Mies ei kerro menojaan
Olemme olleet yhdessä vuoden, emme asu yhdessä.
Minua vaivaa kun poikaystäväni ei kerro mitä puuhaa vapaa-ajallaan.
En tarvitse minuuttiaikataulua, mutta tuntuu oudolta nähdä jossain sosiaalisessa mediassa että taas on oltu ulkona, firman juhlissa jne.
Miksi hän ei voi mainita asiasta minulle?
Mielipiteitä?
Kommentit (55)
Ei pidä sua kovin merkityksellisenä asiana elämässään.
Riippuu vähän elämäntyylistä.
Minulla ainakin noita kissanristiäisiä on jatkuvasti. Täysin tarpeetonta niistä nyt alkaa tilinpitoa tekemään. Tosin en muutenkaan voisi kuvitella olevani missään muussa kuin kahden itsenäisen ihmisen liitossa. Molemmilla on omia menojansa ja vahva luottamus.
En osaa suhtautua asiaan. Itseltäni tulee luonnostaan että hei, torstaina ole Pirkon juhlissa, kotona myöhään.
Tuntuu kuin hän eläisi sinkkuna niinä päivinä kun ei ole kanssani. Se jotenkin satuttaa.
Ap
Minusta on outoa jos ei jutella menoista. Meillä on sama tilanne, seurustellaan muttei asuta yhdessä. Mutta kyllä me jutellaan että mitäpä puuhailet ens viikolla, onks jotain erikoista, tai mainitaan että menen muuten tänään firman grillipippaloihin, mitäs sä ajattelit tänään tehdä. Omituista jos ei jutella tavallisista arkipäivän asioista. Mistä te juttelette noin yleensä?
Minun mieheni antaa selvityksen jopa vessaan menosta.
"Käyn paskalla", "käyn kusella", kaikkea informaatiota en kaipaisi.
Mistä te juttelette noin yleensä?
No ei varmaan jutella. Tai, minä puhun, hän ei..
Ap
Kuulostatte hyvin erilaisilta ja erilaisilta siinä mitä odotatte parisuhteelta. Joko mies pysyy tuollaisena lopun ikänsä, eli vapaana sieluna, itsenäisenä, jopa itsekkäänä tai sitten ison ja työlään "koulutuksen" jälkeen oivaltaa mikä sinulle on myös tärkeää ja alkaa tulemaan vastaan.
Jutelkaa asiasta. Jutelkaa miksi olette yhdessä, eli seurustelette.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te juttelette noin yleensä?
No ei varmaan jutella. Tai, minä puhun, hän ei..
Ap
No mitä sä saat tosta suhteesta, jos toinen ei edes puhu mitään? Riittääkö sulle pelkkä seksi sen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte hyvin erilaisilta ja erilaisilta siinä mitä odotatte parisuhteelta. Joko mies pysyy tuollaisena lopun ikänsä, eli vapaana sieluna, itsenäisenä, jopa itsekkäänä tai sitten ison ja työlään "koulutuksen" jälkeen oivaltaa mikä sinulle on myös tärkeää ja alkaa tulemaan vastaan.
Tuo ei ole mitään itsenäisyyttä, eikä liity vapaasseen sieluun mitenkään, ettei voi ilmoittaa menoistaan, vaan se on ajattelemattomuutta ja sitä, ettei osaa huomioida toista. Eräänlaista itsekkyyttä siis. Vapaa sielu huomioisi toisen tarpeen saada tietää, missä vapaa sielu kulloinkin on, noin pääpiirteissään, menot siis ilmoittaa. Se ei rajoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te juttelette noin yleensä?
No ei varmaan jutella. Tai, minä puhun, hän ei..
ApNo mitä sä saat tosta suhteesta, jos toinen ei edes puhu mitään? Riittääkö sulle pelkkä seksi sen kanssa?
Kuuntelemista ei lasketa? 😀
Mäkään en kyllä yleensä ilmoittele miehelleni minne olen menossa, milloin ja kenen kanssa. Tai välillä, mutta en ole pitänyt sitä tärkeänä. Meillä on täysin erilliset ja erilaiset sosiaaliset ympyrät, mies on lähinnä kotona ja tapaa kavereitaan harvoin, itse käyn kotona lähinnä yöpymässä. Illalla kyllä toki kertoilen jos on jotain jännää sattunut, tai jos olen jossain muualla yötä, niin siitä yleensä kerron (kerran en muistanut, ihmettelinkin miksi oli niin mörököllinä kun aamulla tulin kotiin :DD)
Vierailija kirjoitti:
En osaa suhtautua asiaan. Itseltäni tulee luonnostaan että hei, torstaina ole Pirkon juhlissa, kotona myöhään.
