Lue keskustelun säännöt.
Vasektomia = ero - ei tämän näin pitänyt mennä
08.05.2018 |
Mieheni on menossa vasektomiaan juuri tällä hetkellä - ja minulla on ihan kamala paniikki.
Päätös on hänen, on ollut jo pitkään - ja kunnioitin sitä täysin. Mutta eilen illalla vasta iski se todellisuus, että me emme todellakaan saa lapsia yhdessä. Haukkukaa tyhmäksi, mutta olen aina vaan ajatellut, että jos se päivä tulee, se tulee. En tajunnut, että sekin päivä voi tulla, kun mahdollisuus on lopullisesti kuollut.
Tänään aamulla töihin ajaessani valkeni minulle myös se, että me emme elä loppuelämäämme yhdessä.
En tiedä mitä tekisin. Haluaisin juosta, itkeä, kirkua, huutaa. On vaikea hengittää.
Elämä ilman häntä tuntuu kamalalta ajatukselta. Elämä hänen kanssaan kahden tuntuu myös pahalta ajatukselta.
Tulin töihin, mutta en pysty mitään tekemään. Yritän vaan olla huutoitkemättä ja toivon, ettei kukaan huomaa paniikkiani.
Tiedän, ettei ole vaihtoehtoja.
Pahinta tässä on se, että kun nyt eroamme, toivun aikani, sitten etsin uuden miehen (jos sellaisen edes löydän), pitää tutustua vuosi, toista, elää arkea yhdessä pari vuotta ennen kuin lasta voi edes yrittää - ja sitten onkin jo minun parasta ennen -päivä mennyt auttamattomasti, enkä välttämättä edes enää voi saada lasta.
Miksi miksi miksi miksi miksi v***n miksi olin niin järkevä, etten tehnyt siskoni tavoin suoraan lukion jälkeen tai edes opiskeluaikana lasta, olinhan silloinkin pitkässä suhteessa! Miksi hitossa ajattelin, että opiskelut ja varma toimeentulo on tärkeämpää? Miksi en vain tyytynyt siihen parisuhteeseen, paikkakuntaan ja elämään, joka minulle oli tarjolla?! Ajattelin vain elämyksiä, kouluttautumista, matkoja...
En edes tiedä mitä teen seuraavaksi.
Mitä teen seuraavaksi? Älkää olko ilkeitä, olen nyt todella lähellä lähimpään jokeen hukuttautumista.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Mikset sanonut miehelle eilen illalla tai tänä aamuna heti, kun itse tajusit asian? Soita hänelle nyt ennen, kun tekee vasetomian.
Siksi, että hänellä on oikeus päätökseensä? Ehkä olen vain helkkarin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita nyt sille miehelle vielä se viimeinen puhelu ja kerro, että haluat sittenkin lapsen.
Ja jos hän pysyy päätöksessään ja sinä haluat lapsen, niin erotkaa ystävinä, pian.
Ja lopeta tuo laskeminen, että pitää tehdä asiat oikeassa järjestyksessä, seurustella X aika, mennä naimisiin ja rakentaa talo... Lapsille ei ole koskaan hyvää aikaa. Ne tulee elämään silloin kun tulevat, jos haluaa antaa mahdollisuuden (enkä mene nyt siihen, että välttämättä eivät sitten tulekaan).
Et voi tietää, mitä loppuelämällä on tarjolla, jos pelkäät elää nyt.
En voi soittaa. Enkä tiedä mitä olisin sanonutkaan, että mikä oikeuttaisi tämän ihme kohtauksen.
Mutta kiitos sanoistasi, yllätyin, että joku täällä viitsisi sanoa mitään kaunista, ja niin moni sanoikin, tai ainakin yritti olla kannustava.
Luonnevikainen, sanoi jo mummokin. Olen pienestä lähtien ollut tällainen järkeilijä ja laskeskelija. Miksi siis en hitto vieköön osannut tätä arvioida ja järkeillä etukäteen?
En voi uskoa miten paska ihminen olen.
Ei ole mitään aikoja jotka pitää varata tutustumiselle ja yhteiselolle ennen lapsia. Kun on hieman iäkkäämpi, kuin 20v., niin tietää mitä haluaa ja tuntee itsensä paremmin. Osaa siis suoraan etsiä sitä puolisoa paikoista joissa itsekin viihtyy.
Molemmat kun tietää että on etsimässä parisuhdetta tositarkoituksella ja haluaa lapsia, niin asiat voivat edetä hyvin nopeasti. Myös fiksu, perhettä haluava mies tajuaa ettei yli 30v. naisen kanssa voi enää asiaa venyttää. Sinulla on 32-vuotiaana vielä hyvin aikaa, jos et vain aseta tollaisia aikarajoja "ei olla nyt tutustuttu vielä 18kk ja 5 päivää, niin ei voi muuttaa yhteen.."
