Tajusin juuri miten paljon mieheni alkoholinkäyttö rajoittaa elämäämme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi enää olet tuon miehen kanssa? Paraneeko vai huononeeko elämäsi jos eroat? Minä erosin tuollaisesta miehestä ja nyt olen naimisissa luotettavan miehen kanssa. Oli ihanaa juuri äskettäin laivaristeilyllä kun ei tarvinut jännittää. Juomiakin kyllä nautittiin mutta mies oli heti aamusta ajokunnossa ja ajoi autoa, minä sain istua vieressä ja olla hyvällä mielellä.

Lapsia miehen juominen ei häiritse, koska he ovat tottuneet, että minä hoidan aina kaiken ja pidän miehen "kurissa". Miehen tapa huolehtia lapsista on hyvin rento, joten lapset tykkäävät kovasti isästä. En usko, että lapset sinänsä kärsivät tilanteesta. Jotenkin vaikea hahmottaa tilannetta. 

ap

Olet varmasti lukenut ja kuullut termin "lasinen lapsuus", ja tiedät, että vanhemman alkoholiongelma vaikuttaa lapsiin AINA. Valehtelet itsellesi jos väität ettei sillä ole mitään merkitystä. Lapsesi oppivat täysin vääränlaisen perhe- ja parisuhdemallin, kokevat turvattomuutta ja ahdistustakin isän fyysisestä ja henkisestä poissaolosta, ja ymmärtävät kyllä mistä se johtuu. Älä pidä lapsiasi tyhminä. Sä vioitat niiden koko loppuelämän, jos annat kasvun päihdeperheessä jatkua. Vastuu on nyt sulla, koska miehesi ei sitä kanna.

Vierailija kirjoitti:

 saisin samalla perheenrikkojan leiman otsaani. Mies puhuisi kaikille niin, että minä saisin syyt niskoilleni.

ap

Siis annat mieluummin viattomien lastesi kärsiä loppuelämänsä? Sinulle muiden ihmisten mielipide ja puheet on tärkeämpiä kuin lastesi mielenterveys? Häpeä.

Vaikuttaa siltä, että kannat käytännössä jo nyt yksin vastuun lastesi kasvatuksesta ja talouden pyörittämisestä. Tilannettasi tietysti tarkemmin tuntematta, oletko kuitenkin sitä mieltä, että alkoholisti puolisosi antaa kuitenkin elämäänne jotain lisäarvoa? Siis jotain muutakin sen lisäksi, että perheessä ylipäätään vain on se humalainen/krapulainen isä/puoliso joko siellä miesluolassa tai sohvalla?

Jos mitään muuta ei ole, kannattaa eroa harkita tosissaan. En panisi muiden mielipiteille tuossa tilanteessa mitään painoarvoa. Eron syyt eivät edes muille kuulu, voit olla kertomattakin alkoholismista, jos se helpottaa tilannetta.

Meillä on ihan prikulleen sama tilanne.. autotalliin rakennettu baari mihin katoilee tuon tuostakin.. se johtanut siihen että joka kerta ku mies menee tallissa käymään alkaa mulla jännitys että missähän kunnossa tulee takas vai tuleeko ennen aamua.. viikolla kaikki menee hyvin ja touhuaa lapsen kanssa ja osallistuu muutenkin aika kivasti kaikkeen. Viikonloput aina yhtä p askaa.. sitte mies mulle aukoo päätä ku nalkutan enkä voi luottaa että hoitaa hommansa viikonloppunaki.. tosi vaikee tilanne ku arkena siis homma toimii ja vapaalla ei ollenkaan..

