Irrationaalinen naispelko
Voiko tästä päästä eroon?
En ole enää teini-ikäinen, joten sekään ei käy selitykseksi. Olen aikuinen mies, joka elämänvalintojen ja elämättömän elämän kautta on kehittänyt itselleen henkisen blokin naisten kanssa. En kykene näkemään ketään vähänkään kiinnostavaa naista tavallisena ihmisenä vikoineen, pelkoineen ja arkisine ajatuksineen. Näen vain ylittämättömän muurin, joka tuomitsee minut ja arvostelee pienenkin harhaliikkeeni.
Työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat, kun pitäisi olla tavoitteellisesti kiinnostava, avoin ja viihdyttävä. Tämä on vaikeaa, koska taustalla painavat huonot kokemukset ja valtava itsekritiikki. Ja kun en ole se kaikkein viehättävin, sulavin tai menestynein, niin tuntuu kuin ahdistusapinat istuisivat molemmilla olkapäillä.
Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut naista kaverina aikuisiällä ja ehkä tästä syystä olen tämmöinen. Tulen kyllä toimeen mummojen kanssa ja he lähestyvätkin mua koiralenkillä usein. Etsin kuitenkin kumppaniksi enemmän oman sukupolveni edustajaa.
Mikä avuksi? Onko pakko hyväksyä oma vajavaisuutensa? Ovatko naiset tavallisia vai yli-ihmisiä?
Kommentit (107)
Kantsii mennä terapiaan. Siellä toi asia selkenee sulla ja pääset turhista peloista eroon. Ja kohta voit huomata, että joku löytyykin vierelle. 🙂 Hienoa, että olet huomannut asian.
Vierailija kirjoitti:
Kantsii mennä terapiaan. Siellä toi asia selkenee sulla ja pääset turhista peloista eroon. Ja kohta voit huomata, että joku löytyykin vierelle. 🙂 Hienoa, että olet huomannut asian.
En usko, että naispelosta kärsivää otetaan ainakaan kunnalliselle terapiaan. Ei ainakaan kun mun naispelko on vain romanttisia hetkiä ja kiinnostavia naisia koskevaa.
ap
Työterveyden kautta psykologille? Terveyskeskuksen kautta juttelemaan psyk. sairaanhoitajalle?
Saattaa sieltä vähän muutakin löytyä ja varmaan löytyykin. On tuo pelko sen verran outo.
Muuten taas vaikea uskoa ap:ta oikeaksi eikä provoksi: huumorintajuinen, mukavan tuntuinen ihminen. Puhumalla pääsee naisten kanssa pitkälle.
Naisetkin muuten jännittää treffejä ja uusia tilanteita. Ainakin monet. Minäkin. Tiedän, että oon ulkoapäin vahva, voimakas, pelottavakin.
Vierailija kirjoitti:
Työterveyden kautta psykologille? Terveyskeskuksen kautta juttelemaan psyk. sairaanhoitajalle?
Saattaa sieltä vähän muutakin löytyä ja varmaan löytyykin. On tuo pelko sen verran outo.
Muuten taas vaikea uskoa ap:ta oikeaksi eikä provoksi: huumorintajuinen, mukavan tuntuinen ihminen. Puhumalla pääsee naisten kanssa pitkälle.
Naisetkin muuten jännittää treffejä ja uusia tilanteita. Ainakin monet. Minäkin. Tiedän, että oon ulkoapäin vahva, voimakas, pelottavakin.
En ole provo, lupaan. Tuon olen kuullut ennenkin: hauska ja mukava. Sitten kun tositilanteessa hermoilen, hapuilen ja hikoilen niin tutustuminen loppuu siihen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu yhteen uuteen naiseen kerrallaan. Kannattaa valita sellainen hiirulainen ensimmäiseksi tutustumiskumppaniksi.
Miten naisiin tutustutaan? Kuulostaa mahdottomalta.
Tervehtiminen on kohtelias tapa aloittaa puhuminen.
