Ero vauvavuonna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna ei kannata erota, se on helposti hätiköity ratkaisu, jota joutuu myöhemmin katumaan. Sinusta voi nyt tuntua, että ero eli poispääsy tästä tilanteesta, on helpotus. Hetkeksi se sitä onkin, mutta mitä sitten? Sinusta tulee yksinhuoltaja ja hetken päästä olet jo etsimässä uutta kumppania. Perustat uusperheen, ehkä toisen ja kolmannenkin. Sinulla on ex tai exiä, lapsi tai lapsia, jotka ovat sinun tai jonkun toisen ja joka tapauksessa osittain jonkun toisen. Et koskaan enää voi saada ehjää perhettä, jossa olet vain sinä, mies ja teidän yhteiset lapsenne. Joudut jakamaan ja sietämään asioita, joita et osaa nyt edes kuvitella. Haluatko todella tällaisen tulevaisuuden vain siksi, että miehesi ei nyt ole juuri sellainen kuin haluaisit?

Sanot, että miehesi laittaa ruokaa ja tekee joitain kotitöitä. Käy töissäkin, Kuulostaa ihan kelpo mieheltä. Tärkeintä on kuitenkin se, että mies on lapsen isä. Kukaan muu mies ei ole, ikinä.

Tämä näkökulma on isoäiti-ikäisen, elämää nähneen. 

Harvinaisen viisasta puhetta tällä palstalla. Miljoona yläpeukkua.

Aloittaja vinkuu aivan tyhjästä tai sitten on vain tylsääkin tylsempi provo.

Aloittaja ei mielestä vingu lainkaan tyhjästä: kun ihminen on loppu, väsynyt ja mahdollisesti myös ihan oikeasti masentunutkin, hän tuskin haluaa lukea kommentteja siitä, ettei ole mitään edellä mainituista.

Voilla olla, että eroaminen olisi hätiköityä väsymyksen (ja masennuksen) sumentavilla aivoilla, mutta yhtä hyvin voisi olla, ettei ole.

Sitä ei tiedä, jos ei kokeile.

Onneksi meillä on yhteiskunta, joka pitää huolen tyhjän päälle jäävästä äidistä ja lapsesta.

Sille miljoona yläpeukkua!

Maksan mielelläni veroni, jotta kärsivät naiset ja lapset saavat tarvitsemansa tuen ja avun, sillä minullakin on kokemusta alle vuoden ikäisen lapsen kanssa yksin jäämisestä.

Ap, oletko sanonut miehellesi, että haluat erota? Nimenomaan noilla sanoin esim. siellä terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Miksi hankit miehen kanssa lapsen, jonka kasvatuskykyihin et usko, vaikka ero saattaisi sattua? Niinkö kovasti kohtua kutitti, että menit pimppi edellä ja aivot perässä? En vain tajua joitakin naisia, kun haarat avataan kenelle tahansa ja sitten itketään, kun eron jälkeen ei voi luottaa toisen kasvatuskykyihin.

Isällä on oma näkemyksensä kasvatuksesta. Jos eroasimme jäisi minun näkemykseni toteutumatta joinakin päivinä. Sillä ei ole mitään tekemistä haarojen avaamisesta kenentahansa kanssa vaan sillä että äidin voi olla vaikea kestää ettei pääse päättämään. Vaikka lapsi on yhtälailla isän, ja hän kokisi saman, niin tasapeli ei poista näitä tunteita kummaltakaan.

Eli kun on yhdessä lapsen äiti voi osoittaa miehen tossun alle ja jyrätä miehen kaikki kasvatuspäätökset? Ei ihme jos mies alkaa vältellä lapsenhoitoa jne

Se, että ikävöi lasta eikä pääse päättämään rutiineista yms on toki sama asia kuin päättäminen kaikesta ja miehen jyrääminen. Ainakin vauvapalstalla trollien kanssa keskustellessa.

Siinä vaiheessa pitää hankkia omaa elämää jos ei kestä paria päivää erossa ilman lapsia varsinkin kun nykysin puhelimessa puhuminen on halpaa. Ja samalla tavalla se mies voi tehdä niitä kasvatuspäätöksiä jotka ei ole silmästä silmään äidin kanssa kun ovat yhdessä kun erikseen paitsi jos äiti jyrää isän. Ainoa ero ereissä talouksissa on se ettei äiti pääse jyräämään ja ei voi kytätä koko aikaa.

Ennen suurta eropäätöstä voisi olla aikalisän paikka. Ymmärsin että sinulla on hyvät ja läheiset välit vanhempiisi? Miten he asuvat, löytyisikö heidän luotaan tilaa sinulle ja vauvalle pariksi viikoksi?

Ehdotan että pakkaat tavaroita ja vauvan, ja lähdette vanhemmillesi 2-3 viikoksi. Saat apua vauvan hoitoon, voit nähdä ystäviäsi kotipaikkakunnalla ja keskustella heidän kanssaan tilanteesta. Saat etäisyyttä, perspektiiviä ja lepoa.

Miehesikin saa yksinään miettiä että mikä hänen roolinsa on, ja millaisen roolin hän haluaisi.

