Lue keskustelun säännöt.
Minulta jää lapset tekemättä, kun yksikään mies ei näytä tajuavan, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa. Lapsia kyllä haluavat.
19.03.2018 |
Moni on sanonut haluavansa lapsia, vieläpä useamman kuin yhden. Sanovat olevansa valmiita jakamaan vastuun ja huolehtimaan tasapuolisesti jälkikasvustaan.
Syvällisempien keskustelujen myötä käy poikkeuksetta aina ilmi, että miehillä ei ole realistista kuvaa siitä, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa.
Monella elää sitkeästi ja ilmeisesti jotenkin tiedostamattakin käsitys, että nainen on se perheen koordinaattori viime kädessä. Mies pitää isyysvapaat, leikittää, vaihtaa vaippaa, vie harrastuksiin, syöttää ja pukee, nukuttaa ja viettää aikaa, vie lääkäriin. Kunhan nainen kertoo ensin miten ja milloin. Äiti suunnittelee ja isä seuraa ohjeita.
Äiti luopuu monesti mm. taloudellisesta riippumattomuudestaan, ainakin hetkeksi, isä kartuttaa varallisuutta senkin ajan. Vaikka itselleni esim. ei olisi mikään ongelma elättää perhettä.
Äiti on monesti eri syistä enemmän sidottu lapseen ja kotiin, ainakin aluksi, monesti ikävä kyllä myös myöhemmin. Ja niin edelleen.
Eiväthän ne noilla sanoin asiaa ilmaise, mutta hyvin vahvasti voi aistia sen, että on aika erilaiset käsitykset siitä, mitä homma vaatii keneltäkin ja mikä on kummankin vanhemman rooli. Ihan vilpittömästi vieläpä.
Sitten vielä ihmettelevät, kun kuulemma mietin ja pelkään asiaa ihan liikaa. Ja pitäähän lapsia kaksi olla, siinähän se menee sivussa. Mikä siinäkin niin mietityttää?
Ikää 34v ja en ole vieläkään vakuuttunut yhdestäkään miehestä niin paljon, että ryhtyisin perheen perustamiseen. Suhteita on kyllä ollut. Yhden lapsen kyllä joskus tahtoisin, mutta en vain omana projektinani. Dilemma.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut naiset voivat olla tyytyväisiä kontrolloidun kotiäidin rooliin? Itse voisin tyytyä sellaiseen vain jos mies olisi suurituloinen, saisin puolet miehen palkasta, hän auttaisi minua työpäivän jälkeen (koska yhtälailla minäkin olen töissä päivän toimiessani kotiäitinä) ja rakastaisimme toisiamme. Silti kyllä mietityttäisi, että miten pääsisi kotiäitiyden jälkeen tarvittaessa kiinni työelämään jos ero sattuisi.
Ei minua ainakaan kukaan kontrolloinut hoitovapaalla. Oli ihanaa aikaa. Ei ole koskaan sen jälkeen ollut aikaa niin paljon käydä lenkillä ja kuntosalilla ja lukea kirjoja. Ja kun olin ollut fiksu, että tein lapset vasta sitten, kun oli vakituinen työpaikka, niin ei ollut ongelmaa palata töihin hoitovapaan jälkeen.
Muistelen vieläkin kaiholla sitä aikaa, kun sai nukkua aamulla pitkään ja suunnitella oman päivän, miten halusi lasten kanssa ja oli levännyt olo ja aikaa itselle. Töihin kun meni, niin illalla oli niin naatti työpäivän jälkeen ja sitten kotona odotti lapset, joilla oli ollut ikävä, että ei jaksanut enää salille tai lenkille lähteä niin usein tai nautiskella muuten vain omasta ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut naiset voivat olla tyytyväisiä kontrolloidun kotiäidin rooliin? Itse voisin tyytyä sellaiseen vain jos mies olisi suurituloinen, saisin puolet miehen palkasta, hän auttaisi minua työpäivän jälkeen (koska yhtälailla minäkin olen töissä päivän toimiessani kotiäitinä) ja rakastaisimme toisiamme. Silti kyllä mietityttäisi, että miten pääsisi kotiäitiyden jälkeen tarvittaessa kiinni työelämään jos ero sattuisi.
Ei minua ainakaan kukaan kontrolloinut hoitovapaalla. Oli ihanaa aikaa. Ei ole koskaan sen jälkeen ollut aikaa niin paljon käydä lenkillä ja kuntosalilla ja lukea kirjoja. Ja kun olin ollut fiksu, että tein lapset vasta sitten, kun oli vakituinen työpaikka, niin ei ollut ongelmaa palata töihin hoitovapaan jälkeen.
