En ikinä tapaa miehen kavereita

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu reilut kolme vuotta, mutta silti olen nähnyt vain muutaman miehen ystävän ihan sattumalta. Minua ei ikinä pyydetä mukaan yhteisiin illanviettoihin, esim. synttäreille tai tupareille. En todellakaan tarkoita nyt mitään poikien iltoja, vaan sellaisia tilanteita missä tiedän muillakin olleen puoliso mukana. Itse pyydän miestä usein mukaan jos näen ystäviäni, mutta hyvin harvoin haluaa lähteä mikä tietenkin ihan ok.

Olen asiasta puhunut miehelle ja kysynyt miksei ikinä kutsu tai halua minua mukaan minnekään. Ei osaa sanoa eikä ole muka kyse siitä että häpeäisi/ ei haluaisi minun tapaavan ystäviään, mutta mitä sitten?! Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko muilla samanlaista?

Kuulostaa oudolta, varsinkaan jos ei osaa sanoa mitään syytä. Miksei sitten heti alkaisi kutsumaan mukaan jos kuulee että asia häiritsee sinua. Mua alettiin kutsua poikaystävän kaveriporukan menoihin mukaan melkein heti kun alettiin seurustelemaan, ja nykyään viisi vuotta myöhemmin hyvin iso osa tuosta porukasta on meidän, ei hänen, ystäviä, joista osa on minulle varmaan läheisempiäkin kuin hänelle. Mietin että jos joku tästä porukasta hankkii vaikka uuden tyttöystävän, luultavasti tämä ei saisi kutsuja jos (a) hänestä ei porukassa yleisesti pidettäisi, tai todennäköisemmin (b) porukassa koettaisiin, että naista ei tämä kiinnosta.

Mieti vakavasti, haluatko olla tuollaisen miehen kanssa. Ajattele millaista on viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Hänellä on ihan oma kaveripiiri ja sinä olet siitä ihan pihalla. Jos yhdessä ollaan, kyllä yhdessä mennään myös monet menot. Eri asia on tietysti poikien illat ja muut vastaavat. Mutta jos jossain tilaisuuksissa on mukana muiden puoisoita, on aika outoa, miksei hän vie sinua sinne. Ei oikein hyvää tulevaisuutta lupaa tuollainen välttely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu reilut kolme vuotta, mutta silti olen nähnyt vain muutaman miehen ystävän ihan sattumalta. Minua ei ikinä pyydetä mukaan yhteisiin illanviettoihin, esim. synttäreille tai tupareille. En todellakaan tarkoita nyt mitään poikien iltoja, vaan sellaisia tilanteita missä tiedän muillakin olleen puoliso mukana. Itse pyydän miestä usein mukaan jos näen ystäviäni, mutta hyvin harvoin haluaa lähteä mikä tietenkin ihan ok.

Olen asiasta puhunut miehelle ja kysynyt miksei ikinä kutsu tai halua minua mukaan minnekään. Ei osaa sanoa eikä ole muka kyse siitä että häpeäisi/ ei haluaisi minun tapaavan ystäviään, mutta mitä sitten?! Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko muilla samanlaista?

Kuulostaa oudolta, varsinkaan jos ei osaa sanoa mitään syytä. Miksei sitten heti alkaisi kutsumaan mukaan jos kuulee että asia häiritsee sinua. Mua alettiin kutsua poikaystävän kaveriporukan menoihin mukaan melkein heti kun alettiin seurustelemaan, ja nykyään viisi vuotta myöhemmin hyvin iso osa tuosta porukasta on meidän, ei hänen, ystäviä, joista osa on minulle varmaan läheisempiäkin kuin hänelle. Mietin että jos joku tästä porukasta hankkii vaikka uuden tyttöystävän, luultavasti tämä ei saisi kutsuja jos (a) hänestä ei porukassa yleisesti pidettäisi, tai todennäköisemmin (b) porukassa koettaisiin, että naista ei tämä kiinnosta.

"Hankkii" uuden tyttöystävän. Lemmikkejä hankitaan, ei ihmissuhteita.

Niin haluaisit miehen kaverien panorinkiin. Ehkäpä miehesi ei sinua siihen halua, arvostaa sinua niin paljon.

