Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irrationaalinen naispelko
07.03.2018 |
Voiko tästä päästä eroon?
En ole enää teini-ikäinen, joten sekään ei käy selitykseksi. Olen aikuinen mies, joka elämänvalintojen ja elämättömän elämän kautta on kehittänyt itselleen henkisen blokin naisten kanssa. En kykene näkemään ketään vähänkään kiinnostavaa naista tavallisena ihmisenä vikoineen, pelkoineen ja arkisine ajatuksineen. Näen vain ylittämättömän muurin, joka tuomitsee minut ja arvostelee pienenkin harhaliikkeeni.
Työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat, kun pitäisi olla tavoitteellisesti kiinnostava, avoin ja viihdyttävä. Tämä on vaikeaa, koska taustalla painavat huonot kokemukset ja valtava itsekritiikki. Ja kun en ole se kaikkein viehättävin, sulavin tai menestynein, niin tuntuu kuin ahdistusapinat istuisivat molemmilla olkapäillä.
Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut naista kaverina aikuisiällä ja ehkä tästä syystä olen tämmöinen. Tulen kyllä toimeen mummojen kanssa ja he lähestyvätkin mua koiralenkillä usein. Etsin kuitenkin kumppaniksi enemmän oman sukupolveni edustajaa.
Mikä avuksi? Onko pakko hyväksyä oma vajavaisuutensa? Ovatko naiset tavallisia vai yli-ihmisiä?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars
Entäs jos terapeutiksi sattuukin nainen?
ap
Jos haet terapeuttia yksityiseltä puolelta, voit valita itse. Tuettuun terapiaan pääseminen on paljon vaikeampaa.
Tiedän. Yritin vain kertoa huonon vitsin. Nyt ymmärrätte, että on mussa muutakin vikaa kuin naispelkoni.
ap
Minulle käy usein näin, että en ymmärrä vitsiä vitsiksi ja vastaan tosissani. Suosio on taattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako sua kaikki naiset vai vaan viehättävät naiset?
Entä jos lähtisit liikkeelle ihan siitä kaveriudesta? Että koittaisit olla suunnilleen ikäisesi naisen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihan ilman mitään sen kummempia paineita tai taka-ajatuksia? Altistusterapia lähtee etenemään jo todella pienestä!
Ei mua pelota sukulaiset, työkaverit tai esim. kaverien puolisot. Lähinnä pelkään tuntemattomia naisia, enkä osaa heidän seurassaan rentoutua. Esimerkkinä eräässä koulutuksessa olleet kaksi blondia, viehättävää naista, joita pidin ensivaikutelman perusteella mua parempina ja korkeampitasoisina paljastuivatkin lopulta mukaviksi, hauskoiksi ja sympaattisiksi tyypeiksi.
Sun neuvo olisi ihan hyvä, jos tapaisin naisia muuten kuin deittitilanteissa. Oon aina ollut vähän yksinäinen susi ja varsinkin nyt aikuisena tuommoiset tuttavapiirit puuttuu. Naisia pelkäävä mies ei ole koskaan mikään suosiomagneetti, joten nuoruudessakin nuo ryhmät olivat minulle melko vieraita.
ap
Entä ne työkaverit, onnistuisiko niillä harjoittelu? Jos koittaisitkin joskus jutella kahvihuoneessa, tai lähtisitte porukalla afterworkeille?
Tietenkin jutellaan kahvihuoneessa. He puhuvat älykkäitä ja välillä väkinäisesti nauravat huonoille jutuilleni. Ei mulla ole noissa koskaan ollut mitään ongelmaa. Saatan jopa joskus olla ryhmän suupaltti. Kun ei ole tunteita tai toiveita tunteista niin mitään pelkoa ei ole.
Kahdenkeskisessä treffitilanteessa meno on eri. Päällä on jännitys, odotus ja hikikarpalo takapuolen alla. Se ei ole mun ominta alaani, enkä ole se naistenlehtien unelmakumppani. Siksi stressaan, luulen että toinen pettyy ja tilanteesta tulee luonnoton, enkä pääse käyttämään mitään vahvuuksiani.
