Ahdistus lisääntyy äitini takia mitä pidemmälle kesä etenee..
On pakko tulla purkamaan johonkin tätä olotilaa.
Hiukan taustatietona, että äitini on koko elämäni käyttänyt rajua henkistä väkivaltaa ja on pahimman luokan narsisti, sekä juoppo. Nuoruuteni oli aika kamalaa aikaa ja vielä nuorena aikuisenakin hyppäsin heti, kun äitini käski. Lopulta ymmärsin kuinka sairas suhteemme oli, kun havahduin yksi päivä siihen, että mietin uskallanko mennä suihkuun, jos äitini soittaa. Hän siis syytti minua aina valehtelusta, jos olin suihkussa enkä vastannut ja tämän hänelle syyksi sanoin vastaamattomuuteen.
Pääsin kuitenkin hänestä eroon n.4 vuotta sitten, sen jälkeen en ole koskaan vastannut mihinkään yhteydenottoihin, olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (muutin vielä toisenkin kerran, koska sain tietää että hän oli saanut selville sen osoitteen), olen vaihtanut puhelinnumeroa ja minulla on tietojenluovutuskielto. Poistuin myös kokonaan somesta, koska hän löysi aina seuraavan ihmisen, jonka sitten laittoi ottamaan yhteyttä esim. Facebookissa.
Nyt olen saanut olla rauhassa pian vuoden, mutta taas syntymäpäivä lähestyy, jolloin hän aina laittaa sähköpostia. Olen harkinnut vaihtavani sähköpostiosoitteeni, mutta se on minulla niin monessa paikassa, että en ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä. Aina viikkoa ennen syntymäpäivääni alan hermoilemaan ja olen itkuinen ja ailahteleva, koska pelkään tulevaa yhteydenottoa. Myös muutamia päiviä viestin jälkeen olen samanlainen kuin ennen sitä.
Kaikista eniten minua ärsyttää näissä yhteydenotoissa se, että hän ei voi ymmärtää lopettaa niitä ja se, että vielä silloin nelisen vuotta sitten hän haukkui esim. mieheni syvimpään maanrakoon, ylisti itseään, haukkui minua, saneli miten elämäni tulee menemään, ellen jätä "sairasta" miestäni, miten tulen aina tarvitsemaan häntä jne jne.
Vuosi vuodelta sähköpostit ovat muuttuneet nöyremmiksi, alkuun kun tiesi vielä osoitteeni, lähetti oikein kortin ja ah aivan, yritti kiristää minua rahastollani, jonka isovanhempani olivat minulle aikoinaan perustaneet, mutta äitini ei sitä koskaan minulle suostunut antamaan, enkä voinut sitä vaatia, koska se ei ollut nimelläni. Hän kirjoitti korttiin, että nyt voisi antaa sen rahaston minulle, mutta ehdolla x ja y. Samassa kortissa vielä haukkui miestäni ja arvosteli muutenkin elämääni.
Seuraavana vuonna tuli sähköposti, joka oli vieläkin kiristystä rahastolla, mieheni haukkumista, mutta se jäi oikeastaan siihen. Seuraavan vuoden sähköposti oli aika neutraali, mutta neljänen vuoden sähköposti oli oikea marttyyrivuodatus. Silloin hän oli jo sitä mieltä, että jos haluan mieheni kanssa olla, hän hyväksyy sen eikä enää painosta minua jättämään häntä jne. Rahastolla tosin kiristi vielä tässäkin postissa, sitten itki koko loppuviestin oikeastaan, miten ei halua menettää minua ja puhutaan asioista, hän ei halua mennä hautaan näkemättä enää minua jne.
(Jatkuu)
Kommentit (68)
Tiedät, miten narsistin suhteen tulee toimia. Pysy vahvana. Palstalta löytyy paljon ketjuja liittyen narsistiäiteihin.
Onko kukaan muu edes samantapaisessa tilanteessa? Tai onko jollakin ollut tällainen tilanne ja yhteydenotot päättyneet kokonaan ja jos on, niin kuinka pitkän ajan päästä?
Odotan vain sitä päivää, kun äitini kuolee, silloin tiedän tämän loppuvan, mutta siihen voi mennä vielä vuosikymmeniä.
Aivan, sen unohdin kirjoittaa, että pelkään hänen saaneen selville jotakin kautta nykyisen osoitteeni, ja että hän tulisi pihaan. Näenkin siitä aina välillä painajaisia ja ne ovat pelottavan todentuntuisia. Usein myös näen painajaisia, joissa olen taas nuori ja asun äitini luona, tai hän seuraa minua tai vahingoittaa perhettäni. Olen ajatellut, että ehkä minun pitäisi mennä terapiaan? En tiedä, miksi aloin näkemään näitä painajaisia pari vuotta sitten ja haluaisin eroon niistä. Onko joku ollut terapiassa ja saanut apua siitä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedät, miten narsistin suhteen tulee toimia. Pysy vahvana. Palstalta löytyy paljon ketjuja liittyen narsistiäiteihin.
Minulle ei ole vaikeaa olla vastaamatta hänelle, mutta tuo pelko josta kirjoitin uudessa viestissäni, se on se vaikea asia minulle. Sekä tietysti sen yhteydenoton stressaaminen. Olenkin hakenut useamman ketjun ja lueskelen niitä tässä samalla, kaikki vaan tuntuvat olevan kovin vanhoja.