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan prikulleen sama tilanne.. autotalliin rakennettu baari mihin katoilee tuon tuostakin.. se johtanut siihen että joka kerta ku mies menee tallissa käymään alkaa mulla jännitys että missähän kunnossa tulee takas vai tuleeko ennen aamua.. viikolla kaikki menee hyvin ja touhuaa lapsen kanssa ja osallistuu muutenkin aika kivasti kaikkeen. Viikonloput aina yhtä p askaa.. sitte mies mulle aukoo päätä ku nalkutan enkä voi luottaa että hoitaa hommansa viikonloppunaki.. tosi vaikee tilanne ku arkena siis homma toimii ja vapaalla ei ollenkaan..

Niin ja lisätään vielä että lapsi 2v ja molemmat käydään töissä. Vertaistukea löytyy täältäki jos tarvitset/haluat

Olen samaa mieltä että muiden mielipiteille ei tuossa tilanteessa pidä laskea painoarvoa. Kuten täällä on sanottukin, alkoholismiin kuuluu kieltäminen, totta kai jos eroatte, syy on sinussa nalkuttavassa vaimossa. Jos alat sitä leimaa pelätä, olet mukana ylläpitämässä alkoholistin harjoittamaa ongelman ytimen kieltämistä. Ja lapsesi saavat lasisen lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan prikulleen sama tilanne.. autotalliin rakennettu baari mihin katoilee tuon tuostakin.. se johtanut siihen että joka kerta ku mies menee tallissa käymään alkaa mulla jännitys että missähän kunnossa tulee takas vai tuleeko ennen aamua.. viikolla kaikki menee hyvin ja touhuaa lapsen kanssa ja osallistuu muutenkin aika kivasti kaikkeen. Viikonloput aina yhtä p askaa.. sitte mies mulle aukoo päätä ku nalkutan enkä voi luottaa että hoitaa hommansa viikonloppunaki.. tosi vaikee tilanne ku arkena siis homma toimii ja vapaalla ei ollenkaan..

Allekirjoitan tämän! Arki menee ihan sujuvasti (vaikka tuolloinkin vastuu on viime kädessä minulla), mutta juuri nuo vapaat on sitä tissuttelua yms. Eron jälkeen saisin hoitaa kaiken alusta loppuun ilman edes vähäistä tukea. Eron myötä lapset joutusivat vaihtamaan päiväkotia/koulua syistä, joita en tässä halua kertoa. 

Eniten tässä ärsyttää se, että mies tavallaan tunnustaa ongelman, mutta ei halua tehdä asialle mitään. Toteaa vain, että näin tämä nyt vain on ja muut hiljaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan prikulleen sama tilanne.. autotalliin rakennettu baari mihin katoilee tuon tuostakin.. se johtanut siihen että joka kerta ku mies menee tallissa käymään alkaa mulla jännitys että missähän kunnossa tulee takas vai tuleeko ennen aamua.. viikolla kaikki menee hyvin ja touhuaa lapsen kanssa ja osallistuu muutenkin aika kivasti kaikkeen. Viikonloput aina yhtä p askaa.. sitte mies mulle aukoo päätä ku nalkutan enkä voi luottaa että hoitaa hommansa viikonloppunaki.. tosi vaikee tilanne ku arkena siis homma toimii ja vapaalla ei ollenkaan..

Allekirjoitan tämän! Arki menee ihan sujuvasti (vaikka tuolloinkin vastuu on viime kädessä minulla), mutta juuri nuo vapaat on sitä tissuttelua yms. Eron jälkeen saisin hoitaa kaiken alusta loppuun ilman edes vähäistä tukea. Eron myötä lapset joutusivat vaihtamaan päiväkotia/koulua syistä, joita en tässä halua kertoa. 

Eniten tässä ärsyttää se, että mies tavallaan tunnustaa ongelman, mutta ei halua tehdä asialle mitään. Toteaa vain, että näin tämä nyt vain on ja muut hiljaa.

ap

Koulun vaihto ym. Tuottavat ehkä tilapäisiä ongelmia mutta lasisesta lapsuudesta tulee vuosikymmenien ongelmat. Olet hyvää vauhtia kasvattamassa tähän maahan uusia masentuneita nuoria aikuisia jotka joutuvat käymään kalliissa, raskaissa psykoterapioissa lasisen lapsuutensa takia. Onnea matkaan!

