Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin juuri miten paljon mieheni alkoholinkäyttö rajoittaa elämäämme
04.03.2018 |
Ajattelin aikaisemmin ettei asia ole niin iso. Mies käy töissä ja on ulospäin kunnollinen. Ongelma on miehen alkoholinkäyttö vapailla ja lomalla. Joka perjantai mies linnottautuu miesluolaansa kuuntelemaan musiikkia ja juomaan kaljaa ja välillä myös väkevämpiä. Hän yleensä vain katoaa sanomatta mitään ja saattaa olla tuntikausia siellä. Tällä välin minä hoidan lapset, iltaruuat, iltapesut yms... Mies joskus tunnusti itsekin, että alkoholia kuluu liikaa. Mitään parisuhdeaikaa meillä ei ole, koska kyllästyin siihen, että siihen liittyy aina alkoholi. Jos kävimme kahdestaan syömässä, mies oli enemmän kiinnostunut drinkkilistasta kuin minusta. Lisäksi hänen juomatapansa on selkeästi humalahakuista. Hän ei nautiskele alkoholia vaan juo sitä kuin vettä. Jos käymme yhdessä konserteissa, miehen täytyy ottaa pohjia etukäteen ja loppuilta menee tuhdissa humalassa. Miehen lomaan kuuluu alkoholi keskeisesti, vaikka olisimme lastenkin kanssa jossain. Siksi en jaksa enää kokoperheen lomia, koska mieheen ei voi luottaa. Olen käytännössä yksin vastuussa lapsista.
Nyt mies on välillä tehnyt myös niin, että työajanliukuman puitteissa lähtenyt aikaisin töistä ja aloittanut juomisen jo iltapäivällä. Mies ei humalassa riko paikkoja, mutta on rasittava. Krapulapäivinä hän vain makaa sohvalla. Miehen lupaavasti alkanut urheiluharrastus on vaihtunut sohvalla makaamiseen.
Itse olen aktiivisempi. Käyn lasten kanssa tapahtumissa, kaupoilla ja liikumme yhdessä samaan aikaan, kun mies valittaa ettei itse voi ikinä tehdä mitään. Hänellä on todella hyvät työterveyspalvelut, josta saisi apua juomiseen ja siihen liittyviin syihin. Miestä ei kiinnosta. Itse olen aivan poikki ja ahdistunut. En tiedä kenelle tästä voisi edes kertoa ilman, että kuulostaisi miehen mustamaalaukselta. Lisäksi havahduin siihen, että en voi miehen kanssa lähteä työpaikan juhliin, joihin saisi tuoda avecin. En halua, että mies nolaa minua työkavereideni edessä, koska ei hallitse juomistaan. Selvinpäin hän vain mököttäisi ja kiukuttelisi, jos itse ottaisin pari lasillista.
Pitäisi varmaan kaivaa voimia eroon, mutta en tiedä miten jaksan...
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te naiset ihan sekaisin päästänne, vai pelkästään tyhmiä, kun edes mietitte jotain päiväkodin vaihtamisen traumaa, tai että mitä sukulaiset sanoo! Eikö yhtään paina vaa'assa kaikki ne tutkimukset, mitä alkoholistiperheen lapsista on tehty? Lukekaa vaikka kirja Kosteusvaurioita, jos ei tämä minun teksti mene perille. Ei ole mitään puolustusta sille, että tahallaan tuhoaa lastensa terveyden. Ei mitään. Kantakaa vastuunne äiteinä!
Jokaisen alkoholistin vaimon ja perheenäidin pitäisi lukea tämä kirjoitus.
Ei nää asiat oo ihan niin yksinkertasia.. meillä lapsi ei kuitenkaan nää isäänsä kännissä juuri koskaan vaikka kyllä varmaan muuten tilanteen vaistoaa.. mut ei se vaan niin helppoa oo lähtee vaikka tietää että pitäis..
