Lue keskustelun säännöt.
Minulta jää lapset tekemättä, kun yksikään mies ei näytä tajuavan, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa. Lapsia kyllä haluavat.
19.03.2018 |
Moni on sanonut haluavansa lapsia, vieläpä useamman kuin yhden. Sanovat olevansa valmiita jakamaan vastuun ja huolehtimaan tasapuolisesti jälkikasvustaan.
Syvällisempien keskustelujen myötä käy poikkeuksetta aina ilmi, että miehillä ei ole realistista kuvaa siitä, mitä se vastuun jakaminen oikeasti tarkoittaa.
Monella elää sitkeästi ja ilmeisesti jotenkin tiedostamattakin käsitys, että nainen on se perheen koordinaattori viime kädessä. Mies pitää isyysvapaat, leikittää, vaihtaa vaippaa, vie harrastuksiin, syöttää ja pukee, nukuttaa ja viettää aikaa, vie lääkäriin. Kunhan nainen kertoo ensin miten ja milloin. Äiti suunnittelee ja isä seuraa ohjeita.
Äiti luopuu monesti mm. taloudellisesta riippumattomuudestaan, ainakin hetkeksi, isä kartuttaa varallisuutta senkin ajan. Vaikka itselleni esim. ei olisi mikään ongelma elättää perhettä.
Äiti on monesti eri syistä enemmän sidottu lapseen ja kotiin, ainakin aluksi, monesti ikävä kyllä myös myöhemmin. Ja niin edelleen.
Eiväthän ne noilla sanoin asiaa ilmaise, mutta hyvin vahvasti voi aistia sen, että on aika erilaiset käsitykset siitä, mitä homma vaatii keneltäkin ja mikä on kummankin vanhemman rooli. Ihan vilpittömästi vieläpä.
Sitten vielä ihmettelevät, kun kuulemma mietin ja pelkään asiaa ihan liikaa. Ja pitäähän lapsia kaksi olla, siinähän se menee sivussa. Mikä siinäkin niin mietityttää?
Ikää 34v ja en ole vieläkään vakuuttunut yhdestäkään miehestä niin paljon, että ryhtyisin perheen perustamiseen. Suhteita on kyllä ollut. Yhden lapsen kyllä joskus tahtoisin, mutta en vain omana projektinani. Dilemma.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on se tosiasia, että jos nainen haluaa lapsen, pitää olla tarvittaessa valmis yksin kantamaan vastuu ja elämään sitä lapsiperhearkea. Koska vaikka tuntisit sen miehen kuinka kauan ja se mies lupaisi mitä, niin sitten, kun lapsi on siinä ja se arki vanhempana oikeasti alkaa, niin hyvin usein käy niin, että mies ei sitä kestä.
Tämän olen niin minä kuin moni muukin nainen tuttavapiirissäni joutunut kokemaan. Siihen, millaista elämä vauvan ja myöhemmin pienen lapsen kanssa on, ei voi mitenkään tietää, ennen kuin sitä elämää elää.
Oma mies lupasi yli 10 vuoden ajan, että kun tulee lapsi, niin sitten ei pidä erota ja sitten panostetaan perheeseen jne. Eipä se sitten ollut sinne päinkään tositilanteessa.
Eli jos päätät yrittää lapsen saamista, valmistaudu henkisesti ja taloudellisesti siihen, että viime kädessä kannat vastuun lapsesta yksin.
Ikävä, että noin on käynyt sinulle ja monille tuntemillesi. Ei se kuitenkaan ole mikään elämän vääjäämätön laki, että noin sen pitää mennä. Ei naisia kannata kannustaa tässä elämässä tyytymään noin vähään.
En minä kannustakaan. Vaan kehotan ottamaan huomioon elämän realiteetit. Vaikka mies lupaisi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, niin vasta, kun se elämä lapsiperheenä alkaa, voit tietää, millainen vanhempi mies oikeasti on.
