Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin juuri miten paljon mieheni alkoholinkäyttö rajoittaa elämäämme
04.03.2018 |
Ajattelin aikaisemmin ettei asia ole niin iso. Mies käy töissä ja on ulospäin kunnollinen. Ongelma on miehen alkoholinkäyttö vapailla ja lomalla. Joka perjantai mies linnottautuu miesluolaansa kuuntelemaan musiikkia ja juomaan kaljaa ja välillä myös väkevämpiä. Hän yleensä vain katoaa sanomatta mitään ja saattaa olla tuntikausia siellä. Tällä välin minä hoidan lapset, iltaruuat, iltapesut yms... Mies joskus tunnusti itsekin, että alkoholia kuluu liikaa. Mitään parisuhdeaikaa meillä ei ole, koska kyllästyin siihen, että siihen liittyy aina alkoholi. Jos kävimme kahdestaan syömässä, mies oli enemmän kiinnostunut drinkkilistasta kuin minusta. Lisäksi hänen juomatapansa on selkeästi humalahakuista. Hän ei nautiskele alkoholia vaan juo sitä kuin vettä. Jos käymme yhdessä konserteissa, miehen täytyy ottaa pohjia etukäteen ja loppuilta menee tuhdissa humalassa. Miehen lomaan kuuluu alkoholi keskeisesti, vaikka olisimme lastenkin kanssa jossain. Siksi en jaksa enää kokoperheen lomia, koska mieheen ei voi luottaa. Olen käytännössä yksin vastuussa lapsista.
Nyt mies on välillä tehnyt myös niin, että työajanliukuman puitteissa lähtenyt aikaisin töistä ja aloittanut juomisen jo iltapäivällä. Mies ei humalassa riko paikkoja, mutta on rasittava. Krapulapäivinä hän vain makaa sohvalla. Miehen lupaavasti alkanut urheiluharrastus on vaihtunut sohvalla makaamiseen.
Itse olen aktiivisempi. Käyn lasten kanssa tapahtumissa, kaupoilla ja liikumme yhdessä samaan aikaan, kun mies valittaa ettei itse voi ikinä tehdä mitään. Hänellä on todella hyvät työterveyspalvelut, josta saisi apua juomiseen ja siihen liittyviin syihin. Miestä ei kiinnosta. Itse olen aivan poikki ja ahdistunut. En tiedä kenelle tästä voisi edes kertoa ilman, että kuulostaisi miehen mustamaalaukselta. Lisäksi havahduin siihen, että en voi miehen kanssa lähteä työpaikan juhliin, joihin saisi tuoda avecin. En halua, että mies nolaa minua työkavereideni edessä, koska ei hallitse juomistaan. Selvinpäin hän vain mököttäisi ja kiukuttelisi, jos itse ottaisin pari lasillista.
Pitäisi varmaan kaivaa voimia eroon, mutta en tiedä miten jaksan...
Kommentit (76)
Kerro miehellesi se, mitä kerroit avauksessasi. Että hänen alkoholinkäyttönsä on nyt siinä pisteessä, että harkitset eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli ennen tuollainen. Vähitellen on vähentänyt ja nyt on aika normaali, mutta satunnaisesti juo kavereidensa kanssa hieman enemmön, ja joskus kotona pari saunaolutta. Meillä on vauva, jonka takia on vähentänyt rankasti. Aina on minulla kuitenkin pieni pelko päällä, että hän palaa joskus entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi alkoholi on ongelma. Kerron kokemuksesta, että tilanne vaikuttaa myös lapsiin. Jospa edes se saisi sinut kaivamaan ne voimat...
Väärin, ei alkoholi ole miehelle mikään ongelma, mutta alkoholin puute on. Aloittajalla se on ongelma, joten hänen on se myös ratkaistava.
Valitettavasti aloittajalla ei ole kuin yksi vaihtoehto: ilmoittaa miehelle, että tässä perheessä alkoholin käyttö loppui NYT.
Se on sitten miehen valinta, pysyykö perheessä ja jättää alkoholin vai jättääkö perheen ja jatkaa elämäänsä alkoholin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on todella hyvät työterveyspalvelut, josta saisi apua juomiseen ja siihen liittyviin syihin. Miestä ei kiinnosta.
