Lue keskustelun säännöt.
Menin naimisiin toivottoman jahkailijan kanssa. Pystyyköhän siihen vaikuttamaan?
01.07.2018 |
Minulla menee hermot, kun kaikki päätökset ja tekemiset aina kestää. Päätös uuden auton mallista kesti 2 vuotta. Käytiin koeajoilla ja etsittiin läpi Suomen. Viimeksi keväällä oli sovittu, että mies varaa risteilyn hääpäiväksi, mutta se hyttiluokkien valinta ja otetaanko ruokia ennakkoon vai päätetäänkö vasta laivalla- pohdinta vei niin monta viikkoa, että ne A-luokan hytit, joihin hän oli päätynyt pohdinnoissaan, olikin loppuunmyyty. Jätettiin menemättä kokonaan. Eilen oltiin menossa ravintolaan syömään. Mies tutki netistä listoja koko aamupäivän. Minä sanoin, että mikä tahansa broileri tai naudanliha kelpaa minulle, tulista tai vähemmän tulista. Yhdessä oltiin jo sovittu ravintola ja päästiin sisäänkin vielä. Mies katsoi listaa pitkään, tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, joko tilataan. Sitten mies totesi, että ei hän ehkä haluakaan sitä ruokaa, mitä oli ennakkoon miettinyt. Hän halusi lähteä toiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa minulta meni hermot ja sanoin, että toiseen ravintolaan en lähde puoleksi tunniksi miettimään, kelpaako mikään, mene yksin ja minä lähden kotiin. Niin tein. Mies tuli kotiin tunnin päästä ja kertoi käyneensä kebabilla, kun ei yksin viitsi mihinkään hienoon paikkaan mennä. Siis v*tuttaa tuollainen jahkailu. Onko kenelläkään vinkkiä, miten hänet saisi nopeammaksi? Anoppi kertoi, että nuorena mieheni oli saanut vuodessa säästettyä 1000€ tililleen, koska oli niin harkitsevainen ja säästäväinen ostamaan mitään. Harkitsevainen on yltiöpositiivinen ilmaisu jahkailijasta.
Kommentit (67)
Ei kumpikaan teistä jahkaillut ennen kun päätitte mennä naimisiin?
Ei toista voi lähteä muuttamaan. Aikaa myöten opit arvostamaan jahkailun hyviä puolia, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota munakello käyttöön ja sano maksimiaika miettimiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan teistä jahkaillut ennen kun päätitte mennä naimisiin?
Ei toista voi lähteä muuttamaan. Aikaa myöten opit arvostamaan jahkailun hyviä puolia, toivottavasti.
Ei jahkailtu naimisiin menossa juurikaan. Oltiin asuttu Noin vuosi yhdessä, kun mies kosi. Häistä päätettiin yhdessä ja minä järjestelin lähes kaiken. Hän sanoi, että valitse sinä hääpäivä, juhlapaikka ja ruuat, niin hän hankkii autokyydit ja juomat. Se sopimus piti.
Toivon itsekin, että opin vielä näkemään hyviä puolia siinä, ettei toinen osaa päättää mitään, ei edes ravintolan listalta yhtä ateriaa.
-ap
Ei tuossa hyviä puolia ole, mutta toista ei voi muuttaa.
Mun miesystäväni on ärsyttävä jahkailija kyllä, mutta ei noin paha todellakaan. En pidä ko. piirteestä, mutta elän sen kanssa. Mutta me ollaan aikuisia, ei ole tarkoitus perustaa enää perhettä yhdessä, joten siedän ko. piirrettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tosta muutu, toi on joku temperamenttiin tai persoonallisuuteen liittyvä piirre. Mun kaveri on samanlainen ja sen statuksesssa lukee sinkku vaikka se on seurustellut 10 vuotta.