Minä taas pelkään miehiä (tarkemmin ottaen noin 18–50-vuotiaita heterolta vaikuttavia miehiä, joitakin ylikilttejä tai muuten "uhattomia" lukuunottamatta), tai ehkä jopa vähän "vihaankin". Koulussa pojat suhtautuivat minuun kuin ruttoon, kun taas muiden tyttöjen kanssa olivat tuttavallisia. Nyt kai minä haluan ehtiä ensin osoittamaan varauksellisen suhtautumisen, kun ajattelen, että he kuitenkin mielessään jo halveksivat minua. Poikia ei ole ollut kavereinakaan, paitsi ala-asteella yksi tai kaksi.
N 26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako sua kaikki naiset vai vaan viehättävät naiset?
Entä jos lähtisit liikkeelle ihan siitä kaveriudesta? Että koittaisit olla suunnilleen ikäisesi naisen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihan ilman mitään sen kummempia paineita tai taka-ajatuksia? Altistusterapia lähtee etenemään jo todella pienestä!
Ei mua pelota sukulaiset, työkaverit tai esim. kaverien puolisot. Lähinnä pelkään tuntemattomia naisia, enkä osaa heidän seurassaan rentoutua. Esimerkkinä eräässä koulutuksessa olleet kaksi blondia, viehättävää naista, joita pidin ensivaikutelman perusteella mua parempina ja korkeampitasoisina paljastuivatkin lopulta mukaviksi, hauskoiksi ja sympaattisiksi tyypeiksi.
Sun neuvo olisi ihan hyvä, jos tapaisin naisia muuten kuin deittitilanteissa. Oon aina ollut vähän yksinäinen susi ja varsinkin nyt aikuisena tuommoiset tuttavapiirit puuttuu. Naisia pelkäävä mies ei ole koskaan mikään suosiomagneetti, joten nuoruudessakin nuo ryhmät olivat minulle melko vieraita.
ap
Entä ne työkaverit, onnistuisiko niillä harjoittelu? Jos koittaisitkin joskus jutella kahvihuoneessa, tai lähtisitte porukalla afterworkeille?
Tietenkin jutellaan kahvihuoneessa. He puhuvat älykkäitä ja välillä väkinäisesti nauravat huonoille jutuilleni. Ei mulla ole noissa koskaan ollut mitään ongelmaa. Saatan jopa joskus olla ryhmän suupaltti. Kun ei ole tunteita tai toiveita tunteista niin mitään pelkoa ei ole.
Kahdenkeskisessä treffitilanteessa meno on eri. Päällä on jännitys, odotus ja hikikarpalo takapuolen alla. Se ei ole mun ominta alaani, enkä ole se naistenlehtien unelmakumppani. Siksi stressaan, luulen että toinen pettyy ja tilanteesta tulee luonnoton, enkä pääse käyttämään mitään vahvuuksiani.
No jos olet pääkaupunkiseudulta niin ehkä voisin lähteä sulle siedätyshoidoksi kävelylle tai kaljalle joskus. Jos arvelet että se auttaisi. En hae deittikumppania, mutta jos olisitkin hyvä tyyppi niin uusi kaveri kyllä kelpaisi.
Sanon vain nopeasti ennen kuin palsta menee kiinni, että sä olet ap ihan ok tyyppi! Pääset varmasti vielä hyvään jamaan itsesi kanssa, ja löydät itsellesi sopivaa seuraakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli et tarkoita kaligynefobiaa eli kauniiden naisten kammoa, niin sellaista asiaa kuin yleinen naispelko ei tunneta, ja vielä vähemmän rationaalista naispelkoa, sillä se olisi luonnollisesti aina irrationaalista. Misogynia eli naisviha sen sijaan on ihan oikea juttu, joka on enemmän asenne kuin mt-ongelma, joskin yleensä oire sellaisesta.
Oli miten oli, syy pelkoosi on melko varmasti jokin mielenterveyden häiriö, johon en diagnoosia ala tässä netin välityksellä, yhden viestin perusteella ja ilman minkään maan valtuuksia tekemään, mutta liittynee jotenkuten sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ja mikä auttaa mt-ongelmiin? Terapia, mahdollisesti jotkin lääkkeet sen rinnalla. Eli hoitoon mars, kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako sua kaikki naiset vai vaan viehättävät naiset?
