Lue keskustelun säännöt.
Töihinpaluu edessä torstaina. Panikoin sitä niin että itkettää.
17.07.2018 |
Lomaa oli 4viikkoa ja melkein kolme meni siihen että pääsin irti työpaikan aiheuttamasta ahdistuksesta ja nyt pitää jo palata töihin. Tää menee jo paniikin puolelle tää ahdistus. Itkettää.
Kommentit (66)
Miksi? Mikä aiheuttaa tuollaisen olon työssä/työpaikalla?
Tiedän tunteen, edellinen työpaikka (ollut muitakin) oli sellainen niin johtamisen kuin työilmapiirin takia.
Hakeudu työterveyshuoltoon, lääkärille aika. Ota liittoon, edunvalvontaan, yhteyttä. Yhteys työsuojeluhenkilöön. Marssijärjestyshän menee niin, että ensin työpaikan pomon juttusille, mutta jos tilanne on noin paha niin hän tuskin osaa asiaansa...muuten et kokisi työssäoloa noin.
((Halaus)) !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Joka loma sama juttu.
Tiedän tunteen. Välillä olen ajatellut, että ei pitäisi pitää lomaa ollenkaan, sillä silloin töihinmeno on vielä vaikeampaa kuin normaalisti. Masentaa kun tietää, että eläkkeelle pääsee vasta yli 40 vuoden päästä, jos silloinkaan :( sitten ei enää olekaan kuin pari kymmentä vuotta aikaa kuolemiseen, eli voimat ja terveys hiipuu jo aijemmin. Elämä meni oravanpyörässä, jippii. Siitähän elämässä tuntuu olevan kyse - työnteosta.
Menisin mielelläni töihin pitkän sairauslomani jälkeen. Syöpähoidot ovat ikäviä.
Tuuraisin sinua mielelläni vaikka vuoden, jos osaisin tehtäväsi ja voisin tehdä niin.
Toivotan sinulle parempaa vointia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Mikä aiheuttaa tuollaisen olon työssä/työpaikalla?
Tiedän tunteen, edellinen työpaikka (ollut muitakin) oli sellainen niin johtamisen kuin työilmapiirin takia.
Hakeudu työterveyshuoltoon, lääkärille aika. Ota liittoon, edunvalvontaan, yhteyttä. Yhteys työsuojeluhenkilöön. Marssijärjestyshän menee niin, että ensin työpaikan pomon juttusille, mutta jos tilanne on noin paha niin hän tuskin osaa asiaansa...muuten et kokisi työssäoloa noin.
((Halaus)) !
Juuri johtaminen(olematon) ja ilmapiiri.
Liittoon olen ollut yhteydessä, ei apuja. Minulla vain kuulemma sopeutumisvaikeuksia...
En kehtaa mennä lääkäriin heti loman jälkeen...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua. Mulla oli ennen samanlaista. Pääsin onneksi opiskelemaan ihan toista alaa. Pystyisitkö säkin opiskelemaan vielä jotain tai vaihtamaan työpaikkaa? Noin sun tilanne ei voi jatkua. Terveys menee.
Vierailija kirjoitti:
Menisin mielelläni töihin pitkän sairauslomani jälkeen. Syöpähoidot ovat ikäviä.
Tuuraisin sinua mielelläni vaikka vuoden, jos osaisin tehtäväsi ja voisin tehdä niin.
Toivotan sinulle parempaa vointia.
Ihanaa syyllistämistä. Olen todella pahoillani siitä, että sinulla on syöpä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden on nyt nautittava työstään siksi, että pystyy käymään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuittasiko liittosi asian "sopeutumisvaikeuksilla"? Kuinkas kauan olet nyt "sopeutunut"?
Ottaisin uudestaan yhteyttä sinne ja/tai työsuojeluun. Ja todellakin, lääkäriin heti to, kerrot kuinka asiat ovat ja mielialasi siksi ollut jo pidempään miinuksella, loma ei riittänyt palautumiseen koska sama paska edessä. Uupumisdiagnoosilla et saa palkallista sairauslomaa, masennusdiagnoosilla saat.
-2
Vierailija kirjoitti:
Menisin mielelläni töihin pitkän sairauslomani jälkeen. Syöpähoidot ovat ikäviä.
Tuuraisin sinua mielelläni vaikka vuoden, jos osaisin tehtäväsi ja voisin tehdä niin.
Toivotan sinulle parempaa vointia.
Olipa raukkamainen heitto! En tiedä tarkoititko heittoasi sillä tavoin jolta se tekstissäsi kuulostaa, mutta yhtäkaikki, ole varovainen miten "syöpäkorttiasi" vilauttelet.
Toiv syöpähoitosi tehoavat ja selviät elämälle, minun äitini jäi töistä pois syövän vuoksi 44v ikäisenä ja kuoli 47v.iässä.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainut! Minuakin jo itkettää lomalta paluu vaikka jään vasta ensi viikolla lomalle :O Ihanaa on lähteä lomalle mutta se loppuu sitten taas liian pian :/ Eläke ikään vielä n. 10 v, hoh hoijaa.
