Lue keskustelun säännöt.
En ikinä tapaa miehen kavereita
03.05.2018 |
Ollaan seurusteltu reilut kolme vuotta, mutta silti olen nähnyt vain muutaman miehen ystävän ihan sattumalta. Minua ei ikinä pyydetä mukaan yhteisiin illanviettoihin, esim. synttäreille tai tupareille. En todellakaan tarkoita nyt mitään poikien iltoja, vaan sellaisia tilanteita missä tiedän muillakin olleen puoliso mukana. Itse pyydän miestä usein mukaan jos näen ystäviäni, mutta hyvin harvoin haluaa lähteä mikä tietenkin ihan ok.
Olen asiasta puhunut miehelle ja kysynyt miksei ikinä kutsu tai halua minua mukaan minnekään. Ei osaa sanoa eikä ole muka kyse siitä että häpeäisi/ ei haluaisi minun tapaavan ystäviään, mutta mitä sitten?! Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko muilla samanlaista?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
En mäkään pyydä puolisoani ikinä mukaan, koska hän on luonteeltaan aika tiukkopipo ja käytökseltään hillitty. Tiedän, että kaveripiirin jutut menisi häneltä ohi. Ei olisi mukava tilanne kellekään, että hän istuisi siellä vaivaantuneena muiden heittäessä hyvää läppää ja nauraessa maha kippurassa.
No, mitä mieltä puolisosi tästä on? Miten voit päättää toisen puolesta jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, pitkään oltu yhdessä ja olen täysin ulkopuolella/vieraantunut hänen ystäväpiiristään, mulla omat ystävät ja omat menot en enää halua ja välitä ja ehdi mennäkään hänen mukaansa. Sen sain selville että ex tyttöystäviä näissä illanvietoissa on ollut. Olen myös miettinyt minkä on kertonut syyksi kun en tule esim häihin mukaan mutta kai minua ei ole edes kutsuttu, kutsuja en ole kyllä nähnyt. Edellisen tyttöystävän kanssa olivat yhdessä aina. Kai minussa on jotain vikaa koska en kelpaa.
Minulla oli exän kanssa sama juttu ja syy oli se, että hän ei halunnut olla parisuhteessa silloin, kun lähti viihteelle 😅 Ihan v*tun häiriintynyt tyyppi. Tietysti jotkut hänen kaverinsa näkivät minua silloin tällöin esim. kaupassa miehen kanssa, miehen luona jne. ja juttu luisti heidän kanssaan, joten ei ollut mitään häpeää tai liian eriävät mielipiteet, vaan puhtaasti se, että mies halusi olla sinkku, kun lähti jonnekin hippaloimaan...
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, pitkään oltu yhdessä ja olen täysin ulkopuolella/vieraantunut hänen ystäväpiiristään, mulla omat ystävät ja omat menot en enää halua ja välitä ja ehdi mennäkään hänen mukaansa. Sen sain selville että ex tyttöystäviä näissä illanvietoissa on ollut. Olen myös miettinyt minkä on kertonut syyksi kun en tule esim häihin mukaan mutta kai minua ei ole edes kutsuttu, kutsuja en ole kyllä nähnyt. Edellisen tyttöystävän kanssa olivat yhdessä aina. Kai minussa on jotain vikaa koska en kelpaa.
Miten tuollaisesta suhteesta tulee yhtään mitään? Ei tuossa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, pitkään oltu yhdessä ja olen täysin ulkopuolella/vieraantunut hänen ystäväpiiristään, mulla omat ystävät ja omat menot en enää halua ja välitä ja ehdi mennäkään hänen mukaansa. Sen sain selville että ex tyttöystäviä näissä illanvietoissa on ollut. Olen myös miettinyt minkä on kertonut syyksi kun en tule esim häihin mukaan mutta kai minua ei ole edes kutsuttu, kutsuja en ole kyllä nähnyt. Edellisen tyttöystävän kanssa olivat yhdessä aina. Kai minussa on jotain vikaa koska en kelpaa.
Miksi vaan mietit tällaisia asioita? Mikset kysy siltä mieheltä ihan suoraan ja kerro, että tuo on ihan v*tun epäreilua ja loukkaavaa käytöstä. Jos exät pyörii siellä kaveriporukassa, niin mitä paremmalla syyllä se uusi kumppani pitää tuoda sinne näytille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni piti mnut tiukasti erillään kavereista. Yhdessä kuitenkin yli 20 vuotta. Jälkeen tajusin, että häpesi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Vierailija kirjoitti:
Exäni piti mnut tiukasti erillään kavereista. Yhdessä kuitenkin yli 20 vuotta. Jälkeen tajusin, että häpesi minua.
Miten tajusit vasta 20 vuotta myöhemmin, että häpesi sinua? Mitä hän muka häpesi? Miksi olla ihmisen kanssa noin kauan, jos muka häpeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä on syynä yleensä se, että mies ei ole varma suhteestanne. Hän ei halua tutustuttaa siksi, että eron tullessa ei tule epäselvyyttä siitä kuka on kunkin puolella... Saattaa myös olla, että on pettämistä myös taustalla ja siinä kaveriporukassa pyörii sellainen nainen, johon hän on oikeasti ihastunut ja on sinun kanssasi vain syystä X. Voi myös olla joku fwb-suhde jonkun porukassa olevan "kaverinaisen" kanssa.
En usko, että kyse on mistään häpeästä.