Siksi naisen kannattaa hankkia lapsi vain, jos on valmis siihenkin vaihtoehtoon, että mies jättää perheen kuin nallin kalliolle. Ei niin aina käy. Mutta etukäteen sitä ei voi tietää.
Tai voihan nainen varautua noin käydessä myös jättämään miehen lapsen kanssa kuin nallin kalliolle, jos rohkeutta toimia epätavanomaisella tavallla on.
Siinä tapauksessa kukaan ei pitäisi lapsesta huolta. Enkä minä ainakaan haluaisi jättää omaa lastani kuin nallia kalliolle.
Sitä en tiedä, miksi jotkut miehet eivät emotionaalisesti ole kovin sitoutuneita lapsiinsa. Että miten pystyvät jättämään perheensä. Mutta sitä tapahtuu.
Ilmeisesti naiset vaan ovat vastuuntuntoisempia monissa tapauksissa. Johtuuko se kasvatuksesta? Yhteiskuntamme taustarakenteista? En tiedä.
Se johtuu tunteesta nimeltä äidinrakkaus. Kun vauvan on kantanut sisällään, synnyttänyt ja hoitanut lapseen syntyy niin vahva tunneside, että se on elämää vahvempi voima. Harva äiti kykenee hylkäämään lapsensa, ja usein kyse on silloin päihde- tai mt-ongelmista, jolloin lapsen paras todennäköisesti on olla muualla hoidossa.
Tunnen äitejä jotka ovat heittäneet lapsensa ulos eivätkä ole päihdeongelmaisia. Mt-ongelmista en osaa sanoa kuin että mahdollisesti narsisteja tai muuten mutta eivät suostu menemään tutkimuksiin. Sen sijaan syyttävät lapsia miten vaikeita ovat. Tai äitejä joilla ei ole tunnesidettä lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on se tosiasia, että jos nainen haluaa lapsen, pitää olla tarvittaessa valmis yksin kantamaan vastuu ja elämään sitä lapsiperhearkea. Koska vaikka tuntisit sen miehen kuinka kauan ja se mies lupaisi mitä, niin sitten, kun lapsi on siinä ja se arki vanhempana oikeasti alkaa, niin hyvin usein käy niin, että mies ei sitä kestä.
Tämän olen niin minä kuin moni muukin nainen tuttavapiirissäni joutunut kokemaan. Siihen, millaista elämä vauvan ja myöhemmin pienen lapsen kanssa on, ei voi mitenkään tietää, ennen kuin sitä elämää elää.
Oma mies lupasi yli 10 vuoden ajan, että kun tulee lapsi, niin sitten ei pidä erota ja sitten panostetaan perheeseen jne. Eipä se sitten ollut sinne päinkään tositilanteessa.
Eli jos päätät yrittää lapsen saamista, valmistaudu henkisesti ja taloudellisesti siihen, että viime kädessä kannat vastuun lapsesta yksin.
Niin. Eivät he ehkä lapsia ihan oman onnensa nojaan jätä. Vaan kuskaavat nämä iäkkäälle äidilleen. Tai jättävät lapset uuden kumppanin murheeksi.
Mutta ei päde tietysti kaikkiin. Onhan sitä lasten asioista hyvin vastaavia isiäkin olemassa.
Ikävä, että noin on käynyt sinulle ja monille tuntemillesi. Ei se kuitenkaan ole mikään elämän vääjäämätön laki, että noin sen pitää mennä. Ei naisia kannata kannustaa tässä elämässä tyytymään noin vähään.
En minä kannustakaan. Vaan kehotan ottamaan huomioon elämän realiteetit. Vaikka mies lupaisi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, niin vasta, kun se elämä lapsiperheenä alkaa, voit tietää, millainen vanhempi mies oikeasti on.
Siksi naisen kannattaa hankkia lapsi vain, jos on valmis siihenkin vaihtoehtoon, että mies jättää perheen kuin nallin kalliolle. Ei niin aina käy. Mutta etukäteen sitä ei voi tietää.
Tai voihan nainen varautua noin käydessä myös jättämään miehen lapsen kanssa kuin nallin kalliolle, jos rohkeutta toimia epätavanomaisella tavallla on.