Joo. Syöpähoidot on ikäviä mut itse pidin sairaslomani enkä haikuillut työhön.
Sama juttu täälläkin kahden viikon päästä. Ajattele et ensimmäinen päivä taas pahin ja sitten tuntuu ettei olisi lomalla ollutkaan kun sama härdelli alkaa taas....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työtä pidä niin vakavasti ottaa, että se vtuttaa ja ahdistaa.
Mä teen työt omaan tahtiin, vaikka joku ruoskaa heiluttaisi perzeelle, en suostu ottamaan stressiä, se on vaan työtä.
Ei mitään elämää suurempaa!
Olen ollut tuossa työssä kohta 9kk josta 1,5kk saikulla leikkauksen takia. En vaan sopeudu. Kärsin joka minuutti.
Uutta duunia olen yrittänyt hakea nyt kesän mutta ei ole tärpännyt.
Olen käynyt lekurissa olin takia ja terapiaa olen aloittamassa. Takana myös muita syitä ahdistukseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas menen mielelläni, kun tuuraajat on siellä kuitenkin sössineet kaikki. Menee varmaan 3-4 päivää saada kaikki taas järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Mikä aiheuttaa tuollaisen olon työssä/työpaikalla?
Tiedän tunteen, edellinen työpaikka (ollut muitakin) oli sellainen niin johtamisen kuin työilmapiirin takia.
Hakeudu työterveyshuoltoon, lääkärille aika. Ota liittoon, edunvalvontaan, yhteyttä. Yhteys työsuojeluhenkilöön. Marssijärjestyshän menee niin, että ensin työpaikan pomon juttusille, mutta jos tilanne on noin paha niin hän tuskin osaa asiaansa...muuten et kokisi työssäoloa noin.
((Halaus)) !
Juuri johtaminen(olematon) ja ilmapiiri.
Liittoon olen ollut yhteydessä, ei apuja. Minulla vain kuulemma sopeutumisvaikeuksia...
En kehtaa mennä lääkäriin heti loman jälkeen...
Ap
Mene lääkäriin jo lomalla! Anna lääkärin katsoa, antaako sinulle sairaslomaa. Mulla oli AIVAN SAMAT mietteet lomani lopussa. Mutta koitin sitten muistella, että oon mä aikaisemminkin sopeutunut ja mua auttoi kans se oivallus, että ei h*tto, nyt mä alan antaa kaiken sen, mikä mulle aikaisemmin aiheutti pahaa mieltä (koska halusin vaikuttaa asioihin) mennä sisään toisesta korvasta ja toisesta ulos. Että MÄ EN VÄLITÄ! Huonontukoon ilmapiiri tai palvelu takiani, AIVAN sama!
Se jotenkin auttoi vähän. Päätin, etten kanna enää yhtäkään murhetta siitä, miltä toisista tuntuu, ja katson, miten kauan jaksan ja jos alan seota, heh, menen hakemaan saikkua.
Eipä paljoa naurattanut, kun menin töihin niin heti toisena suunilleen kuulin, miten pomo eväsi sairaslomarahat kollegalta, joka oli ollut surun takia sairaslomalla läheisen kuoltua. Että siitä pitää nyt sitten aloittaa korvien sulkeminen! Mutta näillä mennään.
AP:n kannattaisi hakeutua hoitoon. Tai sitten jäädä vaan kotiin toimeentulotuella makaamaan ja itkemään paskaa elämää.
Voi herranjestas, kun siellä aikuisvauva taas marisee ja itkua vääntää! Tuliko ihan yllätyksenä, että loman loputtua on palattava töihin? Jos työpaikka ei yleisesti miellytä, niin etsi uusi ja vaihda. Mutta on naurettavaa jos aikuinen on niin kakara, että valittaa töihin paluusta...
Minulla taas ei ole kyse itsestään työpaikasta. Siinä ei ole mitään muuta vikaan kuin se, että siellä täytyy olla paikalla. Työkaverit on mukavia, samoin työ itsessään, mutta en halua käyttää suurinta osaa ajasta siellä. Viisi kertaa viikossa kahdeksan tuntia itse työpaikalla, kaksi tunti sen lisäksi menee siihen työpaikalle joutumiseen ja kotiin pääsemiseen. Kyllähän se masentaa varsinkin pimeään vuodenaikaan, kun kotona ei ehdi juuri kuin hoitaa pakolliset askareet ja mennä nukkumaan. Eli joutuu elämään sitä työtään varten.
En ole laiska, olen toimelias ihminen, mutta en pidä tästä yhteiskuntamallista, jossa suurin osa päivistä, ja koko elämästä menee töissä. Elämä on lyhyt eikä sitä saa edes käyttää juuri niinkuin itse haluaa.
Mitään muuta mahdollisuutta ei tietenkään ole, jollain se on elettävä, mutta juuri tämä masentaa kun tietää, että se on vain pakko.
Laihduta vaikka vähän ja osta alennusmyynnistä joku kiva kesäkolttu niin piristyt vähän. Ja sitten sairaslomaa jos hyvä säät jatkuvat :)
Koita päästä työterveyteen. Uupuminen on vaikea tilanne.