Ilman muuta soitat hänelle ennen kun on liian myöhäistä ja kerrot ajatuksesi. Tai laita ensin viesti, että sinulla on asiaa -älä tee sitä vielä, jos viestitse on helpompaa. Se asettaa hänen ikävään paikkaan, totta. Mutta hän voi vielä peruuttaa ajan. Hankala asia teille molemmille, mutta paras se on selvittää ennen mahdollista eroa (siis eroa siinä tapauksessa, jos ette pääse yhteisymmärrykseen).
Niin itse tekisin. Sen jälkeen voitte keskenänne jutella asiasta ja tehdä päätöksen. Hän voi miettiä haluaako jatkaa suhdettaan kanssasi ja tehdä lapsen (mikäli saatte). Tälläiseen asiaan tarvitsee hieman mietintäaikaa luultavasti ainakin muutaman viikon. Asia voit tulla miehellesi täysin yllätyksenä. Voi olla hyvinkin, että rakastaa sinua niin paljon, että ei halua menettää suhdettanne. Mikäli kuitenkaan ei todellakaan halua lapsia ja suorittaa vasetoinnin niin eroatte. Kuitenkin on reilua, että mies saisi miettiä vielä asiaa. Voihan hän varata halutessaa uuden ajan. Nyt hän ajettelee, että teidän suhteessanne on kaikki hyvin ja se jatkuu entiseen malliin vastetoimisesta huolimatta. Miksi ei ajattelisi, jos et ole sitä hänelle selkeästi sanonut.
Voisittehan sopia, että sinä hoidat lapsen pääsääntöisesti. Usein vastahankaisempi kuitenkin tottuu ja rakastuu omaan lapseensa, kun se on olemassa. Luulisin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita nyt sille miehelle vielä se viimeinen puhelu ja kerro, että haluat sittenkin lapsen.
Ja jos hän pysyy päätöksessään ja sinä haluat lapsen, niin erotkaa ystävinä, pian.
Ja lopeta tuo laskeminen, että pitää tehdä asiat oikeassa järjestyksessä, seurustella X aika, mennä naimisiin ja rakentaa talo... Lapsille ei ole koskaan hyvää aikaa. Ne tulee elämään silloin kun tulevat, jos haluaa antaa mahdollisuuden (enkä mene nyt siihen, että välttämättä eivät sitten tulekaan).
Et voi tietää, mitä loppuelämällä on tarjolla, jos pelkäät elää nyt.
En voi soittaa. Enkä tiedä mitä olisin sanonutkaan, että mikä oikeuttaisi tämän ihme kohtauksen.
Mutta kiitos sanoistasi, yllätyin, että joku täällä viitsisi sanoa mitään kaunista, ja niin moni sanoikin, tai ainakin yritti olla kannustava.
Luonnevikainen, sanoi jo mummokin. Olen pienestä lähtien ollut tällainen järkeilijä ja laskeskelija. Miksi siis en hitto vieköön osannut tätä arvioida ja järkeillä etukäteen?
En voi uskoa miten paska ihminen olen.
Jos olet järkeilijä ja laskeskelija, teet sen nytkin.
Eli katselet rauhassa useamman viikon, kun tiedät että olet nyt tunteiden vallassa.
Sitten vasta teet oikeita päätöksiä jatkoa ajatellen.
Cooler heads prevail.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-vuotias, jota huutoitkettää, pyörryttää ja oksettaa kun elämä on iän takia suurin piirtein ohi ? VAikea eläytyä kun ylidramaattisuus syö tätä aloitusta, varsinkin kun et ole yli 40 v, jolloin oikeasti olisi kiire hankkia lapsia.
Tottakai sun pitää ilmoittaa miehelle sun päätös ennen toimenpidettä. Se on sitä rehellisyyttä. Ei ole kyse siitä että kiristäisit miestä vaan siitä että miehelle voi tulla petetty olo kun on kuvitellut asian olevan sulle ok ja sitten tuleekin eroilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et sä mitään lasta halua. Jos olisit halunnut sen olisit kyllä tiennyt aiemmin ja mies on tehnyt kantansa vuosia selväksi etkä ole häntä aiemmin jättänyt. Ota vaikka koiranpentu tai tee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Vauvakuume ei hyppää esiin yhdessä yössä, kyllä sulla on ollut ihan selvät valinnat.
