Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irrationaalinen naispelko
07.03.2018 |
Voiko tästä päästä eroon?
En ole enää teini-ikäinen, joten sekään ei käy selitykseksi. Olen aikuinen mies, joka elämänvalintojen ja elämättömän elämän kautta on kehittänyt itselleen henkisen blokin naisten kanssa. En kykene näkemään ketään vähänkään kiinnostavaa naista tavallisena ihmisenä vikoineen, pelkoineen ja arkisine ajatuksineen. Näen vain ylittämättömän muurin, joka tuomitsee minut ja arvostelee pienenkin harhaliikkeeni.
Työelämässä, harrastuksissa ja normaaleissa sosialisoinneissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat, kun pitäisi olla tavoitteellisesti kiinnostava, avoin ja viihdyttävä. Tämä on vaikeaa, koska taustalla painavat huonot kokemukset ja valtava itsekritiikki. Ja kun en ole se kaikkein viehättävin, sulavin tai menestynein, niin tuntuu kuin ahdistusapinat istuisivat molemmilla olkapäillä.
Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut naista kaverina aikuisiällä ja ehkä tästä syystä olen tämmöinen. Tulen kyllä toimeen mummojen kanssa ja he lähestyvätkin mua koiralenkillä usein. Etsin kuitenkin kumppaniksi enemmän oman sukupolveni edustajaa.
Mikä avuksi? Onko pakko hyväksyä oma vajavaisuutensa? Ovatko naiset tavallisia vai yli-ihmisiä?
Kommentit (107)
Aloittaja vaikuttaa minusta ihan harvinaisen fiksulta ja inhimilliseltä mieheltä. Jos asuisit pääkaupunkiseudulla, pyytäisin sua heti ulos.
Itse asiassa mietin tämän ketjun tiimoilta sitä, miten on oikeasti tosi ihanaa, kun miehet tuovat rohkeasti esiin omia epävarmuuksiaan (eivätkä edes syyllistä niistä naisia). Tällaista keskutelua kaivattaisi mielestäni paljon enemmän. Vallalla tuntuu nimittäin olevan sitkeä käsitys siitä, ettei mies ole koskaan liian ujo esimerkiksi pyytämään kiinnostavaa naista kahville vaan kyse on aina epäkiinnostuksesta, jos mitään aloitetta ei tule. Pitäisi kuitenkin muistaa, että vain ihmisiä ne miehetkin on - ihan samalla lailla niitä voi pelottaa kuin naisiakin.
Tosi hyvä ketju. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin ap vaikuttaa hauskalta ja sympaattiselta!
Onko elämätön elämä siis sitä ettet tehnyt mitä muut haluavat tehdä? En minäkään ravannut baareissa vaikka se joistakin oli mahtavan hauskaa.
Mene johonkin harrastusryhmään missä humaaneja naisia. Joku terapiaryhmä voi olla hyvä siinä. Se on totta, että mitä etäämpänä on jotain ihmisryhmää sitä helpompi on nähdä heidät vain ikävien mielikuvien kautta. Sehän on tosiasia, että kuten miehissä myös naisissa on todella ikäviä tyyppejä.
Siis kannattaa ensin olla ystävä monen kanssa jotta näet, että naiset ovat yksilöitä. Tuolla asenteella kun lähestyy jotain muussa mielessä aika varmasti pettyy, lataa odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vaikuttaa minusta ihan harvinaisen fiksulta ja inhimilliseltä mieheltä. Jos asuisit pääkaupunkiseudulla, pyytäisin sua heti ulos.
