Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Levyjen mukana tuli sanat ja eka kerta kuunneltiin aina sanoja samalla lukien. Siinä oppi aika mukavasti englantia. Kasettien mukana sanoja ei ollut, joten ne olivat sikäli huonompia.
Mulla oli Englainnista kirjekaveri, joka lähetti c-kasetilla brittien hittimusaa (joka oli tietysti Suomessakin hittimusaa) ja sitten meikäläinen kokosi Suomen hittejä ja lähetti sinne.. voi luoja, mitä mä olen sinne lähettänyt? Muistaakseni ainakin Paul Oxleys Unit ja Dingo ja Yö. AAAAAAHHHAHAH!
Vierailija kirjoitti:
Postikortilla kirjoitin joskus radioasemalle ja toivoin jotain laulua - toiveeni luettiin ja mulla EI OLLUT KASETTI VALMIINA :*(.
voi hitto!!!
Meillä oli kasetilla myös joulusatu, jossa lapset joutuivat tonttumaailmaan sanomalla "piparkakku" väärinpäin... siellä oli kamala noita joka huusi "täällä haisee ihmisliha"... joulutraumat :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postikortilla kirjoitin joskus radioasemalle ja toivoin jotain laulua - toiveeni luettiin ja mulla EI OLLUT KASETTI VALMIINA :*(.
voi hitto!!!
Jep, edelleen harmittaa. Tapahtuneesta on 24 vuotta.
Mä nauhotin tv:stä Hittimittarin musiikkia mankalla. Piti olla hiljaa ettei kuulunut mitään muuta epämääräistä hälyä nauhoituksen taustalla. (Jotain 80-luvun puoliväliä).
ala-asteen limudiskoon sai viedä kassuja ja kelasin etten voi mokata jos vien MJ:n ja Whitneyn ettei kukaan voi nauraa. eikä nauranut ja Marko vielä haki hitaaseen <3 <3 <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postikortilla kirjoitin joskus radioasemalle ja toivoin jotain laulua - toiveeni luettiin ja mulla EI OLLUT KASETTI VALMIINA :*(.
voi hitto!!!
Jep, edelleen harmittaa. Tapahtuneesta on 24 vuotta.
Ymmärrän täysin :)
Vierailija kirjoitti:
Levyjen mukana tuli sanat ja eka kerta kuunneltiin aina sanoja samalla lukien. Siinä oppi aika mukavasti englantia. Kasettien mukana sanoja ei ollut, joten ne olivat sikäli huonompia.
Jossain vaiheessa alkoi sanoja olla myös taitettavissa kasettien sisäkansissa. Mutta levyt olivat kyllä yleensä ottaen hienompia, kansissa oli niin paljon enemmän tilaa kuville ja teksteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postikortilla kirjoitin joskus radioasemalle ja toivoin jotain laulua - toiveeni luettiin ja mulla EI OLLUT KASETTI VALMIINA :*(.
voi hitto!!!
Jep, edelleen harmittaa. Tapahtuneesta on 24 vuotta.
Tunnen NIIN tuskasi! :)
okei yks tärkeimmistä dokumentoiduista lapsuusmuistoistani liittyy perheen arkikeskusteluun kassulle. siinä äiti tiskaa ja valittelee kuivia käsiään. sitten laulamme yhdessä erään taistolaislaulun (ikää mulla 3-4vuotta). lopuksi kiljahdan nauhalle " nyt kuullaan se" <3
Ensimmäinen äänite, jonka ostin oli C-kasetti. Muistaakseni Kiss, Hotter than Hell.
Joskus aikoinaan R-kioskilla oli jonkinlainen postimyyntiliike. Tilasin sieltä Sanyo-merkkisen pienen kannettavan radio-kasettinauhurin. Se on vielä tallessa ja varmaan peri vuotta sitten kuuntelin siitä radiota. Samoin tässä "museossa" on vielä laite, jossa on radio, oikea levysoitin, CD-levysoitin ja se tulpakasettidekki. Ja tietenkin kaiuttimet. Se on hankala viedä ilman autoa asianmukaiseen keräyspaikkaan, joten olen vielä antanut sen olla ja kuuntelen varsinkin radiota ja joskus levyjäkin. Kohtahan se alkaa olla vintagea :) Ehkä perikuntani sitten roudaa sen pois.
