Lue keskustelun säännöt.
Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Opettaja kysyi tunnilla japanilaista tulivuorta, mutta en muistanut sen nimeä. Opettaja vihjasi että saman merkkinen kasetti on olemassa. Vastasin kovaan ääneen Basf.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.
Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.
Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.
Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.
Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.
Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.
Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.
Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.
Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)
Ihana, just näin🤣
Vierailija kirjoitti:
Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.
Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.
Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.
Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.
Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.
Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.
Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.
Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.
Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)
Hienoa ajankuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.
Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.
Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.
Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.
Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.
Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.
Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.
Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.
Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)
Tästä tuli mieleen kun ostin kymmenen vuotta sitten Tokiosta kirppikseltä sanelukoneen ja se oli oli täynnä panemisen ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.
Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.
Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.
Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.
Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.
Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.
Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.
Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.
Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)
Tästä tuli mieleen kun ostin kymmenen vuotta sitten Tokiosta kirppikseltä sanelukoneen ja se oli oli täynnä panemisen ääniä.
Mistä tiedät että oli kyse panemisesta? Naiset siellä päin kuulostavat samalta oli sitten kyse seksistä tai kidutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.
Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.
Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.
Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.
Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.
Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.
Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.
Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.
Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)
Tässä on jotenkin osattu kiteyttää monta asiaa.
C-kasettien "äänentoistosta" puhuttiin. TDK oli hyvä. Ne keltaiset Basf -kasetit olivat halvempia.
Lähinnä kosmeettinen haitta. Luulen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan siinä jotain upeaa. Kasetin kylkeen kirjoitin mitä siihen nauhoitan. :D
Yötä myöten valvottiin radiota kuunnellen, että saatiin joku haluttu biisi nauhalle. Ja hirveä raivo, jos juontaja alkoi puhua biisin päälle! Tai jos biisistä soitettiin vain lyhyt pätkä!
Ihan alkuaikoina nauhoitimme kappaleita myös tv:n musiikkiohjelmista. Perheen piti olla aivan hiljaa, ettei nauhoitus kärsisi.
Asuimme siskon kanssa eri paikkakunnilla, ja hän nauhoitteli minulle kokoelmia parhaimmista biiseistään. Ikäeroa oli viisi vuotta, siihen aikaan iäisyys! Mutta hänen kauttaan tutuiksi tulivat heti tuoreeltaan mm. Nirvana, Smashing Pumpkins ja Faith No More.
Kasetteja soitettiin niin paljon, että vieläkin, kun kuulen jonkun biisin vaikka radiossa, puoliksi odotan kuulevani seuraavaksi kasetilla seuraavana tulevan biisin. Tai radiojuontajana jonkun tavun, joka on kasetille äänitettäessä jäänyt.
Tupladekki helpotti elämää huomattavasti. Nauhoitteita sai siistittyä, ja kavereilta lainattiin hyviä kasetteja ja kopioitiin. TDK oli tosiaan kova sana tuolloin! Auta armias, jos oma uusi kasetti meni kaverin huonossa mankassa ryttyyn! Se oli katastrofin paikka.
Biisien sanoja yritettiin myös korvakuulolta kirjoittaa ylös play ja pause- toiminnoilla. Jälkeenpäin naurattaa, miten sanoja kuulikin niin väärin. Nykyään kaikki sanat on helppo kaivaa netistä.
Kaipaan noita aikoja, kun hyvien kappaleiden eteen joutui näkemään vaivaa. Harvoin oli rahaa ostaa uusia kasetteja tai levyjä. Kun halutun tallenteen sai viimein ostettua, sitä kuunneltiin aluksi vähintään viikko putkeen. Koko levy opittiin hetkessä ulkoa. Sanomattakin on selvää, että eniten soitetut kasetit alkoivat enemmin tai myöhemmin vouvaamaan.
Iltakävelyllä oli mukana aina Walkman. Vanhemmat ja halvimmat mallit eivät kestäneet kovin hyvin heilumista, vaan ääni alkoi kärsiä. Piti kävellä rauhallisemmin. Silti sitkeästi kuunneltiin.
Nykyään musiikissakin on havaittavissa tietynlainen kertakäyttökulttuuri. Se on mielestäni sääli. Toisaalta, nyt musiikkia on enemmän ja helpommin tarjolla kuin koskaan. Olen kuitenkin iloinen, että sain elää nuoruudessani noita aikoja.
Kiitos, C-kasetti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä turkulaisilla oli sentään Janne Porkka ja Herkkuterkut Auran Aalloilla jonne sai laittaa kortin tai soittaa ja toivoa lempibiisiään ja lähettää samalla terveisiä kavereille :) Näitä sitten nauhotettiin kasetillekin :)
90-minuutin kasetit olivat ohuempia ja tahtoivat syltätä pikku Hitachi-mankkani sisään. Aina ne sai varoen irrotettua mutta ruttua ja vähäistä venymää jäi. Minulla on vielä tallella vajaa 30 kasettia radiosta äänitettyä 70-luvun lopun ja 80 -luvun alun musiikkia. En ole kuunnellut niitä pariinkymmeneen vuoteen , onkohan ääni edes säilynyt.
Ärsytti aina radiojuontajat jotka puhuivat levyn päälle , tai kappale katkaistiin kesken jonkin muun syyn takia. Kauan odotti jotakin kappaletta nauhoitettavaksi ja sitten se pilattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levyjä kyseltiin lainaan. Sitten kyseltiin niitä kenen luona voi nauhoittaa levyn kasetille. Sen jälkeen kyseltiin kenen luona voi nauhoittaa kasetilta kasetille. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma eka kasettisoitin + korvakuulokkeet + lastenlauja c-kasetilta= oi niitä aikoja <3
Vähintään joka toinen radiosta äänittämäni kappale päättyi kesken, Tapani Ripatin kälätykseen.
Joskus 70- luvulla sain Hullu-Jussi yhtyeen kasetin lahjaksi. Aika vähälle kuuntelulle jäi ja säilyi hyväkuntoisena. 9o-luvun puolella tuli Eeki Mantere aka Viktor Kalborrek erääseen tilaisuuteen esiintymään. Kaivoin tuon kasetin esiin ja menin tilaisuuteen sain nimmarin siihen häneltä . Ihasteli kasetin kuntoa ja sanoi , ettei ollut pitkään aikaan nähnyt saman veroista. Ei mennyt kovin kauaa tästä niin Eeki kuoli. Kasetti on nyt minulle arvokas.
Voin pahoin. Sihinää, muminaa, vouvausta nauhasalaattia. Onneksi ne on kriminalisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vähintään joka toinen radiosta äänittämäni kappale päättyi kesken, Tapani Ripatin kälätykseen.
Sama. Vaikka tykkäsinkin Ripatin ohjelmista. Kuuntelin Yöradiota 80-luvulla, sormi REC-näppäimellä. :)
Vierailija kirjoitti:
Commodore 64 ja kasettiasema. ->L ja RUN. Syntax error.
peliä odottiin ikuisuuus
salovaaran showta nauhoitetttiin,