Ero vauvavuonna

Jos mies kiristää sillä että kulut laitetaan puoliksi, sinä voit sanoa siihen että mies on sitten hyvä ja maksaa sinulle palkkaa hänen lapsensa hoitamisesta. Ilta- ja yölisineen tottakai. Viikonloppuja unohtamatta.

Älytöntä, muten joutuu pelaamaan pelejä, että aikuinen mies hoitaisi oman osuutensa parisuhteessa ja perheessä, jotka oletettavasti on olleet hänen oma valintansa.

Eroa, heti. Mä odotin miehen isiytymistä kolme vuotta vauvan syntymästä eikä mikään muuttunut. Ei osallistunut ollenkaan lapsen kuluihin, lopulta minä hoidin kotihoidontuella kaikki ruokaostoksemmekin. Mies rälläsi omat rahansa miten lystäsi ja minulla ei ollut itselläni edes ehjiä vaatteita.

Jossain kohtaa miehestä alkoi kuoriutua myös väkivaltaisia piirteitä, saattoi tuupata taaperon edestään kumoon, nimitteli minua "saatananhuoraksi" lapsemme edessä kun katsoin häntä väärällä tavalla ja kun yritin rauhoittaa riehuvaa lasta pitämällä häntä "väkisin" sylissä alkoi mies repiä minua hiuksista pois sängyltä koska lasta kohtaan ei saa olla väkivaltainen. Hirveää dissausta ja tunteiden mitätöintiä, olen kuulemma idiootti kun murehdin lapsemme mahdollista aivokuoren kasvainta ja sellainen järjetön tunteilu pitäisi lopettaa. Tuossa vain pintaraapaisua.

Voi toki olla, että miehestäsi kehittyy vielä loistoisä ja suhteenne alkaa taas kukoistaa mutta jos voisin menneisyyttä muutta, en olisi itse jäänyt odottelemaan vauvavuotta pidemmälle miehen aikuistumista. Vuodessa pitäisi ehtiä jo ymmärtämään vastuunsa ja ottamaan roolinsa.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuitenkin käy töissä, tekee ruokaa ja joitakin kotitöitä.

Sekin on aika paljon vaikkei sinusta siltä tunnukaan.

Mielestäni ero tuossa vaiheessa on vähän hätiköityä.

Miten suunnittelitte vauvanhoitoa ja mahdollista kotiinjäämistä ennen kuin vauva syntyi?

Väsymys kuuluu äitinä oloon väistämättä. Miesten on vaikea ymmärtää sitä täysin koska eivät ole äitejä ;-)

Sinun miehesi vaikuttaa olevan taloudellisesta pärjäämisestä huolissaan ja sekin voi olla aiheellista.

Yritä ajatella, että kaikki on ohimenevää kuitenkin. Menee puoli vuotta, vuosi...vielä helpottaa usko pois.

Olen itse eronnut vauvavuonna, kun kuopus oli vauva. Minun mieheni ei käynyt töissä silloin, ei tehnyt kotitöitä, ei ruokaa eikä osallistunut asumiskustannuksiin. Hän alisti, pilkkasi ja nöyryytti minua ja esikoinenkin sai osansa. Siinä sinulle vähän perspektiiviä. En tiedä edelleenkään mitä hänelle tapahtui, olen varma että hän olisi tarvinnut jotain apua mutta ei suostunut kuuntelemaan.

Sain jäätyä opintovapaalle, sain lyhennysvapaata asuntolainaan, sain aikuiskoulutustukea ja opiskelin myöhäisillat & yöt. Väsymys oli ihan tolkutonta, mutta kuopus sai olla kotona 1,5-vuotiaaksi ja ilmapiiri kotona oli niin paljon puhtaampi että jaksoin kuitenkin enkä kadu yhtään.

Mieti tarkkaan. Jos ei ole väkivaltaa, fyysistä tai henkistä, niin vielä suosittelen yrittämään.

Väsymyksen ei kuulu olla osa äitiyttä yhtään sen enempää kuin isyyttä. Äitiys ei ole joku orjan titteli jonka pitää hoitaa kaikki asiat. Meillä mies on omatoimisesti ottanut 50% lasten hoidosta ja kodin hoidosta kontolleen ja tajuaa että myös minä tarvitsen unta ja omaa aikaa vaikka kotona olenkin. Mies myös tajuaa sen että on lapsen edun mukaista olla kotona myöhempään kuin siihen että lapsi on sen pakolliset 9kk että saa lykättyä hoitoon.

