Lue keskustelun säännöt.
En ikinä tapaa miehen kavereita
03.05.2018 |
Ollaan seurusteltu reilut kolme vuotta, mutta silti olen nähnyt vain muutaman miehen ystävän ihan sattumalta. Minua ei ikinä pyydetä mukaan yhteisiin illanviettoihin, esim. synttäreille tai tupareille. En todellakaan tarkoita nyt mitään poikien iltoja, vaan sellaisia tilanteita missä tiedän muillakin olleen puoliso mukana. Itse pyydän miestä usein mukaan jos näen ystäviäni, mutta hyvin harvoin haluaa lähteä mikä tietenkin ihan ok.
Olen asiasta puhunut miehelle ja kysynyt miksei ikinä kutsu tai halua minua mukaan minnekään. Ei osaa sanoa eikä ole muka kyse siitä että häpeäisi/ ei haluaisi minun tapaavan ystäviään, mutta mitä sitten?! Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko muilla samanlaista?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, pitkään oltu yhdessä ja olen täysin ulkopuolella/vieraantunut hänen ystäväpiiristään, mulla omat ystävät ja omat menot en enää halua ja välitä ja ehdi mennäkään hänen mukaansa. Sen sain selville että ex tyttöystäviä näissä illanvietoissa on ollut. Olen myös miettinyt minkä on kertonut syyksi kun en tule esim häihin mukaan mutta kai minua ei ole edes kutsuttu, kutsuja en ole kyllä nähnyt. Edellisen tyttöystävän kanssa olivat yhdessä aina. Kai minussa on jotain vikaa koska en kelpaa.
Miksi vaan mietit tällaisia asioita? Mikset kysy siltä mieheltä ihan suoraan ja kerro, että tuo on ihan v*tun epäreilua ja loukkaavaa käytöstä. Jos exät pyörii siellä kaveriporukassa, niin mitä paremmalla syyllä se uusi kumppani pitää tuoda sinne näytille!
Olet oikeassa. Minut olisi pitänyt ottaa heti mukaan jos ex tyypitkin siellä olivat, olin innoissani lähdössä mukaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja viettämään hauskaa iltaa, ei exät olisi minua haitanneet, silloin en kyllä niistä tiennyt vielä että olivat näissä kesteissä mukana. Yritin asiasta keskustella muttei oikein sujunut kun yksin sain tästäkin riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häät, juhlat jne. mökkireissut joissa on kumppanit mukana ovat asia erikseen, mutta noin muuten miesten kesken nyt vain on hauskempaa viettää iltaa.
Ja aika monesti jossain vaiheessa noissa juhlissa ja mökkireissuissakin keskusteluporukat jakautuu sukupuolittain jokatapauksessa myöskin. Keskusteluaiheet ja kiinnostuksen kohteet eroavat sen verran yleensä.
Tottakai sen nyt jokainen tajuaa, että miesten- ja naistenillat on sellaisia, johon kumppanit eivät tule mukaan - kuka edes haluaisi!? En minä ainakaan halua mennä ainoana naisena katsomaan, kun 10 miestä katsoo jalkapalloa, käy saunassa ja juo kaljaa eikä ihankaan varmasti mieheni viihtyisi porukassa ainoana miehenä 10 naisen kanssa... Se nyt on ihan selvää. Mutta se, jos on kyse jostain pariskuntien illanvietoista, niin miksi yksi seurusteleva ihminen haluaa mennä sinne ilman puolisoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Onko sulla tällä hetkellä mies? Veikkaan, että tuo on aikamoinen turn off.
On jo usemman vuoden suhde takana.
Ja nykyinenkin mies ymmärtää tämän. Voi olla, että ko. Ongelma on myös jonkin verran sukupuolittunutta, miehet eivät ehkä näe asiaa samalla tavalla ongelmallisena kuin useimmat naiset.
Kaverini ovat tosin hajautuneet ympäri suomen, joten yhteisiä illanviettoja tai muita tapaamisia on vain harvoin, jolloin on ihan ymmärrettävää siltäkin kannalta, että haluaa vaihtaa kuulumiset asianomaisten kesken rauhassa.
Vanhempani olivat ehkä kovempi paikka, mutta en ole millään muotoa salannut heiltä pidempiaikaisia suhteitani. Mutta lapsuudestani ja muuten vaikeista perhesuhteistani johtuen haluan pitää selkeän pesäeron lapsuuden perheeseeni.