Itse asiassa mietin tämän ketjun tiimoilta sitä, miten on oikeasti tosi ihanaa, kun miehet tuovat rohkeasti esiin omia epävarmuuksiaan (eivätkä edes syyllistä niistä naisia). Tällaista keskutelua kaivattaisi mielestäni paljon enemmän. Vallalla tuntuu nimittäin olevan sitkeä käsitys siitä, ettei mies ole koskaan liian ujo esimerkiksi pyytämään kiinnostavaa naista kahville vaan kyse on aina epäkiinnostuksesta, jos mitään aloitetta ei tule. Pitäisi kuitenkin muistaa, että vain ihmisiä ne miehetkin on - ihan samalla lailla niitä voi pelottaa kuin naisiakin.
Tosi hyvä ketju. Tsemppiä ap!
Vaikka tämmöistä onkin tosi mukava kuulla niin silti se kuulostaa samaan aikaan oudolta. Itse olen aina kokenut olevani täysin tavallinen pulliainen, matti meikäläinen. En erotu massasta ellen kanna neonkeltaista sateenvarjoa tai tuo itseäni ilmi huutamalla puujalkavitsejä megafoniin. En siis kykene näkemään itseäni mitenkään poikkeavana kuin korkeintaan tämän irrationaalisen pelkoni osalta.
Olen myös samaa mieltä, että dialogi tämänkin asian osalta voi olla rakentavaa ja samalla murtaa niitä syvään juurtuneita, stereotypisiä käsityksiä miehen roolista, erilaisuuden hyväksynnästä ja keskustelun tärkeydestä. En halua muuttaa kenenkään pariutumispreferenssejä, mutta ehkä toivoa salaa, että ei tuomittaisi ihmisiä pelkän ensivaikutelman perusteella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vaikuttaa minusta ihan harvinaisen fiksulta ja inhimilliseltä mieheltä. Jos asuisit pääkaupunkiseudulla, pyytäisin sua heti ulos.
Itse asiassa mietin tämän ketjun tiimoilta sitä, miten on oikeasti tosi ihanaa, kun miehet tuovat rohkeasti esiin omia epävarmuuksiaan (eivätkä edes syyllistä niistä naisia). Tällaista keskutelua kaivattaisi mielestäni paljon enemmän. Vallalla tuntuu nimittäin olevan sitkeä käsitys siitä, ettei mies ole koskaan liian ujo esimerkiksi pyytämään kiinnostavaa naista kahville vaan kyse on aina epäkiinnostuksesta, jos mitään aloitetta ei tule. Pitäisi kuitenkin muistaa, että vain ihmisiä ne miehetkin on - ihan samalla lailla niitä voi pelottaa kuin naisiakin.
Tosi hyvä ketju. Tsemppiä ap!
Vaikka tämmöistä onkin tosi mukava kuulla niin silti se kuulostaa samaan aikaan oudolta. Itse olen aina kokenut olevani täysin tavallinen pulliainen, matti meikäläinen. En erotu massasta ellen kanna neonkeltaista sateenvarjoa tai tuo itseäni ilmi huutamalla puujalkavitsejä megafoniin. En siis kykene näkemään itseäni mitenkään poikkeavana kuin korkeintaan tämän irrationaalisen pelkoni osalta.
Olen myös samaa mieltä, että dialogi tämänkin asian osalta voi olla rakentavaa ja samalla murtaa niitä syvään juurtuneita, stereotypisiä käsityksiä miehen roolista, erilaisuuden hyväksynnästä ja keskustelun tärkeydestä. En halua muuttaa kenenkään pariutumispreferenssejä, mutta ehkä toivoa salaa, että ei tuomittaisi ihmisiä pelkän ensivaikutelman perusteella.
ap
Anteeksi jos se on jo mainittu, mutta minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo luovuttanut tuosta miesasiasta. Kävi samassa kun luovutin kaikesta muustakin onnellisuuden tavoittelusta. Kohtaloni on olla ikuisesti yksin ja masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä naisten valmiiksi negatiivista ennakkoasennetta baareissa minua kohtaan. Ongelmana on luultavasti että naisista välittyvä positiivinen tai negatiivinen suhtautuminen vaikuttaa minun suhtautumiseen voimakkaammin, kuin mitä yleensä miehillä ja siitä syntyy joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Varatuilla naisilla on jo minuun tutustuessa positiivinen kuva minusta joko työn, harrastusten tai kavereiden kautta ja sinkkunaiset näkevät vain ujon, hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän kuoren ja suhtautuvat joko välinpitämättömästi tai negatiivisesti.
