Lue keskustelun säännöt.
Muita, joihin suhtaudutaan aina hyvin myrkyllisesti joka puolelta?
12.12.2022 |
Lue, kiltti, hieman pidemmälle, ennen kuin riennät kertomaan mielipidettäsi miten kaikki riippuu vain itsestä ja omasta asenteestasi. Ja ennen kuin kommentoit jotain rakentavaa, niin huomioi, että kaikki on kokeiltu asenteesta perusilmeeseen, olen käsitellyt asiat itseni kanssa moneen kertaan, käynyt psykologilla, pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa ja todella yrittänyt, mutta mikään ei vain tunnu ikinä riittävän. Älä myöskään kommentoi, että tämä kaikki olisi vain omaa tulkintaani, koska en ole tyhmä ja on mullakin silmät päässäni.
Työelämä, ihmissuhteet ja perhe aiheuttaa harmaita hiuksia kaikki yhtä aikaa. Luonnollisinta on aloittaa ihmissuhteista, mutta kärsin hirveästi yksinäisyydestä. Kaveripiiri on, mutta olen havahtunut siihen, että minua käytännössä haukutaan kaiken aikaa. Vakituiset teemat pyörivät sen ympärillä, miten en osaa käyttäytyä, olen röyhkeä tai ilkeä. Tuo kuulostaa todella erikoiselta, koska valtaosa noita kommentteja sanoneista ovat itse osanneet olla todella ilkeitä tahallaan ja olen kuitenkin ihmisenä todella ujo. Sen lisäksi yritän olla empaattinen, olen kohtelias ja koitan huomioida kaikki, eli esimerkiksi kun kutsuskelen ihmisiä luokseni en jätä ketään ulkopuolelle jne. Olen työstänyt tätä todella, ja silti ihmiset kutsuvat minua ylimieliseksi ja hankalaksi. En koskaan ole kenenkään mielestä mukava. Ei sillä, että käyttäytyisin saadakseni kuulla niin.
Siihen päälle minua rasittaa työttömyys. Olen etsinyt työpaikkaa puoli vuotta pääsemättä jatkoon kertaakaan. Minut on raakattu pois mitä ihmeellisimmin sanakääntein, milloin hakemuksesta puuttuu jotain olennaista tai kysellään sellaisten taitojen perään mitä ei alkuperäiseen hommaan edes vaadita. Olen aivan väsynyt yrittämään varsinkin kun puoliso hiillostaa taustalla, linkkailee minulle jatkuvasti uusia paikkoja ja häärää melkein puolestani miten pitää hakea sinnetännejatuonne. Kun sitten haen puolimotivaatiolla paikkoja, joihin tiedän ettei edes kokemus riitä, niin soppa on valmis. Itkettää.
Työelämästä taas itselläni on todella vaikeita kokemuksia. Milloin työpaikoilla on ollut se yksi kyttä, joka on valvonut jokaista liikettäni ja milloin siellä on unohdeltu maksella palkkoja tai lisiä tai peruttu lomia yksipuolisella päätöksenteolla. Pahinta on, että minua on pidetty lähtökohtaisesti tyhmänä ja ihmisenä, joka ei hoida hommiaan. Tuon kuuleminen oli isku palleaan, koska stressasin tuolloin jo hirveästi suoriutumistani ja näin jo painajaisia, miten en saa hommaa ajoissa lähtemään, ja sitten joku tulee ja kertoo suurena totuutena vitsin varjolla miten sekoitan koko paikan (eli en tehnyt hänen määräämällään tavalla asioita). Kun olen yrittänyt puhua tästä, niin sain kuulla että olen herkkänahkainen.
Kommentit (29)
Lakkaa olemasta niin empaattinen ja toiset huomioiva. Keskity omaan elämääsi ja omiin juttuihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse lukenut kirjoittamasi tekstin? Kuvittele että sen on kirjoittanut joku muu. Mieti hetken - mitä mieltä olisit kirjoittajasta.
Semmoinen vaikutelma tulee ette et ole mieleltäsi täysin terve ja että lisäpainolastina on ongelmalliset ihmissuhteet, joten olisi parempi hakea ammattipsykologin apua ettei mene pahemmaksi.
Elämäsi tuntuu pyörivän oman napasi ympärillä ja varsinkin sen ympärillä, miten ihmiset suhtautuvat sinuun (tai miten luulet ihmisten suhtautuvan sinuun).
"Kutsuskelemisten" sijaan ole suoraselkäinen ja rehellinen oma itsesi, kuuntele ja osoita kiinnostusta muita sekä ympäröivää maailmaa kohtaan.
Jätä toisten ihmisten ylianalysoiminen. Vastaat omista teoistasi ja sanoistasi, muut omistaan.
