Irrationaalinen naispelko

Naiset ovat ihania! Minusta naiset ovat yleensä empaattisia ja ymmärtäväisiä sekä tasa-arvoisia. Minä rakastan naisia. Sen sijaan itse pelkään miehiä.

Huoli pois, ja naisten sekaan vain! Älä kuitenkaan mene sellaisten "mean girls"-tyylisten naisten lähettyville heti ensimmäiseksi ainakaan. Heitä on kuitenkin onneksi vain vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ihania! Minusta naiset ovat yleensä empaattisia ja ymmärtäväisiä sekä tasa-arvoisia. Minä rakastan naisia. Sen sijaan itse pelkään miehiä.

Huoli pois, ja naisten sekaan vain! Älä kuitenkaan mene sellaisten "mean girls"-tyylisten naisten lähettyville heti ensimmäiseksi ainakaan. Heitä on kuitenkin onneksi vain vähemmistö.

Joo. Mä haluan ehkä vähän naiivistikin nähdä hyvän kaikissa. Sitten kun se hyvä onkin vain pieni osa ihmistä, niin petyn ja muutun epäileväksi. Nyt kun yritän pidemmän yksinäisyyden jälkeen ystävystyä, tutustua ja ehkä parisuhteilla, niin nämä asiat painavat enemmän mieltä.

Luen naisten ehdottomia vaatimuslistoja. Näen naisia, jotka jo olemuksensa puolesta ovat pelottavia. Kuulen deittailun raadollisuudesta ja katson omaa ihmis-cv:tä vapisevin silmin. En haluaisi osallistua mihinkään kilpailuun vaan kohdata toisen ihmisenä. Onko tähän kiireisessä nykymaailmassa kenelläkään aikaa tai halua?

ap

Ei me naiset olla pelottavia hirviöitä olla. Osa on, samoin kuin osa miehistä .En osaa sanoa miten pääsisit pelostasi eroon. Jos omat keinot eivät riitä, voit yrittää keskustella jonkun ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Minusta tuntuu, että luot mielessäsi tilanteen vaikeammaksi kuin se oikeasti olisi. 

Terapiaan mars

Vierailija kirjoitti:

Ei me naiset olla pelottavia hirviöitä olla. Osa on, samoin kuin osa miehistä .En osaa sanoa miten pääsisit pelostasi eroon. Jos omat keinot eivät riitä, voit yrittää keskustella jonkun ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Minusta tuntuu, että luot mielessäsi tilanteen vaikeammaksi kuin se oikeasti olisi. 

Varmasti luon.

En mä tästä silti ystäville kertoisi. Ei me puhuta tämmöisistä asioista.

Ehkä yritän siedätyshoitoa. Pakotan itseni treffeille, unohdan ennakkoajatukset ja kohtaan toisen normaalina ihmisenä. Jos toinen vaatii jotain mitä en voi antaa, niin en pidä sitä tuomiona minun puutteistani vaan enemmänkin yhteensopivuusongelmana. Yritän olla antamatta pelolle valtaa ja käsittää, että eivät kaikki naisetkaan ole teräshermoisia yksilöitä vailla kykyä jännittää.

Katsotaan toimiiko.

ap

Yritin seurustella miehen kanssa, jota kuvauksesi itsestäsi vastasi melkoisesti. Suhteesta ei tullut mitään, juurikin sen takia, että oli miehelle se hitusen pelottava yli-ihminen. Minä, tuikitavallinen nainen.

Päädyimme miehen kanssa yhdessä terapeutille ratkomaan näitä ongelmia. Jossain vaiheessa minä kiitin, kumarsin ja taaksepoistuin, mies jatkoi terapiaa.

