Ero vauvavuonna

Miehesi on oikeassa. Turha laittaa asuntolainaa lyhennysvapaalle vaan menet töihin. Et voi myös aina turvautua vanhempiisi. Olet aikuinen ihminen.

Yritä nyt sinnitellä. Ellei oo perheväkivaltaa asia toinen.

Muuta ihmeessä. Helppoa nyt kun vauva pieni. Vanhemmilta saat varmaan apuja enemmän kuin mieheltä ja henkisesti jaksat paremmin ku ei tarvi toiselta ees oottaa mitään apuja vaan asennoituu että kaikki teet itse.

Ollaan käyty perheneuvolassa puhumassa näistä asioista, mutta mies ei ymmärrä yhtään omaa näkökulmaani. Olen tullut siihen tulokseen, että hän ei pysty muuttumaan ja ellen lähde olen se, joka hoitaa kaiken lapseen liittyvän vielä lapsen ollessa 10vee. Koen, että vaikka fyysistä väkivaltaa ei ole on tämä henkinen kiusanteko ja asioista kiristäminen myös erittäin rankkaa. Pohdin, että oma elämäni helpottuisi huomattavasti jos muuttaisin lapsen kanssa kotipaikkakunnalleni, jossa vanhempani asuvat. Minulla on siellä ystäviä ja tietenkin pientä lastenlastaan jumaloivat isovanhemmat. Silloin minulla olisi mahdollisuus hoitaa vauvaa kotona, vaikka kolmivuotiaaksi. Nykyisellä kotipaikkakunnallani olen lähinnä yksin kotona vauvan kanssa päivät ja illat ja mies tulee yöksi nukkumaan sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

Muuta ihmeessä. Helppoa nyt kun vauva pieni. Vanhemmilta saat varmaan apuja enemmän kuin mieheltä ja henkisesti jaksat paremmin ku ei tarvi toiselta ees oottaa mitään apuja vaan asennoituu että kaikki teet itse.

Juuri tuota ajattelin. Mielestäni jaksan henkisesti paremmin, kun ei tarvitse anella toiselta mitään olemattomia apuja vaan tietää, että tekee kaiken itse. Tästä syystä esimerkiksi viikonloput ovat nykyään minulle ne rankimmat, koska silloin mies on enemmän kotona.

Olipahan tässäkin tapauksessa taas harkittu tarkkaan kersanteko, huh huh....eikä ihan ainoa tämmönen aloitus.

Ero on lapsen kannalta helpompi nyt kuin muutaman vuoden kuluttua. Joten, jos olet liki varma, että miehesi ei tuosta muutu, niin lähde. Vauvan ja sinun suhde kärsii, jos olet miehesi vuoksi uupunut.

No jos tuossa vaiheessa puolisilta ei saa mitään tukea, niin ei kyllä jatkossakaan.

Onko teillä about saman suuruiset palkat? Voisiko miehesi jäädä vauvan kanssa kotiin ja sä töihin? Selvästi miehellä ei ole kehittynyt vauvaan kiintymyssuhdetta ja se voisi syntyä, jos miehesi olisi päivät vauvan kanssa. Näin teki hyvä ystäväni vastaavassa tilanteessa ja miehestä kehkeytyi puolen vuoden aikana esimerkillinen isä :)

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä about saman suuruiset palkat? Voisiko miehesi jäädä vauvan kanssa kotiin ja sä töihin? Selvästi miehellä ei ole kehittynyt vauvaan kiintymyssuhdetta ja se voisi syntyä, jos miehesi olisi päivät vauvan kanssa. Näin teki hyvä ystäväni vastaavassa tilanteessa ja miehestä kehkeytyi puolen vuoden aikana esimerkillinen isä :)

Voikun hän jäisikin! Olen yrittänyt tuota ehdottaa, mutta ei suostu siihen. Kesällä, kun pidän omasta työstäni vuosilomia on sanonut jäävänsä isyysvapaalle hetkeksi, mutta käytännössä hän jää vaan sen takia, että saisi lomailla pidempään. Minä siis silloinkin hoitaisin vauvaa.

Miten hän perustelee sen, ettei hoida vauvaa?

Pelkäätkö, että miehesi jättäisi oikeasti lapsen hoitamatta jos vaikka tänään hänen täistä tullessaan tuikkaat beibin hänen syliinsä ja ilmoitat tulevasi vaikka kolmen tunnin päästä takaisin?

Jos et pelkää, kokeile ja jatkat järjestelyä säännöllisesti. Ehkä se voisi olla tapa saada mies huomaamaan, millaista lapsen kanssa oleminen on ja kuinka pieni hän on vielä hoitoon. Mistä hän voisi tietää jos sinä olet hoitanut aina kaiken ja mies ollut sivusta seurailija.

Mieshän tässä suurin menettäjä on jos ei lapseensa halua kunnolla tutustua ja viettää aikaa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten hän perustelee sen, ettei hoida vauvaa?

Sillä, että käy töissä ja tuo kuulemma enemmän rahaa pöytään.

Uupunut äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän perustelee sen, ettei hoida vauvaa?

Sillä, että käy töissä ja tuo kuulemma enemmän rahaa pöytään.

Eli, ette ole siis yhdessä päättäneet lapsen hankkimisesta? Vai onko mies silloinkin sanonut, että sinä vastaat lapsen hoidosta?