Muistelen vieläkin kaiholla sitä aikaa, kun sai nukkua aamulla pitkään ja suunnitella oman päivän, miten halusi lasten kanssa ja oli levännyt olo ja aikaa itselle. Töihin kun meni, niin illalla oli niin naatti työpäivän jälkeen ja sitten kotona odotti lapset, joilla oli ollut ikävä, että ei jaksanut enää salille tai lenkille lähteä niin usein tai nautiskella muuten vain omasta ajasta.
Saitko siis käyttää osaa miehen tienaamista rahoista miten halusit? Eikö miehelläsi ollut vaatimuksia kodin siisteystasosta, aterioista ja muusta kotitalouden pyöritykseen liittyvästä? Eikö mies nalkuttanut siitä ja tuosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut naiset voivat olla tyytyväisiä kontrolloidun kotiäidin rooliin? Itse voisin tyytyä sellaiseen vain jos mies olisi suurituloinen, saisin puolet miehen palkasta, hän auttaisi minua työpäivän jälkeen (koska yhtälailla minäkin olen töissä päivän toimiessani kotiäitinä) ja rakastaisimme toisiamme. Silti kyllä mietityttäisi, että miten pääsisi kotiäitiyden jälkeen tarvittaessa kiinni työelämään jos ero sattuisi.
Ei minua ainakaan kukaan kontrolloinut hoitovapaalla. Oli ihanaa aikaa. Ei ole koskaan sen jälkeen ollut aikaa niin paljon käydä lenkillä ja kuntosalilla ja lukea kirjoja. Ja kun olin ollut fiksu, että tein lapset vasta sitten, kun oli vakituinen työpaikka, niin ei ollut ongelmaa palata töihin hoitovapaan jälkeen.
Muistelen vieläkin kaiholla sitä aikaa, kun sai nukkua aamulla pitkään ja suunnitella oman päivän, miten halusi lasten kanssa ja oli levännyt olo ja aikaa itselle. Töihin kun meni, niin illalla oli niin naatti työpäivän jälkeen ja sitten kotona odotti lapset, joilla oli ollut ikävä, että ei jaksanut enää salille tai lenkille lähteä niin usein tai nautiskella muuten vain omasta ajasta.
Saitko siis käyttää osaa miehen tienaamista rahoista miten halusit? Eikö miehelläsi ollut vaatimuksia kodin siisteystasosta, aterioista ja muusta kotitalouden pyöritykseen liittyvästä? Eikö mies nalkuttanut siitä ja tuosta?
Missä tuollaista on? Onko jollain todellakin oikeassa elämässä tuollaista :O. Totta kai sain käyttää miehen rahoja ja miksi mies olisi nalkuttanut jostain kodin siisteydestä tai muusta?
Yleensäkään meillä ei kumpikaan nalkuta toisille tai vaadi jotain tai kiellä toiselta rahallisesti jotain, jos on tarvetta.
Millaisten miesten kanssa te oikein yhteen menette, jos elämänne on tuollaista. Minä en olisi ikinä huolinut tuollaista miehekseni. Niin epätoivoinen en ikinä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on se tosiasia, että jos nainen haluaa lapsen, pitää olla tarvittaessa valmis yksin kantamaan vastuu ja elämään sitä lapsiperhearkea. Koska vaikka tuntisit sen miehen kuinka kauan ja se mies lupaisi mitä, niin sitten, kun lapsi on siinä ja se arki vanhempana oikeasti alkaa, niin hyvin usein käy niin, että mies ei sitä kestä.
Tämän olen niin minä kuin moni muukin nainen tuttavapiirissäni joutunut kokemaan. Siihen, millaista elämä vauvan ja myöhemmin pienen lapsen kanssa on, ei voi mitenkään tietää, ennen kuin sitä elämää elää.
Oma mies lupasi yli 10 vuoden ajan, että kun tulee lapsi, niin sitten ei pidä erota ja sitten panostetaan perheeseen jne. Eipä se sitten ollut sinne päinkään tositilanteessa.
Eli jos päätät yrittää lapsen saamista, valmistaudu henkisesti ja taloudellisesti siihen, että viime kädessä kannat vastuun lapsesta yksin.
Ikävä, että noin on käynyt sinulle ja monille tuntemillesi. Ei se kuitenkaan ole mikään elämän vääjäämätön laki, että noin sen pitää mennä. Ei naisia kannata kannustaa tässä elämässä tyytymään noin vähään.