Minulla, sekä kumppanillani pelaa onneksi myös luottamus molemmin puolin, joka varmasti osaltaan on hepottanut tilanteeni ja ajatusmaailmani ymmärtämistä. Kumppanillani ei ole syytä epäillä, että esittelemättömyys johtuisi häpeästä tai siitä, etten olisi sitoutunut täysin suhteeseemme. Sitoutuneisuus ja molemminpuoleinen kunnioitus näkyy kyllä muuten suhteessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, pitkään oltu yhdessä ja olen täysin ulkopuolella/vieraantunut hänen ystäväpiiristään, mulla omat ystävät ja omat menot en enää halua ja välitä ja ehdi mennäkään hänen mukaansa. Sen sain selville että ex tyttöystäviä näissä illanvietoissa on ollut. Olen myös miettinyt minkä on kertonut syyksi kun en tule esim häihin mukaan mutta kai minua ei ole edes kutsuttu, kutsuja en ole kyllä nähnyt. Edellisen tyttöystävän kanssa olivat yhdessä aina. Kai minussa on jotain vikaa koska en kelpaa.
Miksi vaan mietit tällaisia asioita? Mikset kysy siltä mieheltä ihan suoraan ja kerro, että tuo on ihan v*tun epäreilua ja loukkaavaa käytöstä. Jos exät pyörii siellä kaveriporukassa, niin mitä paremmalla syyllä se uusi kumppani pitää tuoda sinne näytille!
Olet oikeassa. Minut olisi pitänyt ottaa heti mukaan jos ex tyypitkin siellä olivat, olin innoissani lähdössä mukaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja viettämään hauskaa iltaa, ei exät olisi minua haitanneet, silloin en kyllä niistä tiennyt vielä että olivat näissä kesteissä mukana. Yritin asiasta keskustella muttei oikein sujunut kun yksin sain tästäkin riidellä.
Miten yritit keskustella ja miten mies vastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Onko sulla tällä hetkellä mies? Veikkaan, että tuo on aikamoinen turn off.
Eri, mutta aika vaikea kuvitella, miksi miehenä jotenkin erityisesti haluaisin höpötellä kumppanin kaverien tai sukulaisten kanssa. Lähinnä rasittavaahan se olisi.
Et halua keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sun kumppanille tärkeitä ihmisiä? Sun kumppani ei olisi sellainen kumppani, jonka sinä tunnet, ilman näitä muita ihmisiä.
Eri, mutta sen jälkeen kun on tutustunut näihin ihmisiin ja todennut, että heillä ei ole samoja kiinnostuksen kohteita tai ylipäänsä henkisesti mitään annettavaa, niin koen nämä keskustelut lähinnä vaivaannuttaviksi. Kumppanin ystäviä ja sukulaisia ei voi valita, mutta voin valita, että vietänkö aikaa heidän seurassaan ja jos se ajan vietto on lähinnä vaivaannuttavaa, niin valinta on helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa avovaimoni kaverit, eikä minulla ole pakottavaa tarvetta olla osa hänen perhettään. Toki voin hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan tavata silloin tällöin, mutta on sekin vähän sellaista pakkopullaa. Ehkä ajattelutapani johtuu äärimmäisen introvertistä luonteestani.
Minä ilmoitin erotessamme yhteisille ystävillemme, että en halua, että he valitsevat mitään puolia, toisinsanoen minulle on päivänselvää, että yhteiset ystävät pysyvät yhteisinä ystävinä. Ero oli miehen puolelta sen verran törkeä, että ystävät ovat ihan itse päättäneet, että eivät ole juurikaan tekemisissä eks mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu minäkään en pyydä naisystävääni kavereiden illanviettoihin ja kyse on vain siitä, että tiedän ettei tämä viihtyisi siellä ja myös jollain tavalla häpeän kavereitani. Kavereideni jutut ovat niin alapäätyylisiä ja typeriä että itsekin joudun kiemurtelemaan monesti. Ja olen myös sanonut että hän voi myös käydä kavereidensa kanssa ulkona ilman minua, en todellakaan halua mukaan sinne kanalaumaan.