Entä jos lähtisit liikkeelle ihan siitä kaveriudesta? Että koittaisit olla suunnilleen ikäisesi naisen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihan ilman mitään sen kummempia paineita tai taka-ajatuksia? Altistusterapia lähtee etenemään jo todella pienestä!
Ei mua pelota sukulaiset, työkaverit tai esim. kaverien puolisot. Lähinnä pelkään tuntemattomia naisia, enkä osaa heidän seurassaan rentoutua. Esimerkkinä eräässä koulutuksessa olleet kaksi blondia, viehättävää naista, joita pidin ensivaikutelman perusteella mua parempina ja korkeampitasoisina paljastuivatkin lopulta mukaviksi, hauskoiksi ja sympaattisiksi tyypeiksi.
Sun neuvo olisi ihan hyvä, jos tapaisin naisia muuten kuin deittitilanteissa. Oon aina ollut vähän yksinäinen susi ja varsinkin nyt aikuisena tuommoiset tuttavapiirit puuttuu. Naisia pelkäävä mies ei ole koskaan mikään suosiomagneetti, joten nuoruudessakin nuo ryhmät olivat minulle melko vieraita.
ap
Entä ne työkaverit, onnistuisiko niillä harjoittelu? Jos koittaisitkin joskus jutella kahvihuoneessa, tai lähtisitte porukalla afterworkeille?
Tietenkin jutellaan kahvihuoneessa. He puhuvat älykkäitä ja välillä väkinäisesti nauravat huonoille jutuilleni. Ei mulla ole noissa koskaan ollut mitään ongelmaa. Saatan jopa joskus olla ryhmän suupaltti. Kun ei ole tunteita tai toiveita tunteista niin mitään pelkoa ei ole.
Kahdenkeskisessä treffitilanteessa meno on eri. Päällä on jännitys, odotus ja hikikarpalo takapuolen alla. Se ei ole mun ominta alaani, enkä ole se naistenlehtien unelmakumppani. Siksi stressaan, luulen että toinen pettyy ja tilanteesta tulee luonnoton, enkä pääse käyttämään mitään vahvuuksiani.
No jos olet pääkaupunkiseudulta niin ehkä voisin lähteä sulle siedätyshoidoksi kävelylle tai kaljalle joskus. Jos arvelet että se auttaisi. En hae deittikumppania, mutta jos olisitkin hyvä tyyppi niin uusi kaveri kyllä kelpaisi.
Valitettavasti minä ja pelkoni sijaitsemme täällä pohjoisemmassa. Kiitos kuitenkin tarjouksesta. Se oli vain semi-pelottava.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen käyttänyt naisujouteeni lääkkeeksi kuningas alkoholia, mutta en suosittele. Tshemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain nopeasti ennen kuin palsta menee kiinni, että sä olet ap ihan ok tyyppi! Pääset varmasti vielä hyvään jamaan itsesi kanssa, ja löydät itsellesi sopivaa seuraakin.
Hei, kiitos. Tuo olisi se tavoite. En usko, että musta tulee koskaan mitään palomiestason pelkäämätöntä naisten kanssa, mutta ehkä onnistun vähentämään tärinää ja löytämään jonkun, jota hermoiluni ei haittaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käyttänyt naisujouteeni lääkkeeksi kuningas alkoholia, mutta en suosittele. Tshemppiä!
Tämä ei ole mulla koskaan toiminut. Vaikutuksenkin alaisena olen tietoinen omista puutteistani ja kun tähän yhdistetään humalaisten ihmisten lisääntynyt innokkuus plus baarien iskuilmapiiri, niin tuloksena on usein katastrofi, jota yritän vältellä. Olen ennemmin rauhallinen keskustelija kuin nopea hyökkääjä, joten vaihtaisin yökerhon kävelylenkkiin sata kertaa sadasta.
ap
Kerropa ap rohkeasti, missä päin asut. Teksteistäsi näkee, että sinulla on kyky hahmottaa itseäsi realistisesti, etkä ole öykkäri, ja että sinulla on myös huumorintajua itsesi suhteen - olkoonkin että huumorisi laji ei ole se yleisimmin tunnettu (ja sillähän ei ole mitään väliä, kun tapaat naisen joka ymmärtää huumoriasi). Tuossa on jo useampi oikeasti todella viehättävä persoonallisuudenpiirre. Joku alueellasi asuva nainen, jolla saattaisi myös olla vähän samantapaista vaivaa kuin sinulla, haluaisi varmasti tosi mielellään lähteä kanssasi kävelylle. Minä ainakin lähtisin, ellen olisi jo parisuhteessa ja asuisi pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmuus, valtava invalidisoiva epävarmuus.
