Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät ole ns. "tästä maailmasta"? Harva asia täällä kiinnostaa.
13.10.2026 |
Ei vain oikein kiinnosta monikaan asia täällä. Tai jotenkin ilmapiiri on itselleen "vieras". En jotenkin vain koe olevani täältä vaan kaipaan usein takaisin kotiin, missä se ikinä onkaan.
Kyllä on kiva tavata ihmisiä, jotka tuntevat samoin mutta silti sitä tuntee itsensä jotenkin todella tyhjäksi kun ei ole kiinnostusta tehdä täällä oikein mitään asioita. Vietän aikaani mieluiten itsekseni, metsässä, omassa päässäni, musiikkia kuunnellen tai ulkoillen havannoiden ympäristöä. Harva asia oikeasti kiinnostaa.
Materiaakaan en jaksa hankkia, enkä jaksa ihmissuhdesotkuja enkä myöskään syty pinnallisista ihmissuhteista. On tämä ihan mielenkiintoinen maailma omalla tavallaan mutta itse tunnen oloni vieraaksi täällä.
Kommentit (40)
Kyllä!
Olkaa tässä maailmassa mutta älkää tästä maailmasta. Raamatussa tosiaan on asiasta ollut.
Yksinäistä välillä mutta olen löytänyt oman tapani. Koetan tehdä mahdollisimman paljon hyvää, ja voida hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä! En koskaan innostunut mistään ammatista, kun luokkakaverit tiesi tarkkaan, mitä lähteä opiskelemaan. En tuntenut paloa oikein mihinkään, lähinnä hetkellistä innostusta vaikka johonkin harrastukseen. Ja yhtäkkiä kiinnostus vain lopahtaa. Rahaan suhtaudun niin, että kunhan perusasiat on, eikä tarvitse murehtia laskuista, olen tyytyväinen. En koe kaipaavani ihmisiä ja seuraa, parasta palautumista on saada olla yksin!
Eikö kaikki noin tunne ainakin välillä? Sitten jatketaan peruspuurtamista, jolla turrutetaan se tunne, päivästä toiseen ja vuodesta viidenteen.
On muitakin. Osa kai pakosta seuraa tätä muuta teatteria jossa ei ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki noin tunne ainakin välillä? Sitten jatketaan peruspuurtamista, jolla turrutetaan se tunne, päivästä toiseen ja vuodesta viidenteen.
Sen olen ymmärtänyt, että jokaisella ihmisellä on haasteita eikä tämä paikka ole kenellekään helppo. Esimerkiksi se, että ihmisellä on paljon rahaa, valtaa ja/tai perhe/ystäviä etc. ei ole yhtään mikään merkki siitä, että ihmisen elämä olisi todellisuudessa helppoa niin kuin yleisesti moni tuntuu ajattelevan. Oikeasti jokaisella on haasteensa. Kuitenkin olen huomannut myöskin sen, että toisilla on todella paljon kiinnostusta asioihin ympärillään, joka on tietenkin hieno asia sekin. Jaksavat niitä ihmissuhteita, kiinnostaa kehittyä eri osa-alueilla, panostaa elämäänsä ja arkeen, moni asia kiehtoo ja kehittää taitojaan. Se on ällistyttävää taas minun perspektiivistä. Pidän hienona ja toki olen itsekin yrittänyt elää vähän sinne päin mutta ymmärtänyt kerta toisensa jälkeen ettei ole minun juttuni elää kuten "moni muu". Itsellä ei vain ole kiinnostusta moneenkaan vaan lähinnä kiinnostukseni liittyy vain havainnointiin maailmasta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki noin tunne ainakin välillä? Sitten jatketaan peruspuurtamista, jolla turrutetaan se tunne, päivästä toiseen ja vuodesta viidenteen.
Ei todellakaan kaikki! Hyvin usein, kun puhun asiasta ihmisten kanssa, he eivät tiedä mistä puhun! Ja ihmettelevät, miksen vaan voi olla tyytyväinen ja nauttia elämästä. No kun ei vaan voi! Ja kun sanoit, että eikös kaikilla ole tämä silloin tällöin. Mulle tämä kodittomuuden tunne on se perustunne. Ja kotoisa olo on hyvin harvoin, usein se tulee jonkun tietyn ihmisen seurassa ja kun olen tarpeeksi rentoutunut itse.