Mä luulen, että olet tehnyt liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Monet naisista saavat baareissa niin paljon lähestymisiä, että ovat valmiiksi jo varuillaan. Tämä sit voi näkyä sulle negatiivisena asenteena. Tästä voi sitten alkaa tuo kierre sun sisällä, kun kuten sanoit oot hieman voimakkaammin asioihin suhtautuvaa tyyppiä. Ehkä pitäisi lähestyä naisia jossain muualla kuin tommoisessa ylikilpaillussa ympäristössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä paha varsinkin näin kesällä. Kauniita, liian kauniita naisia joka puolella. Ei siihen uskalla mitään sanoa, kun ei oo ranta-adonis tai joku george clooney. Pitäs päästä helpommin tutustumaan, kun kontakti tuntemattomaan on liian pelottavaa. Pienessä pöhnässä helpompaa, mut ei viittis kesää kännissä olla koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on sama tilanne. Sukulaisnaiset, työkaverit, harrastuskaverit ja kavereiden vaimot ja tyttöystävät pitävät minusta ja heidän kanssaan on helppo ja luonteva puhua, mutta potentiaalisten sinkkunaisten kanssa homma menee jäyheän viralliseksi ja johtaa molemminpuoleiseen kyräilyyn kunnes alan tietoisesti välttelemään heitä. Klubeilla ja baareissa käydessä tulee vain oltua tutussa porukassa ja en edes muista milloin olisin tehnyt viimeksi aloitteen. Inhoan sitä naisten valmiiksi negatiivista ennakkoasennetta baareissa minua kohtaan. Ongelmana on luultavasti että naisista välittyvä positiivinen tai negatiivinen suhtautuminen vaikuttaa minun suhtautumiseen voimakkaammin, kuin mitä yleensä miehillä ja siitä syntyy joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Varatuilla naisilla on jo minuun tutustuessa positiivinen kuva minusta joko työn, harrastusten tai kavereiden kautta ja sinkkunaiset näkevät vain ujon, hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän kuoren ja suhtautuvat joko välinpitämättömästi tai negatiivisesti.
Jotenkin herää kysymys että miksi kuvittelet koko naissukupuolella olevan kollektiivinen asenneongelma sen sijaan että vilkaisisit omaa asennettasi? Ehkä hekin reagoivat juuri sinun negatiivisuuteesi. Entäs huomaatko itse ne ujot, hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät naiset vai oletko heitä kohtaan samanlainen kuin miten sinuun reagoidaan?
Samaa mietin. Omituista ajatella että kaikki muut paitsi omat sukulaiset, kavereiden muijat, työkaverit ja harrastuskaverinaiset on jotenkin kauheita syöjättäriä. Ne kaikki muutkin naiset on jonkun sukulaisia, työkavereita ja harrastekavereita. Ja niitä ujoja naisia on pilvinpimein mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella hihiteltiin nurkan takana tytöille. Yläasteella pussailtiin diskossa. Lukiossa pantiin ja seurusteltiin. Yliopistossa etsittiin ehkä jopa vakavaa, mutta pidettiin lähinnä hauskaa. Työelämään päästyä perustettiin perhettä.
Lähes kaikilla tutuillakin mennyt näin. Mukana ujompiakin kavereita. Väitän siis, että aikuisen miehen naispelko on ongelma mielenterveydessä ja todella poikkeavaa. Jopa hieman pelottaa millaista naisvihaa on taustalla.
