Vasektomia = ero - ei tämän näin pitänyt mennä

Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?

Hei. Ethän sä miestä tarvitse lapsen tekoon. Keinohedelmöitys on keksitty. Eli älä turhaan murehdi tuota parasta ennen-päivää - hedelmöityshoidoilla voi saada lapsia ihan yli nelikymppisenäkin. Ota nyt ihan rauhassa <3 

Tee lapsi yksin, älä jää ihmettelemään.

Lapsi yksin on hyvä vaihtoehto

Eikä sen miehen kanssa tarvii vuosia tuntea, ihan oikeesti sen kyllä sit huomaa kun sulla on se oikee siinä.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?

Koska olen hyväksynyt tämän aiemmin, luulen hänen uskovan, että se on ok minulle. Lapsiasiasta ollaan kyllä keskusteltu useita kertoja vuosien mittaan, mutta se "keskustelu" on aina ollut tyyliin: "Minä olen miettinyt, että ehkä haluaisinkin yrittää lasta, yhtä" ja hänen kuittaus: "Minä en halua lapsia." Ei sen enempää.

Tämä tulee siis hänelle yllätyksenä. Saan siis vastuulleni hänen sydämensä murskaamisenkin.

No mutta sait elää nuoruuttasi ilman muksuja. Nämä ovat niitä valintoja. Tsemiä nyt kuitenkin! Meillä mies teki vasektomian kolmen lapsen jälkeen ja se oli loistoratkaisu. Ikävää ettet ole iloinen miehen kantaessa huolta ehkäisystä.

Et ole vastuussa miehesi sydämen murskaamisesta. Jos et pysty hänen kanssaan jatkamaan niin sitten et vaan pysty.

Lapsen voit hankkia yksinkin jos se on sinulle tärkeä asia.

Soita nyt äkkiä miehellesi ennen vasetomiaa ja kerro tunteesi. Hän voisi vielä sen perua, jos suhde kanssasi on tärkeämpi. Julmaa erota asian takia, jos ei ole sitä etukäteen kertonut siis sitä, että syy on vasetomia. Mieshän ei välttämättä ymmärrä, että haluaisit oikasti lapsen ja asia on sinulle noin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?

Koska olen hyväksynyt tämän aiemmin, luulen hänen uskovan, että se on ok minulle. Lapsiasiasta ollaan kyllä keskusteltu useita kertoja vuosien mittaan, mutta se "keskustelu" on aina ollut tyyliin: "Minä olen miettinyt, että ehkä haluaisinkin yrittää lasta, yhtä" ja hänen kuittaus: "Minä en halua lapsia." Ei sen enempää.

Tämä tulee siis hänelle yllätyksenä. Saan siis vastuulleni hänen sydämensä murskaamisenkin.

Olet antanut hänen ymmärtää, että lapsettomuus on sinulle ok.

Muuten olisit jo aikoja ennen vasektomiaa sanonut, että lapsettomuus on sinulle deal breaker.

No minkä ikäinen sitten olet? Yli nelikymppisenä on ihan yleistä saada lapsia. Tiedän jopa ainokaisensa lähes 50-v saaneita, vanhin oli 49-v ja ihan luomusti. Jos olet alle 40-v, niin todennäköisesti ehdit saada ihan luomuvauvan vielä, kenties useammankin. Tätini meni naimisiian 38-vuotiaana (mies oli kyllä 15v nuorempi) ja ehti saada neljä lasta. Ja onhan noita apukeinojakin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Tee lapsi yksin, älä jää ihmettelemään.

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?

Koska olen hyväksynyt tämän aiemmin, luulen hänen uskovan, että se on ok minulle. Lapsiasiasta ollaan kyllä keskusteltu useita kertoja vuosien mittaan, mutta se "keskustelu" on aina ollut tyyliin: "Minä olen miettinyt, että ehkä haluaisinkin yrittää lasta, yhtä" ja hänen kuittaus: "Minä en halua lapsia." Ei sen enempää.

Tämä tulee siis hänelle yllätyksenä. Saan siis vastuulleni hänen sydämensä murskaamisenkin.

Olet antanut hänen ymmärtää, että lapsettomuus on sinulle ok.

Muuten olisit jo aikoja ennen vasektomiaa sanonut, että lapsettomuus on sinulle deal breaker.

En minä tiennyt sitä ennen tätä aamua.

Vierailija kirjoitti:

No minkä ikäinen sitten olet? Yli nelikymppisenä on ihan yleistä saada lapsia. Tiedän jopa ainokaisensa lähes 50-v saaneita, vanhin oli 49-v ja ihan luomusti. Jos olet alle 40-v, niin todennäköisesti ehdit saada ihan luomuvauvan vielä, kenties useammankin. Tätini meni naimisiian 38-vuotiaana (mies oli kyllä 15v nuorempi) ja ehti saada neljä lasta. Ja onhan noita apukeinojakin nykyään.

Olen 32. Kolkuttelen siis nyt jo viimeisiä vuosia, saatika sitten uuden kumppanin kanssa..

Tai ei, se nyt ei ole pääasiana, pääasia on että se ei ole tuo mies..  Pyörryttää. Oksettaa..

Tanskalainen tuontisperma on paras vaihtoehto, säästä vähän rahaa että pääset hoitoihin. Voit pysyä miehen kanssa ystävinä (with benefits) vaikka muutat muualle ja aloitat perheen. Tsemppiä tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Soita nyt äkkiä miehellesi ennen vasetomiaa ja kerro tunteesi. Hän voisi vielä sen perua, jos suhde kanssasi on tärkeämpi. Julmaa erota asian takia, jos ei ole sitä etukäteen kertonut siis sitä, että syy on vasetomia. Mieshän ei välttämättä ymmärrä, että haluaisit oikasti lapsen ja asia on sinulle noin tärkeä.

