Lue keskustelun säännöt.
Minulta jää lapset tekemättä, kun yksikään mies ei näytä tajuavan, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa. Lapsia kyllä haluavat.
19.03.2018 |
Moni on sanonut haluavansa lapsia, vieläpä useamman kuin yhden. Sanovat olevansa valmiita jakamaan vastuun ja huolehtimaan tasapuolisesti jälkikasvustaan.
Syvällisempien keskustelujen myötä käy poikkeuksetta aina ilmi, että miehillä ei ole realistista kuvaa siitä, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa.
Monella elää sitkeästi ja ilmeisesti jotenkin tiedostamattakin käsitys, että nainen on se perheen koordinaattori viime kädessä. Mies pitää isyysvapaat, leikittää, vaihtaa vaippaa, vie harrastuksiin, syöttää ja pukee, nukuttaa ja viettää aikaa, vie lääkäriin. Kunhan nainen kertoo ensin miten ja milloin. Äiti suunnittelee ja isä seuraa ohjeita.
Äiti luopuu monesti mm. taloudellisesta riippumattomuudestaan, ainakin hetkeksi, isä kartuttaa varallisuutta senkin ajan. Vaikka itselleni esim. ei olisi mikään ongelma elättää perhettä.
Äiti on monesti eri syistä enemmän sidottu lapseen ja kotiin, ainakin aluksi, monesti ikävä kyllä myös myöhemmin. Ja niin edelleen.
Eiväthän ne noilla sanoin asiaa ilmaise, mutta hyvin vahvasti voi aistia sen, että on aika erilaiset käsitykset siitä, mitä homma vaatii keneltäkin ja mikä on kummankin vanhemman rooli. Ihan vilpittömästi vieläpä.
Sitten vielä ihmettelevät, kun kuulemma mietin ja pelkään asiaa ihan liikaa. Ja pitäähän lapsia kaksi olla, siinähän se menee sivussa. Mikä siinäkin niin mietityttää?
Ikää 34v ja en ole vieläkään vakuuttunut yhdestäkään miehestä niin paljon, että ryhtyisin perheen perustamiseen. Suhteita on kyllä ollut. Yhden lapsen kyllä joskus tahtoisin, mutta en vain omana projektinani. Dilemma.
Kommentit (94)
No joo, noinhan se on. Hyvä että olet tämän tajunnut. On raskasta olla työnjohtaja mutta myös se pääasiallinen työntekijä sellaisessa ammatissa jota kukaan ei edes tunnu arvostavan koska "ethän sä edes käy töissä, sähän vaan istut kotona". Sitä miten työssä käyvät äidit jaksaa vielä työn lisäksi tämän kaiken en edes uskalla kuvitella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyin mieheltä kun alettiin yrittää esikoista, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Vastaus oli: vuoden. Ja oli kanssa, joten uskalsin tehdä hänen kanssaan vielä 2 lisää. Jokaisen kanssa on ollut vuoden kotona.
(Eihän se pitkä hoitovapaa sinänsä vielä mitään takaa, mutta on kyllä erittäin hyvä lähtökohta. Mun mies on hoitanut kaiken esimerkillisesti sekä hoitovapaalla ollessaan että työssäkäydessään).
Kiva kuulla, että on myös "onnistumiskertomuksia".
Mulle ei ole vielä tullut vastaan tyyppiä, joka haluaisi lapsia ja käsitykset ja kemiat natsaisi. Ne, jotka haluaa, ei ehkä ymmärrä koko palettia. Ne, jotka ymmärtää, ei ehkä halua lapsia.
Ap
Taitaa jäädä sinulta lapset hankkimatta. Lapset on loppupeleissä naisen ehdoilla ja johdolla tapahtuva projekti vaikka miehen aineilla se pantaisiin alkuun ja miehen rahoilla se vietäisiin läpi.