Nykyään mies on hyvässä suhteessa mukavan naisen kanssa ja heillä menee hyvin. Minä toimin hänelle hyvänä siirtymäsuhteena normaaliin kanssakäymiseen naisten kanssa :)

Samassa tilanteessa olen ja käytännöllisesti katsoen luopunut koko parisuhteen/naisen hakemisesta. Ainoat tutut naiset omaa äitiä ja siskoa lukuunottamatta on muutama työkaveri ja pari muuta netistä löytynyttä, joiden kanssa pidän netin kautta yhteyttä. Toinen näistä nettinaisista vähän maanitteli tapaamiseen, mutta se sitten jäi. Olen täysin tietoinen omista henkisistä vajavaisuuksistani, joiden vuoksi en yksinkertaisesti pysty pitää naisia muuna kuin tollasina työkaverituttuina tai sitten nettikavereina. Kaikki sitä läheisempi kanssakäyminen on ehdoton ei. En osaa riidellä ja vain näin voin olla naisten kanssa tekemisissä ilman konfliktien vaaraa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tästä päästä eroon?

En ole enää teini-ikäinen, joten sekään ei käy selitykseksi. Olen aikuinen mies, joka elämänvalintojen ja elämättömän elämän kautta on kehittänyt itselleen henkisen blokin naisten kanssa. En kykene näkemään ketään vähänkään kiinnostavaa naista tavallisena ihmisenä vikoineen, pelkoineen ja arkisine ajatuksineen. Näen vain ylittämättömän muurin, joka tuomitsee minut ja arvostelee pienenkin harhaliikkeeni.

Työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat, kun pitäisi olla tavoitteellisesti kiinnostava, avoin ja viihdyttävä. Tämä on vaikeaa, koska taustalla painavat huonot kokemukset ja valtava itsekritiikki. Ja kun en ole se kaikkein viehättävin, sulavin tai menestynein, niin tuntuu kuin ahdistusapinat istuisivat molemmilla olkapäillä.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut naista kaverina aikuisiällä ja ehkä tästä syystä olen tämmöinen. Tulen kyllä toimeen mummojen kanssa ja he lähestyvätkin mua koiralenkillä usein. Etsin kuitenkin kumppaniksi enemmän oman sukupolveni edustajaa.

Mikä avuksi? Onko pakko hyväksyä oma vajavaisuutensa? Ovatko naiset tavallisia vai yli-ihmisiä?

Entäpä, jos et edes yrittäisi olla? Olisit kaikkien naisten seurassa ihan kuten työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissakin. Nainen kiinnostuu sinusta, jos oikeasti olet kiinnostava. Musta tuntuu, että ehkä yrität liikaa. Ja se aiheuttaa sulle paineita ja ne paineet taas sen, että et pysty olemaan naisten seurassa luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

. En osaa riidellä ja vain näin voin olla naisten kanssa tekemisissä ilman konfliktien vaaraa.

MItä tarkoittaa, että et osaa riidellä? Menetkö lukkoon etkä saa sanaa suustasi vai pelkäätkö että lyöt vai jotain muuta? Olen nainen ja pelkään myös riitatilanteita. Alan itkeä tavattoman helposti, vaikka riidan aihe olisi hyvin arkinen. Monet miehet ärsyyntyvät siitä ja osa luulee, että yritän itkemällä saada tahtoni lävitse. 

Vihaatko naisia?

Ymmärrän hyvin aloittajaa. Olen naisena samanlainen, pelkään sekä miehiä että naisia, ja usein miettinyt että jos olisi mies, olisin varmaan jäänyt yksin. Tai sitten ajautunut jonkun kamalan eukon pompotettavaksi. Mutta koska olen nainen ja ikäpolvessani ja kulttuurissamme miehet tekevät usein aloitteen, löysin lopulta parisuhteita. Tosin ne menivät alussa aina pieleen, joten sanoisin ap:lle, että tee tiliä itsesi kanssa, se terapia ei ole ollenkaan huono ajatus. Kannattaisi olla niiden kiinnostavien naisten kanssa tekemisissä ilman ns. taka-ajatuksia niin paljon kuin mahdollista, että sinusta karsiutuu pois jännitys. Se tapahtuu kyllä, mutta vuosien aikana syntyneet ajatusmallit ei tietenkään hetkessä häviä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin aloittajaa. Olen naisena samanlainen, pelkään sekä miehiä että naisia, ja usein miettinyt että jos olisi mies, olisin varmaan jäänyt yksin. Tai sitten ajautunut jonkun kamalan eukon pompotettavaksi. Mutta koska olen nainen ja ikäpolvessani ja kulttuurissamme miehet tekevät usein aloitteen, löysin lopulta parisuhteita. Tosin ne menivät alussa aina pieleen, joten sanoisin ap:lle, että tee tiliä itsesi kanssa, se terapia ei ole ollenkaan huono ajatus. Kannattaisi olla niiden kiinnostavien naisten kanssa tekemisissä ilman ns. taka-ajatuksia niin paljon kuin mahdollista, että sinusta karsiutuu pois jännitys. Se tapahtuu kyllä, mutta vuosien aikana syntyneet ajatusmallit ei tietenkään hetkessä häviä.