Olen itse lapseton, mutta ärsyttää tämmöiset tapaukset, kun tajutaan, ettei se vauva itseään hoida. Onko mietitty loppuun asti, millaista on vauva-arki? Onko kyetty miettimään, että vauvan tultua ei enää humputella joka kissan ristiäisissä? Onko mietitty kummankin vanhemman rooli kasvatuksessa? Miehesi tienaa nyt kuitenkin rahan pöytään, sinun tehtäväsi on sillä aikaa huolehtia lapsestanne. Nykyään näyttää siltä, että äidit pukkaavat vauvan heti isän syliin, kun isä tulee töistä ja lähtee itse illaksi pois. Tämäkö on sitä yhteistä lapsen kasvatusta?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, mutta ärsyttää tämmöiset tapaukset, kun tajutaan, ettei se vauva itseään hoida. Onko mietitty loppuun asti, millaista on vauva-arki? Onko kyetty miettimään, että vauvan tultua ei enää humputella joka kissan ristiäisissä? Onko mietitty kummankin vanhemman rooli kasvatuksessa? Miehesi tienaa nyt kuitenkin rahan pöytään, sinun tehtäväsi on sillä aikaa huolehtia lapsestanne. Nykyään näyttää siltä, että äidit pukkaavat vauvan heti isän syliin, kun isä tulee töistä ja lähtee itse illaksi pois. Tämäkö on sitä yhteistä lapsen kasvatusta?

Koska olet lapseton et tajua kuinka puuduttavaa ja yksinäistä kotona on sen lapsen kanssa. Varsinkin jos on tottunut aikuiseen seuraan. Moni sanookin että elämä helpottui kun lähti taas töihin. Sai omaa aikaa, ei tarvitse olla koko ajan lapsessa kiinni ja sai keskustella muiden aikuisten kanssa. Saa jopa juoda kupin -kuumaa- kahvia ilman keskeytystä. Siksi on enemmän kuin suositeltavaa että isä kun tulee kotiin ottaa lapsen hoteisiinsa ja päästää äidin tunniksi tai kahdeksi ulos. Ei toki koko iltaa vaan jokusen tunnin että äitikin saa edes hetken olla muutakin kuin se äiti. Ja vaikka kuinka tietää ne lapsiperheen realiteetit ja siihen yrittää varautua ja asennoitua oikein niin se ok silti shokki kun sitä arkea alkaa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, mutta ärsyttää tämmöiset tapaukset, kun tajutaan, ettei se vauva itseään hoida. Onko mietitty loppuun asti, millaista on vauva-arki? Onko kyetty miettimään, että vauvan tultua ei enää humputella joka kissan ristiäisissä? Onko mietitty kummankin vanhemman rooli kasvatuksessa? Miehesi tienaa nyt kuitenkin rahan pöytään, sinun tehtäväsi on sillä aikaa huolehtia lapsestanne. Nykyään näyttää siltä, että äidit pukkaavat vauvan heti isän syliin, kun isä tulee töistä ja lähtee itse illaksi pois. Tämäkö on sitä yhteistä lapsen kasvatusta?

Kyllä se sitä on, ex mies oli katkera elatusmaksuista, johon totesin että raha vähin ja hänen tapauksessaan ainoa asia mitä hän on lapsilleen antanut, sääli miestä, joka ei 15v ole ihaniin lapsiinsa halunnut tutustua, häneltä ja lapsilta se on pois.

Apn miehellä on ehkä vielä mahdollisuus, jos ap ei kävele ovesta ulos lapsineen.

Ihan kyssärinä. Olet sanonut, että olet väsynyt ja miehesi ei ole reagoinut millään tavalla? Oletko sanonut, että hoida vauvaa vaikka huomenna seuraavat 2h? Mies ei ole ajatusten lukija, vaan nämä asiat tulee kertoa konkreettisesti. Ensi syksynä vauva on lokakuussa n. puolitoistavuotias. Kyllä sen ikäinen usemmiten jo osaa kävellä aika hyvinkin. Miksi siis ei voisi hoitoon laittaa varsinkin, jos rahasta tekee tiukkaa? Omasta kokemuksesta, tilanne hyvinkin muuttui juuri silloin, kun taapero meni hoitoon. En vielä lähtisi eroa tekemään.

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, mutta ärsyttää tämmöiset tapaukset, kun tajutaan, ettei se vauva itseään hoida. Onko mietitty loppuun asti, millaista on vauva-arki? Onko kyetty miettimään, että vauvan tultua ei enää humputella joka kissan ristiäisissä? Onko mietitty kummankin vanhemman rooli kasvatuksessa? Miehesi tienaa nyt kuitenkin rahan pöytään, sinun tehtäväsi on sillä aikaa huolehtia lapsestanne. Nykyään näyttää siltä, että äidit pukkaavat vauvan heti isän syliin, kun isä tulee töistä ja lähtee itse illaksi pois. Tämäkö on sitä yhteistä lapsen kasvatusta?

