Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vei lapsen. Hävettää että perhe pysyi vain vuoden kasassa.
11.03.2018 |
Vaimo otti eron ja muutti 1v lapsen kanssa 200 km päähän. Minulle jää etävanhemmuus ja tapaamiset pari kertaa kuukaudessa. Tilanne ennen kaikkea hävettää. Kuuluuko tästä hävetä? Onko etäisyys jo "normaalia"?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Onko etäisyys jo "normaalia"?
Tarkoitin etävanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon olit mukana perhearjessa ja lapsenhoidossa ennen eroa?
Mitä häpeät? Teitkö siis jotain hävettävää minkä takia perhe hajosi?
No miksi vaimo lähti? Oliko syy sinussa?
Perhe pysyi kasassa vuoden? Eli asuitte yhdessä vain lapsen odotuksen/olemassa olon ajan, ettekä ennen sitä, jolloin olisi saanut tuntumaa arkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän eron noin varhaisessa vaiheessa vähän epäonnistumiseksi mieltää ja se voi siksi hävettää. Mut sellaista elämä joskus on.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olit mukana perhearjessa ja lapsenhoidossa ennen eroa?
Sen mitä töiltäni ehdin. Vaihdoin vaipat, ruokin, kylvetin, nukutin, puin päälle ja vein ulos. Minusta olin hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olit mukana perhearjessa ja lapsenhoidossa ennen eroa?
Miksi alapeukutit tätä? Mikä kysymyksessä sai sinut heti takajaloilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi vaimo lähti? Oliko syy sinussa?
Vuosia vanha uskottomuustapaus tuli esille. Lisäksi meillä oli jatkuvasti jotain kränää kun egot kolisivat yhteen. Luulen että jälkimmäinen on se suurempi syy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Perhe pysyi kasassa vuoden? Eli asuitte yhdessä vain lapsen odotuksen/olemassa olon ajan, ettekä ennen sitä, jolloin olisi saanut tuntumaa arkeen?
Asuimme 8 vuotta yhdessä ilman lapsia. Sitten tuli lapsi ja ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään perhe ja naimisiinmeno tuodaan esiin jatkeena koulutukselle ja uralle tietyissä piireissä. Omassa kaveripiirissäni on tätä, ja erityisesti näiden vaimot ovat sellaisia pioneerimaisesti käyttäytyviä, mielellään aina "ystävällisesti" neuvomassa miten omakin suhde voisi saavuttaa sen "seuraavan askeleen", monesti ovat oman elämän ensimmäisessä vakavassa suhteessa ja naimisiin mennään ihan suhteen alkuvaiheessa. Sitten se erokin vastaavasti hävettää, kun kyse ei koskaan ole ihan 100% ollut omasta elämästä vaan näyttämisenhalusta ja eräänlaisesta uramaisuudesta.
Terveisin onnellisesti avosuhteessa 7 vuotta todennäköisesti myös seuraavat 7 vuotta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olit mukana perhearjessa ja lapsenhoidossa ennen eroa?
Sen mitä töiltäni ehdin. Vaihdoin vaipat, ruokin, kylvetin, nukutin, puin päälle ja vein ulos. Minusta olin hyvä isä.
Tämä on hyvin venyvä käsite. MIeheni voisi vastata aivan samoin. Hänen kohdallaan luettelo tarkoittaisi sitä, että teki ym. asioita muutaman
kerran viikossa. Hän ei käsitä, miksi vaadin häntä osallistumaan päivittäin lapsensa hoitoon, hänhän käy töissä... Juu niin käy. Nukkuu eri huoneessa ettei häiriintyisi äänistä, minä herään monta kertaa yössä enkä kyllä päikkäriaikaankaan saa nukutuksi. MIes ei ymmärrä mikä tässä on ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olit pettänyt häntä? No ei mikään ihme, että lähti. Minulle olisi itsestäänselvyys, että parisuhde päättyisi saman tien, jos selviäisi mieheni pettäneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olit mukana perhearjessa ja lapsenhoidossa ennen eroa?
Sen mitä töiltäni ehdin. Vaihdoin vaipat, ruokin, kylvetin, nukutin, puin päälle ja vein ulos. Minusta olin hyvä isä.
Entä lapsen äidin mielestä? Oliko hän tyytyväinen? Erosta päätelleen ei tainnut olla. Etkö pitänyt mitään vapaata töistä, vaikka saitte lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko etäisyys jo "normaalia"?
Tarkoitin etävanhemmuus.
Etävanhemmuus on mielestäni jo hieman vanhanaikaista. Normaalinpaa on se että lapsella on kaksi tasavertaista vanhempaa vaikka he eivät olisikaan keskenään parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vaimo lähti? Oliko syy sinussa?
Vuosia vanha uskottomuustapaus tuli esille. Lisäksi meillä oli jatkuvasti jotain kränää kun egot kolisivat yhteen. Luulen että jälkimmäinen on se suurempi syy eroon.
Eikö tuossa ole ihan riitävät syyt eroon. Minusta on. Vanha uskottomuustapaus. Eli tämä tapahtunut ennen lapsen syntymää. Jos toinen olisi tiennyt tämän ajoissa, hän olisi voinut tehdä valintansa jo siinä vaiheessa.
No siinä mielessä ymmärrän et sua tavallaan hävettää, koska ero ja perheen hajoaminen usein tuntuu epäonnistumiselta, tuli se missä vaiheessa mistä syystä tahansa.
Muakin vähän hävettää ero edelleen, vaikka erosin jo 3v sitten lapsettomasta liitosta. Se vaan tuntuu epäonnistumiselta, olla 36-vuotias lähipiirinsä ainoa sinkku ja pitkästä suhteesta eronnut ja vielä lapseton. En ole saavuttanut samaa kuin muut ja mitä olisin halunnut ja haaveillut. Hävettää, että muut näkee mut luuserina, vaikka tosiasiassa ei ketään kiinnosta mikä mun suhde- ja perhestatus on.
Lue Esko Kyrön blogia, siellä sulla vertaistukea etäisyyteen ja eron aiheuttamaan epäonnistumisen ahdistukseen ☺️
No saa hävettääkin, koska pettämisesi johti eroon. Olisit ollut pettämättä.
Onko eron syyssä joku asia joka sinua hävettää?