-k
Kyllä ne asiat oikeasti ovat aivan yksinkertaisia, se on vain järjestä ja halusta kiinni. Luulisi edes sun sen verran tajuavan, puolustelet vain, erittäin tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa tutun kuuloista, meillä ei tosin lapsia ole. Olen alkanut miettimään, että johtuuko se, etten halua lapsia tuosta miehen juomisesta. En luota siihen, että se loppuis mun raskauteen. Mies kiukuttelee jos joskus joutuu olemaan viikonlopun selvinpäin. Mies oksentaa pitkin vessaa viikonloput. Sitä kakkospäivän kännimongerrusta ei vaan jaksa. Mua hävettää miehen käytös kännissä-siinä ei oo mitään kohtuutta. Hoitaa työt ja muut ok. Tänä viikonloppuna mies vaan huusi pää punaisena ja uhkaili itsarilla juoppohulluuksissaan ja heilutti nyrkkiä mun naaman edessä. Kesällä ostin aika kalliit liput yhteen tapahtumaan ni eikös mies vetänyt edellisiltana kännit. Ulkomailla mies vetää aivan liikaa ja oon joutunu monta kertaa kantaa sen hotellille. Se on saanut monta kertaa turpiin kännissä ja sammunu pitkin katuja ja joutunut putkaan. Ei mitään itsesuojeluvaistoa. Aivan säälittävää juoppopskaa kun tän nyt kirjoittaa ylös. Mies on muuten kaikinpuolin hyvä, mutta toi viina ei vaan sille sovi. Vaihtais ees kaljaan. Jotenkin tosi ahdistava ilmapiiri kotonakin, oon miettinyt jos asumusero auttais.
Fiksu valinta. Ja jos hän ei tuosta muuta elämäntapojaan, anna mennä. Iso ihminen, jonka puolesta ei voi raitistua.
Miehen täytyy tehdä valinta, alkoholi tai perhe.
Siirtymäaikaa yksi viikko.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi juo? Kohteletko häntä tasavertaisena kumppanina, kun hän yrittää osallistua perheen arkeen, vai vähätteletkö ja tiuskitko tyyliin "ei noin, anna kun mä teen, kun et sä osaa kunnolla"?
No kappas vaan, löytyihän se syyllinen!!! Alkoholisti juo, koska ei voi vastustaa sen tuomaa mielihyvää. Ei siksi, että vaimo nalkuttaa, kakarat kitisee tai töissä on ikävää.
Olen pahoillani puolestasi ap. Jos et uskalla sanoa suoraan, mitä jos laittaisit tuon mitä kirjoitit kirjeenä miehellesi hänen miesluolaansa. Ja ilmoittaisit, että joko alkoholi lähtee tai mies lähtee kodistanne, et halua altistaa lapsianne tällaiselle. Sano, että lapset tarvitsevat isää mutta vielä enemmän raittiin aikuisen mallia. Voimia sinulle. Mieti asiaa lasten näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheelliselle perheen pitäisi AINA olla numero 1. Miehelle alkoholi on nyt numero 1, joten hän ei suhtaudu perheeseenne riittävällä vakavuudella. Sen on loputtava, ettei lasten tarvitse elää koko elämäänsä isän juomista väistellen.
Mieti ap, mistä lapset jäävät paitsi tuon takia? Ette voi mennä sukujuhliin, ette matkoille tai huvipuistoon tai oikeastaan poistua lainkaan kotoa perheenä. Lapset eivät voi kutsua kavereita kotiin tai kertoa mitä kotona tapahtuu. Jos sinulle sattuu jotain, lapset jäävät välinpitämättömän alkoholistin luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa tutun kuuloista, meillä ei tosin lapsia ole. Olen alkanut miettimään, että johtuuko se, etten halua lapsia tuosta miehen juomisesta. En luota siihen, että se loppuis mun raskauteen. Mies kiukuttelee jos joskus joutuu olemaan viikonlopun selvinpäin. Mies oksentaa pitkin vessaa viikonloput. Sitä kakkospäivän kännimongerrusta ei vaan jaksa. Mua hävettää miehen käytös kännissä-siinä ei oo mitään kohtuutta. Hoitaa työt ja muut ok. Tänä viikonloppuna mies vaan huusi pää punaisena ja uhkaili itsarilla juoppohulluuksissaan ja heilutti nyrkkiä mun naaman edessä. Kesällä ostin aika kalliit liput yhteen tapahtumaan ni eikös mies vetänyt edellisiltana kännit. Ulkomailla mies vetää aivan liikaa ja oon joutunu monta kertaa kantaa sen hotellille. Se on saanut monta kertaa turpiin kännissä ja sammunu pitkin katuja ja joutunut putkaan. Ei mitään itsesuojeluvaistoa. Aivan säälittävää juoppopskaa kun tän nyt kirjoittaa ylös. Mies on muuten kaikinpuolin hyvä, mutta toi viina ei vaan sille sovi. Vaihtais ees kaljaan. Jotenkin tosi ahdistava ilmapiiri kotonakin, oon miettinyt jos asumusero auttais.
Fiksu valinta. Ja jos hän ei tuosta muuta elämäntapojaan, anna mennä. Iso ihminen, jonka puolesta ei voi raitistua.