Sanot vaikka hei ja perään jotain joka liittyy ympäristöönne jossa juuri olette. En tosiaan tiedä mistä tälläinen mököttämiskulttuuri on Suomeen levinnyt. Kun minä olin pieni ja nuori ja vielä aikuinenkin niin aina on voinut sanasen sanoa vieressä olijalle :)
Aina kaikki eivät halua jäädä jutustelemaan, mutta kyllä heitäkin löytyy joita rupattelu kiinnostaa.
Saarnaajan (Kuningas Salomon) kokemuksia naisista:
26 Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.
27 Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: 28 en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista. 29 Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.
Toi euron kolikko ja talon ympäri haahuilu sulatti. :) Kuulostaa siltä että ilmaiset itseäsi paremmin kirjoittamalla. Vai meneekö silloinkin puihin jos kyseessä olisi ns. seuranhaku?
Eli ota tästä: ainakin olet puoleensavetoava ihminen anonyymillä nettipalstalla kun vastassa ei ole joku kiinnostava. Nyt kun vielä keksisi miten projisoit tämän hieman suorempaan kontaktiin.
Mulla on sama tilanne, mutta pelkään siis miehiä. Etenkin oman ikäisiä ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita. Kuvittelen olevani ihan kamalan näköinen ja muutenkin luonteeltani paska, ja että toinen vain koittaa jotenkin kusettaa tai saattaa naurunalaiseksi. Mitä tälle voi tehdä? Taustalla vuosien koulukiusaaminen, josta tietenkin nykyään on jo aikaa. Olen ehtinyt tavata paljon mukavia ja miehiä, mutta en siltikään osaa olla heidän seurassaan ahdistumatta.
Sinulle sopisi nettitreffit sikäli, että ilmaiset itseäsi tosi kivasti kun kirjoitat. Kirjoittelisitte eka?
Saatko treffeillä kun hikoilet, stressaat ym kuitenkin sanottua, että on kiva olla kanssasi täällä paikassa x tai lopuksi, että haluaisit nähdä uudestaan?
En voi kuvitella, että jännittäminen saisi minut lopettamaan tapailemisen. Sen sijaan jos tulkitsisin, että toinen ei ole lainkaan kiinnostunut ja katuu tuloaan niin kyllä.
Harmi, että asut kauempana. Olen varattu, vahva, voimakas, pelottava nainen, kauniskin, väittävät, ja olisin lähtenyt vaikka kahville tai kävelylenkille kanssasi ja näyttänyt, että ihminenhän se nainenkin on. Päältä voi olla vahva ja silti tuntee ujoksi itsensä sisältä. Olisin mielelläni vähän sparrannut sinua.
Onko palstalla ketään jyväskyläläisiä naisia kaveriksi, kahviseuraksi ap:lle?
Vierailija kirjoitti:
Toi euron kolikko ja talon ympäri haahuilu sulatti. :) Kuulostaa siltä että ilmaiset itseäsi paremmin kirjoittamalla. Vai meneekö silloinkin puihin jos kyseessä olisi ns. seuranhaku?
Eli ota tästä: ainakin olet puoleensavetoava ihminen anonyymillä nettipalstalla kun vastassa ei ole joku kiinnostava. Nyt kun vielä keksisi miten projisoit tämän hieman suorempaan kontaktiin.
Kiitos.
Joo, verbaliikkani pääsee oikeuksiinsa paremmin näin kirjoitettuna. Samat jutut sieltä varmasti tulisi ulos myös live-tilanteessa, mutta kun hampaat kalisevat ja ajatus pomppii niin lopputulos on usein lähempänä sillan alapuolen juoppoa kuin flirttailun shakespearea. Pitäisi olla todistus, jolla vakuuttaisin olevani normaali tyyppi kunhan pääsen alkujännityksestä eroon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sinulle sopisi nettitreffit sikäli, että ilmaiset itseäsi tosi kivasti kun kirjoitat. Kirjoittelisitte eka?
Saatko treffeillä kun hikoilet, stressaat ym kuitenkin sanottua, että on kiva olla kanssasi täällä paikassa x tai lopuksi, että haluaisit nähdä uudestaan?