Tuntuu kuin hän eläisi sinkkuna niinä päivinä kun ei ole kanssani. Se jotenkin satuttaa.
Ap
Vaikea tilanne. Aikuisen ihmisen ei tarvitse kertoa asioistaan ’äidille’. Mutta vuosi seurustelua on jo sen verran, että se kun toinen ei huomioi tuossa vaiheessa, niin ehkä ei koskaan. Tuhlaatko ehkä aikaasi. Kun onko hän edes mielestään vain sinun kanssa suhteessa vai onko vain tapaillut sinua vuoden ja paria muutakin?
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en kyllä yleensä ilmoittele miehelleni minne olen menossa, milloin ja kenen kanssa. Tai välillä, mutta en ole pitänyt sitä tärkeänä. Meillä on täysin erilliset ja erilaiset sosiaaliset ympyrät, mies on lähinnä kotona ja tapaa kavereitaan harvoin, itse käyn kotona lähinnä yöpymässä. Illalla kyllä toki kertoilen jos on jotain jännää sattunut, tai jos olen jossain muualla yötä, niin siitä yleensä kerron (kerran en muistanut, ihmettelinkin miksi oli niin mörököllinä kun aamulla tulin kotiin :DD)
Jos asutte yhdessä ja hän on sinun miehesi niin ei kai teillä olekaan epävarmuutta sitoutumisesta. Vai käyttäydytkö kuin sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en kyllä yleensä ilmoittele miehelleni minne olen menossa, milloin ja kenen kanssa. Tai välillä, mutta en ole pitänyt sitä tärkeänä. Meillä on täysin erilliset ja erilaiset sosiaaliset ympyrät, mies on lähinnä kotona ja tapaa kavereitaan harvoin, itse käyn kotona lähinnä yöpymässä. Illalla kyllä toki kertoilen jos on jotain jännää sattunut, tai jos olen jossain muualla yötä, niin siitä yleensä kerron (kerran en muistanut, ihmettelinkin miksi oli niin mörököllinä kun aamulla tulin kotiin :DD)
Kiva, jos toimii teillä. Mä en pystyis tollaiseen.
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Vierailija kirjoitti:
Oletko hänen äitinsä?
Harvempi pettäisi äitiä ottamalla sivusuhteen samanarvoiseen henkilöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte hyvin erilaisilta ja erilaisilta siinä mitä odotatte parisuhteelta. Joko mies pysyy tuollaisena lopun ikänsä, eli vapaana sieluna, itsenäisenä, jopa itsekkäänä tai sitten ison ja työlään "koulutuksen" jälkeen oivaltaa mikä sinulle on myös tärkeää ja alkaa tulemaan vastaan.
Tuo ei ole mitään itsenäisyyttä, eikä liity vapaasseen sieluun mitenkään, ettei voi ilmoittaa menoistaan, vaan se on ajattelemattomuutta ja sitä, ettei osaa huomioida toista. Eräänlaista itsekkyyttä siis. Vapaa sielu huomioisi toisen tarpeen saada tietää, missä vapaa sielu kulloinkin on, noin pääpiirteissään, menot siis ilmoittaa. Se ei rajoita mitään.
Vapaa sielu tuhlasi vuoden minunkin elämästäni. Nähtiin viikonloppuisin ja oltiin kiireisiä opiskelujen ja omien elämien kanssa siis. Ei tarvinnut kertoa menoistaan, mutta sen tiedon olisin tarvinnut, että olin vain viihdykettä niille vkonlopuille kuin tyypillä ei ollut parempaa tekemistä. Jos tietäisi että on vain panosuhde, niin ok ja voisin minäkin katsella koko ajan ympärilleni mitä muuta löytyy. Miksi edes kutsua tyttöystäväksi, jos ei tarkoita sitä.
Minä tahtoisin, että mun kumppani HALUAA kertoa nuo minulle, en voisi luottaa ihmiseen, joka varaa oikeudekseen elää omaa elämäänsä, josta ei kerro. Se avaa tien pettämiselle, jos mä en saa tietää, missä toinen menee.