Älä vaan ala kuvittelemaan, että vauva voisi muuttaa tilanteen. Älä missään nimessä edes harkitse tuollaista lastesi isäksi. Ainut vaihtoehto on täysraittius ja siitäkin on hyvä olla vuosien näyttö ennen lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi juo? Kohteletko häntä tasavertaisena kumppanina, kun hän yrittää osallistua perheen arkeen, vai vähätteletkö ja tiuskitko tyyliin "ei noin, anna kun mä teen, kun et sä osaa kunnolla"?
No kappas vaan, löytyihän se syyllinen!!! Alkoholisti juo, koska ei voi vastustaa sen tuomaa mielihyvää. Ei siksi, että vaimo nalkuttaa, kakarat kitisee tai töissä on ikävää.
Alkoholisti ei juo tuon vuoksi, ettei muka voisi vastustaa alkoholin tuomaa mielihyvää, ei alkoholisti saa mitään mielihyvää juodessaaan, tarvettaan vain on pakko tyydyttää. Mielihyvää on kokenut joskus kauan sitten. Ei-alkoholisti voi kokea sitä mielihyvää.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te naiset ihan sekaisin päästänne, vai pelkästään tyhmiä, kun edes mietitte jotain päiväkodin vaihtamisen traumaa, tai että mitä sukulaiset sanoo! Eikö yhtään paina vaa'assa kaikki ne tutkimukset, mitä alkoholistiperheen lapsista on tehty? Lukekaa vaikka kirja Kosteusvaurioita, jos ei tämä minun teksti mene perille. Ei ole mitään puolustusta sille, että tahallaan tuhoaa lastensa terveyden. Ei mitään. Kantakaa vastuunne äiteinä!
Noista kommenteista paistaa se, mikä noille äidille on elämässä tärkeintä: oma maine ja muiden mielipiteet. Viis lasten oikeuksista tai terveydestä. Todella surullista lasten kannalta. Aikuisena tajuavat, että äitiä kiinnosti naapurin mielipide enemmän kuin oman lapsen turvallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni oli ennen tuollainen. Sitten alkoi juoda arkisinkin. Määrät lisääntyivät, samoin poissaolot kotoa. Sitten tuli ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi juo? Kohteletko häntä tasavertaisena kumppanina, kun hän yrittää osallistua perheen arkeen, vai vähätteletkö ja tiuskitko tyyliin "ei noin, anna kun mä teen, kun et sä osaa kunnolla"?
No kappas vaan, löytyihän se syyllinen!!! Alkoholisti juo, koska ei voi vastustaa sen tuomaa mielihyvää. Ei siksi, että vaimo nalkuttaa, kakarat kitisee tai töissä on ikävää.
Alkoholisti ei juo tuon vuoksi, ettei muka voisi vastustaa alkoholin tuomaa mielihyvää, ei alkoholisti saa mitään mielihyvää juodessaaan, tarvettaan vain on pakko tyydyttää. Mielihyvää on kokenut joskus kauan sitten. Ei-alkoholisti voi kokea sitä mielihyvää.
Alkoholistillekin se ensimmäinen naukku tuo hyvän olon ja sen jälkeen kortit onkin siltäerää pelattu. Alkkis vaan ei tajua sitä itse ja jatkaa juomistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En usko, että lapset kärsivät tilanteesta." Ihailtavaa itsepetosta, ap. Minulla on eräs entinen ystävä, joka selittelee omaa juomistaan samoin. Enhän minä lasten nähden, hoidan työni, ei lapset mitään huomaa jos yhden otan, teemme kaikkea mukavaa yhdessä, lapset pitävät minusta. Juu ja ihan sattumalta näillä lapsilla on pelkotiloja, yökastelua, oppimisvaikeuksia, häiritsevää ujoutta, itsetuhoisia ajatuksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvolaan.
Tuskin auttaa mitään kun vastahakoinen spurgu joka omasta mielestään on absolutisti raahataan väkisin neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat vaan tuhansien muiden tavoin onnellisten perhekuvien lataamista nettiin.
Kaikkihan on ulospäin niin kaunista ja blingiä?
Jotenkin et itsekään tunnu tajuavan tilannettasi kunnolla. Voisit saada ulkopuolisen perspektiiviä asiaan pitämällä päiväkirjaa miehen juomisesta niinkuin kaikesta muustakin. Parin kuukauden päästä lue tekstit ja katso mitä elämänne on. Tämä voi oikeasti auttaa hahmottamaan tilannetta.
Itse en haluaisi lasteni elävän tuossa ympäristössä ja itse en tuollaista missään nimessä katselisi. Miten teillä voi olla mitään parisuhdetta, erotiikkaa.... Mysteeristä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi juo? Kohteletko häntä tasavertaisena kumppanina, kun hän yrittää osallistua perheen arkeen, vai vähätteletkö ja tiuskitko tyyliin "ei noin, anna kun mä teen, kun et sä osaa kunnolla"?
