Ero vauvavuonna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Tuon ikäinen vauva tarvitsee ennen kaikkea levänneen ja hyvinvoivan äidin. Mies vaikuttaa tällä hetkellä päinvastaiseen suuntaan. Suosittelen ainakin väliaikaista eroa, jotta ap:n ei tarvitse altistua haukkumiselle ja pelottelulle kotonaan, eikä katsella aikuista ihmistä, joka ei hoida velvollisuuksiaan.

Ja..."opeta miehesi olemaan aikuinen"?? Ap:n, joka on tullut juuri ensi kertaa äidiksi, pitäisi siinä ohessa kasvattaa miehensä hetkessä aikuiseksi?

Semmoista se lasten tekeminen on, en tunne yhtään levännyttä ja pirteää äitiä. Ihme, että katkeruus kasvaa kun väsyneelle äidille syötetään pajunköyttä, ettei hänen kuuluisi olla väsynyt. Kyllä niin yleensä on ellei ole superhelppo vauva. Ja miehen kuuluu auttaa ettei äiti pistä lasta uuniin. Mutta usein näistä vaan kuultaa ettei ole kokemusta väsymyksen ja stressin käsittelystä. Ei naisella eikä miehellä.

Synnytyksessä en itse jaksanut enää välittää tuleeko elävänä ulos. Meni asiat ”vähän” pieleen. Silti ponnistin, koska muistin sen vauvan ihan elävänä halunneeni. Lapsen saatuaan täytyy kyetä venymään yli sen mihin on tottunut, myös parisuhteessa.

Miehen toki tulisi auttaa ja osallistua, ideaalisti se menisi niin. Siksi tulisi ennen lasta sopia mitä kumpikin tekee ja jättää se lapsi hommaamatta, jos mies väittää että vauva on naisen vastuu, ja se ei itselle sovi. Mutta kun sen käärön on maailmaan vääntänyt, niin on ensiarvoisen tärkeää selvittää soppa, jonka on aikuiset keittäneet.

Aikuisen kuuluu ymmärtää, että väsymys hämärtää harkintakyvyn. Olen itse raivonnut miehelle ettei se saa kääntää kyljeä, kun vauva herää. Tai ettei vettä saa lorottaa liian lujaa. Olen halunnut että koko maailma on hiljaa ettei se peto vaan herää. Sitten pitää ponnistaa raskaiden aikojen yli. Joskus ero voi olla hyväksi, mutta siitä on parasta olla hemmetin varma, koska ero tuo mukanaan monta uutta ahdistavaa ongelmaa.

Nyt vauva nukkuu yönsä ja naurattaa oma repeily.Toki olen omalla päätöksellä antanut miehen nukkua, koska hän käy töissä ollen vastuussa ihmisten hengistä, eikä voi olla vähän väsynyt töiden kustannuksella.

Meillä vauva oli hankala. Itki mahaa kuukausi tolkulla, päivällä piti olla koko ajan iholla. En edes vessaan päässyt ilman vauvaa jos mies oli töissä. Kertakaikkisen hankala alku. Silti ei väsyttänyt ja kotikin oli tiptop ja arvaa miksi? Siksi kun mies osallistui. Mies hoiti lasta 50/50. Yöt hoidin minä viikolla niin että mies jaksoi töihin ja kun mies tuli töistä annoin lapsen miehelle ja menin nukkumaan. Illalla sitten hoidettiin kotia lapsi kantorepussa. Parisuhdetta hoidettiin niinä hetkinä kun lapsi vihdoin nukahti hetkeksi. Jo puolen tunnin halihetki sohvalla rentoutti ja piti parisuhteen kasassa.

Suurin osa vanhemmista tekee asioista aivan liian hankalaa ja hankkii lisäksi lapsen aivan sopimattoman miehen kanssa.