Mikä sen on laukaissut, sitähän me muut emme tiedä. Voi olla pienikin asia haavoittuvalle ja herkälle itsetunnolle, ja siitä on kasvanut lumipallosta lumivyöry. Suhteettoman iso - ja perusteeton.
Kärpäsestä on kasvanut härkänen.
Kyllä olisin sitä mieltä, että pätevän terapeutin kanssa alkaisit kuoria tätä kuin sipulia, että pääsisit sinne asian ytimeen ja oikeat mittasuhteet löytyisi. Sinun olisi myös tarpeellista kasvattaa hieman paksumpaa nahkaa, ja unohtaa liika kiltteys. Kyllä sinulla on oikeus elää normaalia miehen elämää, siinä kuin kenellä tahansa muullakin. Ei sinua OIKEASTI siitä estä kukaan muu kuin sinä itse! Itse olet itsesi tuominnut tuohon.
Tässä maailmassa ei pärjää ilman tervettä määrää itserakkautta ja arvostusta. Jos itse itsesi lyttäät, saat lytyssä olla. Kenenkään muun on mahdoton nostaa, itse on noustava.
Tähänkin pelkoon auttaa varmasti se, että altistaa itsensä vähin erin pelkäämälleen asialle! Kun huomaat, ettei tässä mitenkään käynytkään uskallat vähän lisää. Ja jos pakkeja tulee ja ilkeitä sanoja, niitä tulee ihan joakiselle. Tämä maailma ja elämä on raaka peli, täällä pitää pitää puolensa! Ei kuitenkaan kovettua ja olla tunteeton, mutta sopivassa määrin sitä panssaria kuitenkin.
Tätä täytyy myös tosissaan haluta. Täytyy tosissaan haluta muuttaa elämäänsä ja tapojaan. Täytyy uskaltaa ottaa vastaan negatiivistakin palautetta. Jos ajatuksesi on että ei se kuitenkaan ja en minä kuitenkaan, olet häviämään tuomittu. Tuominnut itse itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako sua kaikki naiset vai vaan viehättävät naiset?
Entä jos lähtisit liikkeelle ihan siitä kaveriudesta? Että koittaisit olla suunnilleen ikäisesi naisen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihan ilman mitään sen kummempia paineita tai taka-ajatuksia? Altistusterapia lähtee etenemään jo todella pienestä!
Ei mua pelota sukulaiset, työkaverit tai esim. kaverien puolisot. Lähinnä pelkään tuntemattomia naisia, enkä osaa heidän seurassaan rentoutua. Esimerkkinä eräässä koulutuksessa olleet kaksi blondia, viehättävää naista, joita pidin ensivaikutelman perusteella mua parempina ja korkeampitasoisina paljastuivatkin lopulta mukaviksi, hauskoiksi ja sympaattisiksi tyypeiksi.
Sun neuvo olisi ihan hyvä, jos tapaisin naisia muuten kuin deittitilanteissa. Oon aina ollut vähän yksinäinen susi ja varsinkin nyt aikuisena tuommoiset tuttavapiirit puuttuu. Naisia pelkäävä mies ei ole koskaan mikään suosiomagneetti, joten nuoruudessakin nuo ryhmät olivat minulle melko vieraita.
ap
Entä ne työkaverit, onnistuisiko niillä harjoittelu? Jos koittaisitkin joskus jutella kahvihuoneessa, tai lähtisitte porukalla afterworkeille?
Tietenkin jutellaan kahvihuoneessa. He puhuvat älykkäitä ja välillä väkinäisesti nauravat huonoille jutuilleni. Ei mulla ole noissa koskaan ollut mitään ongelmaa. Saatan jopa joskus olla ryhmän suupaltti. Kun ei ole tunteita tai toiveita tunteista niin mitään pelkoa ei ole.
