Muistoja c-kaseteista

Amerikan serkku toi jenkeistä The Policen Synchronicityn tuliaisiksi. Se räjäytti tajunnan! Sanakirjan kanssa tavattiin kasetin sisäkannesta löytyviä laulun sanoja. Sinä kesänä opin monta uutta englanninkielistä sanaa, mukaanlukien tuon levyn nimen.

Ja sitten kun kyllästyi johonkin itse tehtyyn kasettiinsa, niin kumi käteen ja sitten kumitin kannen sisäpuolelta ne lyijykynällä kirjoittamani biisit.

Ja ei kun uusi nauhoitus. Ja uudet nimet päälle. Sai just niitä bändejä ja biisejä ja just siinä järjestyksessä mitä halusi.

Lainailtiin paljon kavereilta kasetteja ja kopioitiin ne. Kukaan ei puhunu sen laittomuudesta mitään, oliko edes laitonta silloin 80-90-luvulla?

Mulla oli hieno mankka, tupladekillä, heti ysärin alussa sain vielä cd-soittimen tupladekeillä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun kyllästyi johonkin itse tehtyyn kasettiinsa, niin kumi käteen ja sitten kumitin kannen sisäpuolelta ne lyijykynällä kirjoittamani biisit.

Ja ei kun uusi nauhoitus. Ja uudet nimet päälle. Sai just niitä bändejä ja biisejä ja just siinä järjestyksessä mitä halusi.

Lainailtiin paljon kavereilta kasetteja ja kopioitiin ne. Kukaan ei puhunu sen laittomuudesta mitään, oliko edes laitonta silloin 80-90-luvulla?

Mulla oli hieno mankka, tupladekillä, heti ysärin alussa sain vielä cd-soittimen tupladekeillä.

Ainakaan videovuokraamon kasetteja ei olisi saanut kopioida, mutta kaikkihan sitä teki. Oli aina vähän syyllinen olo kun vei niitä takas 😆

Mulla oli oikein kansio "laulujen sanat".

Ja sit yritti saada sanoista selvää painamalla pause nappulaa.

Parhaimmat sanat kirjoitin 60-luvun kirjoituskoneella :D

Mistään niitä sanoja ei siis saanu, ellei niitä itse kirjoittanu ja yrittäny kuunnella.

Oi ilo, jos aidossa kasetissa oli sanat mukana, useissa muuten oli, kuten samantha foxin. Sit sanakirjan kanssa suomentamaan.

Juu tuo sanojen kirjoittaminen ja kääntäminen oli todella tärkeää. Hieman kuudennen luokan englannin ope kummasteli kun kerroin että opin uuden sanan: RIGHTEOUSNESS.

Levyt piti äänittää kasetille, jotta musiikkia pystyi kuuntelemaan myös autossa. Auton hansikaslokero oli täynnä kasetteja. Myynnissä oli myös kasettikoteloita, joihin sain useampia kasetteja siististi ja se sitten autoon mukaan.

Meillä oli kotona jo seiskytluvulla mikrofoni kasettinauhurissa, joten kaverin kanssa äänitettiin mielipuolisen "hauskoja" esityksiä. Huudettiin, laulettiin, kimitettiin ja vingahdeltiin mitä typerämmin sitä parempi. Välillä juonnettiin ja sitten kuunneltiin ja naurettiin.

Vierailija kirjoitti:

musa/sataplus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ysärin avulla tuli jollain kanavalla Juha Vuorisen ja toisen, kenen nimen olen unohtanut, ohjelma. On jäänyt mieleen kun ne nauroivat välillä (ja me siinä kun kuunneltiin) niin että eivät saaneet sanaa suustaan ja joutuivat laittamaan musiikkia soimaan ja palasivat taas eetteriin rauhoituttuaan.

Pikku-Juha ja Meisseli-Make

Ai saakeli niin tais olla😆 muistatko kanavaa? Oliko 103.4?

Tais olla Musa 103.7 tai 103.8 - aikoinaan "viimeisin" eli "suurin" FM-luku suomalaisella radiokanavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli oikein kansio "laulujen sanat".

Ja sit yritti saada sanoista selvää painamalla pause nappulaa.

Parhaimmat sanat kirjoitin 60-luvun kirjoituskoneella :D

Mistään niitä sanoja ei siis saanu, ellei niitä itse kirjoittanu ja yrittäny kuunnella.

Oi ilo, jos aidossa kasetissa oli sanat mukana, useissa muuten oli, kuten samantha foxin. Sit sanakirjan kanssa suomentamaan.

Joissakin nuortenlehdissä oli joskus sanoja , sattuiko sitten mieluisia se on toinen juttu. Muistelisin ,että Suosikissa olisi joskus ollut hyviäkin sanoja.  

Mr. Music clubi, vieläkö joku muistaa?

Alpine oli hieno autostereomerkki. Auton takalasiin liimattiin iso mainostarra. Jotkut laittoivat taakse isot kaiuttimet tai sitten koko hattuhylly asennettiin täyteen kaiuttimia. Bassokaiuttimia, diskantteja jne. Myös etuoviin asenneltiin kaiuttimia.

Stereoiden lisäksi saattoi olla taajuskorjainkin erikseen myös autossa. Yhdellä reissulla meidän stereot kärähti ja alkoivat tupruttaa savua..