Ja sulla kuulostaa olleen raskauden jälkeinen masennus. Ei normaali väsymys edes tuolta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Miksi hankit miehen kanssa lapsen, jonka kasvatuskykyihin et usko, vaikka ero saattaisi sattua? Niinkö kovasti kohtua kutitti, että menit pimppi edellä ja aivot perässä? En vain tajua joitakin naisia, kun haarat avataan kenelle tahansa ja sitten itketään, kun eron jälkeen ei voi luottaa toisen kasvatuskykyihin.

itse ottasin eron. ei toi terveeltä parisuhteelta kuulosta.

kuulostaa lähinnä siltä, että kämppiksillä ois joku lapsi vastuullaan.

Minun on välillä vaikea ymmärtää näitä tilanteita. Kun olette kaikki kotona illalla, miksi et voi vain ilmoittaa, että tiedoksi vain, lähden nyt lenkille, olen poissa tunnin, anna lapselle ruokaa aikaan se ja se, löytyy paikasta x? Ja sitten vain lähteä lenkille? Miksi asia pitää tehdä niin monimutkaisesti korostamalla väsymystä (mitä varmasti koet) ja rakentamalla tilanteesta kriisiä? Onko siis olemassa selviä syitä, että mies ei edes tällaisessa tilanteessa suostuisi hoitamaan lasta (=esim. poistumaan asunnosta saman tien ilmoituksen kuultuaan)? Just do it, sanoisi eräs vaatebrändi, ellei ole ehtinyt jo vaihtaa tunnuslausettaan.

Vauvavuonna ei kannata erota, se on helposti hätiköity ratkaisu, jota joutuu myöhemmin katumaan. Sinusta voi nyt tuntua, että ero eli poispääsy tästä tilanteesta, on helpotus. Hetkeksi se sitä onkin, mutta mitä sitten? Sinusta tulee yksinhuoltaja ja hetken päästä olet jo etsimässä uutta kumppania. Perustat uusperheen, ehkä toisen ja kolmannenkin. Sinulla on ex tai exiä, lapsi tai lapsia, jotka ovat sinun tai jonkun toisen ja joka tapauksessa osittain jonkun toisen. Et koskaan enää voi saada ehjää perhettä, jossa olet vain sinä, mies ja teidän yhteiset lapsenne. Joudut jakamaan ja sietämään asioita, joita et osaa nyt edes kuvitella. Haluatko todella tällaisen tulevaisuuden vain siksi, että miehesi ei nyt ole juuri sellainen kuin haluaisit?

Sanot, että miehesi laittaa ruokaa ja tekee joitain kotitöitä. Käy töissäkin, Kuulostaa ihan kelpo mieheltä. Tärkeintä on kuitenkin se, että mies on lapsen isä. Kukaan muu mies ei ole, ikinä.

Tämä näkökulma on isoäiti-ikäisen, elämää nähneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Tuon ikäinen vauva tarvitsee ennen kaikkea levänneen ja hyvinvoivan äidin. Mies vaikuttaa tällä hetkellä päinvastaiseen suuntaan. Suosittelen ainakin väliaikaista eroa, jotta ap:n ei tarvitse altistua haukkumiselle ja pelottelulle kotonaan, eikä katsella aikuista ihmistä, joka ei hoida velvollisuuksiaan.

Ja..."opeta miehesi olemaan aikuinen"?? Ap:n, joka on tullut juuri ensi kertaa äidiksi, pitäisi siinä ohessa kasvattaa miehensä hetkessä aikuiseksi?

Semmoista se lasten tekeminen on, en tunne yhtään levännyttä ja pirteää äitiä. Ihme, että katkeruus kasvaa kun väsyneelle äidille syötetään pajunköyttä, ettei hänen kuuluisi olla väsynyt. Kyllä niin yleensä on ellei ole superhelppo vauva. Ja miehen kuuluu auttaa ettei äiti pistä lasta uuniin. Mutta usein näistä vaan kuultaa ettei ole kokemusta väsymyksen ja stressin käsittelystä. Ei naisella eikä miehellä.

Synnytyksessä en itse jaksanut enää välittää tuleeko elävänä ulos. Meni asiat ”vähän” pieleen. Silti ponnistin, koska muistin sen vauvan ihan elävänä halunneeni. Lapsen saatuaan täytyy kyetä venymään yli sen mihin on tottunut, myös parisuhteessa.