Siinä tapauksessa kukaan ei pitäisi lapsesta huolta. Enkä minä ainakaan haluaisi jättää omaa lastani kuin nallia kalliolle.
Sitä en tiedä, miksi jotkut miehet eivät emotionaalisesti ole kovin sitoutuneita lapsiinsa. Että miten pystyvät jättämään perheensä. Mutta sitä tapahtuu.
Ilmeisesti naiset vaan ovat vastuuntuntoisempia monissa tapauksissa. Johtuuko se kasvatuksesta? Yhteiskuntamme taustarakenteista? En tiedä.
Aika harva mies on kuitenkaan noin paha. Enemmistö miehistä heittää vastuun kyllä mielellään naiselle, mutta jos nainen ei sitä kanna, ei jätä lapsiaan vaille huolenpitoa. Ne harvat jotka toimii toisin, on todennäköisesti mahdollista välttää riittävän hyvin ennakkoon tutustumalla. Harvoin elämä täysin yllättää, kyllä ne merkit on olleet nähtävissä jos on halunnut nähdä.
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Olet siis jo vanhempi ihminen. Hyvä, että teillä asiat menneet noin kuin kuvailit! Monessa parisuhteessa nykyisin on vaan niin, että kummallakin puolisolla on omat rahat. Äiti haluaa hoitaa lapset kotona edes 2-vuotiaiksi ja kitkuttaa yhteiskunnan tuella, hankkii sillä lastenkin tarpeet. Mies räksyttää, että mene töihin, tarvitaan isompi vene, luo uraa ja käyttää oman palkkansa itseensä.
Sitä yhteen hiileen puhaltamista ei juuri enää näe. Sillä tavalla eli vanhempieni ikäluokka.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Nykyään vaan naisetkin haluaa sitä, mitä miehelläsi oli. Harva nainen on tyytyväinen tuohon rooliin, joka sinulle riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa mies Irakista. Niitä tuli maahan kymmeniä tuhansia vuonna 2015 ja he ovat motivoituneita pitämään huolta naisista. Ovat siistejä, kohteliaita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Olet siis jo vanhempi ihminen. Hyvä, että teillä asiat menneet noin kuin kuvailit! Monessa parisuhteessa nykyisin on vaan niin, että kummallakin puolisolla on omat rahat. Äiti haluaa hoitaa lapset kotona edes 2-vuotiaiksi ja kitkuttaa yhteiskunnan tuella, hankkii sillä lastenkin tarpeet. Mies räksyttää, että mene töihin, tarvitaan isompi vene, luo uraa ja käyttää oman palkkansa itseensä.
Sitä yhteen hiileen puhaltamista ei juuri enää näe. Sillä tavalla eli vanhempieni ikäluokka.
Niin, kaipa sitä viiskymppistä voi vanhemmaksi ihmiseksi sanoa. Mutta liekö tosiaan miehet noin paljon muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Näitä omien aikuisten poikien kavereita kun tuntee, niin heissä ei kyllä ketään tällaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lotku kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies Irakista. Niitä tuli maahan kymmeniä tuhansia vuonna 2015 ja he ovat motivoituneita pitämään huolta naisista. Ovat siistejä, kohteliaita jne.
Menpä rajat kii-huhtasaari-persut on pop- trolli pois. Ei kaikkeen tarvitse sekottaa noita maahanmuuttoasioita.
Lotku kirjoitti:
Kannattaa ottaa mies Irakista. Niitä tuli maahan kymmeniä tuhansia vuonna 2015 ja he ovat motivoituneita pitämään huolta naisista. Ovat siistejä, kohteliaita jne.
