Taas oli lapsen pitänyt koulussa kertoa, missä on hiihtolomalla matkustanut. Opettaja sitten kehuskellut lapsille omalla matkallaan ja tuonut kuvia nähtäväksi. Nyt opettajakin on lähtenyt tähän kilpavarusteluun mukaan.

Ennen oli ihan normaalia, että koulussa opettaja ja oppilaat juttelivat erilaisista muistakin kuin oppiaineeseen liittyvistä asioista. Oli ihan mukavaa, että opettaja kertoi esim matkoistaan tai luontoretkistään ja näytti kuvia. Siitäkin oppi kaikenlaista.

Nykyään pitäisi olla hajuton ja mauton. Työtä ei siis enää saisi tehdä persoonallaan vasn tiukasti vain pysyä asiassa. Ei siitä synny luottamusta opettajan ja oppilaiden välille, ei luokan me-henkeä, ei yhteisöllisyyttä. Sitten ihmetellään, kun on koulukiusaamista, välinpitämättömyyttä, levottomuutta. Eikä kontaktia oppilaiden ja opettajan välille.

Jos kysymys oli muotoiltu niin, että missä oli matkusteltu, niin todella hölmöä. Jos taas on kysytty, mitä hiihtolomalla on tehty, niin ok. Ala-asteen opettajani matkusti paljon lomilla, näytti usein kuvia reissuistaan ja toi yleensä luokalle karkkia lomatuliaisina.

Kyllä opettajat on harrastanu tätä jo kauan. Ite kävin 90- luvulla ala-astetta ja silloin luokanopettaja muisti joka loman jälkeen tuoda kuvia meille oppilaille näytettäväksi ja jonkun uuden matkamuiston luokan seinälle tai omalle työpöydälleen.

Oma poika aloitti juuri ala-asteella ja sielläkin oli opettaja käyttänyt yhden oppitunnin vain kertoakseen omasta joululomareissustaan Thaimaassa.

Minusta on ihan ok näyttää oppilaille esimerkillään, että kouluttautumalla keskiluokkaiseen ammattiin tienaa sen verran rahaa, että voi joskus lähteä esimerkiksi matkalle, jolla taas voi oppia paljon asioita. 

Miten niin "olisi pitänyt kertoa"? Eiköhän se opettajalta ole ihan luonnollista kysyä mitä teitte hiihtolomalla.

Miksi oletus on heti, että se, joka ei matkalla käynyt olisi joku mielensä pahoittaja tai kateellinen? Ehkä ne lapsetkin osaa olla iloisia tai vähintään neutraaleja kavereiden matkoista. Ja jos ei, niin ehkä siinä olisi oppimisen aihetta... pettymyksen sietäminen ja kateuden tunteetkin on hyvä oppia tuntemaan ja läpikäymään jo lapsena.

Ei matkallakäyvien lasten tarvitse olla kertomatta matkoistaan vaan siksi, että minun lapsi ei käynyt matkalla.

Kyllä tietysti opettaja voi omia matkojaan jonkin verran esitellä, se ei aiheuta vielä oppilaissa eriarvoisuutta. Mutta joissain koulussa tehdään jotain ihme matkaesitelmiä tms. matkoista mitä on tehny, niin ne on semmosia mitkä voi aiheuttaa eriytymisiä luokassa, kun ei kaikilla ole kuitenkaan varaa mennä välttämättä edes minnekään.

Ehkä olen sitten outo, mutta minusta on aina ollut muelenkiintoista, kun joku kertoo reissuistaan ja näyttää kuvia. Minulla on sukulaisia, jitka matkustelevat usein ja eksoottisissa paikoissa. Valitettavasti he eivät oikein osaa kertoa matkoistaan! Vaikka kuinka kyselisin, niin pääasiassa selittävät, kuinka lapset viihtyivät uima-altaalla. No kiva. Mutta haluaisin kuulla enemmän muista kulttuureista, nähtävyyksistä, museoista, ruoasta... Onneksi nykyään on matkablogeja, niitä on ihana lukea!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tietysti opettaja voi omia matkojaan jonkin verran esitellä, se ei aiheuta vielä oppilaissa eriarvoisuutta. Mutta joissain koulussa tehdään jotain ihme matkaesitelmiä tms. matkoista mitä on tehny, niin ne on semmosia mitkä voi aiheuttaa eriytymisiä luokassa, kun ei kaikilla ole kuitenkaan varaa mennä välttämättä edes minnekään.