Miehen toki tulisi auttaa ja osallistua, ideaalisti se menisi niin. Siksi tulisi ennen lasta sopia mitä kumpikin tekee ja jättää se lapsi hommaamatta, jos mies väittää että vauva on naisen vastuu, ja se ei itselle sovi. Mutta kun sen käärön on maailmaan vääntänyt, niin on ensiarvoisen tärkeää selvittää soppa, jonka on aikuiset keittäneet.

Aikuisen kuuluu ymmärtää, että väsymys hämärtää harkintakyvyn. Olen itse raivonnut miehelle ettei se saa kääntää kyljeä, kun vauva herää. Tai ettei vettä saa lorottaa liian lujaa. Olen halunnut että koko maailma on hiljaa ettei se peto vaan herää. Sitten pitää ponnistaa raskaiden aikojen yli. Joskus ero voi olla hyväksi, mutta siitä on parasta olla hemmetin varma, koska ero tuo mukanaan monta uutta ahdistavaa ongelmaa.

Nyt vauva nukkuu yönsä ja naurattaa oma repeily.Toki olen omalla päätöksellä antanut miehen nukkua, koska hän käy töissä ollen vastuussa ihmisten hengistä, eikä voi olla vähän väsynyt töiden kustannuksella.

Meillä vauva oli hankala. Itki mahaa kuukausi tolkulla, päivällä piti olla koko ajan iholla. En edes vessaan päässyt ilman vauvaa jos mies oli töissä. Kertakaikkisen hankala alku. Silti ei väsyttänyt ja kotikin oli tiptop ja arvaa miksi? Siksi kun mies osallistui. Mies hoiti lasta 50/50. Yöt hoidin minä viikolla niin että mies jaksoi töihin ja kun mies tuli töistä annoin lapsen miehelle ja menin nukkumaan. Illalla sitten hoidettiin kotia lapsi kantorepussa. Parisuhdetta hoidettiin niinä hetkinä kun lapsi vihdoin nukahti hetkeksi. Jo puolen tunnin halihetki sohvalla rentoutti ja piti parisuhteen kasassa.

Suurin osa vanhemmista tekee asioista aivan liian hankalaa ja hankkii lisäksi lapsen aivan sopimattoman miehen kanssa.

Ja sulla kuulostaa olleen raskauden jälkeinen masennus. Ei normaali väsymys edes tuolta kuulosta.

Niin, vauvalla oli refluksi ja nukuminen hieman haastavaa. Loppuraskaudesta jouduin sairaalaan ja teho-osasto kävi lähellä. Ei mitään tukiverkkoa. Onko ihmiset niin vieraantuneita väsymyksestä, että heti on masentunut. Tottakai olin ihan hemmetin väsynyt, mutta se on eri asia kuin masennus. Ero ei käynyt mielessä kertaakaan. Se nyt vaan piti pärjätä.

Kaikki eivät voi antaa lasta töiden jälkeen miehelle. Jos mies tulee töistä illalla kymmeneltä tai kahdeksalta aamulla. Tai on enemmän lapsia. Kaikilla ei edes ole miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Miksi hankit miehen kanssa lapsen, jonka kasvatuskykyihin et usko, vaikka ero saattaisi sattua? Niinkö kovasti kohtua kutitti, että menit pimppi edellä ja aivot perässä? En vain tajua joitakin naisia, kun haarat avataan kenelle tahansa ja sitten itketään, kun eron jälkeen ei voi luottaa toisen kasvatuskykyihin.

