Inhokkilahjanne
Saan itse muutamalta naispuoliselta sukulaiselta vaatteita, koruja ja kodintekstiilejä saatesanoilla "tiedän, ettei tää oo yhtään sun tyylinen etkä sä tällasesta tykkää, mutta.." Ja oikeassa he yleensä ovat, että ne lahjat eivät ole mieluisia, joista osaavat jo itsekin sen etukäteen sanoa.
- Teillä on aina tollaset vaaleet verhot niin ajattelin tuoda nää kirjavat kukalliset, vaikka ethän sä näistä pidä.
- Okei, kiitos...?
Tässä juuri mietin, että mikä on korrekti aika säilyttää niitä verhoja, ennen kuin kehtaa laittaa eteenpäin.
En ole kiittämätön, mutta raivostuttaa, että pitää tuoda lahjoja vain itseään ajatellen ilman että otetaan saajaa lainkaan huomioon. Miksi ihmeessä?? Itse ainakin yritän hankkia sellaisen lahjan, joka ilahduttaa sen saajaa enkä vain väkisin yritä puskea toiselle omia mieltymyksiäni. Puuuh...
Kommentit (32)
Voi kun saisinkin joskus lahjoja... 😕
Anustappi läpinäkyvässä paketissa. Anoppi haluaa aina yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Just jotain vaatteita, mitä en ikinä pistäs päälleni.
Oon jopa aina sanonut et ei pehmeitä paketteja. Sit tulee 'no nyt tän kerran, kyllä tästä tykkäät'.
Sama! Käytän pääasiassa housuja ja pukeudun melko hillitysti, niin eikö paketista ilmesty joku iloisen kirjava disney-tunika..
Kurjimpia on olleet ne lahjat, joista olen etukäteen sanonut etten halua sitä. Esimerkiksi minulta kysyttiin, että haluanko lahjaksi uudet ruokailuvälineet. Sanoin, että en, koska pidin niistä, jotka minulla oli. Oli kyllä vaikea esittää ilahtunutta, kun paketista kuitenkin paljastui ne ruokailuvälineet..
Ei oma lahja, mutta lapselle ne vaatteet, joissa lukee joku kumminkaimanserkunnaapurin-muru. Niille ei ikinä tule käyttöä.
Toinen, mitä lapselle mielellään tuodaan on ne aivan järjettömän isot lelut ja huonekalut. Ei käy mielessä kysyä, että mahtuuko teille vaikka tää leikkikeittiö..
T.7
Tuoksuista herkästi migreenin saavana en kestä mitään hajustettuja tuotteita. Ei kiitos tuoksukynttilöille jne.
Kaikki turha tavara, joka vie vain tilaa kuten kynttiläkipot, maljakot ja muut "koristesineet"
Tää ei ole paha mutta vähän raivostuttava. Mummo neuloo meille, suvulle, aina villasukkia ja aina miehille sinisiä ja naisille punaisia tai vaaleanpunaisia. Haluaisin harmaat tai mustat, en siedä "tyttöjen värejä".
Osaan joo, tehdä itse mutta kun saan ripakopallisen noita väärän värisiäkin..
Vaatteet hankin mieluusti itse. Olen todella nirso niiden suhteen niin tuntuisi että lahjan antaja haaskaisi rahojaan antaessaan vaatteen josta en suurella todennäköisyydellä pitäisi.
Mun anoppi on kotikylä-aktivisti, ja sieltä tulee sit lahjaksi aiheeseen liittyvää kirjaa, kassia jne. Eikä mene perille, että meillä (eikä miehen sisarustenkaan perheissä) eivät tule käyttöön.
mieheni perhe ostaa aina miehelleni vaatteita lahjaksi. en ymmärrä tätä. pehmeä paketti aikuiselle miehelle joka pukeutuu jo valmiiksi tyylikkäästi.
Korut. En käytä koruja, koskaan.
Jokainen poikaystävä on teiniajoilta nykypäivään asti ostanut koruja. Eka yhteinen joulu, viides yhteinen joulu, aina koruja. Aina olen sanonut "kiitos lahjasta mutta en käytä koruja. Samaa fraasia olen hokenut veljen vaimolle, miehen äidille, tädeille, kaikille.
Koru on ajatuksena todella söpö mutta jos olen +5 vuotta sanonut ei kiitos, niiden vastaanottaminen on alkaa olla jo rasittavaa. Miksei ihmiset opi? Kuinka monta vuotta pitää sanoa kiitos mutta ei kiitos?
Se, että kun sama ihminen haluaa n. kertaa antaa lahjaksi sellaista, jota en terveyssyistä voi käyttää. Eli olen itse keliaakikko ja se hieman rajaa sitä mitä voin syödä. - Tästä huolimatta eräs kaverini onnistuu aina hankkimaan lahjaksi, jotain mitä en voi syödä. Ollaan tunnettu jo vuosia, enkä ymmärrä, mistä tämä kertoo.
Toinen mitä en saata ymmärtää, tai tajuta on se että osa -onneksi hyvin pieni osa- kuvittelee tai uskoo olevansa ties mitä pelastavia enkeleitä ja suuremmoisia hyvän tekijöitä halutessaan lahjoittaa ja antaa mahd. minulle sen, mitä muutoin menisi luultavimmin kaatopaikalle.
Ei se, että olen tulorajoittenen, etten sanoisi köyhä tarkoita sitä, että olisin valmis ja halukas ottamaan vastaan, mitä hyvänsä, joku haluaa antaa ja lahjoitaa minulle. - olen kyllä saanut sitten kuulla kunniani, että kuinka köyhällä ei olisi oikeutta kieltäytyä ja sanoa ei. - Koska se, mikä erottaa parempi osaisen köyhemmästä on se, että köyhemmällä ei ole niin paljon valinnan varaa; joidenkin mielestä sitä ei ilm. saisi olla lainkaan.
Kaikki anopin kantama halpa tarpeeton krääsä.
Olin alakouluikäinen, kun äiti näytti joulun alla lelukatalogista maapalloa, joka oli myös lamppu, ja kysyi tykkäisinkö. Sanoin, että en ollenkaan. No arvatkaapa, mitä pukki toi.
Se, että ostetaan lahjan antaja ostaa itseään miellyttävän lahjan tai antaa jotain p#$kaa,. Sitten kun lahjan saajan naama venähtää lahjan avattuaan, niin aloitetaan "ajatus on tärkein" -selostus.
Ihmeelinen puinen pöytäkoriste 50vuotislahjaksi. Siinä oli palsapuusta tehty luku 50 ja nimeni. Hyi helvetti, roskiin meni ja heti.
Just jotain vaatteita, mitä en ikinä pistäs päälleni.
Oon jopa aina sanonut et ei pehmeitä paketteja. Sit tulee 'no nyt tän kerran, kyllä tästä tykkäät'.