No eikö sitten ole hyvä, että saa vöhön käsitystä maailman monimuotoisuudesta, kun joku muu kertoo kokemuksistaan? Sitä paitsi, mielenkiintoisen esitelmän saisi myös siitä, mitä nöhtiin ja koettiin talvisella metsäretkellä tai lähiseudun kulttuurikohteista. Näissä käyminen on joko ilmaista tai suhteellisen edullista. Varmasti saa niistä pitää esitelmän, jos haluaa. Vanhemmista kiinni, viekö Lapsia näihin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok näyttää oppilaille esimerkillään, että kouluttautumalla keskiluokkaiseen ammattiin tienaa sen verran rahaa, että voi joskus lähteä esimerkiksi matkalle, jolla taas voi oppia paljon asioita. 

Meillä muilla keskiluokkaisilla ei ole lomaa kuin tavalliset määrät, joten mahdoton lähteä mihinkään. Lisäksi kaikki lomapäivät tulee käytettyä siihen, että ravaa lasten kouluilla eri keskusteluissa ja pippaloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ihan normaalia, että koulussa opettaja ja oppilaat juttelivat erilaisista muistakin kuin oppiaineeseen liittyvistä asioista. Oli ihan mukavaa, että opettaja kertoi esim matkoistaan tai luontoretkistään ja näytti kuvia. Siitäkin oppi kaikenlaista.

Nykyään pitäisi olla hajuton ja mauton. Työtä ei siis enää saisi tehdä persoonallaan vasn tiukasti vain pysyä asiassa. Ei siitä synny luottamusta opettajan ja oppilaiden välille, ei luokan me-henkeä, ei yhteisöllisyyttä. Sitten ihmetellään, kun on koulukiusaamista, välinpitämättömyyttä, levottomuutta. Eikä kontaktia oppilaiden ja opettajan välille.

Muistan, miten opettajani kävi aina hiihtolomalla Lapissa joskus 70-luvun loppupuolella ja näytti sitten sieltä kuvia. me emme edes tajunneet olla kateellisia, koska meistä oli hienoa nähdä niitä kuvia ja kuulla, miten opettajan veljen perhe kasvatti poroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok näyttää oppilaille esimerkillään, että kouluttautumalla keskiluokkaiseen ammattiin tienaa sen verran rahaa, että voi joskus lähteä esimerkiksi matkalle, jolla taas voi oppia paljon asioita. 

Meillä muilla keskiluokkaisilla ei ole lomaa kuin tavalliset määrät, joten mahdoton lähteä mihinkään. Lisäksi kaikki lomapäivät tulee käytettyä siihen, että ravaa lasten kouluilla eri keskusteluissa ja pippaloissa. 

Ja meillä keskiluokkaisilla taloustilanne ei kaadu edes siihen, jos jokus on viikon palkattomalla lomalla! Koulun keskusteluita ja pippaloita varten ei ole ikinä lomapäiviä käytetty, saldotunteja korkeintaan, harvoin niitäkään. Jos koululla pitää aivan alvariinsa ravata, niin "vika" on luultavasti lapsessasi, ei koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok näyttää oppilaille esimerkillään, että kouluttautumalla keskiluokkaiseen ammattiin tienaa sen verran rahaa, että voi joskus lähteä esimerkiksi matkalle, jolla taas voi oppia paljon asioita. 

Meillä muilla keskiluokkaisilla ei ole lomaa kuin tavalliset määrät, joten mahdoton lähteä mihinkään. Lisäksi kaikki lomapäivät tulee käytettyä siihen, että ravaa lasten kouluilla eri keskusteluissa ja pippaloissa. 

Ja meillä keskiluokkaisilla taloustilanne ei kaadu edes siihen, jos jokus on viikon palkattomalla lomalla! Koulun keskusteluita ja pippaloita varten ei ole ikinä lomapäiviä käytetty, saldotunteja korkeintaan, harvoin niitäkään. Jos koululla pitää aivan alvariinsa ravata, niin "vika" on luultavasti lapsessasi, ei koulussa. 

Ehkä teillä vaan ei ole niin osallistavaa koulua kuin muilla?

Harvalla keskiluokkaisella oikeasti on varaa pitää palkattomia vapaita ja maksaa samaan aikaan tuhansien eurojen matkakuluja. Tai ehkä, jos loppuvuosi sitten syödään pikanuudelia ja istutaan kotona tekemättä tai harrastamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tietysti opettaja voi omia matkojaan jonkin verran esitellä, se ei aiheuta vielä oppilaissa eriarvoisuutta. Mutta joissain koulussa tehdään jotain ihme matkaesitelmiä tms. matkoista mitä on tehny, niin ne on semmosia mitkä voi aiheuttaa eriytymisiä luokassa, kun ei kaikilla ole kuitenkaan varaa mennä välttämättä edes minnekään.

No eikö sitten ole hyvä, että saa vöhön käsitystä maailman monimuotoisuudesta, kun joku muu kertoo kokemuksistaan? Sitä paitsi, mielenkiintoisen esitelmän saisi myös siitä, mitä nöhtiin ja koettiin talvisella metsäretkellä tai lähiseudun kulttuurikohteista. Näissä käyminen on joko ilmaista tai suhteellisen edullista. Varmasti saa niistä pitää esitelmän, jos haluaa. Vanhemmista kiinni, viekö Lapsia näihin paikkoihin.