Isällä on oma näkemyksensä kasvatuksesta. Jos eroasimme jäisi minun näkemykseni toteutumatta joinakin päivinä. Sillä ei ole mitään tekemistä haarojen avaamisesta kenentahansa kanssa vaan sillä että äidin voi olla vaikea kestää ettei pääse päättämään. Vaikka lapsi on yhtälailla isän, ja hän kokisi saman, niin tasapeli ei poista näitä tunteita kummaltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun on välillä vaikea ymmärtää näitä tilanteita. Kun olette kaikki kotona illalla, miksi et voi vain ilmoittaa, että tiedoksi vain, lähden nyt lenkille, olen poissa tunnin, anna lapselle ruokaa aikaan se ja se, löytyy paikasta x? Ja sitten vain lähteä lenkille? Miksi asia pitää tehdä niin monimutkaisesti korostamalla väsymystä (mitä varmasti koet) ja rakentamalla tilanteesta kriisiä? Onko siis olemassa selviä syitä, että mies ei edes tällaisessa tilanteessa suostuisi hoitamaan lasta (=esim. poistumaan asunnosta saman tien ilmoituksen kuultuaan)? Just do it, sanoisi eräs vaatebrändi, ellei ole ehtinyt jo vaihtaa tunnuslausettaan.

Toisaalta kannattaa muistaa, että tuollainen "pakottaminen" voi saada aikaan rumaa jälkeä jos miehen hermot pettää. Tai sitten mies häipyy lopullisesti kun palaat kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Tuon ikäinen vauva tarvitsee ennen kaikkea levänneen ja hyvinvoivan äidin. Mies vaikuttaa tällä hetkellä päinvastaiseen suuntaan. Suosittelen ainakin väliaikaista eroa, jotta ap:n ei tarvitse altistua haukkumiselle ja pelottelulle kotonaan, eikä katsella aikuista ihmistä, joka ei hoida velvollisuuksiaan.

Ja..."opeta miehesi olemaan aikuinen"?? Ap:n, joka on tullut juuri ensi kertaa äidiksi, pitäisi siinä ohessa kasvattaa miehensä hetkessä aikuiseksi?

Semmoista se lasten tekeminen on, en tunne yhtään levännyttä ja pirteää äitiä. Ihme, että katkeruus kasvaa kun väsyneelle äidille syötetään pajunköyttä, ettei hänen kuuluisi olla väsynyt. Kyllä niin yleensä on ellei ole superhelppo vauva. Ja miehen kuuluu auttaa ettei äiti pistä lasta uuniin. Mutta usein näistä vaan kuultaa ettei ole kokemusta väsymyksen ja stressin käsittelystä. Ei naisella eikä miehellä.

Synnytyksessä en itse jaksanut enää välittää tuleeko elävänä ulos. Meni asiat ”vähän” pieleen. Silti ponnistin, koska muistin sen vauvan ihan elävänä halunneeni. Lapsen saatuaan täytyy kyetä venymään yli sen mihin on tottunut, myös parisuhteessa.

Miehen toki tulisi auttaa ja osallistua, ideaalisti se menisi niin. Siksi tulisi ennen lasta sopia mitä kumpikin tekee ja jättää se lapsi hommaamatta, jos mies väittää että vauva on naisen vastuu, ja se ei itselle sovi. Mutta kun sen käärön on maailmaan vääntänyt, niin on ensiarvoisen tärkeää selvittää soppa, jonka on aikuiset keittäneet.

Aikuisen kuuluu ymmärtää, että väsymys hämärtää harkintakyvyn. Olen itse raivonnut miehelle ettei se saa kääntää kyljeä, kun vauva herää. Tai ettei vettä saa lorottaa liian lujaa. Olen halunnut että koko maailma on hiljaa ettei se peto vaan herää. Sitten pitää ponnistaa raskaiden aikojen yli. Joskus ero voi olla hyväksi, mutta siitä on parasta olla hemmetin varma, koska ero tuo mukanaan monta uutta ahdistavaa ongelmaa.

Nyt vauva nukkuu yönsä ja naurattaa oma repeily.Toki olen omalla päätöksellä antanut miehen nukkua, koska hän käy töissä ollen vastuussa ihmisten hengistä, eikä voi olla vähän väsynyt töiden kustannuksella.