Lisään vielä, että tarkoitan siis jännityksen poistumisella sitä, että kun et enää ole peloissasi, alat tekemään huomioita ihmisistä ja opit tuntemaan nämä kiinnostavat naiset ihmisinä, jolloin he eivät enää ole mielessäsi mitään pelottavia jumalattaria.

Pelottaako sua kaikki naiset vai vaan viehättävät naiset?

Entä jos lähtisit liikkeelle ihan siitä kaveriudesta? Että koittaisit olla suunnilleen ikäisesi naisen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihan ilman mitään sen kummempia paineita tai taka-ajatuksia? Altistusterapia lähtee etenemään jo todella pienestä!

Ihmetyttää kenellä sun oikeaan kohderyhmään kuuuluvalla naisella on jotain ehdottomia vaatimuslistoja. Tai no joo, jokaisella ihmisellä on oikeus vaatia että toinen ei kaltoinkohtele ja että kumppani on älyltään ja arvoiltaan suurin piirtein soveltuva. Kaikista kavereista joita mulla on ikinä ollut, vain yhdellä oli oikeasti jotain vaatimuslistojen tyyppistä ajattelua. Me muut sanottiin hälle että onko tuossa mitään järkeä ja viimeisenä hän meistä pariutuikin. Mutta siis ei kaikki naiset tee mitään listoja. Ja jos olet elämäntapatyötön esim eikä nainen ole sossuelämästä kiinnostunut, silloin ratkaisu on etsiä vastaavaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. En osaa riidellä ja vain näin voin olla naisten kanssa tekemisissä ilman konfliktien vaaraa.

MItä tarkoittaa, että et osaa riidellä? Menetkö lukkoon etkä saa sanaa suustasi vai pelkäätkö että lyöt vai jotain muuta? Olen nainen ja pelkään myös riitatilanteita. Alan itkeä tavattoman helposti, vaikka riidan aihe olisi hyvin arkinen. Monet miehet ärsyyntyvät siitä ja osa luulee, että yritän itkemällä saada tahtoni lävitse. 

Mulla ne riitelyt on vaan sellasia kerrasta poikki-tyylisiä ja se tuttavuus/ystävyys sitten tuppaa jäämään siihen. Erään naisen kanssa olin vähän läheisemmissä väleissä, sekä livenä että viestein oltiin paljon tekemisissä. Ilmeisesti nainen katsoi meidän olevan tarpeeksi läheisiä, niin että hän voi alkaa purkamaan pahaa oloaan minuun. Alkoi sitten minulle ärisemään puhelimessa jostain ihan ihme jutusta ja syyttämään minua, jolloin jotenkin säikähdin ja menin puolustuskannalle. Päässäni vaan sumeni ja aloin huutamaan takaisin ja heitin luurin korvaan ja siinäpä oli se ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan mars

Entäs jos terapeutiksi sattuukin nainen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tästä päästä eroon?