Autosteroita oli sellaisiakin jossa kotelo jäi autoon ja laitteen sai mukaansa. Jos ei ollut rahaa stereoihin, autoon vietiin kannettava mankka. Se oli vähän säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Alpine oli hieno autostereomerkki. Auton takalasiin liimattiin iso mainostarra. Jotkut laittoivat taakse isot kaiuttimet tai sitten koko hattuhylly asennettiin täyteen kaiuttimia. Bassokaiuttimia, diskantteja jne. Myös etuoviin asenneltiin kaiuttimia.

Stereoiden lisäksi saattoi olla taajuskorjainkin erikseen myös autossa. Yhdellä reissulla meidän stereot kärähti ja alkoivat tupruttaa savua..

Autosteroita oli sellaisiakin jossa kotelo jäi autoon ja laitteen sai mukaansa. Jos ei ollut rahaa stereoihin, autoon vietiin kannettava mankka. Se oli vähän säälittävä.

...mutta mikä olikaan tilaprosessori?

Teipit molempiin c-kasetin alapuolella oleviin pikku rakoihin ja pysty äänittämään uudestaan ostokasetin päälle esim. Kake Randelin päälle uutta musiikkia. :)

teippasin kulmat äidin Shirley Bassett kassuista ja äänitin jotain parempaa päälle. vieläkin ärsyttää kun mutsi osti pokkana suosikkiartistinsa kassun mulle synttärilahjaksi. evvk

Ihan ensimmäisen kerran kuulin kasetilta Baccaraa. Serkulla oli mankka, ja odotimme sisarusten kanssa häntä aina kovasti yökylään, koska meillä ei ollut varaa moisiin hienouksiin (70-luvun loppupuolella). Myös Elvistä kuunneltiin paljon.

Oma ensimmäinen kasetti oli Paul Ankan. Jouduin kuuntelemaan sitä aina autossa, koska ainoastaan siellä oli soitin. Tuli aika paljon autossa istuttua... Muistan vieläkin osan sanoista ulkoa. Olinkohan jotain 10-vuotias.

Postikortilla kirjoitin joskus radioasemalle ja toivoin jotain laulua - toiveeni luettiin ja mulla EI OLLUT KASETTI VALMIINA :*(.

Ennen kuin ostin Jane Fondan aerobic-videon VHS-kasetilla, hankin kotimaisen version eli Anne Pohtamon c-kasetilla olevan aerobic-jumppakasetin! Aerojumppaa Annen kanssa.. siinä oli taustalla tanssimusiikkia, Anne ohjasi ja kasetin sisällä oli taiteltuna kuvalliset ohjeet.

Mun päässä alkaa yhä soida se yksi biisi jumppakasetilta. I want you babe, ..

Sade ropisee vinttikammarissa peltikattoon. Makaan sängyllä silmät kiinni. Mankassa c-kasetti johon on äänitetty Apulannan Ehjä. Viimeinen biisi loppuu ja alkaa kuulumaan suhinaa ja tuulen ääntä. Hetken päästä kuuluu säröinen kitarariffi ja laulua: "Vielä kaksi päivää sitten en uskonut, että oli eilinen..." Tuon hetken kun saisi takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin ostin Jane Fondan aerobic-videon VHS-kasetilla, hankin kotimaisen version eli Anne Pohtamon c-kasetilla olevan aerobic-jumppakasetin! Aerojumppaa Annen kanssa.. siinä oli taustalla tanssimusiikkia, Anne ohjasi ja kasetin sisällä oli taiteltuna kuvalliset ohjeet.

Mun päässä alkaa yhä soida se yksi biisi jumppakasetilta. I want you babe, ..

Apua :D Se oli tää! Löyty youtubesta

Pojan luokalle oli tulossa jotkut "pileet" ja hän jopa kelpuutti  (silloin vielä) minun kokoamani kasetin. Aika jotain 90-luvun alkua. Kuuntelin sen kasetin ensin läpi ja kauhukseni kuulin, kuinka jonkun biisin lopussa huudetaan "I wanna be a Kennedy, I wanna f*** Marilyn Monroe!"  Ei sovi ala-astelaisten korville! Jotenkin sain sen lopun pyyhittyä, vai äänitinkö jotain uutta sen lopun päälle. En muista, mikähän bändi tuokin mahtoi olla :)

Yömyöhiä äänitin myös, mutta piti olla tarkkana, koska ohjelmat oli pitkiä joten musiikkia ei kaseteille mahtunut. Ja sitä Pedro ja P-P soittivat myös ohjelmassaan. Eli Stoppia piti painella ja sitten välillä kelata. Näitä kasetteja on kuljetettu pojan mukana festareille kavereidenkin kuunneltavaksi. Olivat aidompia kuin  myöhemmin telkasta tullut tv-ohjelma, jossa samoja hahmoja. On vieläkin tallessa.

Voi mitä muistoja ❤️Allekirjoitan nää kaikki.

Mä nauhoitin joka vuosi Euroviisut kasetille radiosta, sormi pausella istuin koko ajan 😄 Viisuja sit kuuntelin viikkotolkulla jatkuvasti. Kaverille olin kade kun sillä oli jo '84 viisut kasetilla ja mä aloitin nauhottelun 85 😂