Tunnen kyllä valtavan unenpuutteen ja sen seuraukset, esikoinen heräsi joka elämänsä yö keskimäärin 5 kertaa ekat 3 vuotta ja senkin jälkeen vielä usein. Tarkoitin nyt levänneellä olosuhteet sallien MAHDOLLISIMMAN levännyttä. Tässä tapauksessa äiti on turhaan yliväsynyt, koska isä ei tee mitään, vaikka äiti on toistuvasti pyytänyt.

Kiitos kommenteista. Meillä ei toimi tuo, että miehen tullessa kotiin annan vauvan vain hänelle ja lähden. Hän on kolme kertaa viikossa yöhön asti omassa harrastuksessa ja esimerkiksi eilen tullessa kotiin otti kengät pois ja ilmoitti painuvansa nokosille. Olen sanonut miehelleni väsymyksestäni ja halusta omaan aikaan lukemattomia kertoa ja puhunut siitä myös perheterapiassa. Mies ei ole tehnyt elettäkään parantaakseen omaa jaksamistani. Itse koen, että suurin kuormittava tekijä elämässäni ei nyt ole vauvan hoito 24/7 vaan mieheni kanssa eläminen. Miehellä on mielestäni hyvä palkka hiukan alle 5000e kuussa. Minulla on jonkin verran säästöjä. Taloudellisesti pärjäisimme kyllä. Itsellenihän oman ajan puolesta tuo töihin meno olisi erinomainen vaihtoehto. Rakastan työtäni. Jään kuitenkin lapseni vuoksi kotiin, en itseni. Lapsi on meidän ainoa ja iämme puolesta olen jo sen ikäinen ettei toista enää ole suunnitteilla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Meillä ei toimi tuo, että miehen tullessa kotiin annan vauvan vain hänelle ja lähden. Hän on kolme kertaa viikossa yöhön asti omassa harrastuksessa ja esimerkiksi eilen tullessa kotiin otti kengät pois ja ilmoitti painuvansa nokosille. Olen sanonut miehelleni väsymyksestäni ja halusta omaan aikaan lukemattomia kertoa ja puhunut siitä myös perheterapiassa. Mies ei ole tehnyt elettäkään parantaakseen omaa jaksamistani. Itse koen, että suurin kuormittava tekijä elämässäni ei nyt ole vauvan hoito 24/7 vaan mieheni kanssa eläminen. Miehellä on mielestäni hyvä palkka hiukan alle 5000e kuussa. Minulla on jonkin verran säästöjä. Taloudellisesti pärjäisimme kyllä. Itsellenihän oman ajan puolesta tuo töihin meno olisi erinomainen vaihtoehto. Rakastan työtäni. Jään kuitenkin lapseni vuoksi kotiin, en itseni. Lapsi on meidän ainoa ja iämme puolesta olen jo sen ikäinen ettei toista enää ole suunnitteilla.

Tää kommentti on siis minun eli aloittajan

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna ei kannata erota, se on helposti hätiköity ratkaisu, jota joutuu myöhemmin katumaan. Sinusta voi nyt tuntua, että ero eli poispääsy tästä tilanteesta, on helpotus. Hetkeksi se sitä onkin, mutta mitä sitten? Sinusta tulee yksinhuoltaja ja hetken päästä olet jo etsimässä uutta kumppania. Perustat uusperheen, ehkä toisen ja kolmannenkin. Sinulla on ex tai exiä, lapsi tai lapsia, jotka ovat sinun tai jonkun toisen ja joka tapauksessa osittain jonkun toisen. Et koskaan enää voi saada ehjää perhettä, jossa olet vain sinä, mies ja teidän yhteiset lapsenne. Joudut jakamaan ja sietämään asioita, joita et osaa nyt edes kuvitella. Haluatko todella tällaisen tulevaisuuden vain siksi, että miehesi ei nyt ole juuri sellainen kuin haluaisit?

Sanot, että miehesi laittaa ruokaa ja tekee joitain kotitöitä. Käy töissäkin, Kuulostaa ihan kelpo mieheltä. Tärkeintä on kuitenkin se, että mies on lapsen isä. Kukaan muu mies ei ole, ikinä.

Tämä näkökulma on isoäiti-ikäisen, elämää nähneen. 