Keittävät hyvää riisiä ja kohtelevat naista kuin kukkaa ja osaavat sanoa juuri niitä ihania sanoja, mitä suomijuntti ei osaa sanoa. Heille nainen on tärkeä ja pitävät naista jalustalla ja osallistuvat tasa-arvoisesti tiskaamaan tiskit ja imuroimaan ja vaipan vaihtoon ja tilaavat hammaslääkäriajat yms. Komeitakin ovat ja jänniä kaiken lisäksi. Kaverit kadehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Olet siis jo vanhempi ihminen. Hyvä, että teillä asiat menneet noin kuin kuvailit! Monessa parisuhteessa nykyisin on vaan niin, että kummallakin puolisolla on omat rahat. Äiti haluaa hoitaa lapset kotona edes 2-vuotiaiksi ja kitkuttaa yhteiskunnan tuella, hankkii sillä lastenkin tarpeet. Mies räksyttää, että mene töihin, tarvitaan isompi vene, luo uraa ja käyttää oman palkkansa itseensä.
Sitä yhteen hiileen puhaltamista ei juuri enää näe. Sillä tavalla eli vanhempieni ikäluokka.
Niin, kaipa sitä viiskymppistä voi vanhemmaksi ihmiseksi sanoa. Mutta liekö tosiaan miehet noin paljon muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Näitä omien aikuisten poikien kavereita kun tuntee, niin heissä ei kyllä ketään tällaista ole.
Oho, minä olisin veikannut 70-vuotiaaksi. Olen itse 40 ja tosi erilaisessa maailmassa eletään. Nuo kuulosti enemmän äitini jutuilta kuin vain kymmenen vuotta vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Nykyään vaan naisetkin haluaa sitä, mitä miehelläsi oli. Harva nainen on tyytyväinen tuohon rooliin, joka sinulle riitti.
Totta. Naiset haluaa nykyään lähteä heti töihin kun äitiysloma loppuu ja mies jää kolmikuisen vauvan kanssa kotiin ja voi olla hoitovapaalla, kun nainen elättää ja maksaa laskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että apn tapauksessa esianalysointi ja pirujen maalaileminen on saanut sulhasehdokkaat juoksuun, niin olisin kyllä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset miehen kanssa,joka ei luvannutkaan jakaa kaikkea tasa-arvoisesti. Hyvin kasvatettiin lapset aikuisiksi. Mies kulki töissä ja sai kolme kertaa isompaa palkkaa, kuin minä. Tämä takasi, että sain olla lasten kanssa kotona ja hoitaa heidät itse.
Poikien kasvaessa, ei tarvinnut jakaa kaikkea, vaan mies kulki poikien kanssa kalalla ja harrastuksissa ja minun ei tarvinnut. Muutenkin hoisi poikien kanssa heidän asioitaan enenevässä määrin, mitä enemmän ikää heille tuli.
Nyt on lapset aikuisia ja maailmalla ja hyvin toimi meillä tämä ratkaisu. Rakkaudesta kun mentiin yhteen, niin sitä rakkautta ja intohimoa riittää vielä näin vanhoilla päivillä, joten oikeat valinnat osasin tehdä elämässä.
Olet siis jo vanhempi ihminen. Hyvä, että teillä asiat menneet noin kuin kuvailit! Monessa parisuhteessa nykyisin on vaan niin, että kummallakin puolisolla on omat rahat. Äiti haluaa hoitaa lapset kotona edes 2-vuotiaiksi ja kitkuttaa yhteiskunnan tuella, hankkii sillä lastenkin tarpeet. Mies räksyttää, että mene töihin, tarvitaan isompi vene, luo uraa ja käyttää oman palkkansa itseensä.
Sitä yhteen hiileen puhaltamista ei juuri enää näe. Sillä tavalla eli vanhempieni ikäluokka.
Niin, kaipa sitä viiskymppistä voi vanhemmaksi ihmiseksi sanoa. Mutta liekö tosiaan miehet noin paljon muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Näitä omien aikuisten poikien kavereita kun tuntee, niin heissä ei kyllä ketään tällaista ole.
Oho, minä olisin veikannut 70-vuotiaaksi. Olen itse 40 ja tosi erilaisessa maailmassa eletään. Nuo kuulosti enemmän äitini jutuilta kuin vain kymmenen vuotta vanhemman.