Ohis, mutta öö...joo? Melko lailla kaikki asiantuntijatahot suosittelevat, että isä viettäisi vauvan kanssa aikaa kahden kesken.

Harva äiti varmaan lähtee koko illaksi pois joka ilta, mutta itse ainakin kävin esimerkiksi tunnin lenkillä, kaupassa tms.

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Tuon ikäinen vauva tarvitsee ennen kaikkea levänneen ja hyvinvoivan äidin. Mies vaikuttaa tällä hetkellä päinvastaiseen suuntaan. Suosittelen ainakin väliaikaista eroa, jotta ap:n ei tarvitse altistua haukkumiselle ja pelottelulle kotonaan, eikä katsella aikuista ihmistä, joka ei hoida velvollisuuksiaan.

Ja..."opeta miehesi olemaan aikuinen"?? Ap:n, joka on tullut juuri ensi kertaa äidiksi, pitäisi siinä ohessa kasvattaa miehensä hetkessä aikuiseksi?

Syksyllähän se on jo yli 1-vuotias joten mikä ongelma? Moni vanhempi on sanonut, että töissäkäynti on yhtä lomailua vauva-arkeen nähden.

Vauva on vasta 8kk. Ei ole vallan pitkä aika kasvaa isäksi. Lapsi on kotona vielä 20v, en vetäisi tästä ajasta johtopäätöstä, että mies on totaalisen huono isä nyt ja aina.

Monet miehet kasvavat isyyteen hitaasti, ja alkavat nauttia nauttia lapsista vasta silloin kun osaavat kävellä ja puhua. Vähän liian äkkipikaista jättää mies alkumetreillä. Parempi olisi tukea omaa jaksamistasi nyt. Voisit pyytä jonkun mummin tai tädin lastenvahdiksi, jotta saat aikaa itsellesi enemmän.

Ihan kyssärinä. Olet sanonut, että olet väsynyt ja miehesi ei ole reagoinut millään tavalla? Oletko sanonut, että hoida vauvaa vaikka huomenna seuraavat 2h? Mies ei ole ajatusten lukija, vaan nämä asiat tulee kertoa konkreettisesti. Ensi syksynä vauva on lokakuussa n. puolitoistavuotias. Kyllä sen ikäinen usemmiten jo osaa kävellä aika hyvinkin. Miksi siis ei voisi hoitoon laittaa varsinkin, jos rahasta tekee tiukkaa? Omasta kokemuksesta, tilanne hyvinkin muuttui juuri silloin, kun taapero meni hoitoon. En vielä lähtisi eroa tekemään.

Meilläkään mies ei meinannut ymmärtää käyttävänsä itse kaiken perheen vapaa-ajan. Minä sinnittelin aluksi, koska ajattelin pärjääväni ihan hyvin. Onni onnettomuudessa vaadin alusta asti, että isä vaihtaa kotona ollessaan vaipat ja kylvettää.

Sitten tajusin, että miehellä tuntuu olevan joka ilta jotain menoa, eikä huomauttelustani huolimatta yrittänyt antaa minullekin vähän vapaata. Lopetin sitten kodista huolehtimisen kokonaan. Kun vauva nukkui, tein mitä huvitti enkä siivonnut. Nyt mies laittaa ruokaa ja siivoaa, harvoin kyllä, mutta tekee niin. Nyt touhuaa jo 2-vuotiaan kanssa useinkin.

Minä olen hänet pelastanut veloilta ennen vauvaa, joten turha olisi narista rahoista. Hän ei toki olekaan siihen koskaan vedonnut.

Miehestä kasvaa isä vain jos mieskin hoitaa sitä vauvaa heti alusta alkaen eikä se ole vain äidin hommaa.

Mies voi kylvettää vauvaa, voi lohduttaa/kanniskella itkevää vauvaa, vaihtaa vaippaa, käydä vaunulenkillä, leikkiä vauvan kanssa vaikka jumppamatolla, nukkua vauvan kanssa päikkärit, pukea vauvaa ym ym.

Imettää mies ei voi mutta imettämisen jälkeen usein annoin vauvan miehelle ja hän röyhtäytti vauvan ja vaihtoi sitten vaipat. 