Mä veikkaisin että sulla voi olla asperger ja siksi et ymmärrä perus sosiaalisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset vaistoavat jotenkin (energian tasolla) ettet itse arvosta itseäsi ja kohtelevat sinua sen mukaisesti. Ala laittaa itsesi etusijalle ja kohdella itse itseäsi hyvin. Sinun ei tarvitse mitenkään käytökselläsi yrittää todistella arvoasi. Kun muutat omaa ajatteluasi niin muutos tapahtuu ympäristössäsikin.
Sitä kun ihminen kasvaa ja muuttuu henkisesti, niin ei enää jaksakaan olla porukan pellenä tai sylkykuppina.
Jos ei noiden ikävien tyyppien käytös muutu, heivaa ne helkkariin elämästäsi.
Sitten kun oot taas tasapainossa ilman ilkeyksiä, löydät kyllä niitä sulle oikeita ihmisiä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vaistoavat jotenkin (energian tasolla) ettet itse arvosta itseäsi ja kohtelevat sinua sen mukaisesti. Ala laittaa itsesi etusijalle ja kohdella itse itseäsi hyvin. Sinun ei tarvitse mitenkään käytökselläsi yrittää todistella arvoasi. Kun muutat omaa ajatteluasi niin muutos tapahtuu ympäristössäsikin.
Tämä on totta. Ihmiset ovat kuin haikalat, heikkous on heille kuin veri haille - haistavat saaliin. Sen lisäksi Ap lopeta hyväksynnän hakeminen idiooteilta. Tuttavapiirisi tulee koostua ihmisistä jotka haluavat sinulle vain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen vaikutelma tulee ette et ole mieleltäsi täysin terve ja että lisäpainolastina on ongelmalliset ihmissuhteet, joten olisi parempi hakea ammattipsykologin apua ettei mene pahemmaksi.
Et selkeästi lukenut viestiä kovinkaan hyvin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vaistoavat jotenkin (energian tasolla) ettet itse arvosta itseäsi ja kohtelevat sinua sen mukaisesti. Ala laittaa itsesi etusijalle ja kohdella itse itseäsi hyvin. Sinun ei tarvitse mitenkään käytökselläsi yrittää todistella arvoasi. Kun muutat omaa ajatteluasi niin muutos tapahtuu ympäristössäsikin.
Ongelma on nimenomaan siinä, etten hae hyväksyntää keneltäkään. Kohtelen itseäni hyvin, mutta siitä huolimatta lähipiiri voi käyttäytyä hyvin ailahtelevasti ja aloittaa ties millaisen rajattoman solvaamisen täysin puskista. Kärsin tästä hyvin paljon, ja onhan se todella kuluttavaa kuulla pyytämättä palautetta itsestään, koska se tulee usein niin että siihen on vaikea sanoa mitään. Ap
Muilla malka omassa silmässä. Sen sijaan että käyttäytyisivät hyvin kanavoivat painetta johonkin toiseen?
Jos jäät sellaisten seuraan, jotka syyttävät sinua päin kasvoja, he voivat kokea, että saavat jatkaa syyttelyä.
Jos puolisosi yrittää auttaa, arvosta sitä. Voisi myös halveksua ja haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua syrjitään joka ketjussa ja palstalla t.Igor
Aloittaja. Mä nauran sulle. Nauretaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vaistoavat jotenkin (energian tasolla) ettet itse arvosta itseäsi ja kohtelevat sinua sen mukaisesti. Ala laittaa itsesi etusijalle ja kohdella itse itseäsi hyvin. Sinun ei tarvitse mitenkään käytökselläsi yrittää todistella arvoasi. Kun muutat omaa ajatteluasi niin muutos tapahtuu ympäristössäsikin.
Enpä sitten tiedä miten fiksu neuvo toikaan on. Raivostuttaa mihin sävyyn ihmiset puhuvat mulle täysin puskista ja kyykyttävät joskus kaikkien nähden ihan kuin olisin joku heikkojärkinen teini.
Minua on kanssa kohdeltu ilkeästi nuoruuden kaveripiireissä, työpaikoilla, suvussa, sekä omassa että miehen. Ja siis oikeasti ne sanomiset on olleet selkeästi tosi ikäviä henkilökohtaisuuksia, ei tulkinnanvaraisia joissa voisi nähdä jotain hyvää taustalla.
Oletan sen johtuvan lapsuudestani, siellä opin liian miellyttämisenhaluiseksi ja tulin alistetuksi. En ole osannut viestiä itsevarmuutta että kelpaan itselleni, saa luvan kelvata muille. Sen sijaan olen ollut sellainen jolle saakin sanoa mitä vaan. Ja en ole ymmärtänyt ottaa etäisyyttä ikäviin tyyppeihin koska en ole osannut pitää puoliani. Nössöydestä olen maksanut kovan hinnan henkisenä kärsimyksenä.