Lisäksi ne miehet vielä keksivät että vaimo nalkuttaa, kun antaa niitä ohjeita. Vaikka toisessa hetkessä ollaan ihan ’tee sinä kun tiedät paremmin’. Minulla meni kaikki arvostus miestäni kohtaan kun hänelle oli jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa varata lapselle hammaslääkäriaika. Kyseli heti mistä, milloin, kuinka. Sanoin tee itse ja olin kuulemma hirveä kun en yhtään auta. Eihän hänkään ikinä ole näissä asioissa auttanut ja ei kukaan niitä minullekaan opettanut, vaan itse täytyy osata. En suostu olemaan äiti kuin lapselleni.
Minulta jää lapset tekemättä, kun yksikään TAPAAMANI mies ei näytä tajuavan, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa. Lapsia kyllä haluavat.
Suurin osa suomalista miehistä on näitä unelmamiehiä, jotka käy töissä, osallistuu lasten- ja kodinhoitoon ja viettää aikaa perheen kanssa. Mutta silti suomalainen nainen leimaa suomalaisten miehen täysin kelvottomaksi asuinkumppaniksi ja isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mä tein lapset miehen kanssa, joka oli valmis jakamaan kaiken puoliksi ja jonka kanssa arvot täsmäsi. Mies teki aina kaiken niin kuin oli luvannutkin. Lapset ovat nyt 7 ja 9 ja onnellisilta ja tasapainoisilta vaikuttavat.
Mutta: enhän mä tähän mieheen ole koskaan ollut kovin palavasti rakastunut. Enemmänkin semmonen kaverisuhde. Myönnän että kadehdin ihmisiä jotka katselevat puolisoaan kiihkeästi. Mutta niillä ei sitten välttämättä tuo arjen jakaminen taas toimi.
Puolensa kaikella.
Ja sitten on ne, jotka ennen lapsen hankkimista lupaavat ja vannovat että tasan menee työt ja kun se lapsi tulee niin unohtuvat kaikki lupaukset, kun ansa on räpsahtänyt kiinni. Been there.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hanki. Sinullahan on hyvä elämä edessä nyt. Älä pilaa sitä edes miettimällä lapsia.
sylviira kirjoitti:
Niin. Mä tein lapset miehen kanssa, joka oli valmis jakamaan kaiken puoliksi ja jonka kanssa arvot täsmäsi. Mies teki aina kaiken niin kuin oli luvannutkin. Lapset ovat nyt 7 ja 9 ja onnellisilta ja tasapainoisilta vaikuttavat.
Mutta: enhän mä tähän mieheen ole koskaan ollut kovin palavasti rakastunut. Enemmänkin semmonen kaverisuhde. Myönnän että kadehdin ihmisiä jotka katselevat puolisoaan kiihkeästi. Mutta niillä ei sitten välttämättä tuo arjen jakaminen taas toimi.
Puolensa kaikella.
Toimii myös kiihkeässä rakkaussuhteessa. Lapsetkin jo aikuisia ja nyt on ihanaa kahdenkeskistä aikaa jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oisko tää jonkun naisen mielestä hyvä, mutta ite oon aatellu, että ainakin nykyisessä työssäni kykenisin isyysvapaan lisäksi olemaan melko paljon lapsen kanssa (vuorotyö, 12h; neljä työvuoroa ja kuusi vapaata keskimäärin, tosin ensimmäinen vapaa yön jälkeen menee vähän harakoille). Ei tulojen putoamisesta silloin tarvitsisi niin huolia ja äitikin varmaan pystyisi palaamaa työhön vähän keskimääräistä aiemmin halutessaan, kun ei tarvitsisi lasta kuin muutama päivä välillä hoidossa pitää ja muut päivät voisin hoitaa.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaas, kun se lapsen alullesaattaminen on niin mukavaa miehistä - ja useimmista naisistakin. Näin ovat "isot pojat ja tytöt" kertoneet.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oisko tää jonkun naisen mielestä hyvä, mutta ite oon aatellu, että ainakin nykyisessä työssäni kykenisin isyysvapaan lisäksi olemaan melko paljon lapsen kanssa (vuorotyö, 12h; neljä työvuoroa ja kuusi vapaata keskimäärin, tosin ensimmäinen vapaa yön jälkeen menee vähän harakoille). Ei tulojen putoamisesta silloin tarvitsisi niin huolia ja äitikin varmaan pystyisi palaamaa työhön vähän keskimääräistä aiemmin halutessaan, kun ei tarvitsisi lasta kuin muutama päivä välillä hoidossa pitää ja muut päivät voisin hoitaa.