Eipä ainakaan tuhlaile, jos harkitsee tarkasti, mitä ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ei pysty vaikuttamaan. Muutoksen ois pitänyt näkyä jo ennen naimisiin menoa. Sä tiesit kenen kanssa avioidut joten turha valittaa.
Mulla on appiukko tuollainen ja on rasittavaa kuunnella sitä jahkailua. Kaikki asunnonostosta ihan pikku ostoksiin kestää ikuisuuden. Monta viikkoa pähkäillään ja hyvät kaupat menee sivu suun. Sitten maristaan että olisi kannattanut tarttua tarjoukseen kiinni. MiehenI on ihan päinvastainen vaikka isoissa ostoissa kyllä harkitsee mutta osaa tehdä nopeita päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on myös jahkailija, ei tosin noin paha. Tai oikeastaan hän on hintavertailija ja aina odotetaan maailman tappiin asti, että jos tulisi vielä parempi tarjous. Ei siis juurikaan jahkaa jossain ravintolavalinnassa, jos kyseessä ei ole rahassa mitattava ero. Omassa lapsuudenkodissani taas toimittiin niin, että kun jotain tarvittiin, mentiin lähimpään kauppaan ja ostettiin se. Ei ehkä taloudellisesti järkevin tapa sekään, mutta miehen tapaa on ollut vaikea sulattaa.
Itse olen todennut parhaaksi tehdä päätökset itse, silloin kun menee jahkailuksi. Jossain alle 100€ arvoisissa ostoksissa en edes kysele miehen mielipidettä vaan ostan jos jotain tarvitaan. Isommissa asioissa minä päätän että nyt mennään autokauppaan/huonekalukauppaan/whatever, koska asiat notkahtaa edes vähän eteenpäin kun päätetään edes aloittaa. Toki kaikista kaupoista mennään silti ensin kotiin jahkaamaan vähän.
Eli mun vinkki: älä anna yhtään siimaa jahkailulle. Ehkä siitä ei kannata niin suuttua, se on miehessä joku todella syvällä oleva, lapsuudessa opittu tapa. Ehkä voi yrittää herättää sellaista keskustelua ja itsetutkiskelua, että mikä siinä päätöksenteossa pelottaa ja tunnistaako mies, että miksi toimii niin.
Miehet ovat yleisesti ottaen aika perässävedettäviä. Ja sitten moititaan suomalaista naista joka ottaa ohjakset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi muuttaa toista, mutta voit opetella hyväksymään hänen piirteen. Teillä on erilaiset temperamentit, ei sen vakavampaa. Ei se ole niin suuri asia. Yritä hillitä omat hermosi ja oppia näkemään miehesi hyvät puolet. Yritä keksiä rauhallisuudesta ja harkitsevuudesta hyviä puolia. Toiset vaan ovat rauhallisia ja pohtivaisia. Vaikea synnynnäistä temperamenttia on lähteä muuttamaan. Voit joko yrittää alkaa ajatella positiivisesti tai menettää hermosi häneen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat yleisesti ottaen aika perässävedettäviä. Ja sitten moititaan suomalaista naista joka ottaa ohjakset.
Riippuu miehestå. Kyllä minunkin mieheni oli exänsä mielestä saamaton vätys. Ihmettelen suhdetta, jossa nainen komentaa puolisoaan kuin pikkulasta. Tämä mieheni ex päätti kaikesta, määräsi kaikesta ja haukkui vielä päälle, jos jokin ei onnistunut. Ei se ole parisuhde. Asioista pitää keskustella ja päättää yhdessä, eikä toiselle saa nalkuttaa tai puhua halventavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Millainen kotikasvatus miehellä on? Ovatko vanhemmat olleet määräileviä, kaikki on laitettu valmiiksi tai käsketty tekemään tarkkojen ohjeiden mukaan? Eikä lapsen luovuudelle tai ratkaisun selvityskyvylle ole jätetty sijaa. Hallitseva äiti?
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Hienoa kun tulit tänne avaamaan toista näkökulmaa!