Kyllä mun mielestä sen puolison pitää saada itse valita. Joo, mä voin olla sitä mieltä ettei puoliso viihdy jossain porukassa, mutta kyllä mä pyytäisin mukaan ja antaisin valita itse. Jos se ei viihdy = se ei tule jatkossa mukaan eikä tule riitaa siitä ettei pyydetä.
Ja jos viihtyykin niin sehän on hyvä.
Mä en olis ihmisen kanssa, joka ei antais mun ikinä tavata itselleen tärkeitä ihmisiä. Ja tosellakin kokisin, että mies kokee minussa olevan jotain vikaa, jos kaikki muut pn illanvietossa pariskuntana, mutta mä jäisin aina ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Onko sulla tällä hetkellä mies? Veikkaan, että tuo on aikamoinen turn off.
Eri, mutta aika vaikea kuvitella, miksi miehenä jotenkin erityisesti haluaisin höpötellä kumppanin kaverien tai sukulaisten kanssa. Lähinnä rasittavaahan se olisi.
Et halua keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sun kumppanille tärkeitä ihmisiä? Sun kumppani ei olisi sellainen kumppani, jonka sinä tunnet, ilman näitä muita ihmisiä.
Näkemykseni mukaan kumppanini on muista erillinen, riippumaton yksikkö. Toki olosuhteet ja piirit vaikuttavat osaltaan siihen millaisiksi muovaudumme, mutta emme ole kokemuksiemme summa.
Mikäli kumppanilleni on todella tärkeää, että tapaan hänen läheisiään niin toki siihen suostun, mutta ensisijaisesti meillä on omat perheemme ja omat kaverimme, enkä halua tai koe tarvetta laajentaa piiriäni kumppanini puolelle.
Itselleni merkityksellisintä on kumppanini ja itseni välinen intiimi, kahdenkeskinen suhde. En tarvitse tai näe syytä ottaa siihen suhteeseen muita osapuolia mukaan millään tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu minäkään en pyydä naisystävääni kavereiden illanviettoihin ja kyse on vain siitä, että tiedän ettei tämä viihtyisi siellä ja myös jollain tavalla häpeän kavereitani. Kavereideni jutut ovat niin alapäätyylisiä ja typeriä että itsekin joudun kiemurtelemaan monesti. Ja olen myös sanonut että hän voi myös käydä kavereidensa kanssa ulkona ilman minua, en todellakaan halua mukaan sinne kanalaumaan.
Kyllä mun mielestä sen puolison pitää saada itse valita. Joo, mä voin olla sitä mieltä ettei puoliso viihdy jossain porukassa, mutta kyllä mä pyytäisin mukaan ja antaisin valita itse. Jos se ei viihdy = se ei tule jatkossa mukaan eikä tule riitaa siitä ettei pyydetä.
Ja jos viihtyykin niin sehän on hyvä.Mä en olis ihmisen kanssa, joka ei antais mun ikinä tavata itselleen tärkeitä ihmisiä. Ja tosellakin kokisin, että mies kokee minussa olevan jotain vikaa, jos kaikki muut pn illanvietossa pariskuntana, mutta mä jäisin aina ulos.
Juuri näin. Kummallista, että pitää omia kavereitaan hävetä niin paljon, ettei omaa kumppania voi esitellä... Kyllä minä ihan ystävänäkin ottaisin nokkiini, jos ystäväni ei halua esitellä minulle uutta kumppaniaan, koska häpeää minua!? Miksi hän haluaa olla edes ystäväni sitten, jos olen niin nolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu minäkään en pyydä naisystävääni kavereiden illanviettoihin ja kyse on vain siitä, että tiedän ettei tämä viihtyisi siellä ja myös jollain tavalla häpeän kavereitani. Kavereideni jutut ovat niin alapäätyylisiä ja typeriä että itsekin joudun kiemurtelemaan monesti. Ja olen myös sanonut että hän voi myös käydä kavereidensa kanssa ulkona ilman minua, en todellakaan halua mukaan sinne kanalaumaan.
Kyllä mun mielestä sen puolison pitää saada itse valita. Joo, mä voin olla sitä mieltä ettei puoliso viihdy jossain porukassa, mutta kyllä mä pyytäisin mukaan ja antaisin valita itse. Jos se ei viihdy = se ei tule jatkossa mukaan eikä tule riitaa siitä ettei pyydetä.