Ap
Äitihullu, et harhauta ketään. Ole hyvä ja poistu palstalta.
Olen elänyt vastaavat tilanteet läpi ja kaiken olen jättänyt taakseni. Hakeudu ihmeessä terapiaan, jos siltä tuntuu. Pystytkö käsittelemään tilanteita miehesi kanssa?
Ap, oletko palstan äitihullu eli kivikissaäiti?
Entä jos äitisi on oikeasti välirikon aikana vihdoin tajunnut kuinka ku*sipää on ollut? Oletko varma ettet halua kohdata häntä kertaakaan ennen hänen kuolemaansa? Monesti asioiden puhuminen halki voi olla parempi ratkaisu kuin ikuinen välttely.
Sinä tuhma tyttö tänne kirjoittelet. Minä löydän sinut halutessani aina. Olen valppaana. Valmistaudu tulevaan.
Älä usko niitä nöyriä viestejä. Narsisti valehtelee säälimättä saadakseen tahtonsa läpi. Kannattaa vain pitää yhteydet visusti katkaistuna. Viestejä on hyvä lukea, kunhan et vastaa niihin.
En ole kivikissaäiti, eikös hänen kirjoitusasunsa pitäisi tunnistaa? Minusta ainakin kirjoittaa aika...mielenkiintoisesti?
Ap
Paljonko rahaston arvo on tällä hetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät, miten narsistin suhteen tulee toimia. Pysy vahvana. Palstalta löytyy paljon ketjuja liittyen narsistiäiteihin.
Minulle ei ole vaikeaa olla vastaamatta hänelle, mutta tuo pelko josta kirjoitin uudessa viestissäni, se on se vaikea asia minulle. Sekä tietysti sen yhteydenoton stressaaminen. Olenkin hakenut useamman ketjun ja lueskelen niitä tässä samalla, kaikki vaan tuntuvat olevan kovin vanhoja.
Ap
Uusia, järkeviä ja avartavia ketjuja narsistiäideistä ei taida montaa olla, koska kaikki ovat saaneet tarpeekseen yhden jankkaajakirjoittelijan eli äitihullun eli kivikissaäidin miljoonista vastenmielisistä, narsistikirjoituksista.
Täällä aina säännöllisesti joku kirjoittaa pelottavasta äidistään. Provo tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt vastaavat tilanteet läpi ja kaiken olen jättänyt taakseni. Hakeudu ihmeessä terapiaan, jos siltä tuntuu. Pystytkö käsittelemään tilanteita miehesi kanssa?
Mietin vain, onko terapiasta apua näissä tilanteissa? Vai onko se enemmän fyysisen väkivallan uhreille ja muille?
Pystyn kyllä puhumaan mieheni kanssa näistä, mutten tahtoisi puhua hänen kanssaan näistä, tunnen kuitenkin toimineeni jo niin väärin häntä kohtaan aikanaan. Olen tästäkin tunteesta hänelle puhunut ja hän kyllä haluaa puhua kanssani näistä asioista. Huomaa myös, jos mietin näitä, kyllä hänestä suuri apua on, mutta tuntuu silti jotenkin väärältä kuormittaa häntä vielä lisää näillä, vaikka hänen mielestään nämä eivät kuormita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole kivikissaäiti, eikös hänen kirjoitusasunsa pitäisi tunnistaa? Minusta ainakin kirjoittaa aika...mielenkiintoisesti?
Ap
Olet nyt hiukan muuttanut kirjoitustyyliäsi, mutta kyllä sinut silti tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä tuhma tyttö tänne kirjoittelet. Minä löydän sinut halutessani aina. Olen valppaana. Valmistaudu tulevaan.
Mutsis tais löytää sut. 😀
Onneksi olet aikuinen ja voit itse päättää pitääkö yhteyttä vai ei.
Oma mielenterveys on rahaakin tärkeämpi asia.
Ap on selvästi harhainen. Lääkkeet ottamatta? Liikaa alkoa?
(Jatkoa)
Nämä ovat todella raskaita minulle lukea, mutten voi olla lukemattakaan, vaikka tiedän satuttavani itseäni. Minua vain jää häiritsemään ihan kauheasti, jos en lue niitä, olen kai liian utelias ja haluan aina tietää kaiken ja olla ohjaksissa.
Ennen välirikkoamme yritin niin monesti puhua asioista äitini kanssa, jotka minua vaivasivat, mutta käänsi ne heti kättelyssä joko minun tai mieheni syyksi. Yritin kaikkeni, mutta hän oli aina sitä mieltä, ettei koskaan tehnyt mitään väärin. Mielestäni en myöskään tarvitse hänen lupaansa olla mieheni kanssa, kun olimme väleissä, hän ei suostunut näkemään miestäni ja aina tavatessamme selitti erosta ja miten helppoa se nykyään on ja milloin eroamme jne. Ymmärsin jälkikäteen, kuinka loukkaavaa tuo on ollut miestäni kohtaan, että aina olen "laittanut hänet sivuun", kun näin äitiäni. Olin vain niin alistettu, etten nähnyt asian oikeaa laitaa.
En ole aivan varma, mitä hain tällä kirjoituksella, ehkä vertaistukea muilta, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa, tai halusin vain avautua, helpotti edes vähän.