ARGH! Lapsia pitäisi tehdä vain aidosta halusta olla vanhempi ja saada lapsi! Mies on tavattoman monta kertaa sanonut, että lasta ei halua, mutta nyt hänen pitäsi tehdä se suhteen pelastamiseksi. Ruma sana miten itsekkäitä te naiset olette. Yläpeukkua vaan, että tee lapsi vaikka yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on menossa vasektomiaan juuri tällä hetkellä - ja minulla on ihan kamala paniikki.

Päätös on hänen, on ollut jo pitkään - ja kunnioitin sitä täysin. Mutta eilen illalla vasta iski se todellisuus, että me emme todellakaan saa lapsia yhdessä. Haukkukaa tyhmäksi, mutta olen aina vaan ajatellut, että jos se päivä tulee, se tulee. En tajunnut, että sekin päivä voi tulla, kun mahdollisuus on lopullisesti kuollut.

Tänään aamulla töihin ajaessani valkeni minulle myös se, että me emme elä loppuelämäämme yhdessä.

En tiedä mitä tekisin. Haluaisin juosta, itkeä, kirkua, huutaa. On vaikea hengittää.

Elämä ilman häntä tuntuu kamalalta ajatukselta. Elämä hänen kanssaan kahden tuntuu myös pahalta ajatukselta.

Tulin töihin, mutta en pysty mitään tekemään. Yritän vaan olla huutoitkemättä ja toivon, ettei kukaan huomaa paniikkiani.

Tiedän, ettei ole vaihtoehtoja.

Pahinta tässä on se, että kun nyt eroamme, toivun aikani, sitten etsin uuden miehen (jos sellaisen edes löydän), pitää tutustua vuosi, toista, elää arkea yhdessä pari vuotta ennen kuin lasta voi edes yrittää - ja sitten onkin jo minun parasta ennen -päivä mennyt auttamattomasti, enkä välttämättä edes enää voi saada lasta.

Miksi miksi miksi miksi miksi v***n miksi olin niin järkevä, etten tehnyt siskoni tavoin suoraan lukion jälkeen tai edes opiskeluaikana lasta, olinhan silloinkin pitkässä suhteessa! Miksi hitossa ajattelin, että opiskelut ja varma toimeentulo on tärkeämpää? Miksi en vain tyytynyt siihen parisuhteeseen, paikkakuntaan ja elämään, joka minulle oli tarjolla?! Ajattelin vain elämyksiä, kouluttautumista, matkoja...

En edes tiedä mitä teen seuraavaksi.

Mitä teen seuraavaksi? Älkää olko ilkeitä, olen nyt todella lähellä lähimpään jokeen hukuttautumista.

Mieshän teki viisaasti. Kirjotit ettet ole lopunelämää yhdessä. Eli mies vältti elarit.

Soita nyt sille miehelle vielä se viimeinen puhelu ja kerro, että haluat sittenkin lapsen.

Ja jos hän pysyy päätöksessään ja sinä haluat lapsen, niin erotkaa ystävinä, pian.

Ja lopeta tuo laskeminen, että pitää tehdä asiat oikeassa järjestyksessä, seurustella X aika, mennä naimisiin ja rakentaa talo... Lapsille ei ole koskaan hyvää aikaa. Ne tulee elämään silloin kun tulevat, jos haluaa antaa mahdollisuuden (enkä mene nyt siihen, että välttämättä eivät sitten tulekaan).

Et voi tietää, mitä loppuelämällä on tarjolla, jos pelkäät elää nyt.

Vierailija kirjoitti:

Soita nyt äkkiä miehellesi ennen vasetomiaa ja kerro tunteesi. Hän voisi vielä sen perua, jos suhde kanssasi on tärkeämpi. Julmaa erota asian takia, jos ei ole sitä etukäteen kertonut siis sitä, että syy on vasetomia. Mieshän ei välttämättä ymmärrä, että haluaisit oikasti lapsen ja asia on sinulle noin tärkeä.

En tiedä mitä sanoisin. Mitä sanoisin? Älä tee sitä, haluan sun lapsia? Sehän laittaa hänet hirveään paikkaan, yhtä kamalaan kuin missä itse olen. Sitäpaitsi tuskin hän enää edes vastaisi puhelimeen, toimenpide alkaa klo 11.

Ei voi olla totta.. miten tässä kävi näin..

Mikset sanonut miehelle eilen illalla tai tänä aamuna heti, kun itse tajusit asian? Soita hänelle nyt ennen, kun tekee vasetomian.

Noilla tiedoin ero onkin luultavasti ihan luontevaa ja olisi tullut muutenkin. Ai miksi? Ihan vaan siksi, että normaalissa, terveessä parisuhteesssa voidaan keskustella ihan alussakin jo siitä, että mikä on oma kanta lastenhankintaan ja seuraukset jos toinen ei halua koskaan lapsia ja toinen haluaa. Johan tuo on ihan jenkkisarjoista jos ei voi puhua.

Itse olen sitä mieltä, että kannattaa hankkia lapsia jos on yhtään epävarma, mutta muuten voi antaa terveet eväät uuteen elämään. Ei niitä moni ole katunut ja lapset on tärkeitä, ja erityisen tärkeitä tähän maahan.

Ratkaisuna siis ero ja oikean etsiminen. Ei siinä niin kauaa mene jos antaa elämän viedä. Ja opeta mahdollinen lapsesi kommunikoimaan.

Todettakoon trolliksi.