Samaa mieltä. Mikä ihme oletus on, että kyllä sen naisen vaan pitää loppupeleissä hoitaa, kun mies ei kykene? Ei ole mitään, ei siis mitään syytä, antaa miehelle jotain etuoikeutta luistaa lastenhoidosta millään tekosyyllä. Sitä paitsi minä ihan oikeasti uskon siihen, että kyllä miehestä tietää jo ennen lasten hakkimista minkälainen isä hän tulee olemaan. Itselleni ainakin oli selvää, että miehestäni tulee erinomainen isä aikanaan, eikä todellakaan aio luistaa velvollisuuksistansa. Miten? Siten, että hän aina osallistui taloudenhoitoon siinä missä minäkin. Hän oli aina äärimmäisen huolehtivainen ja hoivaava, kun olin sairaana, hoiti minua kuin pikkulasta. Myöhemmin hankimme kissan, jota hän hoivasi kuin vauvaa, halusi ostaa parasta mahdollista ruokaa, käytti aikaa lukemalla kissojen terveydestä jne. Ah. Ihana mies <3. Nyt kun meillä on kaksi lasta, niin ymmärrän, että paremmin en olisi voinut miestä valita. Tekee kaikkensa perheensä eteen, ja on täydellisen epäitsekäs. Ei muuten ole suomalainen.
Mitä enemmän naiset käy töissä niin sitä enemmän työttömyys kasvaa, palkat putoavat, avioeroja tulee, lapset jäävät hoitamatta, ahdistus kasvaa, päihderiippuvuudet yleistyvät. Sukupuolten välinen myrkky yltyy. Ja ennen kaikkea lapsista tulee yhä useammin vammaisia, ahdistuneita ja masentuneita. Jatketaan ihmeessä samaan tahtiin. Ja ihaillaan vielä kaupan päälle islamia missä asiat ovat paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut naiset voivat olla tyytyväisiä kontrolloidun kotiäidin rooliin? Itse voisin tyytyä sellaiseen vain jos mies olisi suurituloinen, saisin puolet miehen palkasta, hän auttaisi minua työpäivän jälkeen (koska yhtälailla minäkin olen töissä päivän toimiessani kotiäitinä) ja rakastaisimme toisiamme. Silti kyllä mietityttäisi, että miten pääsisi kotiäitiyden jälkeen tarvittaessa kiinni työelämään jos ero sattuisi.
Ei minua ainakaan kukaan kontrolloinut hoitovapaalla. Oli ihanaa aikaa. Ei ole koskaan sen jälkeen ollut aikaa niin paljon käydä lenkillä ja kuntosalilla ja lukea kirjoja. Ja kun olin ollut fiksu, että tein lapset vasta sitten, kun oli vakituinen työpaikka, niin ei ollut ongelmaa palata töihin hoitovapaan jälkeen.
Muistelen vieläkin kaiholla sitä aikaa, kun sai nukkua aamulla pitkään ja suunnitella oman päivän, miten halusi lasten kanssa ja oli levännyt olo ja aikaa itselle. Töihin kun meni, niin illalla oli niin naatti työpäivän jälkeen ja sitten kotona odotti lapset, joilla oli ollut ikävä, että ei jaksanut enää salille tai lenkille lähteä niin usein tai nautiskella muuten vain omasta ajasta.
Saitko siis käyttää osaa miehen tienaamista rahoista miten halusit? Eikö miehelläsi ollut vaatimuksia kodin siisteystasosta, aterioista ja muusta kotitalouden pyöritykseen liittyvästä? Eikö mies nalkuttanut siitä ja tuosta?
Missä tuollaista on? Onko jollain todellakin oikeassa elämässä tuollaista :O. Totta kai sain käyttää miehen rahoja ja miksi mies olisi nalkuttanut jostain kodin siisteydestä tai muusta?
Yleensäkään meillä ei kumpikaan nalkuta toisille tai vaadi jotain tai kiellä toiselta rahallisesti jotain, jos on tarvetta.
Millaisten miesten kanssa te oikein yhteen menette, jos elämänne on tuollaista. Minä en olisi ikinä huolinut tuollaista miehekseni. Niin epätoivoinen en ikinä olisi ollut.
Tuollaisia on maailma täynnä. Jos omasi on helmi, se taitaa olla harvinaisuus. Oma mieheni (kohta ex) muuttui kuin taikaiskusta lapsen saannin jälkeen. Hänestä tuli juuri tuollainen kuin kuvasin ja mitä tässä ketjussakin kuvaillaan.
Simeon kirjoitti:
Äiti on lapselle aina se tärkein hoitaja, isän tehtävä on auttaa kaikin tavoin ja tukea äitiä tässä jalossa tehtävässä. Mikä siinä on että se äidin rooli on nykynaisille niin vastenmielinen tehtävä? Kyllähän nyt jokainen ymmärtää työelämässä että äidin on oltava joskus poissa työstä eikä tätä tule katsoa pahalla. Isän on myös hyvä ottaa isyyslomaa ja kokeilla ainakin joskus vaipanvaihtamista ja muita lapsenhoidollisia juttuja jotta saa käsitystä miten rankkaa homma on käytännössä. Otin itse kolme viikkoa isyyslomaa ja anoppi oli silloin hoitamassa lastamme.
