttuu itsekuri. Sen takia olet lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että käytit sanamuotoa lihon etkä virheellistä lihoan (*puistatus*), jota näkee tuon tuosta. Ymmärrän tuskasi. Minä olen tuo hoikka, ja pysyn sellaisena - kiitos geenieni - luultavasti aina. Sen sijaan ihoni on akneen taipuvainen ja katselen kateellisena hyväihoisia kanssasisariani 😕. Ihoni olisi hyvä sokerittomalla, maidottomalla ja munattomalla, mutta en pysty siihen kuin ajoittain.
Kokeile vielä mautonta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että käytit sanamuotoa lihon etkä virheellistä lihoan (*puistatus*), jota näkee tuon tuosta.
AINAKO tuosta asiasta pitää jankuttaa! Lihoa ja lihota ovat samaa tarkoittavia rinnakkaismuotoja, eikä kumpikaan ole väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanopa muuta. :( jos ei herkkuja ole, niin joko himo kasvaa niin suureksi että niitä menen ostamaan tai sitten jos ei ole kauppaa niin ahmin kaapeista hapankorppuja, mehua, hedelmää yms monen sadan kalorin edestä. Tämä on todellinen addiktio.
T. 20 kiloa liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoista ahmimista kyllä. Voisiko teillä ahmijoilla olla jokin puutostila, joka sitä aiheuttaa? Sinkkiä jotkut suosittelevat, en tiedä.
Minulla puolestaan on ongelmana, että ajatukseni jäävät kiertämään kehää näihin ulkonäköasioihin, vaikka olen jo 45-vuotias. Tiedän ammattini puolesta, että olen tässä mielessä jälkeenjäänyt. Joten kaikilla meillä on ongelmamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen koko elämäni syönyt kamalasti herkkuja. Kaksin käsin. Olen totuttanut itseni eroon niistä.
Nuorena söin päivittäin suklaata. Vaihdoin suklaan irtiksiin. Kun niistä halusin pois, vaihdoin sen salmiakkiin. Senkin jouduin lopettamaan korkean verenpaineen vuoksi.
Olen aina leipomit paljon. Mutta sitten tapasin miehen, joka ei syö leivonnaisia. En viitsinyt enää leipoa. Nyt, muutaman vuoden jälkeen, mieleni ei edes tee mitään leivonnaisia.
Asiaahan on paljon tutkittu ja tuloksena on se, että lihavien ihmisten suolistobakteerit ovat luonnollisestikin sokerin ja rasvan syömisen takia muovautuneet niin, että sokeria ja rasvaa hinkuvia bakteereita on paljon. Nämä sitten möyrivät nälkäisinä mahassa jos sokeria ja rasvaa ei tule. :) Hoikat taas syövät paljon kasviksia ja kuituja, ja heidän mahassaan möyrivät näitä aineita haluavat bakteerit. Suoliston bakteerikanta vaikuttaa ihmisen mielihaluihin. Eli jos haluat oikeasti laihtua, ala syödä terveellisesti, jolloin suolistosi sokeri- ja rasvabakteerit ennen pitkää kuolevat ja kasvis- ja kuitubakteerit vahvistuvat, ja nämä sitten viestivät elimistöllesi, että lisää porkkanaa, selleria ja kokojyvää! Silloin terveellisesti syöminen on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle tämä: elämä ei ole täysin reilua, ihmisillä on erilaiset taustat ja edellytykset elämälleen. Asiaa voi toki joko itkeä loputtomiin ja katkeroitua, tai sitten vain valita hyväksyä asian: "tuo asia on helpompi tuolle, mutta tämä taas minulle".
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista ahmimista kyllä. Voisiko teillä ahmijoilla olla jokin puutostila, joka sitä aiheuttaa? Sinkkiä jotkut suosittelevat, en tiedä.
Googlaa Tiede-lehden artikkeli ”Kilot kertyvät aivoissa”!
Mulla on sama, tosin olen enemmän suolaisiin herkkuihin kallellaan. Olen ratkaissut tämän siten, että en_vaan_osta niitä. Kummasti maistuu juustonäkkäri sipsien asemesta, jos vaan sitä on tarjolla. Jos tekee mieli suklaata (joskus tekee), korvaan sen "leivontakaakaolla", jota teen rasvattomaan maitoon ja makeutan hermesetaksella (ei toki terveellistä sekään, mutta ainakin vähäkalorista).
Olen ihan vaan tällä metodilla laihtunut uudestavuodesta 6 kiloa. Yllättäen tänä aikana myös ruokahimot ovat laantuneet, niitä näkkäreitä menee nyt vähemmän kuin vaikka helmikuussa.
Avomies ostaa joskus herkkuja (on kunnon sokerihiiri ja silti hoikka kuin mikä), mutta ollaan päätetty että ne ovat hänen herkkujaan. Syömisestä seuraa mulle rangaistus - tämä siis on minun pyyntöni. Saatan esimerkiksi joutua siivoamaan vessan hänen vuorollaan, mikäli olen napsinut hänen herkuistaan :D
Vierailija kirjoitti:
Sinulta puuttuu itsekuri. Sen takia olet lihava.
Ei noin saa sanoa, vaan hänellä on isot luut, kilpirauhasvaivoja, PMS-oireita tai säästöliekki. :/
Vähän kuitenkin ihmetyttää, että miksi ostatte kotiinne herkkuja, jos teillä ei ole itsekuria olla niitä syömättä. Päätös pitää tehdä kaupassa: älä osta.
Makeanhimoa voi "treenata". Itselläkin lihavampana oli koko ajan makeanhimo, munkkeja ja karkkia oli saatava melkein päivittäin. Kyse on siitä mihin on tottunut. Sokeria haluaa sitä enemmän mitä useammin sitä syö. Makeanhimoon vaikuttaa myös muu ruokavalio. Jos et saa tarpeeksi hyvälaatuista oikeaa ruokaa, se varmaan purkautuu makeanhimona. Itse ainakin sorrun helpommin päivinä jolloin en ole muuten syönyt tarpeeksi ravitsevasti. Mutta jos syö paljon kasviksia, proteiinia ja hyvälaatuista rasvaa ja hiilareita päivässä, ei keho tunnu edes kaipaavan makeaa eikä makea maistu yhtä hyvältä. Tämä ei ole varmasti terveellisin neuvo mutta alkuvaiheessa yritin päästä makeanhimosta eroon korvaamalla sen suolaisenhimolla. Eli söin makeannälkään sipsejä, juustonaksuja, popcornia yms. Ja se auttoi kyllä sillä kun tottui vähempään sokeriin ei sitä kaivannut enää niin paljon. Zero cokista join myös himooni joskus, siinä ei ole kaloreita, vaikka muuten onkin myrkkyä.
Nyt olen hoikka ja syön säännöllisesti, terveellistä ruokaa. Kaikenkaikkiaan tähän elämänmuutokseen meni noin 7 vuotta, välillä sortuillen. Ensimmäiset 3 vuotta olivat rankkoja, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa!
Kuulostat kauhealta läskiltä joka kappas kaiken suuhun mitä eteen tulee