Nyt vaan sellaista miestä vaan hakemaan, joka laillasi haluaa perheen. Ei tuollaisten piuhojen katkojien päätä käännetä millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei halua lapsia jopa niin paljon että halusi vasektomiaan. Sulkeakseen pois vahinkoraskaudetkin.
Hänellä on oikeus tuohon päätökseensä. Sinulla on oikeus omaasi.
Sinun iässä myös moni mies tietää jo että haluaa lapsia eikä tarvitse enää seurustella seitsemää vuotta että tietää mitä haluaa, kuten nuorempana.
Voit yhtaikaa sekä hakeutua keinohedelmöitykseen yksin tanskalaisella spermalla, että sopeutua ajatukseen että etsit uutta kumppania, sellaista joka haluaa tai jolla jo on lapsia. Sitten jää kohtalon käsiin kumpi tapahtuu ensin. Ehkä molemmat ja saat lisääkin lapsia uuden miehen kanssa.
Anna elämälle mahdollisuus tapahtua. Et voi suunnitella kaikkea, joskus kaikki vain tapahtuu. Päästä irti ja levitä siivet ja mene sitä vastaan.
Tässä asiassa ei ole kompromissia, mikä molempia tyydyttäisi. Toki jos teille olisi tässä vuosien aikana lapsi tullut, voisi olla, että mies olisi kiintynyt lapseen. Tiedän vastaavan tapauksen, jossa pariskunta odotti että tulee ikää tarpeeksi sterilisaatioon, kumpikaan ei halunnut lapsia missään tilanteessa. Nainen tuli kuitenkin raskaaksi, ja ollessaan jo valmisteluissa keskeytykseen, päätti ettei pystykään siihen. Lapsi on nyt muutaman vuoden, ja erittäin rakas molemmille vanhemmilleen. Mutta lisää eivät missään tapauksessa halua, ja nyt mies on sterijonossa.
Mutta edelleen, toisin olisi voinut käydä. MOlempien osalta, he eivät todella kumpikaan halunneet lapsia, ja edelliset suhteet olivat päättyneet mm. tuon takia.
Joskus se vain tulee silloin se todellisuus eteen, kun tietää että nyt se ei enää ole mahdollista. Ei sama asia, mutta me olimme päättäneet että kun mulle tehdään toinen sektio, tehdään sterilisaatio. Puhuttiin ja se oli ihan selvä. Kun piti sanoa, että tehdään samalla, ei haluttu kuitenkaan. Todennäköisesti meille ei tule yhtään lasta enää, mutta mahdollisuus haluttiin jättää kuitenkin.
Tuskin tästä ap:lle mitään apua oli, asian vierestäkin suurimmaksi osaksi. Mutta ei se aina ole niin mustavalkoista tämä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuollaisia ihmissuhteita ollakaan ettei puhuta tärkeistä asioista? Sen jälkeen, jos asiat menevät aivan ristiin niin vasta erotaan. Silloin jää suhteesta ainakin "reilu olo", kun asia on puhuttu eikä vaan tule eroilmoitus täysin yllättäen niin ettei asialle voi enää edes yrittää tehdä mitään. Alkuperäisen kannattaisi mieluummin elää itsekseen, jos rehellisyys ja puhuminen on hankalaa.
Täällä aina miehiä kehotetaan menemään vasektomiaan jos muija huijaa ehkäisyssä ja sitten kun menee niin toinen hukuttautuu jokeen o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsi yksin, älä jää ihmettelemään.
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Tämä on ikävän totta, eikä tästä myöskään juuri puhuta.
Psykologisten tutkimusten mukaan ilman isää kasvavat lapset ovat todennäköisemmin:
- Aggressiivisia
- Masentuneita
- Omaavat huonon itsetunnon
- Pärjäävät huonommin koulussa
- Käyttävät todennäköisemmin huumeita
- Ajautuvat useammin rikollisille teille
- Päätyvät varmemmin tekemään itsemurhan (65% nuorista itsemurhan tehneistä ovat isättömistä kodeista)Ei se ole sattumaa, että kliseinen "ydinperhe" on muodostunut toimivan perheen malliksi.
Yllä oleva lista pätee vain niihin lapsiin, jotka isä on hylännyt. Tutkimusten mukaan yksinäisten naisten hedelmöityshoidoilla hankkimat lapset pärjäävät koulussa ja työelämässä yhtä hyvin kuin normaalien heteroperheiden lapset, heillä on hieman huonompi itsetunto, vähemmän mielenterveyshäiriöitä ja he ovat perhekeskeisempiä kuin perinteisten ydinperheiden lapset. Kannattaa siis miettiä tarkkaan minkälaisen miehen kanssa lapsia hankkii vs. hankkiiko lapsia yksin hedelmöityshoidoilla, koska jos mies on hulttio ja hylkää lapset, aiheuttaa hän lapsille paljon vahinkoa kun taas yksinhankittujen lapsien mielenterveysongelmat ovat vähäisempiä kuin ydinperheiden lasten.