Ja jos viihtyykin niin sehän on hyvä.Mä en olis ihmisen kanssa, joka ei antais mun ikinä tavata itselleen tärkeitä ihmisiä. Ja tosellakin kokisin, että mies kokee minussa olevan jotain vikaa, jos kaikki muut pn illanvietossa pariskuntana, mutta mä jäisin aina ulos.
Juuri näin. Kummallista, että pitää omia kavereitaan hävetä niin paljon, ettei omaa kumppania voi esitellä... Kyllä minä ihan ystävänäkin ottaisin nokkiini, jos ystäväni ei halua esitellä minulle uutta kumppaniaan, koska häpeää minua!? Miksi hän haluaa olla edes ystäväni sitten, jos olen niin nolo.
Tämä myös. Minusta olisi todella outoa, jos kuulusin, että kaverini on löytänyt seurustelukumppanin, mutta kuukaudet kuluisi enkä koskaan näkisi tätä ihmistä vaikka kaveri itse pyörisi porukan mukana normaalisti. Kyllä mä kaverinakin kysyisin miksei ota mukaan ja mikä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu minäkään en pyydä naisystävääni kavereiden illanviettoihin ja kyse on vain siitä, että tiedän ettei tämä viihtyisi siellä ja myös jollain tavalla häpeän kavereitani. Kavereideni jutut ovat niin alapäätyylisiä ja typeriä että itsekin joudun kiemurtelemaan monesti. Ja olen myös sanonut että hän voi myös käydä kavereidensa kanssa ulkona ilman minua, en todellakaan halua mukaan sinne kanalaumaan.
Niin onko kyse siis sekaporukasta vai pelkästään miehistä?
Vähän sekä että, joskus pelkästään miehiä ja joskus jollakin saattaa olla naisystävä/vaimo mukana.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Kummallista, että pitää omia kavereitaan hävetä niin paljon, ettei omaa kumppania voi esitellä... Kyllä minä ihan ystävänäkin ottaisin nokkiini, jos ystäväni ei halua esitellä minulle uutta kumppaniaan, koska häpeää minua!? Miksi hän haluaa olla edes ystäväni sitten, jos olen niin nolo.
Kaikkihan onkin noin yksinkertaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, pitkään oltu yhdessä ja olen täysin ulkopuolella/vieraantunut hänen ystäväpiiristään, mulla omat ystävät ja omat menot en enää halua ja välitä ja ehdi mennäkään hänen mukaansa. Sen sain selville että ex tyttöystäviä näissä illanvietoissa on ollut. Olen myös miettinyt minkä on kertonut syyksi kun en tule esim häihin mukaan mutta kai minua ei ole edes kutsuttu, kutsuja en ole kyllä nähnyt. Edellisen tyttöystävän kanssa olivat yhdessä aina. Kai minussa on jotain vikaa koska en kelpaa.
Miksi vaan mietit tällaisia asioita? Mikset kysy siltä mieheltä ihan suoraan ja kerro, että tuo on ihan v*tun epäreilua ja loukkaavaa käytöstä. Jos exät pyörii siellä kaveriporukassa, niin mitä paremmalla syyllä se uusi kumppani pitää tuoda sinne näytille!
Olet oikeassa. Minut olisi pitänyt ottaa heti mukaan jos ex tyypitkin siellä olivat, olin innoissani lähdössä mukaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja viettämään hauskaa iltaa, ei exät olisi minua haitanneet, silloin en kyllä niistä tiennyt vielä että olivat näissä kesteissä mukana. Yritin asiasta keskustella muttei oikein sujunut kun yksin sain tästäkin riidellä.
Miten yritit keskustella ja miten mies vastasi?
Kysyin millaiset on bileet ja oletin heti että mennään yhdessä kun pariskuntia on tulossa. Ilmoitti että menee yksin ja ei antanut vastausta miksi kun kysyin, kai oli niin vaikeaa vastata että meni mykäksi. Ei halunnut keskustella aiheesta mitään. Ehkä annoin liian helposti periksi. Mutta en ole väkisin tuppautuvaa tyyppiä.
Miehelläsi on sutinaa jonkun toisen naisen kanssa. En tuollaisen miehen kanssa olisi tuon pidempään. Jatkossa istut kaikki juhlat kotina, halusit tai et.