Vauva-arjen suurin haaste on juuri se, että se vaan pyörii täysillä eteenpäin, mitään paussia ei saa. Ongelmat täytyy ratkaista lennossa, väsymyksen ja tunteiden vallassa.

Se ei ole hyvä aika tehdä suuria loppuelämään vaikuttavia päätöksiä, ja siksi tuollainen tilanteesta poistuminen olisi kyllä tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei paranna asiaa lapsen kannalta, jos syyt on yhtä köyhät kuin tässä näyttäisi olevan. Olet erottuasi edelleen yksin vauvan kanssa ja kukaan tuleva kumppani ei ole lapsen isä tai äiti. Nyt et tiedä mitä se tarkoittaa, mutta voit sen karvaasti oppia. Tätä nykyelämäsi itsestäänselvyyttä tulee äkkiä ikävä uusperheessä.

Aikuisten kuuluu päästä yli hetkellisestä väsymyksestä ettei tarvitse sekoittaa lapsen elämää erolla ja uusioperheillä. Olen itse hoitanut vauvan, kodin ja miehenkin lasta, ja se on ihan normaalia. Tässä on siis kyse odotusten eroista, ja se ei ole syy heti erota.

Ero ei ole vain ero miehestä. Se tarkoittaa sitä, että joudut antamaan lapsesi joskus pois ja joku toinen nainen joskus hoitanee lasta. Isä voikin olla lapsen mielestä kivempi, et voi mitenkään vaikuttaa mitä isällä tehdään, jos lakia ei rikota. Onko se sitten se helpompi elämä? Nyt vaan väsyttää, ole aikuinen ja opeta miehesikin olemaan.

Lapselle paras on onnellinen, levännyt ja hyvinvoiva vanhempi. Lapsen paras on myös nähdä hyvän parisuhteen malli kotoa ja ap:n kaltainen tilanne ei sitä ole. Lisäksi lapselle helpompi on ero nyt eikä vasta sitten kun tajuaa jo asioiden päälle kunnolla. Jo vauva aistii jos kotona on kireä ilmapiiri ja äiti rättiväsynyt.

Tässä olikin kaikki erokliseet.

Mutta vaihtoehto ei ole aina ero nyt tai ero myöhemmin. Vauvavuosi on huonoin aika erota, kun on suuren paineen alla ja päätökset sen mukaisia.

Elän uusperheessä, jossa on erottu lapsen ollessa pieni. Itse en äitinä voisi kuvitella lähettäväni lasta pienestä pitäen joka viikko isälle, jossa en voi vaikuttaa kasvatukseen. On niin paljon haasteita. Lapsi on ihana, mutta tietää esim. ettei isä tai minä aina tiedä mitä kaikkea hän osaa- ja yrittää aina juksata ettei osaa sitä ja tätä.

Ei, en omaa lastani tähän kuvioon pistäisi, vaan ottaisin miestä nenästä ja korvista ja potkisin perseelle niin kauan että suhde toimii. Olen riittävästi nähnyt mitä pyhä ero lapselle on. Rajansa toki kaikella, mutta pinkit lasit pois silmiltä kun eroa miettii. Ei se todellakaan takaa levännyttä äitiä ja epäkireää ilmapiiriä.

Miksi hankit miehen kanssa lapsen, jonka kasvatuskykyihin et usko, vaikka ero saattaisi sattua? Niinkö kovasti kohtua kutitti, että menit pimppi edellä ja aivot perässä? En vain tajua joitakin naisia, kun haarat avataan kenelle tahansa ja sitten itketään, kun eron jälkeen ei voi luottaa toisen kasvatuskykyihin.

Isällä on oma näkemyksensä kasvatuksesta. Jos eroasimme jäisi minun näkemykseni toteutumatta joinakin päivinä. Sillä ei ole mitään tekemistä haarojen avaamisesta kenentahansa kanssa vaan sillä että äidin voi olla vaikea kestää ettei pääse päättämään. Vaikka lapsi on yhtälailla isän, ja hän kokisi saman, niin tasapeli ei poista näitä tunteita kummaltakaan.

Eli kun on yhdessä lapsen äiti voi osoittaa miehen tossun alle ja jyrätä miehen kaikki kasvatuspäätökset? Ei ihme jos mies alkaa vältellä lapsenhoitoa jne

Se, että ikävöi lasta eikä pääse päättämään rutiineista yms on toki sama asia kuin päättäminen kaikesta ja miehen jyrääminen. Ainakin vauvapalstalla trollien kanssa keskustellessa.

Siinä vaiheessa pitää hankkia omaa elämää jos ei kestä paria päivää erossa ilman lapsia varsinkin kun nykysin puhelimessa puhuminen on halpaa. Ja samalla tavalla se mies voi tehdä niitä kasvatuspäätöksiä jotka ei ole silmästä silmään äidin kanssa kun ovat yhdessä kun erikseen paitsi jos äiti jyrää isän. Ainoa ero ereissä talouksissa on se ettei äiti pääse jyräämään ja ei voi kytätä koko aikaa.

Miksi viitsit saivarrella, kun ymmärsit varmasti mitä tarkoitin. Jos tunne-elämääsi ei vaikuttaisi pikkulapsen jokaviikkoinen useiden päivien poissaolo ja vieraiden ihmisten osallistuminen kasvatukseen, niin good for you.