Jätin jo pari päivää vanhan vauvan hetkeksi isän kanssa kahden kun kävin pikku kävelyllä tai lähikaupassa niin isän ja lapsen suhde oli läheinen heti. Meillä molemmille lapsille ovat kelvanneet äiti ja isä yhtä lailla aina koska heidät on siihen totutettu ettei äiti ole ainut joka osaa ja voi.

Tosin mies on aina ollut hyvin perheleskeinen ihminen ja on viihtynyt paljon kotona iltaisin ja viikonloppuisin ja on myös osallistunut todella aktiivisesti kaikkiin lasten harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

On se kotona makaaminen niin raskasta.

Eroa ihmeessä, muuta vuokramurjuun ja hoida itse kakarasi jatkossakin ilman miehen rahoja ja apua.

Niin en ole koskaan mieheltä kysellyt voisikos tai haluaisikos hän hoitaa vauvaa/lapsia tai voisiko tehdä osansa kotihommista. Se on ollut ihan itsestään selvyys alusta asti että lapset ja koti on myös hänen.

Kun vauvat oli pieniä niin minä hoidin yöt koska mies kävi töissä mutta la-su välisen yön hoiti mies että sain nukkua aina yhden yön viikossa. Ja päikkäreitä nukuin vauvan kanssa päivällä joten en ollut kovin väsynyt.

Helpolla pääsimme myös siksi että tyttö söi vastasyntyneenäkin vain kerran yössä ja poika 2 kertaa.

Mutta jos vauvalla on 2 vanhempaa niin en ole koskaan ymmärtänyt miksi äidit vain hoitaa vauvaa/lasta ja mies jatkaa lapsetonta elämäntyyliä? Kuka tällaiseen suostuu ja se ei ole edes lapsen etu koska läheinen isä on lapselle kullan arvoinen?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Tuon ikäinen vauva tarvitsee ennen kaikkea levänneen ja hyvinvoivan äidin. Mies vaikuttaa tällä hetkellä päinvastaiseen suuntaan. Suosittelen ainakin väliaikaista eroa, jotta ap:n ei tarvitse altistua haukkumiselle ja pelottelulle kotonaan, eikä katsella aikuista ihmistä, joka ei hoida velvollisuuksiaan.

Ja..."opeta miehesi olemaan aikuinen"?? Ap:n, joka on tullut juuri ensi kertaa äidiksi, pitäisi siinä ohessa kasvattaa miehensä hetkessä aikuiseksi?

Semmoista se lasten tekeminen on, en tunne yhtään levännyttä ja pirteää äitiä. Ihme, että katkeruus kasvaa kun väsyneelle äidille syötetään pajunköyttä, ettei hänen kuuluisi olla väsynyt. Kyllä niin yleensä on ellei ole superhelppo vauva. Ja miehen kuuluu auttaa ettei äiti pistä lasta uuniin. Mutta usein näistä vaan kuultaa ettei ole kokemusta väsymyksen ja stressin käsittelystä. Ei naisella eikä miehellä.

Synnytyksessä en itse jaksanut enää välittää tuleeko elävänä ulos. Meni asiat ”vähän” pieleen. Silti ponnistin, koska muistin sen vauvan ihan elävänä halunneeni. Lapsen saatuaan täytyy kyetä venymään yli sen mihin on tottunut, myös parisuhteessa.

Miehen toki tulisi auttaa ja osallistua, ideaalisti se menisi niin. Siksi tulisi ennen lasta sopia mitä kumpikin tekee ja jättää se lapsi hommaamatta, jos mies väittää että vauva on naisen vastuu, ja se ei itselle sovi. Mutta kun sen käärön on maailmaan vääntänyt, niin on ensiarvoisen tärkeää selvittää soppa, jonka on aikuiset keittäneet.

Aikuisen kuuluu ymmärtää, että väsymys hämärtää harkintakyvyn. Olen itse raivonnut miehelle ettei se saa kääntää kyljeä, kun vauva herää. Tai ettei vettä saa lorottaa liian lujaa. Olen halunnut että koko maailma on hiljaa ettei se peto vaan herää. Sitten pitää ponnistaa raskaiden aikojen yli. Joskus ero voi olla hyväksi, mutta siitä on parasta olla hemmetin varma, koska ero tuo mukanaan monta uutta ahdistavaa ongelmaa.

Nyt vauva nukkuu yönsä ja naurattaa oma repeily.Toki olen omalla päätöksellä antanut miehen nukkua, koska hän käy töissä ollen vastuussa ihmisten hengistä, eikä voi olla vähän väsynyt töiden kustannuksella.