Maailma on juuri sellainen mikä tästä haluttiin. Useimmilta meistä ei vaan ikinä kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fuck this world, im going to the wonderland.
Sama tunne ja ajatukset kuin ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tätä myös, tänäänkin ajattelin että "jonnekin/jossakin -sinne ikävä ja kaipuu..
Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.
6 Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä; ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö.
7 Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.
Jer 29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps mutta jos mietit asiaa tarkemmin niin aika moni olento elää itse asiassa juuri noin. Irrallaan ympäristöstä, kuitenkin ympäristössä, lähinnä vaellellen tai oman pesän lähimaastossa. Kaikki eivät ole laumaeläimiä vaan pedot, hyönteiset, oravat, ym. Elävät hyvin pitkälti symbioottisissa eikä homogeenisissä ympäristöissä.
Eli saatat olla enemmän kotonasi kuin tajuatkaan.
Minä olen alle kouluikäisestä n. 4-5v, aina kun näin lentokoneen ajattelin että joskus minäkin pääsen muualle täältä. Mitään tarkkaa paikkaa ei ollut, kaipasin vaan jonnekkin. Ehkä jo siinä iässä tiesi olevansa erilainen pieneen tuppukylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tätä myös, tänäänkin ajattelin että "jonnekin/jossakin -sinne ikävä ja kaipuu..
Mulla on herännyt kaipuu lapsuuden kotiin, joka on kylläkin myyty. Istuisin portailla syömässä puusta poimimaani omenaa. Sitten voisin vaikka maalailla vähän. :)
Minä. Olen taivasten valtakunnan kansalainen läpikulkumatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alle kouluikäisestä n. 4-5v, aina kun näin lentokoneen ajattelin että joskus minäkin pääsen muualle täältä. Mitään tarkkaa paikkaa ei ollut, kaipasin vaan jonnekkin. Ehkä jo siinä iässä tiesi olevansa erilainen pieneen tuppukylään.
SAMA!!!
Tavallaan olisin valmis lähtemään kotiin mutta silti on vahva tunne, että on vielä asioita koettavana ja ymmärettävänä täällä. Tällä mindsetillä tai tyhjyyden määrällä voisi kuvitella, että olisi ihan sama jos vaikka käyttäisin aikani turhanpäiväiseen vaikkapa päihteiden käyttöön ajan kulukseni tai muuta yhtä haitalliseen mutta "nautinnolliseen" pakokeinoon. Sekään ei kuitenkaan enää onnistu. En voi paeta tai tehdä mitään muutakaan kuin mitä nykyään teen koska tässä on paljon vielä jotain sellaista meneillään mitä en järjen tasolla ymmärrä. Joten vaihtoehdokseni jää elää tässä ja nyt, mahdollisimman aitona ja rehellisenä itselleni sekä hyväksyä se mitä on. -ap
Itse ihmettelin lapsena perusfysiikkaa. Valutin hiekkaa lapiolta ja mietin, miksi se putoaa. Ja kerran (jostain syystä vain kerran 😆) kun isä kaatoi mukiin mehua, siirsin mukin alta pois, jotta näkisin miten mehun valuminen tekee mutkan ja päätyy mukiin. Ei se tässä maailmassa toiminutkaan niin 😅. Nyt jälkikäteen ajatellen kaikki tällaiset ovat tainneet olla sitä, että tämän maailman lait ovat ihan erit, mihin olen aiemmin tottunut. Ja jotenkin muistan edelleen, miten helppoa kommunikaatio oli, kun ajatuksia ei tarvinnut rakentaa sanoiksi ja lauseiksi, vaan ajatus"kasan" saattoi vaan lähettää toisen mieleen!
Eletään kovenevia aikoja, muistakaa lääkkeet ;) No ei sentään, oletko/ tunnetko te, he, minä, sinä, hän olevansa tähteläisiä tmv. . väärään aikaan väärässä ulottuvuudessa. Vai onko kaikki vain pelkoa että ei uskalla ottaa elämän haasteita vastaan?
Raamatussa sanotaan että älkää mukautuko tämän maailman menoon. Joten ei se voi mikään synti olla erilainen.