Kuten joku sanoikin, joko mies häpeilee sinua tai suhdettaan sinuun tai ajattelee ettet sovi kaveriporukkaan. Kaverit ei pidä sinusta tai sitten lohdullisin skenaario sinun kannaltasi on se, ettei mies halua kavereiden paljastavan sinulle jotain mokailuja tai naissuhteita. Valitse mieluisin syy. Normaalissa suhteessa toisen kavereihin edes annetaan mahdollisuus tutustua. Toki välttämättä kaikista ei tule yhteisiä kavereita.

En tiedä miksi miehen kaverit eivät minusta pitäisi kun eivät koskaan ole tavanneet ja tutustuneet, korkeintaan olen muutamalle itseni esitellyt. Olen itsekin miettinyt ja puhunut miehelle siitä, millaista tulee olemaan 5-10 vuoden päästä. Entäs kun kaverit menee naimisiin jne. en tule sinnekään kutsua varmasti saamaan. Tuntuu kyllä pahalta olla vaan erillinen osa miehen elämää. AP

Minulla oli tuollainen suhde ja pistin poikki. Ikinä en saanut mitään kunnollista syytä tai syy oli jokin "et sä kuitenkaan viihtyis siellä"... En tiedä millaisena hän minua piti, kun itselläni kuitenkin paljon ystäviä ja nämä miehenkin ystävät vaikuttivat ihan tavallisilta ihmisiltä. Joitain ystäviä siis tapasin ohimennen kaupungilla tai jotkut kävivät meillä, mutta minä en ikinä saanut kutsua mihinkään - en muuten edes yhden ystävänsä häihin ;)

Meillä oli pitkään samanlaista. Alkoi sitten pyytämään mukaan parin ison riidan jälkeen, ihan kuin silloin tekisi enää mieli lähteä kun tietää että toinen kuitenkin toivoo etten lähtisi.

Nostan vanhaa ketjua, koska Ap:n tilanne on lähes identtinen omani kanssa. Piti oikein aloitusviestiä lukiessa miettiä, että olenko jo tehnyt asiasta tänne aloituksen enkä vaan muista sitä :D

Mekin olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta, asutaan yhdessä, vietetään normaalia arkea, ollaan minun ystävieni ja toistemme perheenjäsenten kanssa tekemisissä. Mutta. Miehen ystäviin en ole saanut tutustua. Eli juuri tuollaiset yleiset menot, joihin puolisot otetaan tavallisesti mukaan: kihlajaiset, häät, tuparit jne., mies ei halua (?) minua sinne. Ei kuulemma häpeä minua ja perusteeksi sanoo, että silloin kun on ystävien kanssa haluaa keskittyä heihin. Olen ihan normaali sosiaalinen ihminen, eli en kyllä yhteisissä menoissa miehen käsipuolessa roiku vaan osaan myös keskustella muiden ihmisten kanssa. Tämänkin olen miehelle sanonut. Ja en tosiaan ole änkemässä mihinkään poikieniltoihin mukaan.

Isoin riita asiasta oli viime kesänä, kun miehen kaveriporukka järjesti yhteisen suuren tapahtuman, jonne tuli myös paljon kaveriporukan ulkopuolisia henkilöitä sekä muiden puolisot. Mies ei halunnut minua tuonne mukaan. Tuolloin sanoin harkitsevani eroa, jos tämä meno jatkuu. Nyt tuntuu siltä, että mies ei "uskalla" mennä kaveriporukan menoihin, ettei saada riitaa aikaiseksi. Itselleni on myös viimeaikoina ruvennut tuntumaan kynnyksen olevan korkealla osallistua vaikka kutsuttaisiinkin, sillä tiedän ettei mies minua sinne halua ja toisaalta, en taas tiedä mitä mies on selittänyt kavereilleen syyksi miksi en ikinä osallistu mihinkään. Mitä jos kaveriporukka pitää minua jonain nirppanokkana? 

Muuten parisuhteessamme menee hyvin. Tämä on ainoa asia, joka sitä hiertää. En tiedä pitääkö miehen antaa vaan pitää ystävänsä täysin "omanaan" ja unohtaa asia..

Tietää taipumuksesi ihastua ja nussia miesystäväsi kavereita.,

Mä veikkaisin, että sekä aloittajan että nro 9:n miehet häpeää teitä, vaikka muuta väittävätkin. Se on sitten oma päätös, haluaako tuollaisen puolison kanssa elää.

Up!

Voihan siinä olla ihan syynä se, että edellisestä on pidetty ja ollut mukana kaveriporukassa, uutta ei haluta kun ei uskota, että kestää. Tai sitten mies pitää kaverit vain itsellään, jos tulee ero , niin ei tarvitse kavereiden pähkäillä kumman kavereita ovat. Kysy ihan suoraan siltä mieheltä ja jos et saa kunnon vastausta, niin ilmoitat vaan, että tästälähin mennään pariskuntana silloin kun muutkin tapaavat pariskuntien kesken.