Koska miestä ei kiinnosta, ei työterveydestä mitään hyötyä olekaan, eipä siitä juuri hyötyä ole, vaikka miestä se kiinnostaisi.
Rasittavaa sekin on kun mies on tiukka absolutisti eikä anna edes lomalla ottaa yhtään alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi enää olet tuon miehen kanssa? Paraneeko vai huononeeko elämäsi jos eroat? Minä erosin tuollaisesta miehestä ja nyt olen naimisissa luotettavan miehen kanssa. Oli ihanaa juuri äskettäin laivaristeilyllä kun ei tarvinut jännittää. Juomiakin kyllä nautittiin mutta mies oli heti aamusta ajokunnossa ja ajoi autoa, minä sain istua vieressä ja olla hyvällä mielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi enää olet tuon miehen kanssa? Paraneeko vai huononeeko elämäsi jos eroat? Minä erosin tuollaisesta miehestä ja nyt olen naimisissa luotettavan miehen kanssa. Oli ihanaa juuri äskettäin laivaristeilyllä kun ei tarvinut jännittää. Juomiakin kyllä nautittiin mutta mies oli heti aamusta ajokunnossa ja ajoi autoa, minä sain istua vieressä ja olla hyvällä mielellä.
Juuri tuo jatkuva jännittäminen tekee tilanteesta niin ahdistavan! Mitään ei voi laskea miehen varaan. Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta vapaa-aika saattaa olla hyvinkin viinanhuuruista.
En tiedä paranisiko elämänlaatu eron myötä vai ei. Pelkään, että eron jälkeen olisi helvetti irti. En usko, että pystyisimme eroamaan sovussa, koska mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä miten paljon hänen juomisensa kuormittaa perhettämme. Lapsia miehen juominen ei häiritse, koska he ovat tottuneet, että minä hoidan aina kaiken ja pidän miehen "kurissa". Miehen tapa huolehtia lapsista on hyvin rento, joten lapset tykkäävät kovasti isästä. En usko, että lapset sinänsä kärsivät tilanteesta. Jotenkin vaikea hahmottaa tilannetta.
ap
Jännittävän miehen kanssa saa aina jännittää ja siksi naiset avioituvat heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi alkoholi on ongelma. Kerron kokemuksesta, että tilanne vaikuttaa myös lapsiin. Jospa edes se saisi sinut kaivamaan ne voimat...
Väärin, ei alkoholi ole miehelle mikään ongelma, mutta alkoholin puute on. Aloittajalla se on ongelma, joten hänen on se myös ratkaistava.
Valitettavasti aloittajalla ei ole kuin yksi vaihtoehto: ilmoittaa miehelle, että tässä perheessä alkoholin käyttö loppui NYT.
Se on sitten miehen valinta, pysyykö perheessä ja jättää alkoholin vai jättääkö perheen ja jatkaa elämäänsä alkoholin kanssa.
Asiasta voi keskustella ja pitääkin keskustella, muttei puoliso voi tuommoisia komennella. Miehen pitää tehdä tuo päätös itse ja pitää päätöksestä kiinni. Puolison tuki on tietenkin korvaamatonta, mutta se ei saa olla negatiivista ja nalkuttavaa.
Miksi miehesi juo? Kohteletko häntä tasavertaisena kumppanina, kun hän yrittää osallistua perheen arkeen, vai vähätteletkö ja tiuskitko tyyliin "ei noin, anna kun mä teen, kun et sä osaa kunnolla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi alkoholi on ongelma. Kerron kokemuksesta, että tilanne vaikuttaa myös lapsiin. Jospa edes se saisi sinut kaivamaan ne voimat...
Väärin, ei alkoholi ole miehelle mikään ongelma, mutta alkoholin puute on. Aloittajalla se on ongelma, joten hänen on se myös ratkaistava.
Valitettavasti aloittajalla ei ole kuin yksi vaihtoehto: ilmoittaa miehelle, että tässä perheessä alkoholin käyttö loppui NYT.
Se on sitten miehen valinta, pysyykö perheessä ja jättää alkoholin vai jättääkö perheen ja jatkaa elämäänsä alkoholin kanssa.