Ja sitten heräsin todellisuuteen? Yksikään työnantaja ei katso hyvällä äitejä, raskautumista ja sairaan lapsen kotona hoitamista. On jopa firmoja joissa johto epävirallisesti ilmoittanut ettei palkkaa naisia lainkaan. Vastenmielistä äidin roolista tekee sen että erot ovat yleistyneet ja miehet voivat paeta perhe-elämästä maksamalla vain elarit.
Lisäksi yhteiskunnassa ei arvosteta äitiyttä. Äidin pitäisi tehdä tuplasti se mitä isien, nyt myös käytävä töissä ja silti heti uhrauduttava ensimmäisenä jos lapset tarvitsevat.
Olen iloinen että syntyvyys Suomessa on laskemaan päin, naiset ovat viisastuneet ja uskaltavat nauttia omasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten paras olla äidin kanssa tai jossain naisten valvonnan alaisena, miehet vähän huonompia noissa jutuissa ja se näkyy sitten tuollain käytännössä. Miksi naiset yrittää luistaa äidin roolista ja sysätä miehille enenevissä määrin kaikkea naiselle kuuluvaa?
Vierailija kirjoitti:
No joo, noinhan se on. Hyvä että olet tämän tajunnut. On raskasta olla työnjohtaja mutta myös se pääasiallinen työntekijä sellaisessa ammatissa jota kukaan ei edes tunnu arvostavan koska "ethän sä edes käy töissä, sähän vaan istut kotona". Sitä miten työssä käyvät äidit jaksaa vielä työn lisäksi tämän kaiken en edes uskalla kuvitella...
Itse asiassa näin jaksaa paljon paremmin. Työ pitää tolkuissaan ja kohottaa itsearvostusta. Oma kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äitiys on ihan parasta. Mies jätti kuin nallit kalliolle niin minut kuin lapset vaan en noita pois antaisi. Kannattaa varautua että näin voi käydä. Tietysti ymmärrän että jos lapsi on vaikeasti erityinen on rankkaa olla yksinhuoltaja. Se on riski jonka joutuu ottamaan. Nytkin täällä on iloinen puheensorina ja lapset leikkii piilosta kaverin kanssa. Isä jää tästä paitsi mutta oma on valintansa. Olen totaali yh.
En tietenkaan tieda muista perheista, mutta meilla on mennyt jotenkin urasetit pain peeta.
Vaimoni olisi halunut uraa, mutta hakeutui toihin jossa ei uraa voi tehda.
Mulle lapset ovat olleet tarkeita, mutta olen ajautunut toihin josta saa kenkaa jossei ole kunnianhimoinen ja tee uraa. Jainkin tyottomaksi Suomessa osin siksi.
Nyt olen sitten muualla tekemassa rahaa ja menestyn uralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies haluaisi, että jäisin kotiin hoitamaan lapsia ja hänellä olisi isokin palkka, kävisin hänen rahoillaan ostamassa ekaksi robottipölyimurin. Sitten kuivaavan pesukoneen ja kärcherin ikkunanpesimen.
Isommat asiat, kuten matot, verhot ja muut vois isännän rahoilla pesettää pesulassa.
Neljän päivän ruuat tekisin valmiiksi kertaheitolla, kaupassa tuskin kävisin, vaan tilaisin isännän piikkiin aina kauppakassitoimituksen.
Jäis sitten aikaa tehdä kehittäviä asioita lapsen kanssa eikä tarttis käyttää aikaa sen kodin pyörittämiseen.
Voishan sitä jonkun opiskelijankin palkata vielä auttamaan kerran viikossa siivouksessa.
Mulla on asia myös mietinnässä juuri tämän takia.
Jos minulle riittäisi elämässä esim. perusduuni kaupan kassalla ja ei olisi niin paljon tekemistä ja liikkuvia osia elämässä, niin todennäköisesti olisin jo lisääntynyt. Silloin peruskuvio riittäisi, eikä olisi ongelmaa siinä, että toinen ei tekisi aina osaansa, tai tajuaisi olla oma-aloitteinen. Tai ainakin kriteerit kumppanille ja perheenperustamiselle olisivat jonkin verran löyhemmät.
Mutta kun tuo ei riitä, niin ilman perhettä menään toistaiseksi.
N35
Miten jotkut naiset voivat olla tyytyväisiä kontrolloidun kotiäidin rooliin? Itse voisin tyytyä sellaiseen vain jos mies olisi suurituloinen, saisin puolet miehen palkasta, hän auttaisi minua työpäivän jälkeen (koska yhtälailla minäkin olen töissä päivän toimiessani kotiäitinä) ja rakastaisimme toisiamme. Silti kyllä mietityttäisi, että miten pääsisi kotiäitiyden jälkeen tarvittaessa kiinni työelämään jos ero sattuisi.