Jos ei ole lomaa, niin miten viedä? Kaikki ei tosiaan ole opettajia tai muita julkisen sektorin runsaslomaisia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ihan normaalia, että koulussa opettaja ja oppilaat juttelivat erilaisista muistakin kuin oppiaineeseen liittyvistä asioista. Oli ihan mukavaa, että opettaja kertoi esim matkoistaan tai luontoretkistään ja näytti kuvia. Siitäkin oppi kaikenlaista.

Nykyään pitäisi olla hajuton ja mauton. Työtä ei siis enää saisi tehdä persoonallaan vasn tiukasti vain pysyä asiassa. Ei siitä synny luottamusta opettajan ja oppilaiden välille, ei luokan me-henkeä, ei yhteisöllisyyttä. Sitten ihmetellään, kun on koulukiusaamista, välinpitämättömyyttä, levottomuutta. Eikä kontaktia oppilaiden ja opettajan välille.

Joo, ennen myös kyseltiin vanhempien ammatit yms. jotta opettaja osasi suhtautua lapsiin heidän ansaitsemallaan arvokkuudella.

Meidän opettaja toi peräti kerran ulkomaanmatkaltaan karkkia (karkki/oppilas) koko luokalle, se oli suunnilleen vuoden kohokohta, mutta luultavasti sellainenkin olis kiellettyä nykyään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tietysti opettaja voi omia matkojaan jonkin verran esitellä, se ei aiheuta vielä oppilaissa eriarvoisuutta. Mutta joissain koulussa tehdään jotain ihme matkaesitelmiä tms. matkoista mitä on tehny, niin ne on semmosia mitkä voi aiheuttaa eriytymisiä luokassa, kun ei kaikilla ole kuitenkaan varaa mennä välttämättä edes minnekään.

No eikö sitten ole hyvä, että saa vöhön käsitystä maailman monimuotoisuudesta, kun joku muu kertoo kokemuksistaan? Sitä paitsi, mielenkiintoisen esitelmän saisi myös siitä, mitä nöhtiin ja koettiin talvisella metsäretkellä tai lähiseudun kulttuurikohteista. Näissä käyminen on joko ilmaista tai suhteellisen edullista. Varmasti saa niistä pitää esitelmän, jos haluaa. Vanhemmista kiinni, viekö Lapsia näihin paikkoihin.

Jos ei ole lomaa, niin miten viedä? Kaikki ei tosiaan ole opettajia tai muita julkisen sektorin runsaslomaisia tyyppejä.

Viikonloppuna. Iltaisin. Metsään voi mennä myös alkuillasta otsalampun kanssa ja sytyttää nuotion. Ainakin meilläpäin oli esim hiihtoloman aikaan lukuisia päivätapahtumia kouluikäisille seurakunnan, kaupungin, museoiden ja yhdistysten taholta, jos vanhemmat ei kykene järjestämään.

Hitto, miksi mä en tajunnut olla lapsena kateellinen opelle ja niille kavereille jotka matkustivat lomilla! Musta oli mukavaa jo se ettei tarvinnut mennä kouluun enkä osannut kaivata mitään matkoja. Voinko olla jälkikäteen kaksinkertaisesti kateellinen, noin niinkuin korvaukseksi?

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa ihmetyksen aihe. Onko opettajalla oikeutta mennä kehuskelemaan matkoillaan oppilaille? Sanoin tyttärelleni, että ei ole välttämätöntä kertoa, että kävimme Kanarialla, ei viitsi aiheuttaa sillä pahaa mieltä muille, mutta opettaja sitten oli kunnostautunut tässä itse.

Samapa tuo kai on, kunhan ei nolaa oppilaita laittamalla kertomaan lomastaan... ettei matkustanut mihinkään tai tehnyt muutenkaan mitään mainitsemisen arvoista.

Pojan piti kirjoittaa aine miten kesä oli mennyt. Oli kirjoittanut että olimme mummilassa ja mitä siellä tapahtui. Ei kirjoittanut mitään kun reissasivat isän kanssa kuukauden ei euroopassa. 

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa ihmetyksen aihe. Onko opettajalla oikeutta mennä kehuskelemaan matkoillaan oppilaille? Sanoin tyttärelleni, että ei ole välttämätöntä kertoa, että kävimme Kanarialla, ei viitsi aiheuttaa sillä pahaa mieltä muille, mutta opettaja sitten oli kunnostautunut tässä itse.

Hmmm... Onko sellanen vaara tosiaan olemassa, että jollekkin tulee paha mieli jonkun toisen kanarian matkasta??