Voitko kertoa vielä, mitä siinä ”jahkailussa” tapahtuu? Ovatko kaikki vaihtoehdot tosiaan mahdollisia ja pohdit niitä joka kantilta, vai onko sinulla alusta asti mielessä lopullinen valinta mutta haluat harkinnalla varmistua että se on hyvä?
Esimerkiksi se keittiö, onko jo suunnittelun alkaessa tiedossa että hankitte modernin valkoisen keittiön suomalaiselta valmistajalta, vai lähteekö mietintö ihan siitä että mitäs kaikkia niitä keittiövaihtoehtoja maailmassa on ja perehdytään niihin?
Mikä päätoksenteossa pelottaa (olettaen että siinä jokin pelottaa)?
Ja viimeisenä, mitä työtä voi tehdä noin rauhallinen ja harkitsevainen henkilö? Voisi luulla että moni työ tuo eteen yllättäviä tilanteita, joissa täytyy tehdä nopeasti ratkaisu.
Mulla menisi hermot. Teen itse kaikki päätökset todella nopeasti. Se on suit sait ja homma on jo hoidettu.
Täällä vähän samaa! Auton kuvia mies katseli netistä yli vuoden, kunnes harkinta päättyi lähes samanlaiseen perhefarmariin kuin hänellä ennenkin oli. En tiedä mikä siinä vei vuoden. Itse kun ostin auton, aikaa prosessiin meni alle viikko.
Miehelläni tämä liittyy kyllä selvästi rahaan, mitä kalliimpi juttu sitä enemmän miettii. No toisaalta hänellä on kymmeniä tuhansia sijoituksissa ja minulla ei mitään, yhtä paljon tienataan. Ehkäpä se miehen tyyli on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Hienoa kun tulit tänne avaamaan toista näkökulmaa!
Voitko kertoa vielä, mitä siinä ”jahkailussa” tapahtuu? Ovatko kaikki vaihtoehdot tosiaan mahdollisia ja pohdit niitä joka kantilta, vai onko sinulla alusta asti mielessä lopullinen valinta mutta haluat harkinnalla varmistua että se on hyvä?Esimerkiksi se keittiö, onko jo suunnittelun alkaessa tiedossa että hankitte modernin valkoisen keittiön suomalaiselta valmistajalta, vai lähteekö mietintö ihan siitä että mitäs kaikkia niitä keittiövaihtoehtoja maailmassa on ja perehdytään niihin?
Mikä päätoksenteossa pelottaa (olettaen että siinä jokin pelottaa)?
Ja viimeisenä, mitä työtä voi tehdä noin rauhallinen ja harkitsevainen henkilö? Voisi luulla että moni työ tuo eteen yllättäviä tilanteita, joissa täytyy tehdä nopeasti ratkaisu.
Hmmm...
Usein se miettiminen sinänsä on arvokasta. Jos ajattelen, että ravintolakäynti, lomamatka, kynsihoito tai keittöremppa on kiva ja hyvä asia, niin asian pohtiminen on jonosa sitä "kivaa". Esim. lomasta tai ravintolakäynnistä menee iso osa hukkaan, jos sitä ei eka rauhassa pohdi.
Vaihtoehdot on yleensä jo varsin rajatut, mutta haluan olla siitä varma. Kyllä ketuttaisi puoli vuotta remontin jälkeen huomata, että sittenkin olisi pitänyt kaataa seinä tai laittaa ne 2 tiskikonetta. Kavereille on käynyt vahinkoja, että on tehty nopea päätös ja sitten huomattu että lomakohteessa on sadekausi, uuden talon vieressä on hyttyssuo, lyhyt kampaus ei todellakaan sovi, pellavamekko on aina ryppyinen, koira on hankalahoitoinen ja lapsi vielä hankalampi. Kun ei ole kunnolla mietitty.
Teen töitä suunnittelijana (siis tuotekehitystä).
T.15
:DD Mulla on samanlainen mies..