Ajatuksia ulkosuomalaisuudesta

Muun mailman rinnalla on meidän maamme köyhä ja etäinen. Meillä ei ole suinkaan syytä ylpeillä. Meidän tulee olla nöyrinä, ahkeroina, säästävinä ja tarkkoina oppimaan, ettemme tulisi pakotetuiksi olemaan muiden armon alaisina. Mutta ei tämä estä meitä maatamme rakastamasta enemmän kuin jotakuta muuta maata mailmassa. Se on kuitenkin meidän oma maamme ja meidän kotimme. Eikä mikään muu maa ole luotu meille niin mielenmukaiseksi, kuin tämä, johonka aina lapsuudesta asti olemme tottuneet. Kuka tahansa meistä matkustaa vieraasen maahan, jossa hänelle kaikki onnestuu ja hän tulee rikkaaksi, eipä hän kuitenkaan menesty siellä kauan. Jonkun ajan perästä alkaa hän ikävöidä takasi tähän köyhään maahan, ja hän käsittää täällä olevan kuitenkin paljo hyvää, jota ei löydy muissa maissa. Siksi elköön kukaan kevytmielisesti ja tyytymättömyydestä muuttako vieraasen maahan. Voittakoon hän siellä mitä hyvänsä, on hän kuitenkin kadottanut sen, jota ei hän koskaan saa palkituksi, ja se on hänen isänmaansa.

Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka sijastansa (kotimaastansa) siirtää. Salom. sananl. 27: 8.