Uli Völler kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vaikuttaa minusta ihan harvinaisen fiksulta ja inhimilliseltä mieheltä. Jos asuisit pääkaupunkiseudulla, pyytäisin sua heti ulos.
Itse asiassa mietin tämän ketjun tiimoilta sitä, miten on oikeasti tosi ihanaa, kun miehet tuovat rohkeasti esiin omia epävarmuuksiaan (eivätkä edes syyllistä niistä naisia). Tällaista keskutelua kaivattaisi mielestäni paljon enemmän. Vallalla tuntuu nimittäin olevan sitkeä käsitys siitä, ettei mies ole koskaan liian ujo esimerkiksi pyytämään kiinnostavaa naista kahville vaan kyse on aina epäkiinnostuksesta, jos mitään aloitetta ei tule. Pitäisi kuitenkin muistaa, että vain ihmisiä ne miehetkin on - ihan samalla lailla niitä voi pelottaa kuin naisiakin.
Tosi hyvä ketju. Tsemppiä ap!
Vaikka tämmöistä onkin tosi mukava kuulla niin silti se kuulostaa samaan aikaan oudolta. Itse olen aina kokenut olevani täysin tavallinen pulliainen, matti meikäläinen. En erotu massasta ellen kanna neonkeltaista sateenvarjoa tai tuo itseäni ilmi huutamalla puujalkavitsejä megafoniin. En siis kykene näkemään itseäni mitenkään poikkeavana kuin korkeintaan tämän irrationaalisen pelkoni osalta.
Olen myös samaa mieltä, että dialogi tämänkin asian osalta voi olla rakentavaa ja samalla murtaa niitä syvään juurtuneita, stereotypisiä käsityksiä miehen roolista, erilaisuuden hyväksynnästä ja keskustelun tärkeydestä. En halua muuttaa kenenkään pariutumispreferenssejä, mutta ehkä toivoa salaa, että ei tuomittaisi ihmisiä pelkän ensivaikutelman perusteella.
ap
Anteeksi jos se on jo mainittu, mutta minkä ikäinen olet?
Liian vanha tehdäkseni tällaisen ketjun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, Jyväskylässä kesän asusteleva nainen täällä. Satuin törmäämään tähän ketjuun sattumalta ja pohdiskelin, millainen ap sinun tilanteesi on tällä hetkellä? Koen itse oloni hiukan yksinäiseksi täällä (kaverit ovat muuttaneet jo pois eikä uusia voi valitettavasti tilata online-kaupasta), joten voisin hyvinkin toimia eräänlaisena naissukupuolen "testikappaleena". :) Jos ei juttu muuten suju, niin voidaan heittää Viitaniemen rannalla leipää ja arvuutella mäkihyppytornin korkeutta.
En tosin ole mikään hottisbeibe, joka saisi miehiä jäätymään, melkeinpä päinvastoin. Mutta ainakin koen olevani hyvä ja rento juttutoveri ja tällaisena sopivan tyhjäpäisenä höpöttäjänä tulen yleensä hyvin toimeen introverttien pohdiskelijoiden kanssa. Olen myös itse käynyt läpi nuo samankaltaiset tunteet miesten kanssa aikoinaan (osittain work in progress vieläkin), joten pystyisin mahdollisesti tarjoamaan vertaistukea. Tai ainakin heittämään niin huonoa läpyskää, että käsityksesi sosiaalisesta kömpelyydestä nousisi aivan uudelle tasolle.
Jyväskyläilijä kirjoitti:
Hei, Jyväskylässä kesän asusteleva nainen täällä. Satuin törmäämään tähän ketjuun sattumalta ja pohdiskelin, millainen ap sinun tilanteesi on tällä hetkellä? Koen itse oloni hiukan yksinäiseksi täällä (kaverit ovat muuttaneet jo pois eikä uusia voi valitettavasti tilata online-kaupasta), joten voisin hyvinkin toimia eräänlaisena naissukupuolen "testikappaleena". :) Jos ei juttu muuten suju, niin voidaan heittää Viitaniemen rannalla leipää ja arvuutella mäkihyppytornin korkeutta.