En mä olisi tuollaisessa suhteessa... Tietenkin vain mies- ja naisporukan illanistujaiset on eri asia, mutta se, jos muidenkin puolisot kutsutaan, niin silloin kyllä se kutsu kuuluu myös minulle! Ei siihen ole mitään hyvää selitystä... Jos kyse on jostain häpeästä, niin herää kysymys, että miksi joku haluaa olla ihmisen kanssa yhdessä, jota häpeää? Tai miksi joku haluaa olla se hävetty puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Voihan siinä olla ihan syynä se, että edellisestä on pidetty ja ollut mukana kaveriporukassa, uutta ei haluta kun ei uskota, että kestää. Tai sitten mies pitää kaverit vain itsellään, jos tulee ero , niin ei tarvitse kavereiden pähkäillä kumman kavereita ovat. Kysy ihan suoraan siltä mieheltä ja jos et saa kunnon vastausta, niin ilmoitat vaan, että tästälähin mennään pariskuntana silloin kun muutkin tapaavat pariskuntien kesken.

Jos asuu yhdessä ja ollut pari jo muutaman vuoden eli ei mikään tuore suhde.

Mies häpeää tai pitä sua vaan kotivarana.

Vaihtoon menisi

Tai jos mies häpeää niitä kavereitaan? Kokee, että sinä olet ihan eri kategoriaa eikä halua esitellä sinulle niitä juntteja kavereitaan?

Vierailija kirjoitti:

Voihan siinä olla ihan syynä se, että edellisestä on pidetty ja ollut mukana kaveriporukassa, uutta ei haluta kun ei uskota, että kestää. Tai sitten mies pitää kaverit vain itsellään, jos tulee ero , niin ei tarvitse kavereiden pähkäillä kumman kavereita ovat. Kysy ihan suoraan siltä mieheltä ja jos et saa kunnon vastausta, niin ilmoitat vaan, että tästälähin mennään pariskuntana silloin kun muutkin tapaavat pariskuntien kesken.

Mulle tuli mieleen, että saattaahan miehen exä kuulua tuohon porukkaan ja sen vuoksi mies ei oikein haluaisi ottaa nykyistä tyttöystäväänsä mukaan. Ihan vain siksi, että tilanne olisi hänelle kiusallinen.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku sanoikin, joko mies häpeilee sinua tai suhdettaan sinuun tai ajattelee ettet sovi kaveriporukkaan. Kaverit ei pidä sinusta tai sitten lohdullisin skenaario sinun kannaltasi on se, ettei mies halua kavereiden paljastavan sinulle jotain mokailuja tai naissuhteita. Valitse mieluisin syy. Normaalissa suhteessa toisen kavereihin edes annetaan mahdollisuus tutustua. Toki välttämättä kaikista ei tule yhteisiä kavereita.

Voi myös olla että mies häpeää kavereitaan. Ehkä heidän tapansa on sellaisia ettei halua sinun niistä tietävän.

Mun ex miesystävä yritti pitää mut kaukana kavereitaan. Syykin sitten selvisi. Olivat aika paljon harrastaneet ristiinnaintia. Ja ennen suhdettamme mieskin oli yhtä lailla osallistunut noihin kuvioihin. Mies oli arvannut aivan oikein, että jos tietäisin, jättäisin hänet.

Minä en usko kummankaan tapauksessa häpeään, vaan jostain syystä mies "kieltää koko parisuhteen" julkisesti.

Haluaako esittää vapaata, en tiedä. Onko parisuhde miehelle merkki siitä, ettei saisi olla vapaasti omana itsenään kaveriporukoissa tai jotain. Jos vaikka olettaa, että suhteessa ollessa pitää taipua tiettyyn muottiin.

Voi toki olla monia muitakin syitä, ehkä nämä miehet eivät itsekään osaa sanoa syytä käytökselleen.

En mäkään pyydä puolisoani ikinä mukaan, koska hän on luonteeltaan aika tiukkopipo ja käytökseltään hillitty. Tiedän, että kaveripiirin jutut menisi häneltä ohi. Ei olisi mukava tilanne kellekään, että hän istuisi siellä vaivaantuneena muiden heittäessä hyvää läppää ja nauraessa maha kippurassa.