Tunnetko jonkun joka on hoikka (painoindeksi 18-19 tms.) ja joka on pysynyt hoikkana jo vuosia ilman mitään ponnisteluja?

tunnen useita (en itse ole sellainen), exä, yksi lapsistani, pari tuttua, enimmäkseen miehiä, pari naista. heitä ei yhdistä juuri mikään. yksi ei liiku, syö paskaruokaa, polttaa ja juo. en ole koskaan nähnyt hänellä ylimääräistä rasvaa. 

toinen liikkuu ja syö, muttei vaan tartu. alipainoinen. on lapseni, joten tiedän tarkkaan mitä syö.

oma oletus on, että jotkut syntyvät tuollaisella ominaisuudella. ja suurin osa ei.

Joo, minä itse! BMI 19 ja ei tartu paino. Teen melkein kaiken ruuan itse ja olen kasvissyöjä (juustoa tosin syön, muita eläinkunnan tuotteita aika huonosti).

Harrastan kiipeilyä ja salsaa.

Joo systeri. Syö normaalisti. Leipomuksia useampana päivänä viikossa. Myös roskaruokaa.

Tavallista kotiruokaa, perunaa yms.

Liikkuu parikertaa viikossa.

En tiedä miksi on hoikka haluaisi olla vähän kookkaampi. Ikää päälle 40.

Geenit kai. Mul ei ole niitä geenejä.

Onko nämä "jotka ei tee mitään" nuoria (alle 40v)?

Usein nämä jotka ovat tottuneet koko elämänsä olla tekemättä mitään ja syö mitä haluaa, paisuvat sitten kun alkaa tulla 40v mittariin. Mutta voi myös olla että SINUN silmiisi näyttää ettei nämä tee mitään, mutta on oikeasti aika aktiivisia ihmisiä. Vaikka ei liikuntaa harrasta, niin jos on koko ajan menossa ja tekee jotain kotonakin, ja pitää kalorit kohdillaan, niin eihän se tartu. 

Joillakin on toki myös parempi aineenvaihdunta, mutta sillä ei voi selittää aina kaikkea. Yleensä ne joille ei muiden silmiin tartu mikään läskiksi, on vaan aktiivisempia ja syö ehkä vähemmän (annoskertoja vähemmän?). Toimistotöissäkin aktiivisuuden voi katsoa sillä tavalla että missä toinen vaikka lähettää skypessä viestiä ja kysyy jotain, toinen käy kysymässä ihan pöydän luona. Toinen nousee siitä penkistä ja kävelee pitkin toimistoa, toinen istuu paikallaan. Luin jostain, että työpäivän aikana voi olla tällä eroavaisuudella kulutuksessa suoraan jopa 400 kaloria/pvä ero.

En siis usko"läskigeeneihin" tai aineenavihdunnan eroihin ainakaan siinä määrin että samanikäiset henkilöt voi syödä samaa ruokaa samalla aktiivisuustasolla ja toinen paisuu kun taas toinen ei. Pientä eroa voi olla, mutta ei ihan hirveän isoa.

Olen itse sellainen. Saan syödä niin paljon kuin haluan ja mitä vain haluan, en siis aseta rajoja syömisiin. Jos haluan tänään syödä vuoallisen lasagnea ja pussin viinereitä, teen sen (jos vain jaksan hankkia ne).

Varmaankin se menee niin, että kun tiedän, että saisin ihan oikeasti syödä mielin määrin, en käytännössä yleensä tee niin, vaan ajattelen, että voin saman tien siirtää herkuttelun vaikka seuraavaan päivään. Tämä ei ole laskelmoitua psykologiaa, vaan ihan luonnostaan asiat ovat menneet näin.

Silloin tällöin on niitä päiviä, jolloin syönkin paljon kaikkea hyvää, mutta silloin minun ei tee mieli syödä kovin paljoa seuraavana parina päivänä. Aivan kun kehossani olisi jokin automaattinen säätelymekanismi, että n. viikon jaksolla kaloreiden määrä on aina vakio.

Syön kasvispainotteisesti ja suht terveellisesti. En syö leipää juuri ollenkaan, mutta täysjyväspagettia syön usein viljoista. Päivittäin jotain makeaa, esim. suklaata tai jäätelöä. Olen vähän alle 40-vuotias. Liikun kohtalaisesti. Ei päihteitä.

Olin itse tuollainen vähän yli 40-vuotiaaksi saakka. Sain syödä ihan mitä halusin ja biletin paljon eli olutta meni viikoittain ja krapulapäivänä mättöpizzaa. Sitten tuli 30 kg parissa vuodessa ja tuntuu pysyvän.