En voi kuvitella, että jännittäminen saisi minut lopettamaan tapailemisen. Sen sijaan jos tulkitsisin, että toinen ei ole lainkaan kiinnostunut ja katuu tuloaan niin kyllä.
Harmi, että asut kauempana. Olen varattu, vahva, voimakas, pelottava nainen, kauniskin, väittävät, ja olisin lähtenyt vaikka kahville tai kävelylenkille kanssasi ja näyttänyt, että ihminenhän se nainenkin on. Päältä voi olla vahva ja silti tuntee ujoksi itsensä sisältä. Olisin mielelläni vähän sparrannut sinua.
Onko palstalla ketään jyväskyläläisiä naisia kaveriksi, kahviseuraksi ap:lle?
No, nyt mua alkoi nolottamaan tämä ketjuni. Todistatte hienoudellanne irrationaalisen suhtautumiseni todeksi ja pelkoni turhaksi. Ehkä tämä on silti ongelmani? Näen naiset muina kuin ihmisinä. Perus-Pirjon sijaan koen jokaisen olevan lähempänä Wonder womania, eikä tämmöinen epäteräsmies siihen uskalla mennä yrittämään. Ei vaikka kuljenkin punaiset kalsarit housujen päällä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne, mutta pelkään siis miehiä. Etenkin oman ikäisiä ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita. Kuvittelen olevani ihan kamalan näköinen ja muutenkin luonteeltani paska, ja että toinen vain koittaa jotenkin kusettaa tai saattaa naurunalaiseksi. Mitä tälle voi tehdä? Taustalla vuosien koulukiusaaminen, josta tietenkin nykyään on jo aikaa. Olen ehtinyt tavata paljon mukavia ja miehiä, mutta en siltikään osaa olla heidän seurassaan ahdistumatta.
Siedätyshoito.
Enpäs ole aiemmin pitänyt naisvihaajaa sympaattisena. Mitä tämä on? Kuka minä olen?
Vierailija kirjoitti:
Enpäs ole aiemmin pitänyt naisvihaajaa sympaattisena. Mitä tämä on? Kuka minä olen?
Puhutko minusta? En aina ilmaise itseäni kovin selkeästi, mutta naisvihaajaa minusta ei saa. Minä pelkään naisia, koska pidän heitä parempina, liian ihanina ja pelottavan itsenäisinä. Silti haluaisin olla sympaattinen.
ap
Vaikutat tosi herttaiselta ja sympaattiselta! Anna naisille mahdollisuus tutustua sinuun. Todennäköisesti heitä jännittää ihan yhtä paljon. T. se pelottava
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat tosi herttaiselta ja sympaattiselta! Anna naisille mahdollisuus tutustua sinuun. Todennäköisesti heitä jännittää ihan yhtä paljon. T. se pelottava
Lopettakaa jo! Ei tämän ketjun tarkoitus ollut saada mua hymyilemään ja sydäntä pamppailemaan. Mä perustin ketjun saadakseni herätyksen omaan tyhmyyteeni ja poikkeavuuteeni. Nyt kerrotte, että en olekaan täysin toivoton tapaus ja palautitte uskoni ihmiskuntaan, ja ennenkaikkea naisiin. Virtuaalinen hyvän olon kyynel valuu nyt pitkin poskeani.
ap
Voisitko harkita terapiaa? Se oli meinaan vakava ehdotus. Jos muutan takaisin Suomeen aion ainakin hommata itselleni terapiaa
MiäsHenkilö kirjoitti:
Voisitko harkita terapiaa? Se oli meinaan vakava ehdotus.
Tätä on tässä ketjussa useasti ehdotettu. Epäilen pääseväni kunnalliseen terapiaan, enkä halua edes viedä resursseja niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Ehkä yksityisellä osaisivat auttaa, mutta silloinkin pitäisi löytää tarpeeksi spesifisti kouluttautunut terapeutti. Ja toistaakseni vitsiäni uudestaan: jos terapeutti onkin kiinnostava nainen, enkä saa sanaa suustani?
ap
Terapia auttaa, ihmisten tulisi tajuta, että terapia on paras keino jäsentää itseään ja pelkojaan, ei vauvafoorumi