Jos toinen ei halua lasta ja toinen taas kovasti haluaa niin ratkaisu on täysin oikea.. erotkaa!! Mitä nopeammin sen parempi. Kumpaakaan ei voi pakottaa tekemään vasten tahtoa!!
Nyt ap ryhdistäydyt, koita ihan hetkeksi työntää tunteet pois ja ajatella asia järjellä *mitä sinä haluat* Niin siinä on sulle suunnitelma eteenpäin. Ja jos sulle ikä painaa, niin älä vitkastele sen eron kanssa! Mutta älä myöskään huijaa ketää isukiksi.
Omalla kohdalla jos mies ei olis lasta halunnut, niin olis ero tullut. 10 vuotta yhdessä ennen lasta oltiin ja kaikkea mahdollista tehtiin ja ympäri maailmaa taahattiin, matlustelun loppuminen oli miehen suurin huoli.. nooh.. nyt reissataan oaljon muksun kanssan, meidän 4v muksu on käynyt 5 eri maassa ja ollut ulkomailla elämästään 18 viikkoa. (Eli lapsen kanssa voi todellakin matkustaa!! Elämä EI lopu)
Vuosi asiasta rauhassa keskusteltiin ja annoin reilusti aikaa. Hän sai itse tehdä sen päätöksen mitä haluaa elämältään... itse olin tuolloin 35v. Joten olin valmis rauhoittumaan ja "aloilleni" asettumaan. Olisin tosiaan miehestä päästänyt irti jos olis lapsetonta elämää halunnut jatkaa... en olis isäksi pakottanut, mutten olis jäänyt siihen elämäänkään. Jälkeenpäin molemmat olemme todenneet, että olis se muksu pitänyt tehdä aiemmin.. oli jo aika tyhjä elämä, jota ei kumpikaan huomannut. Paras päätös ikinä!!
Tyttö on niin kieputtanut miehen pikkurillin ympärille että välillä pakahtuu kun katsoo heidän prinsessaleikkejään 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?
Koska olen hyväksynyt tämän aiemmin, luulen hänen uskovan, että se on ok minulle. Lapsiasiasta ollaan kyllä keskusteltu useita kertoja vuosien mittaan, mutta se "keskustelu" on aina ollut tyyliin: "Minä olen miettinyt, että ehkä haluaisinkin yrittää lasta, yhtä" ja hänen kuittaus: "Minä en halua lapsia." Ei sen enempää.
Tämä tulee siis hänelle yllätyksenä. Saan siis vastuulleni hänen sydämensä murskaamisenkin.
Mikä tuossa on muka miehelle yllättävää? Hän on yksin päätynyt että te kaksi ette saa lapsia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta sait elää nuoruuttasi ilman muksuja. Nämä ovat niitä valintoja. Tsemiä nyt kuitenkin! Meillä mies teki vasektomian kolmen lapsen jälkeen ja se oli loistoratkaisu. Ikävää ettet ole iloinen miehen kantaessa huolta ehkäisystä.
No olisitko itse ollut iloinen jos miehesi olisi tehnyt vasektomian ennen noita kolmea lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsi yksin, älä jää ihmettelemään.
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Tämä on ikävän totta, eikä tästä myöskään juuri puhuta.
Psykologisten tutkimusten mukaan ilman isää kasvavat lapset ovat todennäköisemmin:
- Aggressiivisia
- Masentuneita
- Omaavat huonon itsetunnon
- Pärjäävät huonommin koulussa
- Käyttävät todennäköisemmin huumeita
- Ajautuvat useammin rikollisille teille
- Päätyvät varmemmin tekemään itsemurhan (65% nuorista itsemurhan tehneistä ovat isättömistä kodeista)Ei se ole sattumaa, että kliseinen "ydinperhe" on muodostunut toimivan perheen malliksi.
Ja tähän olisi hyvä se lähde. Olen avierolapsi ja isääni ei kiinnostanut tulla tapaamisiin eli käytännössä olen isätön. Listassasi mikään kohta ei päde minuun.
32 on oikeasti vähän. Hedelmällisyys laskee vasta 35 jälkeen. 40 on paljon, mutta 32 ei. Soita miehelle ja kerro asia!
Mitä ihmiset jälkikäteen harmittelevat on se, että eivät ole uskaltaneet sanoa mitä haluavat,
Joskus se oma itsekkyyskin voi yllättä itsensäkin...