Päihdelinkin keskustelu, Kotikanava.

Sieltä saat perspektiiviä ja vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan prikulleen sama tilanne.. autotalliin rakennettu baari mihin katoilee tuon tuostakin.. se johtanut siihen että joka kerta ku mies menee tallissa käymään alkaa mulla jännitys että missähän kunnossa tulee takas vai tuleeko ennen aamua.. viikolla kaikki menee hyvin ja touhuaa lapsen kanssa ja osallistuu muutenkin aika kivasti kaikkeen. Viikonloput aina yhtä p askaa.. sitte mies mulle aukoo päätä ku nalkutan enkä voi luottaa että hoitaa hommansa viikonloppunaki.. tosi vaikee tilanne ku arkena siis homma toimii ja vapaalla ei ollenkaan..

Allekirjoitan tämän! Arki menee ihan sujuvasti (vaikka tuolloinkin vastuu on viime kädessä minulla), mutta juuri nuo vapaat on sitä tissuttelua yms. Eron jälkeen saisin hoitaa kaiken alusta loppuun ilman edes vähäistä tukea. Eron myötä lapset joutusivat vaihtamaan päiväkotia/koulua syistä, joita en tässä halua kertoa. 

Eniten tässä ärsyttää se, että mies tavallaan tunnustaa ongelman, mutta ei halua tehdä asialle mitään. Toteaa vain, että näin tämä nyt vain on ja muut hiljaa.

ap

Joo meilläkin mies kyllä tajuaa että juo liikaa mutta ei tosiaankaan ees yritä tehä asialle mitään. Meillä tulis kans isot muutokset lapselle ku varmaan vaihettais kokonaan paikkakuntaa.. just tottunu vasta hoitopaikkaan yms niin ei vaan haluais repiä nyt toiseen paikkaan.. vaikka varmasti nopeesti sopeutuis mutta tuntuis aika julmalta..

-sama

Jos ei mies itse halua ongelmalle mitään tehdä, niin asia on vain hyväksyttävä, tai sitten on itse tehtävä omat ratkaisunsa. Toista ihmistä ei tunnetusti voi muuttaa.

Olen surullinen siitä että täällä monet kommentoijat ovat mukana ongelman kieltämisessä "ei ne lapset mitään huomaa". Tuollaiseen pitäisi puuttua lastensuojelun keinoin jos äidillä ei ole munaa ottaa eroa.

Lapset todellakin kärsivät vamhempienss alkoholiongelmasta, vaikkei sitä haluaisikaan itselle tunnustaa. Kyllä lapset oppivat, että iskä ei ole nyt meidän kanssa, koska alkoholi on paljon parempaa seuraa. Lapsi myös tunnistaa pienenkin hiprakan aikuisessa ja kokee sen outona ja pelottavana.

Tuttu tilanne. Itse yritin pitkään sietää tilannetta ja elää siinä hissukseen, mutta ajan mittaan koko elämä kiertyi miehen ”harrastuksen” ympärille; vieraita ei voinut kutsua, mitään ei voinut suunnitella, kun ei tiennyt onko mies esim. ajokunnossa. Yhtään ainutta vapaapäivää/lomapäivää edeltävää iltaa ei vuosiin ollut selvin päin. Keskustelimme asiasta usein, ja kerroin etten halua sellaista elämää. Lopulta muutin pois, kun lapset olivat muuttaneet opiskelemaan. Hetkeäkään en ole katunut. Nyt saan elää sellaista elämää kuin haluan ja pystyn, alkoholi ei hallitse. Älkää hyvät ihmiset pilatko omaa ja lastenne elämää jäämällä tuollaiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi juo? Kohteletko häntä tasavertaisena kumppanina, kun hän yrittää osallistua perheen arkeen, vai vähätteletkö ja tiuskitko tyyliin "ei noin, anna kun mä teen, kun et sä osaa kunnolla"?