Harvinaisen viisasta puhetta tällä palstalla. Miljoona yläpeukkua.

Aloittaja vinkuu aivan tyhjästä tai sitten on vain tylsääkin tylsempi provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Miksi hankit miehen kanssa lapsen, jonka kasvatuskykyihin et usko, vaikka ero saattaisi sattua? Niinkö kovasti kohtua kutitti, että menit pimppi edellä ja aivot perässä? En vain tajua joitakin naisia, kun haarat avataan kenelle tahansa ja sitten itketään, kun eron jälkeen ei voi luottaa toisen kasvatuskykyihin.

Isällä on oma näkemyksensä kasvatuksesta. Jos eroasimme jäisi minun näkemykseni toteutumatta joinakin päivinä. Sillä ei ole mitään tekemistä haarojen avaamisesta kenentahansa kanssa vaan sillä että äidin voi olla vaikea kestää ettei pääse päättämään. Vaikka lapsi on yhtälailla isän, ja hän kokisi saman, niin tasapeli ei poista näitä tunteita kummaltakaan.

Eli kun on yhdessä lapsen äiti voi osoittaa miehen tossun alle ja jyrätä miehen kaikki kasvatuspäätökset? Ei ihme jos mies alkaa vältellä lapsenhoitoa jne

No minulle olisi ennen kaikkea syy erota tuo, että jos et mene töihin niin kulut menevät puoliksi. Mies on elatusvelvollinen sinusta ja lapsesta. Jos mies ei näe sitä arvoa, että hoidat niinkin pientä kuin 1-vuotiasta kotona, niin ei voi mitään. Sinä näet sen arvon. Pienemmät menothan ja suuremmat tulot sinulla olisi, kun asuisit yksin. Verrattuna siihen, että maksaisit kotihoidontuesta puoliksi kaikki yhteiset ja lapsen menot. Eron jälkeen saisit elatusapuakin. Puhumattakaan siitä, että muuttaessasi kotipaikkakunnalle saisit rahan arvoista lastenhoitoapua.

En siis suosittele eroamaan, koska on riitoja tai miehesi ei ole löytänyt isän "roolia". Ne voi paikata vielä myöhemminkin. Mutta kuulostaa siltä, että ongelmanne ei ole tyypillinen vauvavuoden ongelma, eli vanhemmat uupuneita ja väsyneitä, uudet roolit ahdistavat jne. Kuulostaa enemmänkin siltä, että mies harjoittaa sinua kohtaan henkistä väkivaltaa ja kiristää sinua mm. tulotason pienentämisellä jne. Sitähän se henkinen väkivalta on, että kun toinen on väsynyt, niin jää harrastamaan puoleen yöhön asti. Ei siinä ole kyse normaaleista vauvavuoden ongelmista.

Eli minä kyllä suosittelen nyt pakkaamaan kimpsut ja kampsut vanhempien luo, ja alat sieltä käsin järjestämään eroa. Mieti hyvissä ajoin tuo lainanmaksu puoli yms. ja ota selvää miten erossa se menee.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, mutta ärsyttää tämmöiset tapaukset, kun tajutaan, ettei se vauva itseään hoida. Onko mietitty loppuun asti, millaista on vauva-arki? Onko kyetty miettimään, että vauvan tultua ei enää humputella joka kissan ristiäisissä? Onko mietitty kummankin vanhemman rooli kasvatuksessa? Miehesi tienaa nyt kuitenkin rahan pöytään, sinun tehtäväsi on sillä aikaa huolehtia lapsestanne. Nykyään näyttää siltä, että äidit pukkaavat vauvan heti isän syliin, kun isä tulee töistä ja lähtee itse illaksi pois. Tämäkö on sitä yhteistä lapsen kasvatusta?

Mikä ihmeen harhaluulo on palstalla pyörivillä lapsettomilla, että äitiysvapaa olisi täysin tulotonta aikaa naiselle? Miten se voi olla niin suuri salaisuus, että äitiysloman ajalta saa ansiosidonnaista päivärahaa?

