Muistoja c-kaseteista

Sain ihastukseltani kasetin ja kuuntelen sitä edelleen :)

Nurkissa jossakin Tony Bennett kasetti vuodelta 1969 ja vahvat kuoret tuolloin.Myös muistaa ylipitkät kasetit jotka kestänyt ja lapsena laulelut nauhalle.Myöhemmin automaattinen suunnan vaihto,kaksoisnauhurit kopiointiin ja Dolby c:n piti olla kova juttu kun äänitti CD levyltä.

Myös autossa kasettia mihin vain mahtui ja kilpavarustelu stereoista.Soitin maksoi sen 1700 markkaa ja nykyään jotain 99 euroa ja ominaisuuksia hiukan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vähintään joka toinen radiosta äänittämäni kappale päättyi kesken, Tapani Ripatin kälätykseen.

Samma här, välillä meni hermo Räpättäjä-Ripattiin. Tuohon aikaan (varhais)teininä oli täysin radion varassa mitä tuli omaan lempparimusiikkiin, joten päälle puhuminen tuntui kaksinverroin raivostuttavalta. Nykyteinit eivät tajuakaan miten helpolla pääsevät esim. youtuben ja spotifyn kanssa. Meillä metusalem-sarjassa painivilla oli "hieman" toisenlaiset oltavat kasettimankkoinemme, puheripulin vaivaamista radiojuontajista puhumattakaan :D

nurkissa löytyy vanhoja satukasetteja toimiva todella hyvin , paremmin kuin naarmuiset cd-levyt

C-kasetit oli ihan upea juttu. Pystyi nauhoittamaan sitä mitä halusi.

Huonot muistot liittyy lähinnä auton radiokasettisoittimeen.

Pakkasessa sylttäsi sisään hetki sitten ostamani Guns and Rosesin Use Your Illusioin kasetin. :(

Sormi liipasimella kytättiin nauhoitettavaa radiosta ja sitä materiaalia tuli kitsaasti. Parstot kesti vähän aikaa ja alkoi venyttää. Ystävä oli saanut myös mankan ja hän ei tiennyt,että kasetin voi nauhoittaa molemmin puolin,reppana kelasi aina alkuun...ja siitähän ne paristot tykkäs..

Tämä oli mun lempikappale lempialbumilta - c-kasetilla tietenkin. En ole tähän päiväänkään mennessä tavannut yhtäkään ihmistä, jolla olisi ollut tämä sama kasetti! Jos sellaisen tyypin tapaan, niin se on varmaan sitten se mun sielunkumppani.

Tältä kasetilta opettelin myös englantia. It's easy to be patient when you know the end is sure. Ja ei kun sanakirjasta katsomaan mitä se tarkoittaa...

Vierailija kirjoitti:

Voin pahoin. Sihinää, muminaa, vouvausta nauhasalaattia. Onneksi ne on kriminalisoitu.

Kelanauhurin jälkeen luksusta

Nuorena ensimmäinen autoni ( käytetty vanha Corollan rähjä 900 mk) maksoi vähemmän kuin autostereot ( Alpine 1500 mk). Koska auto oli vanha ja lukot sai auki lähes ilman avaimia, otettiin stereot mukaan autosta aina, kun käytiin vaikka leffassa. Mutta hyvin soivat!

Joskus ysärin avulla tuli jollain kanavalla Juha Vuorisen ja toisen, kenen nimen olen unohtanut, ohjelma. On jäänyt mieleen kun ne nauroivat välillä (ja me siinä kun kuunneltiin) niin että eivät saaneet sanaa suustaan ja joutuivat laittamaan musiikkia soimaan ja palasivat taas eetteriin rauhoituttuaan.

isoäitini oli siinä uskossa että kasettinauhurin pyöriessä ei ole hyvä painaa stoppia ettei kasetti vaurioidu vaan pitää kuunnella kiltisti koko puoli ja vasta sitten pysäyttää ja kääntää puoli. ei saa turhaan painaa stoppia! ikävöin häntä kovin

Tapani Ripatti papatti. Sain silti hyviä kasetteja. Kelasin takaisin ja valitsin musiikista se kohdan, mistä oli hyvä keskeyttää. Äänitin tyhjää päälle hetken.

Muutenkin mie vissiin panostin. Leikkasin ja liimailin kirjaimia ja kuvia artisteista, joita sitten taittelin kasettien kansiksi muovikuorien sisään.

Näin jälkeenpäin ajatellen ne oli kyllä ihan sairaan hienoja. :)

Vierailija kirjoitti:

Joskus ysärin avulla tuli jollain kanavalla Juha Vuorisen ja toisen, kenen nimen olen unohtanut, ohjelma. On jäänyt mieleen kun ne nauroivat välillä (ja me siinä kun kuunneltiin) niin että eivät saaneet sanaa suustaan ja joutuivat laittamaan musiikkia soimaan ja palasivat taas eetteriin rauhoituttuaan.

Pikku-Juha ja Meisseli-Make

Vierailija kirjoitti:

Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.

Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.

siistiä kun sai punaisen kannetavan korvalappustereon

Kasetin kansiläppään oli tärkeää kirjoittaa esiintyjä ja kappaleen nimi. Voi jos jompikumpi ei muistunut tai sitä ei radiosta kuullut . Joissakin kaseteissa oli onnettoman vähän kirjoitustilaa aina sai taiteilla, että mahtuu, joskus joutui lisälapun laittamaan, mutta sekin jotenkin sotki systeemiä . Oi nuoruutta ja pieniä huolia.

kassuja otettiin mukaan matkoille ja kuunneltiin tosiaan Walkmaneista. 

Siekkareita ja Hendrixiä äänittelin ysärin alussa kassulle ja muistan miten vaikuttunut olin heistä. Radiosta äänitin vielä 2000-luvun puolella ohjelmia kassulle. lähinnä Radio Helsingin ohjelmia, upeita ohjelmia

Vierailija kirjoitti:

Kasetin kansiläppään oli tärkeää kirjoittaa esiintyjä ja kappaleen nimi. Voi jos jompikumpi ei muistunut tai sitä ei radiosta kuullut . Joissakin kaseteissa oli onnettoman vähän kirjoitustilaa aina sai taiteilla, että mahtuu, joskus joutui lisälapun laittamaan, mutta sekin jotenkin sotki systeemiä . Oi nuoruutta ja pieniä huolia.

Sitä toivoi, että bändeillä ja kappaleilla olisi lyhyet nimet, että sai kirjoitettua selvästi.

musa/sataplus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ysärin avulla tuli jollain kanavalla Juha Vuorisen ja toisen, kenen nimen olen unohtanut, ohjelma. On jäänyt mieleen kun ne nauroivat välillä (ja me siinä kun kuunneltiin) niin että eivät saaneet sanaa suustaan ja joutuivat laittamaan musiikkia soimaan ja palasivat taas eetteriin rauhoituttuaan.

Pikku-Juha ja Meisseli-Make

Ai saakeli niin tais olla😆 muistatko kanavaa? Oliko 103.4?

Vierailija kirjoitti:

Kehno mankka veti joskus nauhaa sisään. Lyijykynällä pyörittelin takaisin paikoilleen. 

Joo ja nauha meni ihan sykkyrälle ja pahassa tapauksessa se katkesi. Teipillä pystyi korjaamaan.