Muistoja c-kaseteista

Mä tein omia sekalaisia kasetteja, parhaimmat biisit.

Siskoni äänitti lempikappalettaan putkeen koko c-kasetin toiselle puolelle :D

Oli muuten äärettömän helppoa tupladekki-mankan käyttö ja nauhottelu. Vain rec nappulaa piti painaa, niin lähti nauhottaa.

Ekat c-kasetit, jotka näin olivat oranssin ja lilan värisiä.  Joskus 1973 ehkä.

Älä puhu päälle!

Äidin kasetteja kuuntelin lapsena, Juicea ja sen sellaista. 

Elettiin jo kyllä cd-aikakautta, mutta. Minä ja vanhempani ovat olleet aina epämusikaalisia, mutta koulussa järjestettiin levyraati eikä opettaja uskonut, ettei meillä ihan oikeasti ole äänitteitä. Löysin kuitenkin yhden c-kasetin rauli badding somerjokea ja kuunneltuani läpi valitsin esitettäväksi kappaleeksi bensaa suonissaan. Tykkään tuosta biisistä edelleen mutta vastaanotto ala-asteella oli kovin kehno. Siihen aikaan oli varmaan spice girlsit tai jotkut muotia.

Serkkuni teki mulle sekokassuja ja lähetti ne postissa. Viimeisen kappaleen perässä luki aina että (loppuu kesken).

Sain synttärilahjaksi Blurin The Great Escapin c-kasettina ja vouas jo uutena.

Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.

Äitikin innostu nauhottaan kappaleita mulle, kun olin koulussa. Kerran se nauhotti mielestään Yötä, kappale olikin Lyö mua, lyö mua nahkaruoskallasi.

Kehno mankka veti joskus nauhaa sisään. Lyijykynällä pyörittelin takaisin paikoilleen. 

Commodore 64 ja kasettiasema. ->L ja RUN. Syntax error.

Pappa kuunteli aina Radio Pookia (?) ja siellä oli aina osto- ja myynti-ilmoituksia joita ihmiset sinne soittivat, olikohan ohjelma nimeltään Puotipuksut, mikäli en väärin muista. Leikittiin veljen kanssa sitten puotipuksuja ja nauhoitettiin meidän "ohjelma" kasetille ja kuunneltiin jälkeenpäin miltä se sitten kuulosti juontaa omaa ohjelmaa : D

Perjantaina Salovaarashow ja lauantaina Dancemob, viikonloppuöisin olisko ollut la-su yö Tri Patin Partyline. Mankka nauhotusvalmiina vieressä.

Ja sen pojan nimi oli Julli ja sillä oli hirveän suuri kul-kul-kultakello. Mutta meillä on suurin ja puhtain.

Vierailija kirjoitti:

Perjantaina Salovaarashow ja lauantaina Dancemob, viikonloppuöisin olisko ollut la-su yö Tri Patin Partyline. Mankka nauhotusvalmiina vieressä.

Ei kun hei, Dancemob taisi tulla heti Salovaaran perään perjantaina!

Sama

Kavereitten kanssa nauhotettiin omia kuunnelmia ja huumoripläjäyksiä 6 ja 7-luokkalaisina. Tietysti paljon äänitehosteita mukaan.

Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.

Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.

Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.

Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.

Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.

Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.

Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.

Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.

Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)

Vierailija kirjoitti:

Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.

Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.

Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.

Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.

Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.

Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.

Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.

Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.

Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)

Jos oli niin onnekas että sai kinumalla mikrofonin joululahjaksi, mankka muuttui omaksi radioasemaksi.

Vasta tänään viimeksi ostin muutaman uuden julkaisun.