Tämä on ihan turhaa puolison syyttelemistä. Mies juo koska on todennäköisesti alkoholisti, eikä lopeta juomista vaikka vaimo seisoisi päällään. Se sairaus loppuu vain kuolemaan ilman kunnon hoitoa.

Googlaa Minnesota-mallin hoito, meillä se auttoi, en tosin tiedä onko miehesi vielä juonut itseään tarpeeksi pohjalle raitistumista varten?

Pakko tässä vielä kertoa että oon ite alkoholisti perheen lapsi. Siksi varmaan en oo osannu ees että oikeenlaista miestä ku en oo semmosta koskaan missään tavannut. Eli tiiän varsin hyvin miten se lapseen voi pahimmillaan vaikuttaa. Sillä erotuksella kuitenki että mun lapsella on ees toinen vanhempi kuka pitää huolta. Mulla itellä ei ollu kumpaakaan. Oon siis se kellä prikulleen sama tilanne ku alottajalla.

-k

Aloittaja vaikuttaa järkyttävältä päällepäsmäriltä ja pirttihirmulta.

Oletteko te naiset ihan sekaisin päästänne, vai pelkästään tyhmiä, kun edes mietitte jotain päiväkodin vaihtamisen traumaa, tai että mitä sukulaiset sanoo! Eikö yhtään paina vaa'assa kaikki ne tutkimukset, mitä alkoholistiperheen lapsista on tehty? Lukekaa vaikka kirja Kosteusvaurioita, jos ei tämä minun teksti mene perille. Ei ole mitään puolustusta sille, että tahallaan tuhoaa lastensa terveyden. Ei mitään. Kantakaa vastuunne äiteinä!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te naiset ihan sekaisin päästänne, vai pelkästään tyhmiä, kun edes mietitte jotain päiväkodin vaihtamisen traumaa, tai että mitä sukulaiset sanoo! Eikö yhtään paina vaa'assa kaikki ne tutkimukset, mitä alkoholistiperheen lapsista on tehty? Lukekaa vaikka kirja Kosteusvaurioita, jos ei tämä minun teksti mene perille. Ei ole mitään puolustusta sille, että tahallaan tuhoaa lastensa terveyden. Ei mitään. Kantakaa vastuunne äiteinä!

Jokaisen alkoholistin vaimon ja perheenäidin pitäisi lukea tämä kirjoitus.

Olipa tutun kuuloista, meillä ei tosin lapsia ole. Olen alkanut miettimään, että johtuuko se, etten halua lapsia tuosta miehen juomisesta. En luota siihen, että se loppuis mun raskauteen. Mies kiukuttelee jos joskus joutuu olemaan viikonlopun selvinpäin. Mies oksentaa pitkin vessaa viikonloput. Sitä kakkospäivän kännimongerrusta ei vaan jaksa. Mua hävettää miehen käytös kännissä-siinä ei oo mitään kohtuutta. Hoitaa työt ja muut ok. Tänä viikonloppuna mies vaan huusi pää punaisena ja uhkaili itsarilla juoppohulluuksissaan ja heilutti nyrkkiä mun naaman edessä. Kesällä ostin aika kalliit liput yhteen tapahtumaan ni eikös mies vetänyt edellisiltana kännit. Ulkomailla mies vetää aivan liikaa ja oon joutunu monta kertaa kantaa sen hotellille. Se on saanut monta kertaa turpiin kännissä ja sammunu pitkin katuja ja joutunut putkaan. Ei mitään itsesuojeluvaistoa. Aivan säälittävää juoppopskaa kun tän nyt kirjoittaa ylös. Mies on muuten kaikinpuolin hyvä, mutta toi viina ei vaan sille sovi. Vaihtais ees kaljaan. Jotenkin tosi ahdistava ilmapiiri kotonakin, oon miettinyt jos asumusero auttais.