Voisiko olla että sitä pelottaa hoitA lasta kun se on niin pieni? Pääsetkö ruokakauppaan yksin? Mä tein aikoinaan niin et löhdin ruokakauppaan (muualle en päässyt) yksin ja vinkkasin ovesta löhtuessä et jos jotain tulee niin jääkaapissa on valmista ruokaanvauvalle.... no sit soitin (kaupan parkkipaikalta) et en pääse aijoissa et voitko syöttää. No pakkohan sen oli ( ja joo, soitti takaisin parikin kertaa kun ei löytänyt lusikkaa yms) ja odotin että on varmasti saanut hoidettua homman. Ja miten ylpeä ja onnellinen hän olikaan itsestään!:) Kaikki alkoi sujua paremmin kuin hyvin vaikka päävastuu lapsesta olikin edelleen mulla käytännön syistä.

Hyi. Itse en ymmärrä tuota että vauva pitäisi laittaa mahdollisimman nopeasti hoitoon ihan pienenä.. Selitä miehelle rauhallisesti että sinä pidät vauvan oikeutta kasvaa kotona niin tärkeänä että olet valmis eroamaan. Jos muutat vauvan kanssa saatte tukia sen verran että pärjäätte, nythän miehen tulot myös lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

Olipahan tässäkin tapauksessa taas harkittu tarkkaan kersanteko, huh huh....eikä ihan ainoa tämmönen aloitus.

Kyllä se niin menee, että lähes jokainen mies joka ensimmäistä kertaa isäksi tulee, niin se vauvan hoito alkaa kyllästyttää muutaman kk jälkeen. Alkaahan se kyllästyttään äitiäkin. Monella isällä se vauvanhoito ei edes ala. "Imettää ei voi, kakkavaipppojen vaihto on ällöä, tää vauva ei viihdy mun sylissä.... " Erona isällä ja äidillä on vaan se, että isä voi luistella vauvan hoidosta - ei vaan tule töistä kotiin ajoissa. Sitähän suuuuuuurin osa miehistä tekee. Ylityöt ja harrastukset on loistava tekosyy. Se on ihan tutkittu juttu, että eniten ylitöitä tekevät pikkulasten isät.

Äiti ei voi luistella vauvan hoidosta kuin vasta sitten kun isä on kotona. Ja jos isä ei tule kotiin, niin ainoa joka luistelee on isä.

Äidiksi aikoville pitäisi teroittaa kaaliin jo alusta alkaen se, että vauvan hoito tulee jäämään äidille 90%. Sieltä unelmista alastulo aiheuttaa suurimman osan vauvavuoden eroista. Jos unelmaa ei ois, niin alas ei rysähdettäis. Äidit kun luulee, että klo 16.30 isä ottaa vastaa vauvelista. Niihän pitäisikin, klo 16.30 vastuu vauvasta pitäisi olla 50/50.  Mutta kun sitä isukkia ei huvita.....

Miehesi kuitenkin käy töissä, tekee ruokaa ja joitakin kotitöitä.

Sekin on aika paljon vaikkei sinusta siltä tunnukaan.

Mielestäni ero tuossa vaiheessa on vähän hätiköityä.

Miten suunnittelitte vauvanhoitoa ja mahdollista kotiinjäämistä ennen kuin vauva syntyi?

Väsymys kuuluu äitinä oloon väistämättä. Miesten on vaikea ymmärtää sitä täysin koska eivät ole äitejä ;-)

Sinun miehesi vaikuttaa olevan taloudellisesta pärjäämisestä huolissaan ja sekin voi olla aiheellista.

Yritä ajatella, että kaikki on ohimenevää kuitenkin. Menee puoli vuotta, vuosi...vielä helpottaa usko pois.

Olen itse eronnut vauvavuonna, kun kuopus oli vauva. Minun mieheni ei käynyt töissä silloin, ei tehnyt kotitöitä, ei ruokaa eikä osallistunut asumiskustannuksiin. Hän alisti, pilkkasi ja nöyryytti minua ja esikoinenkin sai osansa. Siinä sinulle vähän perspektiiviä. En tiedä edelleenkään mitä hänelle tapahtui, olen varma että hän olisi tarvinnut jotain apua mutta ei suostunut kuuntelemaan.

Sain jäätyä opintovapaalle, sain lyhennysvapaata asuntolainaan, sain aikuiskoulutustukea ja opiskelin myöhäisillat & yöt. Väsymys oli ihan tolkutonta, mutta kuopus sai olla kotona 1,5-vuotiaaksi ja ilmapiiri kotona oli niin paljon puhtaampi että jaksoin kuitenkin enkä kadu yhtään.

Mieti tarkkaan. Jos ei ole väkivaltaa, fyysistä tai henkistä, niin vielä suosittelen yrittämään.

Syksyyn on vielä aikaa monta kuukautta, joten uskon lapsen oppivan kävelemään ennen hoitoon viemistä. Muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Mikäli mies on isyysvapaalla sinun lomasi aikaan, sehän tarkoittaa sitä, että sinulla on lomaa ja mies vastaa vauvasta. Kun saat tietoosi miehen vapaan ajankohdan, varaa itsellesi muutaman päivän loma vaikka naapurikaupungin hotelliin, niin saat nukuttua. Miehelle ei tuosta tarvitse kertoa etukäteen.

Jos palaat syksyllä töihin, niin pidä huoli, että mies tekee tasan puolet kotitöistä ja lapsen hoidosta. Jos mies ei pysty hoitamaan puolia lapsen hoitoon viemisistä tai hakemisista, se on miehen murhe, hänen pitää järjestää työnsä niin, että pystyy. Tuossa vaiheessa sinun pitää olla tarkkana, sillä jos teet enemmän, tilanne ei siitä enää ikinä parane.

Ilmoitat, että lähdet lenkille, kauppaan, kaveria tapaamaan, et kysele.

Nyt on miehen aika ottaa vastuuta lapsesta, syksyllä menet töihin, lapsi on reilusti yli vuoden ja varmasti osaa kävellä. Kolme vuotta kotona yhden lapsen kanssa on kyllä aika puuduttavaa, etten sanoisi laskettelua.