Ei jatkoon.
Kohta 10 vuotta suhdetta takana, lapsi ja asuntolaina yhdessä. Vieläkään en ole tavannut mieheni opiskeluaikaisia ystäviä, joita näkee parin kuukauden välein sekä poikaporukalla että heidän kumppanien kanssa.
Kesti monta vuotta ja riitaa kunnes mieheni sanoi suoraan että hänelle tuottaisi ahdistusta viettää rennosti aikaa kahden maailman puristuksissa. Hän sanoo olevansa erilainen vanhassa porukassa ja vähän häpeää, millainen heidän seurassaan on. Opiskelufrendien kanssa meno oli nuorempana nörttien juopottelua, jossa jutut olivat mieheni sanoin noloja, ja kiinnostuksen kohteet tasoa miniatyyrifiguureiden maalaustekniikka ja peliteorioiden todennäköisyydet. Nykyään juodaan ”sivistyneemmin” pienpanimo-oluita ja pelataan nostalgiapläjäyksenä vanhoja suosikkipelejä, mutta läpät ovat jääneet porukassa sinne haalariaikojen tasolle. Mukana pyörivät tyttöystävät ovat vähän nuorempia hissukoita nörttejä, jotka kuulema myötäilevät näiden Suurten Fyysikoiden tms seksistisiä läppiä ja komppaavat änkyrä-ateistista ja teknologis-kapitalistista maailmankuvaa. Yhden nörttivaimo jättäytyi meiningeistä veke kun saivat lapsia.
Minä en extroverttinä, humanististen tieteiden ammattilaisena ja vasemmistofeministinä tosiaan ihan istuisi meininkiin mukaan, vaikka osaankin roolipelejä pelata :D
Mä en halua et mun mies ja tietty mun kaveriporukka hengaa keskenään. Mulle on tärkeetä et saan olla niiden kanssa toisenlainen kuin mitä oon miehen kanssa. Mun mies on tavannut mut kun oon jo ollut tolpillani vaikeista lapsuuden ja nuoruudenkokemuksista, ja mun vanha kaveriporukka oli se joka tuki mua silloin. Niiden kanssa oon ollu tosi rikki ja sekasin, ja ne ymmärtää ja tietää elämän synkät puolet selittämättä. Mun miestä on elämä kohdellu hyvin ja se on tavallaan jopa naivi sen takia. Jos se tulis mukaan meidän mökkireissuille niin ei se tajuais miks me (sekaporukka) halutaan nukkua siskonpedissä vaan luulis et siinä on jotain seksuaalista tms. Meille se on turvallinen tapa joka synty kun paettiin väkivaltaisia vanhempia ja muuta paskaa.
Voi myös olla että miehen kaveriporukkaan kuuluu joku jonka kokee olevan hänelle uhka eikä siksi halua että ap tai muut vastaavassa tilanteessa olevat naiset hengaisi porukan mukana. Omassa kaveriporukassani on nainen joka flirttailee muiden poikaystäville ja juoruaa eteenpäin jos mies on vaikuttanut olevan mukana flirtissä. Kaikille muille siis paitsi tämän flirtin kohteen tyttöystävälle.
Minulla samankaltainen tilanne, ollaan oltu yhdessä vajaa vuosi ja olen tavannut miehen kavereita 3 kpl. Yksi pariskunta ja yksi miespuolinen kaveri. Nämä tapaamiset olivat siis ihan suunniteltuja, muutamaan muuhun ollaan vahingossa törmätty. Mies on tavannut kaikki kaverini ja vietämme ystävieni kanssa aikaa myös niin että mies mukana. Mutta, minä tiedän syyn miksi näin on. Miehen ex josta erosi riitaisasti, pyörii edelleen miehen kaveripiirissä vahvasti mukana. Mies siis esitteli naisen kavereilleen, olivat yhdessä pari vuotta ja eron tullessa suurin osa jäikin naisen kavereiksi. Mies ei itse siis tapaa suurinta osaa kaveripiiristään enää ollenkaan.
Luulen että AP:n tapauksessa samanlainen kuvio, eli exä/exät pyörivät edelleen kuvioissa mukana ja mies haluaa viettää aikaa heidän kanssaan, tai ei ainakaan halua että ap heitä tapaa.