En tosin ole mikään hottisbeibe, joka saisi miehiä jäätymään, melkeinpä päinvastoin. Mutta ainakin koen olevani hyvä ja rento juttutoveri ja tällaisena sopivan tyhjäpäisenä höpöttäjänä tulen yleensä hyvin toimeen introverttien pohdiskelijoiden kanssa. Olen myös itse käynyt läpi nuo samankaltaiset tunteet miesten kanssa aikoinaan (osittain work in progress vieläkin), joten pystyisin mahdollisesti tarjoamaan vertaistukea. Tai ainakin heittämään niin huonoa läpyskää, että käsityksesi sosiaalisesta kömpelyydestä nousisi aivan uudelle tasolle.
Ei tämmöisiä saa kirjoittaa. Syke nousi, sammutin koneen ja soitin auttavaan puhelimeen ennen kuin kykenin vastaamaan. Nyt kun kykenen taas ajattelemaan niin tämä kuulostaa kivalta. Huonot jutut on jees ja tuki kelpaa kyllä.
Laajavuoren mäkihyppymäen korkeutta saattaa jopa päästä pohtimaan huipultakin käsin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jyväskyläilijä kirjoitti:
Hei, Jyväskylässä kesän asusteleva nainen täällä. Satuin törmäämään tähän ketjuun sattumalta ja pohdiskelin, millainen ap sinun tilanteesi on tällä hetkellä? Koen itse oloni hiukan yksinäiseksi täällä (kaverit ovat muuttaneet jo pois eikä uusia voi valitettavasti tilata online-kaupasta), joten voisin hyvinkin toimia eräänlaisena naissukupuolen "testikappaleena". :) Jos ei juttu muuten suju, niin voidaan heittää Viitaniemen rannalla leipää ja arvuutella mäkihyppytornin korkeutta.
En tosin ole mikään hottisbeibe, joka saisi miehiä jäätymään, melkeinpä päinvastoin. Mutta ainakin koen olevani hyvä ja rento juttutoveri ja tällaisena sopivan tyhjäpäisenä höpöttäjänä tulen yleensä hyvin toimeen introverttien pohdiskelijoiden kanssa. Olen myös itse käynyt läpi nuo samankaltaiset tunteet miesten kanssa aikoinaan (osittain work in progress vieläkin), joten pystyisin mahdollisesti tarjoamaan vertaistukea. Tai ainakin heittämään niin huonoa läpyskää, että käsityksesi sosiaalisesta kömpelyydestä nousisi aivan uudelle tasolle.
Ei tämmöisiä saa kirjoittaa. Syke nousi, sammutin koneen ja soitin auttavaan puhelimeen ennen kuin kykenin vastaamaan. Nyt kun kykenen taas ajattelemaan niin tämä kuulostaa kivalta. Huonot jutut on jees ja tuki kelpaa kyllä.
Laajavuoren mäkihyppymäen korkeutta saattaa jopa päästä pohtimaan huipultakin käsin.
ap
Käsittääkseni sinne meneminen on nykyään kiellettyä? :) Mut eniveis, ota yhteyttä s-postiin ambivalidit@gmail.com, mikäli olet kiinnostunut näkemään. En välttämättä käy täällä vauva-foorumilla kovin usein.
Btw George Clooney on ruma t. Nainen
Katos, AP saattaa päästä kuin päästäkin astumaan.
Vierailija kirjoitti:
Katos, AP saattaa päästä kuin päästäkin astumaan.
Heh heh. Ryssii tämänkin.
Alue: Aihe vapaa
Ihana tuo aloitusviesti, kiitos siitä. Tulin hyvälle tuulelle. Toivottavasti löydät jonkun oikein kivan tytön itsellesi ihan vaimoksi asti. Tsemppiä!