Lue keskustelun säännöt.
Töihinpaluu edessä torstaina. Panikoin sitä niin että itkettää.
17.07.2018 |
Lomaa oli 4viikkoa ja melkein kolme meni siihen että pääsin irti työpaikan aiheuttamasta ahdistuksesta ja nyt pitää jo palata töihin. Tää menee jo paniikin puolelle tää ahdistus. Itkettää.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työötä Työötä Työötä tehdään, jotta jottaa leipää syödään. Työö ihmiisen, tuo mielen niin iloisen!!!
Toi lauluhan rimmaa kivasti, eikös se ole niitä vanhoja työväenluokan lauluja, Kristiina Halkola tms ?
Lähde! Been there done that ja elämäni paras, mahtavin, onnellisin, upein ja ihanin päätös oli sanoutua irti hullujenhuoneelta! Olen kuin eri ihminen nyt, puistattaa nöin jälkikäteen miten en arvostanut itseäni enempää vaan sinnittelin ja sinnittelin. Lopulta tuli tunne, että kävelen mieluummin rekan alle kuin jään enää hetkeksikään tuohon työpaikkaan. Terveys on maailman tärkein asia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Välillä olen ajatellut, että ei pitäisi pitää lomaa ollenkaan, sillä silloin töihinmeno on vielä vaikeampaa kuin normaalisti. Masentaa kun tietää, että eläkkeelle pääsee vasta yli 40 vuoden päästä, jos silloinkaan :( sitten ei enää olekaan kuin pari kymmentä vuotta aikaa kuolemiseen, eli voimat ja terveys hiipuu jo aijemmin. Elämä meni oravanpyörässä, jippii. Siitähän elämässä tuntuu olevan kyse - työnteosta.
Elämä on valintoja. Monet ihmiset kuitenkin haluavat sen materian oman hyvinvoinnin ja vapaa-ajan kustannuksella.
Minä olen valinnut köyhemmän tien, jossa paljon vapautta - olen pienyrittäjä, joka tekee töitä kotoa käsin. Ei ole omaisuutta tai hienoja vehkeitä, mutta ei ole velkaakaan.
Rahat käytän matkusteluun, koska koen, että kaikista eniten saan energiaa kokemuksista ja itseni kehittämisestä kun materiasta.
Minua tosin tietyt tahot halveksivat ja säälittelevät, koska en ole hankkinut materiaa joka minun ikäisellä pitäisi olla.
Olen onnellinen, tämä on ainoa elämäni ja elän sen niin, että otan vastuun omasta elämästäni omilla valinnoillani.
Hitsi että arvostan sua! Sulla on arvot kohdallaan ja kuuntelet itseäsi ja mietit mikä sinut tekee hyvinvoivaksi. Nostan hattua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Välillä olen ajatellut, että ei pitäisi pitää lomaa ollenkaan, sillä silloin töihinmeno on vielä vaikeampaa kuin normaalisti. Masentaa kun tietää, että eläkkeelle pääsee vasta yli 40 vuoden päästä, jos silloinkaan :( sitten ei enää olekaan kuin pari kymmentä vuotta aikaa kuolemiseen, eli voimat ja terveys hiipuu jo aijemmin. Elämä meni oravanpyörässä, jippii. Siitähän elämässä tuntuu olevan kyse - työnteosta.
Elämä on valintoja. Monet ihmiset kuitenkin haluavat sen materian oman hyvinvoinnin ja vapaa-ajan kustannuksella.
Minä olen valinnut köyhemmän tien, jossa paljon vapautta - olen pienyrittäjä, joka tekee töitä kotoa käsin. Ei ole omaisuutta tai hienoja vehkeitä, mutta ei ole velkaakaan.
Rahat käytän matkusteluun, koska koen, että kaikista eniten saan energiaa kokemuksista ja itseni kehittämisestä kun materiasta.
Minua tosin tietyt tahot halveksivat ja säälittelevät, koska en ole hankkinut materiaa joka minun ikäisellä pitäisi olla.
Olen onnellinen, tämä on ainoa elämäni ja elän sen niin, että otan vastuun omasta elämästäni omilla valinnoillani.
Hitsi että arvostan sua! Sulla on arvot kohdallaan ja kuuntelet itseäsi ja mietit mikä sinut tekee hyvinvoivaksi. Nostan hattua!
Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Tuohan on ihmiselle täysin luonnollinen ja normaali elämäntapa. Tietysti jos on lammas ja haluaa miellytttää muita sekä hankkia pihan täyteen killuttimia, joilla leveillä, niin sellaiselle heikkoitsetuntoiselle toi on wautsi wau juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lopputili jos tuntuu, että et pärjää. Jännälle mallille mennyt maailma kun tyypit jotka eivät pärjää työssään roikkuvat silti mukana kaiken maailman sairaslomilla.... Ilmeisesti mitään moraalia ei enää ole.
bablo eskobar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Välillä olen ajatellut, että ei pitäisi pitää lomaa ollenkaan, sillä silloin töihinmeno on vielä vaikeampaa kuin normaalisti. Masentaa kun tietää, että eläkkeelle pääsee vasta yli 40 vuoden päästä, jos silloinkaan :( sitten ei enää olekaan kuin pari kymmentä vuotta aikaa kuolemiseen, eli voimat ja terveys hiipuu jo aijemmin. Elämä meni oravanpyörässä, jippii. Siitähän elämässä tuntuu olevan kyse - työnteosta.
Elämä on valintoja. Monet ihmiset kuitenkin haluavat sen materian oman hyvinvoinnin ja vapaa-ajan kustannuksella.
Minä olen valinnut köyhemmän tien, jossa paljon vapautta - olen pienyrittäjä, joka tekee töitä kotoa käsin. Ei ole omaisuutta tai hienoja vehkeitä, mutta ei ole velkaakaan.
Rahat käytän matkusteluun, koska koen, että kaikista eniten saan energiaa kokemuksista ja itseni kehittämisestä kun materiasta.
Minua tosin tietyt tahot halveksivat ja säälittelevät, koska en ole hankkinut materiaa joka minun ikäisellä pitäisi olla.
Olen onnellinen, tämä on ainoa elämäni ja elän sen niin, että otan vastuun omasta elämästäni omilla valinnoillani.
Hitsi että arvostan sua! Sulla on arvot kohdallaan ja kuuntelet itseäsi ja mietit mikä sinut tekee hyvinvoivaksi. Nostan hattua!
Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Tuohan on ihmiselle täysin luonnollinen ja normaali elämäntapa. Tietysti jos on lammas ja haluaa miellytttää muita sekä hankkia pihan täyteen killuttimia, joilla leveillä, niin sellaiselle heikkoitsetuntoiselle toi on wautsi wau juttu.
Aika harva loppujen lopuksi kuuntelee itseään ja uhraa itsensä materian alttarille. Käydään töissä missä ei viihdytä koska asuntolaina ja hulppeat puitteet. Minullekin raha oli ennen tärkeää, nyt riittää että tulee toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, ap. Erilaisia selviytymis- ja sopeutumisstrategioita kokeilleena totean että vain maiseman vaihto auttaa. Liian monta vuotta olin kuuntelematta omaa kroppaani, ja siispä abouttiarallaa kaksi vuotta menikin toipuessa uupumuksesta, jonka rakentui melkein huomaamatta ja hivuttaen.
Vierailija kirjoitti:
Been there, ap. Erilaisia selviytymis- ja sopeutumisstrategioita kokeilleena totean että vain maiseman vaihto auttaa. Liian monta vuotta olin kuuntelematta omaa kroppaani, ja siispä abouttiarallaa kaksi vuotta menikin toipuessa uupumuksesta, jonka rakentui melkein huomaamatta ja hivuttaen.
Se on jännä että kroppa alkaa reagoimaan kun tilanne pitkittyy. Tulee kaikenlaista fyysistä kremppaa, joiden ei luulis olevan missään yhteydessä henkisen huonon olon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 2v ripulia kunnes tajusin irtisanoutua ja jäädä työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Työötä Työötä Työötä tehdään, jotta jottaa leipää syödään. Työö ihmiisen, tuo mielen niin iloisen!!!
1960-luvulla ei ollut nykyisenkaltaista sosiaaliturvaa ja työ maistui hyvin ihmisille, kuten tuostakin laulusta käy hyvin ilmi.
Oliko jopa niin että oli 6- päiväinen työviikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan naurettavaa saarnata että pois työstä jos ei voi siellä hyvin. Aikamoiseen kurjuuteen siinä itsensä laittaisi. Ja mites tehdä sitten, jos oma ammatti on sellainen, jossa työkkäri osoittaisi heti uuden työn? Lisäksi jos on vaikka tuhatkin euroa pääomatuloja/kk on täysin toinen asia jäädä pois töistä kuin varattomana. Ja mitä kivaa ilman rahaa voi tehdä? Ihminen siinä syrjäytyy hyvinkin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Lomaa oli 4viikkoa ja melkein kolme meni siihen että pääsin irti työpaikan aiheuttamasta ahdistuksesta ja nyt pitää jo palata töihin. Tää menee jo paniikin puolelle tää ahdistus. Itkettää.