En ole enää teini-ikäinen, joten sekään ei käy selitykseksi. Olen aikuinen mies, joka elämänvalintojen ja elämättömän elämän kautta on kehittänyt itselleen henkisen blokin naisten kanssa. En kykene näkemään ketään vähänkään kiinnostavaa naista tavallisena ihmisenä vikoineen, pelkoineen ja arkisine ajatuksineen. Näen vain ylittämättömän muurin, joka tuomitsee minut ja arvostelee pienenkin harhaliikkeeni.

Työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat, kun pitäisi olla tavoitteellisesti kiinnostava, avoin ja viihdyttävä. Tämä on vaikeaa, koska taustalla painavat huonot kokemukset ja valtava itsekritiikki. Ja kun en ole se kaikkein viehättävin, sulavin tai menestynein, niin tuntuu kuin ahdistusapinat istuisivat molemmilla olkapäillä.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut naista kaverina aikuisiällä ja ehkä tästä syystä olen tämmöinen. Tulen kyllä toimeen mummojen kanssa ja he lähestyvätkin mua koiralenkillä usein. Etsin kuitenkin kumppaniksi enemmän oman sukupolveni edustajaa.

Mikä avuksi? Onko pakko hyväksyä oma vajavaisuutensa? Ovatko naiset tavallisia vai yli-ihmisiä?

Entäpä, jos et edes yrittäisi olla? Olisit kaikkien naisten seurassa ihan kuten työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissakin. Nainen kiinnostuu sinusta, jos oikeasti olet kiinnostava. Musta tuntuu, että ehkä yrität liikaa. Ja se aiheuttaa sulle paineita ja ne paineet taas sen, että et pysty olemaan naisten seurassa luontevasti.

Varmasti hyvä neuvo. Jotenkin sitä luonnostaan yrittää olla muuta kuin on aina, kun joskus harvoin pääsee kiinnostavaa ihmistä tapaamaan. Kuvittelen että noin siistillä tyypillä täytyy olla kalenteri täynnä kumppaniehdokkaita ja mitä se tämmöisessä tuikitylsätavallisessa tyypissä edes näkisi. Muutun toiseksi, hermoilen ja hukkaan lopunkin luonnollisuuteni. Viimeksi lukemani kirjan sijaan hivelen hauistani ja sienestysreissuni tilalle keksin puheenaiheeksi etelänmatkan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako sua kaikki naiset vai vaan viehättävät naiset?

Entä jos lähtisit liikkeelle ihan siitä kaveriudesta? Että koittaisit olla suunnilleen ikäisesi naisen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihan ilman mitään sen kummempia paineita tai taka-ajatuksia? Altistusterapia lähtee etenemään jo todella pienestä!

Ei mua pelota sukulaiset, työkaverit tai esim. kaverien puolisot. Lähinnä pelkään tuntemattomia naisia, enkä osaa heidän seurassaan rentoutua. Esimerkkinä eräässä koulutuksessa olleet kaksi blondia, viehättävää naista, joita pidin ensivaikutelman perusteella mua parempina ja korkeampitasoisina paljastuivatkin lopulta mukaviksi, hauskoiksi ja sympaattisiksi tyypeiksi.

Sun neuvo olisi ihan hyvä, jos tapaisin naisia muuten kuin deittitilanteissa. Oon aina ollut vähän yksinäinen susi ja varsinkin nyt aikuisena tuommoiset tuttavapiirit puuttuu. Naisia pelkäävä mies ei ole koskaan mikään suosiomagneetti, joten nuoruudessakin nuo ryhmät olivat minulle melko vieraita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan mars

Entäs jos terapeutiksi sattuukin nainen?

ap

Jos haet terapeuttia yksityiseltä puolelta, voit valita itse. Tuettuun terapiaan pääseminen on paljon vaikeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan mars

Entäs jos terapeutiksi sattuukin nainen?

ap

Jos haet terapeuttia yksityiseltä puolelta, voit valita itse. Tuettuun terapiaan pääseminen on paljon vaikeampaa. 

Tiedän. Yritin vain kertoa huonon vitsin. Nyt ymmärrätte, että on mussa muutakin vikaa kuin naispelkoni.

ap