Vierailija kirjoitti:
okei yks tärkeimmistä dokumentoiduista lapsuusmuistoistani liittyy perheen arkikeskusteluun kassulle. siinä äiti tiskaa ja valittelee kuivia käsiään. sitten laulamme yhdessä erään taistolaislaulun (ikää mulla 3-4vuotta). lopuksi kiljahdan nauhalle " nyt kuullaan se" <3
Heh, minäkin tiskasin ja äänitin siinä samalla. Kasetilta kuului tiskaamista ja sitten kiroilua, kun jokin äänitettävä kipale loppui ja tuli toimittajan höpinää.
Äidit se vaan tiskaili aina :)
Mun eka C - kasetti oli Mr. Mister- Welcome To The Real World levy 1985. Kyrie oli kova hitti, tuli kuunneltua sitä paljon. Itkin kun nauha silloin aikoinaan katkesi kesken kaiken. :(( :D
Vierailija kirjoitti:
Oli aurinkoine kevätpäivä ja sunnuntai. Olin 14-vuotias teinityttö ja kävelin omakotitalomme lähellä sijaitsevaan majoituspalveluun ostamaan tupakkaa.
Menomatkalla toivoin, että myyjänä olisi joku muu kuin paikan omistava henkilö. Hän olisi minut tunnistanut ja tiennyt, että en kuuttatoistavuotta ole.
Ei ollut. Ostin tupakat. Sytytin yhden ja lähdin kävellen kohti kotia.
Tien reunassa näkyi jotain auringossa kimaltelevaa. Pysähdyin ja huomasin sen olevan kasettinauhaa. Keräsin sitä löysästi käsivarren ympärille. Lopulta sain käteeni valkoisen kasetin.
Kasetissa oli tekstiä painettuna (en muista mitä), mutta alaosan kaksi muovilärpäkettä oli katkaistu. Tämä tarvittiin uudelleen äänitystä varten.
Laitoin suuhuni sinistä jenkkiä ja melkein juoksin kotiin.
Aloin rullata huolellisesti nauhaa kasetin sisään. Yhdestä kohdasta nauha oli venytetty langanohueksi. Sen leikkasin pois ja liitin kelvolliset päät yhteen pienellä palalla teipiä.
Laitoin valmiin kasetin edellisenä jouluna saamaani Panasonic -kasettisoittimeeni.
Samantha Foxin Touch me albumi äänitettynä C-kasetille! Teippaus kuului, jos osasi sitä kuunnella. Muuten sitä ei huomannut. :)
Tarinasi ihan kiva, mutta yksi tarkennus. C-kasettien pohjassa olevien lärpäkkeiden katkaiseminen päinvastoin esti uudelleen äänityksen. Eli siis kaikissa tyhjissä kaseteissa oli uusina ne lärpäkkeet, kun taas valmiiksi äänitetyissä ei niitä ollut. Se lärpäkkeiden poisto siis tehtiin siksi, että kasetti haluttiin suojata mahdollisilta tahattomilta, tai tahallisilta päälle äänityksiltä. Vastaavasti taas valmiiksi äänitetyissä kaseteissa teipattiin ne kolot umpeen, joka taas mahdollisti päälle äänityksen, kun oltiin kyllästytty kyseiseen kasettiin ja toisaalta ei ollut varaa ostaa uutta tyhjää kasettia.
Vierailija kirjoitti:
Juu tuo sanojen kirjoittaminen ja kääntäminen oli todella tärkeää. Hieman kuudennen luokan englannin ope kummasteli kun kerroin että opin uuden sanan: RIGHTEOUSNESS.
Mun enkunope myös ihmetteli mitä tarkoitan kun kysyin mitä tarkoittaa enterprise (The blonde was called Freedom, the dark one Enterprise), Doors-leffahan tuli -91 :)
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Mulla taitaa olla vielä tallessa tuo Annen aerobic-kasetti vai oliko niitä monta. Hassua, niin sitä minäkin jumpan vihaaja vaan yritin tahdissa heilua :)