Jos ap ei mene töihin ja kulut jaetaan puoliksi, niin miehen pitää maksaa oma puolikkaansa laskennallisesta hoitomaksusta. Teiltä menee täysi päivähoitomaksu, joten miehen pitää maksaa se naiselle. Samoin miehen pitää tehdä tasan puolet kotitöistä, se on suoraa tulonsiirtoa miehelle, jos kotityöt jää naisen tehtäväksi. Muuten mies loisii naisen ajalla.

Ap hei! Oletko kysynyt mieheltä suoraan, miksi ei halua olla lapsensa kanssa? Jos olet, mitä vastaa. Käännä asia siis mielummin niin, että mies menettää paljon, kun ei ole lapsensa kanssa ja yhdessä te lapsen päätitte hankkia. Ei niin, että miehelle on velvollisuus olla lapsen kanssa, jotta sinä saat levätä/omaa aikaa vaikka se onkin syy. Enemmän olisin huolissani siitä, rakastaako mies lastaan ollenkaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Miksi hankit miehen kanssa lapsen, jonka kasvatuskykyihin et usko, vaikka ero saattaisi sattua? Niinkö kovasti kohtua kutitti, että menit pimppi edellä ja aivot perässä? En vain tajua joitakin naisia, kun haarat avataan kenelle tahansa ja sitten itketään, kun eron jälkeen ei voi luottaa toisen kasvatuskykyihin.

Isällä on oma näkemyksensä kasvatuksesta. Jos eroasimme jäisi minun näkemykseni toteutumatta joinakin päivinä. Sillä ei ole mitään tekemistä haarojen avaamisesta kenentahansa kanssa vaan sillä että äidin voi olla vaikea kestää ettei pääse päättämään. Vaikka lapsi on yhtälailla isän, ja hän kokisi saman, niin tasapeli ei poista näitä tunteita kummaltakaan.

Eli kun on yhdessä lapsen äiti voi osoittaa miehen tossun alle ja jyrätä miehen kaikki kasvatuspäätökset? Ei ihme jos mies alkaa vältellä lapsenhoitoa jne

Se, että ikävöi lasta eikä pääse päättämään rutiineista yms on toki sama asia kuin päättäminen kaikesta ja miehen jyrääminen. Ainakin vauvapalstalla trollien kanssa keskustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on välillä vaikea ymmärtää näitä tilanteita. Kun olette kaikki kotona illalla, miksi et voi vain ilmoittaa, että tiedoksi vain, lähden nyt lenkille, olen poissa tunnin, anna lapselle ruokaa aikaan se ja se, löytyy paikasta x? Ja sitten vain lähteä lenkille? Miksi asia pitää tehdä niin monimutkaisesti korostamalla väsymystä (mitä varmasti koet) ja rakentamalla tilanteesta kriisiä? Onko siis olemassa selviä syitä, että mies ei edes tällaisessa tilanteessa suostuisi hoitamaan lasta (=esim. poistumaan asunnosta saman tien ilmoituksen kuultuaan)? Just do it, sanoisi eräs vaatebrändi, ellei ole ehtinyt jo vaihtaa tunnuslausettaan.

Toisaalta kannattaa muistaa, että tuollainen "pakottaminen" voi saada aikaan rumaa jälkeä jos miehen hermot pettää. Tai sitten mies häipyy lopullisesti kun palaat kotiin.

Lähtisin optimistisesti siitä, että jos lapsi yhteisymmärryksessä hankittu, niin miehen hermojen pettäminen tuossa tilanteessa on kyllä aika harvinainen ratkaisu. Jos näin tosiaan kävisi, niin ei se kyllä miehestä kerro paljoa hyvää, erityisesti jos kyse satunnaisesta, esim. pari kolme kertaa viikossa tapahtuvasta äidin tauosta. Jos mies oikeasti häipyisi tuossa tilanteessa kodista lopullisesti, niin näin miehenä sanoisin että tervemenoa... Ansaitsette vauva-arkea viettävät äidit parempaakin.

Lähde vielä kun voit. Kohta tuo muuttuu väkivaltaiseksi.