Hae sairaslomaa. Olet burnoutissa kohta. Älä edes mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavaa saarnata että pois työstä jos ei voi siellä hyvin. Aikamoiseen kurjuuteen siinä itsensä laittaisi. Ja mites tehdä sitten, jos oma ammatti on sellainen, jossa työkkäri osoittaisi heti uuden työn? Lisäksi jos on vaikka tuhatkin euroa pääomatuloja/kk on täysin toinen asia jäädä pois töistä kuin varattomana. Ja mitä kivaa ilman rahaa voi tehdä? Ihminen siinä syrjäytyy hyvinkin nopeasti.
Ymmärrätkö että ei se työnantaja ole mikään sun holhoaja. Se maksaa sulle palkkaa siitä työpanoksesta. Jos ei kykene siihen niin työntekijällä on moraalinen velvoite ottaa lopputili ja lähteä pois.
Sen moraalin pitäisi kulkea molempiin suuntiin. Asiat eivät ole mustavalkoisia, paitsi hyvin nuorille tai vähän kehittyneille yksilöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavaa saarnata että pois työstä jos ei voi siellä hyvin. Aikamoiseen kurjuuteen siinä itsensä laittaisi. Ja mites tehdä sitten, jos oma ammatti on sellainen, jossa työkkäri osoittaisi heti uuden työn? Lisäksi jos on vaikka tuhatkin euroa pääomatuloja/kk on täysin toinen asia jäädä pois töistä kuin varattomana. Ja mitä kivaa ilman rahaa voi tehdä? Ihminen siinä syrjäytyy hyvinkin nopeasti.
Ymmärrätkö että ei se työnantaja ole mikään sun holhoaja. Se maksaa sulle palkkaa siitä työpanoksesta. Jos ei kykene siihen niin työntekijällä on moraalinen velvoite ottaa lopputili ja lähteä pois.
Ymmärrätkö sinä, että se työnantaja todellakin on vastuussa turvallisen ja terveellisen työskentely-ympäristön luomisesta ja ylläpidosta. Hyvä, nykyaikainen työnantaja ja esimies ovat molemmat erittäin kiinnostuneita työhyvinvoinnista sekä inhimillisyyden että työn tuottavuuden näkökulmasta. Esimiestyössä pitäisi henkilöjohtamista ja esimiehen sosiaalisia taitoja painottaa vielä nykyistäkin enemmän.
Ap palailee.
Olen etsinyt uutta työtä koko kesän mutta yhteenkään haastatteluun en ole päässyt. Masentaa sekin kun olen nähtävästi pelkkä nolla. Jatkan toki hakemista koko ajan.
Tekis todellakin mieli irtisanoutua mutta me ei eletä pelkästään miehen palkalla. Valitettavasti säästöt hupenivat miehen lomautukseen reilu vuosi sitten. Tarpeeksi ei olla nyt pystytty säästämään.
Yritän huomenna kömpiä töihin ja katson sit mikä tilanne on.
Kannattaa vaihtaa heti työpaikkaa, jos oireilee sen vuoksi. Hakemuksia vaan kehiin. Eiköhän sitä muutakin työtä löydy, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas ei ole kyse itsestään työpaikasta. Siinä ei ole mitään muuta vikaan kuin se, että siellä täytyy olla paikalla. Työkaverit on mukavia, samoin työ itsessään, mutta en halua käyttää suurinta osaa ajasta siellä. Viisi kertaa viikossa kahdeksan tuntia itse työpaikalla, kaksi tunti sen lisäksi menee siihen työpaikalle joutumiseen ja kotiin pääsemiseen. Kyllähän se masentaa varsinkin pimeään vuodenaikaan, kun kotona ei ehdi juuri kuin hoitaa pakolliset askareet ja mennä nukkumaan. Eli joutuu elämään sitä työtään varten.
En ole laiska, olen toimelias ihminen, mutta en pidä tästä yhteiskuntamallista, jossa suurin osa päivistä, ja koko elämästä menee töissä. Elämä on lyhyt eikä sitä saa edes käyttää juuri niinkuin itse haluaa.
Mitään muuta mahdollisuutta ei tietenkään ole, jollain se on elettävä, mutta juuri tämä masentaa kun tietää, että se on vain pakko.Tässä sinulle salaisuus: sinun ei tarvitse elää noin. Kukaan ei pakota. Voit sanoa itsesi tänään irti ja muuttaa ulkomaille. Sinä voit tehdä ihan mitä vaan. Ole hyvä.
Mikähän se pointti siinä olisi, jos elämä ei siitä parane?
Kenen tehtävä on parantaa sinun elämääsi?
Mikähän se pointti siinä olisi, jos elämä ei siitä parane?