Kahdenkeskisessä treffitilanteessa meno on eri. Päällä on jännitys, odotus ja hikikarpalo takapuolen alla. Se ei ole mun ominta alaani, enkä ole se naistenlehtien unelmakumppani. Siksi stressaan, luulen että toinen pettyy ja tilanteesta tulee luonnoton, enkä pääse käyttämään mitään vahvuuksiani.
No jos olet pääkaupunkiseudulta niin ehkä voisin lähteä sulle siedätyshoidoksi kävelylle tai kaljalle joskus. Jos arvelet että se auttaisi. En hae deittikumppania, mutta jos olisitkin hyvä tyyppi niin uusi kaveri kyllä kelpaisi.
Valitettavasti minä ja pelkoni sijaitsemme täällä pohjoisemmassa. Kiitos kuitenkin tarjouksesta. Se oli vain semi-pelottava.
ap
Harmi! Toivottavasti sopiva ärsyke siedätyshoitoon löytyy lopulta lähempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerropa ap rohkeasti, missä päin asut. Teksteistäsi näkee, että sinulla on kyky hahmottaa itseäsi realistisesti, etkä ole öykkäri, ja että sinulla on myös huumorintajua itsesi suhteen - olkoonkin että huumorisi laji ei ole se yleisimmin tunnettu (ja sillähän ei ole mitään väliä, kun tapaat naisen joka ymmärtää huumoriasi). Tuossa on jo useampi oikeasti todella viehättävä persoonallisuudenpiirre. Joku alueellasi asuva nainen, jolla saattaisi myös olla vähän samantapaista vaivaa kuin sinulla, haluaisi varmasti tosi mielellään lähteä kanssasi kävelylle. Minä ainakin lähtisin, ellen olisi jo parisuhteessa ja asuisi pk-seudulla.
Luin tämän viestin, pulssi nousi ja kävelin kymmenen kertaa talon ympäri rauhoittuakseni. Ulkona oli kylmä, mutta pulssi laski ja löysin euron maasta. Ei täysin turha reissu.
En ole myöskään koskaan lukenut noin hienosti yhdistettyä kehua ja moitetta kuin toteamuksesi huumoristani. Hienoa kielenkäyttöä. Vakuutuin täältä Jyväskylästä asti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä taas pelkään miehiä (tarkemmin ottaen noin 18–50-vuotiaita heterolta vaikuttavia miehiä, joitakin ylikilttejä tai muuten "uhattomia" lukuunottamatta), tai ehkä jopa vähän "vihaankin". Koulussa pojat suhtautuivat minuun kuin ruttoon, kun taas muiden tyttöjen kanssa olivat tuttavallisia. Nyt kai minä haluan ehtiä ensin osoittamaan varauksellisen suhtautumisen, kun ajattelen, että he kuitenkin mielessään jo halveksivat minua. Poikia ei ole ollut kavereinakaan, paitsi ala-asteella yksi tai kaksi.
N 26
Kuulostaa ikävältä. Emme me kaikki ole pelottavia.
Jee! Kohtalontoveri.
Tai ei jee, mutta joo sama. Mä pelkään tosin kaikkia naisia (en äitiä) ja se tekee elämästä hankalaa. Luulis että 22 ois jo tajunnut naisen olevan ihminen, mut ei. Ei oo mukavaa. Elämä on vaikeaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Jee! Kohtalontoveri.
Tai ei jee, mutta joo sama. Mä pelkään tosin kaikkia naisia (en äitiä) ja se tekee elämästä hankalaa. Luulis että 22 ois jo tajunnut naisen olevan ihminen, mut ei. Ei oo mukavaa. Elämä on vaikeaa näin.
Sama. Kaupassakin valitsen jos mahdollista mieskassan. Naiskuskin ajamaan bussiin sentään voin astua.
Tutustu yhteen uuteen naiseen kerrallaan. Kannattaa valita sellainen hiirulainen ensimmäiseksi tutustumiskumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Tutustu yhteen uuteen naiseen kerrallaan. Kannattaa valita sellainen hiirulainen ensimmäiseksi tutustumiskumppaniksi.
Miten naisiin tutustutaan? Kuulostaa mahdottomalta.
Alue: Aihe vapaa
Entä ne työkaverit, onnistuisiko niillä harjoittelu? Jos koittaisitkin joskus jutella kahvihuoneessa, tai lähtisitte porukalla afterworkeille?