Eli sinä lähdit heti töihin ja maksoit kaiken, että mies sai olla hoitovapaalla lapsen täytettyä 3 vuotta. Hienoa, että sukupolvesi on antanut miehille mahdollisuuden elää lasten kanssa heidän pikkulapsivuodet ja olette ottaneet taloudellisen vastuun perheen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on lapselle aina se tärkein hoitaja, isän tehtävä on auttaa kaikin tavoin ja tukea äitiä tässä jalossa tehtävässä. Mikä siinä on että se äidin rooli on nykynaisille niin vastenmielinen tehtävä? Kyllähän nyt jokainen ymmärtää työelämässä että äidin on oltava joskus poissa työstä eikä tätä tule katsoa pahalla. Isän on myös hyvä ottaa isyyslomaa ja kokeilla ainakin joskus vaipanvaihtamista ja muita lapsenhoidollisia juttuja jotta saa käsitystä miten rankkaa homma on käytännössä. Otin itse kolme viikkoa isyyslomaa ja anoppi oli silloin hoitamassa lastamme.
Meillä mies halusi lapsia enemmän, ja on ottanut sittemmin päävastuun kaikesta. Hän huolehtii kodista esimerkillisesti. Parhaan puolison rinnalleni sain, minusta ei olisi samaan.
Simeon kirjoitti:
Äiti on lapselle aina se tärkein hoitaja, isän tehtävä on auttaa kaikin tavoin ja tukea äitiä tässä jalossa tehtävässä. Mikä siinä on että se äidin rooli on nykynaisille niin vastenmielinen tehtävä? Kyllähän nyt jokainen ymmärtää työelämässä että äidin on oltava joskus poissa työstä eikä tätä tule katsoa pahalla. Isän on myös hyvä ottaa isyyslomaa ja kokeilla ainakin joskus vaipanvaihtamista ja muita lapsenhoidollisia juttuja jotta saa käsitystä miten rankkaa homma on käytännössä. Otin itse kolme viikkoa isyyslomaa ja anoppi oli silloin hoitamassa lastamme.
Viimeine lause kyllä kertoo paljon vastaajasta.
Tähän voidaan vielä lisätä että he eivät ymmärrä lapsiperheen kuluista. Perhe pitäisi olla mutta siihen ei voida käyttää aikaa eikä rahaa eikä edes vastuuta. Miesvauvat.
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyin mieheltä kun alettiin yrittää esikoista, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Vastaus oli: vuoden. Ja oli kanssa, joten uskalsin tehdä hänen kanssaan vielä 2 lisää. Jokaisen kanssa on ollut vuoden kotona.
(Eihän se pitkä hoitovapaa sinänsä vielä mitään takaa, mutta on kyllä erittäin hyvä lähtökohta. Mun mies on hoitanut kaiken esimerkillisesti sekä hoitovapaalla ollessaan että työssäkäydessään).
Minun mies oli 9kk kotna. Siivosi. Mutta kun tulin kotiin klo 18 miim lapset olivat syöneet vain leipää, olivat olleet sisällä koko päivän. Mies oli pelannut pleikkaria koko päivä "lapset on ollu ihan hulluna tänään"
Miksihän...?
Yksi välikausi puku oli homeessa pyykkikorissa kun aloin lauantaina pesemään pyykkiä. Että joskus se päiväkoti parempi.
Mä teen lapset vaan sellaisen miehen kanssa, joka jää kotiin lasten kanssa kun äitiysloma loppuu ja minä palaan töihin. Ei sen täyty aina olla nainen, joka sinne kotiin jää.
Tuo on äitimyytin pönkittämistä. Naiset kykee hylkäämään harvemmin kuin miehet, koska sellainen äiti tuomitaan sosiaalisesti paljon pahemmin kuin mies (lainattu kirjoitus havainnollistaakin tätä hyvin). Jos miehille lastensa hylkäämisestä tulisi yhtä rankat sosiaaliset seuraamukset, hekin tekisivät sitä harvemmin.