Asiasta voi keskustella ja pitääkin keskustella, muttei puoliso voi tuommoisia komennella. Miehen pitää tehdä tuo päätös itse ja pitää päätöksestä kiinni. Puolison tuki on tietenkin korvaamatonta, mutta se ei saa olla negatiivista ja nalkuttavaa.
Sitä päätöstä voikin sitten odottaa seuraavat 40 vuotta. Luuletko, että addikti tai tissuttelija luopuu harrastuksestaan ihan tuosta vaan.
Minä tein aikanaanpäätöksen, etten halua elää kodissa, jossa kalja on läsnä lähes päivittäin enkä ole katunut lähtöäni hetkeäkään. Olisin toki voinut jäädä, jos mies ei olisi pitänyt alkoholia tärkeämpänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi enää olet tuon miehen kanssa? Paraneeko vai huononeeko elämäsi jos eroat? Minä erosin tuollaisesta miehestä ja nyt olen naimisissa luotettavan miehen kanssa. Oli ihanaa juuri äskettäin laivaristeilyllä kun ei tarvinut jännittää. Juomiakin kyllä nautittiin mutta mies oli heti aamusta ajokunnossa ja ajoi autoa, minä sain istua vieressä ja olla hyvällä mielellä.
Juuri tuo jatkuva jännittäminen tekee tilanteesta niin ahdistavan! Mitään ei voi laskea miehen varaan. Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta vapaa-aika saattaa olla hyvinkin viinanhuuruista.
En tiedä paranisiko elämänlaatu eron myötä vai ei. Pelkään, että eron jälkeen olisi helvetti irti. En usko, että pystyisimme eroamaan sovussa, koska mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä miten paljon hänen juomisensa kuormittaa perhettämme. Lapsia miehen juominen ei häiritse, koska he ovat tottuneet, että minä hoidan aina kaiken ja pidän miehen "kurissa". Miehen tapa huolehtia lapsista on hyvin rento, joten lapset tykkäävät kovasti isästä. En usko, että lapset sinänsä kärsivät tilanteesta. Jotenkin vaikea hahmottaa tilannetta.
ap
Tällä hetkellä voi vielä tilanne olla tuo, ettei lapset kärsi, mutta ajan kanssa tulevt kärsimään. Teineinä viimeistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka eivät näkyvästi kärsi, oppivat tuollaisen perhemallin itselleen, eivät raukat tiedä paremmasta.
Jos yhtään lohduttaa, niin et todellakaan ole yksin. Hyvin monessa suomalaisessa perheessä jomman kumman vanhemman alkoholinkäyttö aiheuttaa jonkinasteisia ongelmia.
Itse olen seurannut vastaavaa tilannetta veljeni perheessä. He päätyivät lopulta eroon - siihen oli tosin muitakin syitä kuin alkoholi.
Juojan häpeäminen ja hänen käyttäytymisensä jännittäminen ulottuu muihinkin kuin ydinperheeseen. Kyllähän koko lähisuku veljenikin tilanteen tietää ja se on vaikuttanut paljon siihen, mitä tehdään ja mitä ei tehdä yhdessä, vaikkei hänen juomisestaan puhuta koskaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi enää olet tuon miehen kanssa? Paraneeko vai huononeeko elämäsi jos eroat? Minä erosin tuollaisesta miehestä ja nyt olen naimisissa luotettavan miehen kanssa. Oli ihanaa juuri äskettäin laivaristeilyllä kun ei tarvinut jännittää. Juomiakin kyllä nautittiin mutta mies oli heti aamusta ajokunnossa ja ajoi autoa, minä sain istua vieressä ja olla hyvällä mielellä.
Juuri tuo jatkuva jännittäminen tekee tilanteesta niin ahdistavan! Mitään ei voi laskea miehen varaan. Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta vapaa-aika saattaa olla hyvinkin viinanhuuruista.
En tiedä paranisiko elämänlaatu eron myötä vai ei. Pelkään, että eron jälkeen olisi helvetti irti. En usko, että pystyisimme eroamaan sovussa, koska mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä miten paljon hänen juomisensa kuormittaa perhettämme. Lapsia miehen juominen ei häiritse, koska he ovat tottuneet, että minä hoidan aina kaiken ja pidän miehen "kurissa". Miehen tapa huolehtia lapsista on hyvin rento, joten lapset tykkäävät kovasti isästä. En usko, että lapset sinänsä kärsivät tilanteesta. Jotenkin vaikea hahmottaa tilannetta.
ap
No 8 vastaa. Meillä oli sama. Rento ja hauska isä silloin kun ei tehnyt känniohareita. Ero oli todella paskamainen, juristia tarvittiin. Ei silti kaduta vähääkään.