M29
Niin. Ota tuossa sitten huomioon myös se, että kuinka tärkeitä harrastukset ja muut työn ulkopuoliset menot sinulle ovat. Pystytkö karsimaan niitä? Monille tuntemilleni miehille on tullut yhtäkkiä ihan hirveän tärkeäksi kuntosalilla käyminen, kilpapyöräily, rokkikeikat ja kaverien saunaillat, kun lapsi on syntynyt.
Jopa sitten, kun lapsi on isompi, niin isille tämä oman kunnon vaaliminen menee sen edelle, että veisi lapsen pyöräilemään tai uimaan. Eihän sitä ekaluokkalaista sinne uimahalliin voi ottaa mukaan, kun eihän se jaksa uida niin lujaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Ja sitten kun löydät miehen joka esim suostuu maksamaan talouden laskut kun sinä olet lapsen kanssa kotona, niin hän tyyliin pitää sinua pavelijanaan koska "minähän tämän kaiken maksan!!" paljon enemmän jää rahaa käteen ja vähemmän tarvitsee tehdä kun eroaa ja mies maksaa vain elarit.
Vierailija kirjoitti:
Ketä tämän pitäisi kiinnostaa?
Sua ainakin kiinnosti, kun vaivauduit lujemaan tekstin ja vielä kommentoimaankin.
Ei suomalaiset miehet ole kyllä mitään parasta A-luokkaa. Parempia miehiä sulle löytyisi vaikka tuolta Afrikka-Arabia -akselilta, tai oikeastaan mistä muualta vaan, vaikka Kiinasta. Sielläkin miehet vaihtavat vaippoja oikein mielellään.
Ex-mies oli kaikin puolin ihana ja hyväsydäminen, mutta avuton tietyissä asioissa. Edes kissaa ei saanut otettua syliin, tai hätyyteltyä pöydältä pois ellen minä siitä joutunut sanomaan ensin, puhumattakaan siitä että se olin minä joka aina joutui leikkaamaan kynnet ja pesemään vessan. Hän kyllä aina osasi huomauttaa, että vessa pitäisi siivota, mutta siihen hänen velvollisuutensa jäikin. Tämä kertoi minulle jo ihan tarpeeksi siitä millaista lapsiarki olisi, minä joutuisin tekemään kaiken. Hän saisi olla se kiva iskä jonka kanssa leikitään ja joka suostuu kaikkeen ja minä olisin se tarinan noita-akka joka joutuisi kieltämään kun isästä ei siihen olisi.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa jäädä sinulta lapset hankkimatta. Lapset on loppupeleissä naisen ehdoilla ja johdolla tapahtuva projekti vaikka miehen aineilla se pantaisiin alkuun ja miehen rahoilla se vietäisiin läpi.
Ei sitä lasta rahalla kasvateta. Raha mahdollistaa hyvän ja turvallisen kasvuympäristön, mutta vaikka laittaisit lapsen ensimmäiseksi elinvuodekseen kullattuun pinnasänkyyn, jossa on silkkilakanat, niin ei se lapsi ole yhtään sen rakastetumpi kuin puisessa sängyssä pellavalakanoilla nukkunut.
Moni mies varmaan luulee että lapsen kanssa olo on vähän niin kuin lemmikkieläimen että sitä vaan ollaan ja voi vaikka istua sohvalla lukemassa vaikka se lemmikki vähän tsekseen temmeltää vieressä.
Mä kysyin mieheltä kun alettiin yrittää esikoista, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Vastaus oli: vuoden. Ja oli kanssa, joten uskalsin tehdä hänen kanssaan vielä 2 lisää. Jokaisen kanssa on ollut vuoden kotona.
(Eihän se pitkä hoitovapaa sinänsä vielä mitään takaa, mutta on kyllä erittäin hyvä lähtökohta. Mun mies on hoitanut kaiken esimerkillisesti sekä hoitovapaalla ollessaan että työssäkäydessään).