Oma äiti. On jo eläkkeellä oleva, mutta ollut koko ikänsä hoikka/laiha ja muutenkin pienikokoinen. Harrastaa kyllä todella paljon liikuntaa ja on tietyllä tapaa tosi tarkka syömisten suhteen. Minun mielestä ei syö kyllä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta toisaalta taas ei ole sairauksia, kokee voivansa hyvin ja jaksaa kyllä huidella menemään.

Itse joutuukin sitten näkemään ihan kunnolla vaivaa, mutta toisaalta äitini kammoksuu lihaksia (kuvittelee tulevansa tosi lihaksikkaaksi, jos yhtään nostelee painoja) ja minä taas pyrin koko ajan saavuttamaan sporttisempaa ulkomuotoa.

Veikkaan että kyse on siitä, että nämä ihmiset syövät kuitenkin aika vähän? 

Useammankin. 40-50-v. Ovat olleet aina hoikkia. Yhteistä heille on että eivät syö moskaa usein vaan ns. kunnon ruokaa, määrällisesti syövät paljon, eivät litki kaljaa ja harrastavat arkiliikuntaa, siis esim. eivät aja autolla kilometrin kauppamatkaa ja mene hissillä. Eivät myöskään ole kuskanneet lapsiaan autolla kouluun ja harrastuksiin kilometrin matkaa, joten lapsetkaan eivät plösöjä ole olleet.

Mun BMI on 19,5 mutta vastasin kuitenkin kun olen jo 43 v ikäinen eli ikäisekseni aika hoikka. En ole ikinä miettinyt kalorien suhteen mitä söisin. MInun ei vaan tunnu tekevän mieli kohtuuttomasti mitään "hyvää". 

Syön 3 kertaa päivässä, ilman välipaloja tai naposteluja. Olen myös lakto-ovovegetaristi ollut 16 vuotta, mikä jättää osan tunnetusti lihottavista jutuista esim. makkarat ja erilaiset lihapitoiset runsaskaloriset pikaruoat pois ruokavaliosta. Mutta syön jälkiruokaa lähes joka päivä, juon päivällisellä lasin viiniä, mielestäni elän aika herkutellen enkä rajoita mitään mitä haluaisin syödä. 

Mutta tiedostan että minä luonnostani haluan syödä ihan kaloreissa vähemmän kuin moni muu, kun en kaipaa naposteluja tai välipaloja, enkä isoja annoksia. Eli olen hoikka ihan suht pienen kalorinsaannin takia, en aineenvaihdunnallisen ihmeen.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä "jotka ei tee mitään" nuoria (alle 40v)?

Usein nämä jotka ovat tottuneet koko elämänsä olla tekemättä mitään ja syö mitä haluaa, paisuvat sitten kun alkaa tulla 40v mittariin. Mutta voi myös olla että SINUN silmiisi näyttää ettei nämä tee mitään, mutta on oikeasti aika aktiivisia ihmisiä. Vaikka ei liikuntaa harrasta, niin jos on koko ajan menossa ja tekee jotain kotonakin, ja pitää kalorit kohdillaan, niin eihän se tartu. 

Joillakin on toki myös parempi aineenvaihdunta, mutta sillä ei voi selittää aina kaikkea. Yleensä ne joille ei muiden silmiin tartu mikään läskiksi, on vaan aktiivisempia ja syö ehkä vähemmän (annoskertoja vähemmän?). Toimistotöissäkin aktiivisuuden voi katsoa sillä tavalla että missä toinen vaikka lähettää skypessä viestiä ja kysyy jotain, toinen käy kysymässä ihan pöydän luona. Toinen nousee siitä penkistä ja kävelee pitkin toimistoa, toinen istuu paikallaan. Luin jostain, että työpäivän aikana voi olla tällä eroavaisuudella kulutuksessa suoraan jopa 400 kaloria/pvä ero.

En siis usko"läskigeeneihin" tai aineenavihdunnan eroihin ainakaan siinä määrin että samanikäiset henkilöt voi syödä samaa ruokaa samalla aktiivisuustasolla ja toinen paisuu kun taas toinen ei. Pientä eroa voi olla, mutta ei ihan hirveän isoa.

Just näin. Nuorempana mätin rekkamiehen annoksia, suklaata ja kaikkea ihan surutta ja pysyin hoikkana. 45-vuotiaana tuo muuttui kuin yhdessä yössä, aloin lihomaan ja nykyään ei tarvitse kuin vilkaista jääkaappiin niin tuli kilo lisää. Ihan järkyttävän vaikeaa oli hyväksyä että herkuttelut on herkuteltu ja painonhallinta vaatii nykyään ihan tuhotonta itsekuria.

nelonen jatkaa, nämä minun tuntemani "jotka ei tee mitään" lähenevät jo 60v :).

on myös ihmisryhmä, joka keski-iässä paisuu, mutta mun tutuille ei ole niin käynyt.