Juu minäkään en pyydä naisystävääni kavereiden illanviettoihin ja kyse on vain siitä, että tiedän ettei tämä viihtyisi siellä ja myös jollain tavalla häpeän kavereitani. Kavereideni jutut ovat niin alapäätyylisiä ja typeriä että itsekin joudun kiemurtelemaan monesti. Ja olen myös sanonut että hän voi myös käydä kavereidensa kanssa ulkona ilman minua, en todellakaan halua mukaan sinne kanalaumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen on ihan normaalia joissakin paikoissa. Esimerkiksi Alankomaissa pidetään usein erilaiset "kringit" erillään.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Saa tätäkin tietty alapeukuttaa, mutta vastasin vain kysymykseen, eli kerroin syitä omalta kohdaltani.
Kuten sanoin, en oletakaan, että ymmärrettäisiin. Itselläni on taas hieman vaikeuksia ymmärtää niitä, joista tulee välittömästi pariutumisen jälkeen yksikkö, joka ei erkaannu ennen eroa toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Onko sulla tällä hetkellä mies? Veikkaan, että tuo on aikamoinen turn off.
Joskus meidän kaveriporukassa oli tapaus, että yhdellä porukan miehistä oli jonkinlainen on-off -suhde erään kaveriporukan naisen kanssa. Ei siitä oikein avoimesti puhuttu ja se oli sellaista kännisten säheltämistä... Jossain välissä tämä mies löysi tyttöystävän eikä enää niin usein osallistunut illanviettoihin ja tämä kaveriporukan nainen oli mustasukkainen ja tulikin jotain riitoja joskus...
Mies tuli AINA yksin, vaikka me monesti sanottiin, että pyydä nyt se tyttöystävä mukaan, mutta ei... Hänelle oli tärkeää, että sai edelleen kostean illan jälkeen nukkua lusikassa samassa sängyssä tuon kaveriporukan naisen kanssa ja jutella "henkeviä" jossain syrjässä... Ja siitäkin kyllä sanottiin molemmille, että ihan ihme perseilyä...
Jossain välissä tämä mies jäi vallan pois kuvioista ja on ilmeisesti edelleen tuon saman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Juu minäkään en pyydä naisystävääni kavereiden illanviettoihin ja kyse on vain siitä, että tiedän ettei tämä viihtyisi siellä ja myös jollain tavalla häpeän kavereitani. Kavereideni jutut ovat niin alapäätyylisiä ja typeriä että itsekin joudun kiemurtelemaan monesti. Ja olen myös sanonut että hän voi myös käydä kavereidensa kanssa ulkona ilman minua, en todellakaan halua mukaan sinne kanalaumaan.
Niin onko kyse siis sekaporukasta vai pelkästään miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Onko sulla tällä hetkellä mies? Veikkaan, että tuo on aikamoinen turn off.
Eri, mutta aika vaikea kuvitella, miksi miehenä jotenkin erityisesti haluaisin höpötellä kumppanin kaverien tai sukulaisten kanssa. Lähinnä rasittavaahan se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ota kumppaniani mukaan kavereiden illanviettoihin.
Tiedän, ettei tämä saa paljoakaan ymmärrystä, mutta olen halunnut aina pitää ihmiset ja "asiat" erillään.
En siis myöskään ole koskaan esitellyt kavereitani toisilleen vaan pitänyt ihmiset ja porukat toisista erillään.
Tämä on monista varmaan tosi itsekästä.
Syynä on se, että haluan pitää ihmiset ja porukat itselläni. En halua, että mahdollisen eron tai muiden kriisien vaikuttavan ihmissuhteisiini. Esimerkiksi niin, että joutuisin tilanteeseen, josssa joutuisin valitsemaan kaverieni välillä. Tai eron tullessa vanhat ystäväni "jäisivätkin" entiselle kumppanilleni.
En halua, että ystäväni ja kumppanini lähenevät keskenään, myös siitä syystä, että haluan mahdollisuuden puhua avoimesti, sekä valita mitä informaatiota jaan itsestäni ja muista.
En mielelläni edes esittele kumppaneitani vanhemmilleni. Kyseessä ei ole se, että häpeäisin kumppaniani tai edes, että vanhempani olisivat tylyjä tai muuten jollakin tavalla ongelmaisia joka hävettäisi, vaan siitä että perheeni on kontrolloiva, josta syystä on tullut tärkeäksi pitää tietyt asiat ominani, vaikka siitä kumppanin esittelemisestä ei olisikaan mitään suoranaista haittaa.
Tiedän, että tätä pidetään itsekkäänä ja järjettömänä. Menneisyys on kuitenkin opettanut yhtä sun toista ja tietynlainen yksityisyys on itselleni tärkeää.
En voi tietenkään sanoa, että ketjussa puhutuilla miehillä olisi samanlainen logiikka taustallaan.
Onko sulla tällä hetkellä mies? Veikkaan, että tuo on aikamoinen turn off.
Eri, mutta aika vaikea kuvitella, miksi miehenä jotenkin erityisesti haluaisin höpötellä kumppanin kaverien tai sukulaisten kanssa. Lähinnä rasittavaahan se olisi.
Et halua keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sun kumppanille tärkeitä ihmisiä? Sun kumppani ei olisi sellainen kumppani, jonka sinä tunnet, ilman näitä muita ihmisiä.
Häät, juhlat jne. mökkireissut joissa on kumppanit mukana ovat asia erikseen, mutta noin muuten miesten kesken nyt vain on hauskempaa viettää iltaa.
Ja aika monesti jossain vaiheessa noissa juhlissa ja mökkireissuissakin keskusteluporukat jakautuu sukupuolittain jokatapauksessa myöskin. Keskusteluaiheet ja kiinnostuksen kohteet eroavat sen verran yleensä.
Tiedän sellaisia kaveriporukoita, joissa varsinkin miehillä se meno lähtee ihan lapasesta... Aikuiset ihmiset riehuu ja örveltää, kuin teinit. Ehkä mies käyttäytyy kaveriporukassaan, kuin sika ja ei halua sinun näkevän sitä, jos olet jotenkin ihan eri tyylinen.