No kappas vaan, löytyihän se syyllinen!!! Alkoholisti juo, koska ei voi vastustaa sen tuomaa mielihyvää. Ei siksi, että vaimo nalkuttaa, kakarat kitisee tai töissä on ikävää.
Alkoholisti ei juo tuon vuoksi, ettei muka voisi vastustaa alkoholin tuomaa mielihyvää, ei alkoholisti saa mitään mielihyvää juodessaaan, tarvettaan vain on pakko tyydyttää. Mielihyvää on kokenut joskus kauan sitten. Ei-alkoholisti voi kokea sitä mielihyvää.
Alkoholistillekin se ensimmäinen naukku tuo hyvän olon ja sen jälkeen kortit onkin siltäerää pelattu. Alkkis vaan ei tajua sitä itse ja jatkaa juomistaan...
Kysyin alkoholisti-isältäni, että onko se kännissä olo niin kivaa ja ihanaa, onko se kaiken tämän arvoista. Hän vastasi että on. Hän menetti kaiken alkoholin takia, nuorena hän oli hyvä työmies ja hänellä oli perhe. Toki jo silloin hänellä oli alkoholismi, mutta jos hän olisi silloin lopettanut juomisen olisi elämä mennyt toisin. Isän kuoleman (61v) jälkeen luin hänen papereistaan että oli psykologille kertonut että ensimmäisen kerran kun joi alkoholia rippikoulun jälkeen, niin heti tiesi että tämä on mun juttu, se alkoholismi alkoi heti sieltä. Alkoholin takia hän teki rikollisia asioita nuorena, traumatisoi äitini ja siskonsa, oli vankilassa... loput 30 vuotta eli hyvin pienessä elinpiirissä.
Elämä ei ole juurikaan elämisen arvoista kun se tärkein asia on viina, se tuo mukanaan terveysongelmat, taloudelliset ongelmat, ryyppykaverit ei ole niitä parhaita, asunto on aina halvin, ei ole varaa eikä kykene matkustella mihinkään, ei ole perhettä ei sukulaisia joiden kanssa seurustella, putoaa täysin yhteiskunnan menosta, ei tiedä mistään mitään mitä maailmassa tapahtuu. Missään muualla ei liikuta kuin koti-lähikauppa-lähijuottola-sossu-kela, aika ankeaa vuosikymmenestä toiseen vain sairaalareissut tuo vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvolaan.
Tuskin auttaa mitään kun vastahakoinen spurgu joka omasta mielestään on absolutisti raahataan väkisin neuvolaan.
Aivan,samanlainen isäni kävi kerran neuvolassa,piti käyntiä täysin turhana ja jatkoi samaa rataa hautaan asti.
Kuvittele elämä ilman miehesi alkoholinkäyttöä ja vertaa sitä nykyiseen elämäänne.
Tuli mieleen eräs lapsuudenkaveri, joka oli todella hämmästynyt ja oikeastaan aika järkyttynyt, kun sai selville, etten minä ole koskaan siivonnut vanhempieni oksennusta, kerännyt tölkkejä kotoa tai väistellyt humalaista isää. Hän luuli, ettei sellaista elämää ole olemassakaan vaan kaikki aikuiset ovat sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te naiset ihan sekaisin päästänne, vai pelkästään tyhmiä, kun edes mietitte jotain päiväkodin vaihtamisen traumaa, tai että mitä sukulaiset sanoo! Eikö yhtään paina vaa'assa kaikki ne tutkimukset, mitä alkoholistiperheen lapsista on tehty? Lukekaa vaikka kirja Kosteusvaurioita, jos ei tämä minun teksti mene perille. Ei ole mitään puolustusta sille, että tahallaan tuhoaa lastensa terveyden. Ei mitään. Kantakaa vastuunne äiteinä!
Liian monen lapsen elämä on pilattu sen takia, kun äiti ei ihmisten puheiden pelossa uskalla erota. Teeskennellään, että kaikki on hyvin, vaikka mikään ei ole hyvin kulissien sisäpuolella. "Mutta mitä ne siellä työpaikallakin sanoisivat..."
Alue: Aihe vapaa
Ei nää asiat oo ihan niin yksinkertasia.. meillä lapsi ei kuitenkaan nää isäänsä kännissä juuri koskaan vaikka kyllä varmaan muuten tilanteen vaistoaa.. mut ei se vaan niin helppoa oo lähtee vaikka tietää että pitäis..
-k