Mulla on tuo sama kokemus lapsuudessa jo omilta vanhemmilta, sukulaisilta, kavereilta, sitten myöhemmin parisuhteissa.
Ainoa paikka jossa minua on kunnioitettu ja jonka suhteen omaan hyvän itsetunnon, on työpaikka. Siellä siis on mahtava ilmapiiri jossa jokainen saa olla omanlaisensa ja pomo antaa mahdollisuuksia jne.
En ymmärrä mikseivät lähipiirini ihmiset suhtaudu minuun samoin.
Se ainoa yhdistävä asia on....niin kuka? Jos kaikki ja aina sorsii, katse peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuo sama kokemus lapsuudessa jo omilta vanhemmilta, sukulaisilta, kavereilta, sitten myöhemmin parisuhteissa.
Ainoa paikka jossa minua on kunnioitettu ja jonka suhteen omaan hyvän itsetunnon, on työpaikka. Siellä siis on mahtava ilmapiiri jossa jokainen saa olla omanlaisensa ja pomo antaa mahdollisuuksia jne.
En ymmärrä mikseivät lähipiirini ihmiset suhtaudu minuun samoin.
Ja tuli vielä mieleen, että nyt kun saan viettää suurimman osan päivästä näiden mukavien ihmisten seurassa, tiedättekö, enpä noiden ilkeiden seuraan enää halua ja hehän eivät sitä hyväksy.
Jos ilkeät ovat " kavereita", heidät voit hivuttaa pois ja etsiä parempia. Suvussa tapahtuvan kiusaamisen taustalla on usein isompia kuvioita ja valtapelejä, tätini ivaa minua koska kadehtii äitiäni, anopin ja miniän suhteessa on usein kissanhännän vetoa jne. Heihin voi minimoida kontaktit.
Kaveripiirissä kärsin hirveästi siitä, että sekaporukassa on aina niitä, jotka inhoavat minua eivätkä vaivaudu peittämään sitä millään. Nämä tyypit järjestäessään jotain jättävät minut yksinkertaisesti kutsumatta muiden myötävaikutuksella, tai huomaan että olen jäänyt pois oikeasti tärkeistä juhlista ja kinkereistä kuten polttareista tai valmistujaisista. Osa tekee tätä täysin tietoisesti ja on tehnyt siitä itselleen vitsin ja osa taas ei. Sen sijaan ne ihmiset jotka pitävät minusta, todella pitävät ja ovat ok tai neutraaleissa väleissä, mutta tämä toinen osa taas tekee kaikesta väen väkisin hirveän hankalaa. Nyt olen alkanut pikku hiljaa suhtautua näihin mukaviinkin ihmisiin oudosti, koska he eivät koskaan osoita elkeelläkään näille inhottaville että heidän käytöksessään olisi mitään vikaa, vaan päinvastoin he selittelevät sitä parhain päin. Yksikin hehkutti pahimman kiusaajani luonnetta miten se on vain mahtava persoona, vaikka hän on nähnyt kaiken aikaa miten tämä superihminen on avoimesti haukkunut minua kaikkien kuullen tai järjestänyt juhlia joista on jättänyt joitain ihmisiä pois.
Kun kerroin odottavani ensimmäistä lastani, niin ihmiset suhtautuivat minuun silloinkin hyvin ilottomasti epäillen. Joku alkoi katkerana tilittää, miten minun kaltaiseni ihmiset saavat lapsia kun he kunnon ihmiset oikeasti yrittävät väkisin. Olin pahoillani hänen puolestaan, mutten enää sen jälkeen. Sen sijaan alkoholiin menevä lähisukulainen kun alkoi odottaa, niin suku järjesti hänelle vauvajuhlat ja hehkutti miten mahtavaa se kaikki on, kun itse uutisen kerrottuani kaikki olivat vain "Sinä vai?"
Kaipaan elämääni hirveästi tasaisuutta ja sitä, että voisin vain lakata voimasta huonosti. Kun olen puhunut välillä raskaiden aikojen jälkeen olostani, niin olen kuullut miten uhriudun, valitan turhasta tai saan fiksuja kysymyksiä "Oletko pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa?" Vastaavasti jos kerroin, miten työ ja opiskelupaikka yhtäaikaisesti olivat liikaa varsinkin kun asunto oli 30km keskustasta eikä muutto ollut exän mielestä mahdollista, niin sain kuulla miten syytän kaiken aikaa vain toisia.
Haluaisin vain tasaisuutta ja sitä, ettei koko ajan tuntuisi niin pahalta. Milloin pääsen pois tästä negatiivisuuden stigmasta?