Minulla on reilun vuoden ikäinen lapsi, kaikki kuulostaa niin tutulta. Kun lapsi oli ihan vauva vielä, muutimme eri osoitteeseen. Yritämme jatkaa yhdessä ja selvittää ongelmia näin. En jaksanut enää katsella sitä ainaista humalaa, nimenomaan rasittavaa. Kaikki, ihan kaikki piti hänen tehdä humalassa.
Huomasin myös että itse muutuin itkuiseksi ja araksi vaikka normaalisti olen iloinen ja sosiaalinen. Haluaisitko vertaistukea? Jos haluat jutella tms vaihtaa kokemuksia niin voin tehdä esim jonkun anonyymin s.postiosoitteen. voimia sinulle ja kyllä se paras on lähteä, mulla helpotti kuukaudessa olo.
Parasta oli kun uudessa kodissa eka aamuna lapsi sai katsoa pikku kakkosta!! Ennen sitä ei voinut katsoa koskaan, kun mies makasi iltapäivään sohvalla torkkuen. Ei vastasyntynyt tietenkään mitään pikku kakkosesta ymmärrä, mutta sen symbolinen merkitys oli mulle valtava, aamuseiskalta sain laittaa lastenohjelma päälle..! :-D
Pienet lapset ovat nimenomaan se syy erota alkoholistista, eivätkä syy jäädä huonoon avioliittoon.
Isäni oli alkoholisti. Onneksi äiti otti eron, ennen kuin me lapset kasvomme murrosikään. Äiti oli ollut ikänsä kotiäitinä, mutta niin vain erosi, opiskeli itselleen ammatin, ja piti meistä lapsista huolta, vaikka taloudellisesti tiukkaa olikin.
Me pienet lapset emme tietenkään silloin halunneet, että vanhempamme eroaisivat. Vasta hieman vanhempana ymmärsin yhtälön mahdottomuuden ja sen, mitä äiti joutui alkoholistin kanssa kestämään. Eivät lapset pienenä tajua tai osaa tulkita tällaisia asioita, eivätkä ymmärrä omaa parastaan.
Nostan äidille hattua, että hän teki itselleen vaikean, mutta ainoan oikean ratkaisun, ja vielä aikana, jolloin eroaminen ei todellakaan ollut yleistä, eikä oikein mitään ulkopuolista tukea ollut saatavilla (toimeentulotukia, vertaistukea, turvakoteja jne.).
Kaikkien alkoholistien kanssa sinnittelevien toivoisinkin nyt ottavan kaiken mahdollisen avun vastaan, ja irtautuvan koko perhettä tuhoavasta tilanteesta. Ainakin lasten vuoksi, jos sitten itsensä ja oman elämänsä onkin valmis "uhraamaan" alkoholistin oikuille.
Meillä ei hyssytellä sen takia, että mies makoilee krapulassa. Emme herää vapaapäivinä muutenkaan kovin aikaisin. Mies ei myöskään räyhää krapulassa, vaan taitaa itsekin hieman hävetä tilannetta. En myöskään jätä menoja menemättä sen takia, jos mies ei kykene mukaan. Onneksi miehellä ei ole tapana lupailla turhia ja sitten pettää lupauksiaan.
Jos mies mokaisi kunnolla humalan tai krapulan vuoksi, eroaisin varmasti! Ongelma onkin se ettei kukaan ulkopuolinen tiedä kuinka paljon mies juo. Monelle näyttää siltä, että niuhotan parista saunakaljasta. Jos sanoisin miehelle, että ero tai raittius, saisin ihan vapaasti kantaa tavarani muualle ja saisin samalla perheenrikkojan leiman otsaani. Mies puhuisi kaikille niin, että minä saisin syyt niskoilleni.
ap
Alue: Aihe vapaa
Miehellesi alkoholi on ongelma. Kerron kokemuksesta, että tilanne vaikuttaa myös lapsiin. Jospa edes se saisi sinut kaivamaan ne voimat...