Mulla on ollut 2 työkaveria, jotka syö surutta grilliruokaa, eineksiä, kaljaa ja vaikka mitä. Niillä on myös tosi laihoja perheenjäseniä. Niihin ei vaan tartu ravinto samalla lailla kuin muihin. Varmaan vaikea uskoa, mutta kun omin silmin liki päivittäin näkee, miten elävät ja syövät, on pakko uskoa. Molemmat urheilevat, mutta ei erityisen paljon ja tavallisia naisten jumppia. Ja molemmat yli 40v.

Mulla ikää 53. Syön epäsäännöllisesti (ainoastaan aamiainen on kunnon ateria yleensä, paljon vihanneksia, leikkeleitä, jugurtti&müsli, ei leipää), ja muuten aika paljon puolivalmista, pizzaa, pastaa ja ennenkaikkea ihan helvetisti suklaata. Liikun 3 kertaa päivässä koiralenkin verran (en sitäkään silloin kun mies on vapaalla), kesäisin fillaroin jonkun verran. Paino pysynyt koko aikuisiän about samana, normaaliBMI alarajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että kyse on siitä, että nämä ihmiset syövät kuitenkin aika vähän? 

Itse asiassa vähän syömällä lihotaan. Paljon syömällä hoikistutaan. Kyse on siitä, MITÄ syödään. Jokainen joka tuntee jonkun lihavan ikuislaihduttajan, tietää että nämä pläskit eivät syö kunnolla. Närpitään pieniä annoksia, esitetään että ollaan niin pieniruokaisia ja kauhistellaan kun hoikat syö lautasen täydeltä. No, jos se pieni annos on läskilihaa kermasoosissa, siitä saa enemmän kaloreita kuin täydestä lautasellisesta, jossa on vähän kastiketta ja yli puolet kasviksia. Tätä suurin osa lihavista ei ymmärrä vaan vahdataan vain määriä "kun mä en syö mitään ja silti mä en laihdu. " No just siksi et, kun syöt liian vähän ja väärin. Ja ei, pieni viineri ei ole ihan sama vaan se vaatii yli 2 tunnin rivakkaa kävelyä.

Itse pysyin hoikkana alle 30 v iässä vaikka rn rajoittanut syömisiäni mitenkään. Liikunta oli pelkkää hyötyliikuntaa mutta luonnostaan tykkäsin touhuta paljon. Enkä jaksanut hirveästi kiinnostua ruuasta. Jos tarjolla oli h6vää ruokaa söin niin paljon kun pystyin. Mutta usein vain tankkasin sen verran jotakin että jaksoin.

Sitten sain lapset ja vielä heidän jälkeenkin palasin melkein entisiin mittoiihin. Mutta lapsilla oli paljon sairauksia ja meillä stressiä ja murhetta. 4 vuotta karseessa univelassa ja paino nousi 10-15 kg. Eikä paino tahdo enää lähteä. Itse olen selvästi passiivisenpi nykyään eikä hyötyliikuntaa tule niin paljoa. Ja kun perheelle pitää laittaa kunnon ruokaa kahdesti päivässä ja syön sitä liikaa ja vielä mies tykkää käyttää minua jätskillä jne joten hoikkuus on enää vain muisto nuoruudesta.

Yksi poika pysyi tosi hoikkana vaikka söi järkyttäviä määriä ruokaa. Sitten löytyi keliakia ja kun rupesi syömään gluteenitonta alkoi paino nousta kun ruoka sitten imeytyikin.

Se on kyllä kumma miten (ylipainoisilla) naisilla on jatkuvana jankutuksenaiheena se, että kyllä säkin sitten lihot kun täytät 30v, 40v jne, jota toistellaan hoikalle työkaverille ja tuttavalle ja voi sitä katkeruuden määrää kun ei se lihokaan vaan pysyy edelleen samankokoisena. Ja tokihan kannattaa vihjailla, että työkaverilla on anoreksia kun valitaan työvaatteiden kokoa ja samanikäinen ja -pituinen työkaveri ottaa kokoa 36 kun itse pohtii, riittääkö 42 vai ottaisiko sittenkin 44.

Voinee päätellä että geenit liittyvät vahvasti asiaan.

Vaihtelun vuoksi on kerrottava myös niistä tutuista, jotka tekevät aivan saatanasti töitä sen eteen, että ovat hoikkia. Syövät anorektisen vähän, tai vain jotain porkkanaraastetta ja kahvia, polkevat kuntopyörällä tai stepperillä kaiken ylimääräisen heti pois. Harrastavat todella paljon liikuntaa.