Lue keskustelun säännöt.
Tokaluokkainen jää ilmeisesti luokalle!
23.11.2007 |
Olen tietysti hyvin huolissani ja surullinen.
Luulen että pojan mielenkiinto koulua kohtaan loppuu täysin jos luokalle jätetään. On nimittäin muutenkin vähän sitä tyyppiä, että mieluummin luovuttaa jos ei jokin asia suju.
Ongelmia on siis lukemisessa ja opettajan mukaan koulussa jaksamisessa. Kotoa katsoen poika on mallioppilas. Lähtee kouluun joka aamu mielellään ja huolehtii itse läksynsä. Harvoin tarvii läksyissä neuvoa ja kun tarkistan, tehtävät ovat lähes aina oikein. Olin tyrmistynyt kun opettaja ja erityisopettaja sanoivat, että luokalle jäämistä täytyy harkita. Lukeminenkin sujuu kuitenkin jo niin hyvin, että lukee normaaleja satukirjoja pienemmille sisaruksilleen ja sisarukset jaksavat jopa kuunnella. Hidastahan se on, mutta aika virheetöntä lukemista. Poika on muutenkin joka asiassa hidas ja perusteellinen. En tiedä vaikuttaisko luokalle jääminen asiaan kun se on ihan selvä luonteenpiirre.
Mitä olette mieltä? Taistelisitteko vastaan vai antaisitteko opettajan päättää asiasta keväällä?
Ymmärrän toki että ajattelevat lapsen parasta, mutta tarviiko kaikkien olla kympin oppilaita! Kyllähän se kokonaisuus kuitenkin päätöksessä ratkaisee. Ja täytyis tarkkaan miettiä onko luokalle jäämisestä lopulta enemmän hyötyä vai haittaa.
Kommentit (27)
Täytyyhän joka luokassa olla eri tasoisia oppilaita, siis muitakin kuin pelkkiä kiitettäviä saavia. Itselläni on myös tokaluokkalainen, joka on hidas ja perusteellinen. Lukee satukirjoja ja lukuläksynsä sujuvasti, mutta lukihäiriö aiheittaa kirjoitusvirheitä, matematiikka menee aika hyvin (keskimäärin noin 20/30 p kokeista .... näissäkin ongelmana ajan loppuminen).
Ongelmana on meilläkin siis jonkinlainen hitaus tai liiallinen perusteellisuus. Toki kuuntelen asiantuntijoita eli jos luokan tuplaamista suositeltaisiin, niin ilman muuta suostuisin. Jotenkin vaan ihmettelisin, jos meille suositeltaisiin luokan kertaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi oli kuitenkin ehtinyt tehdä kokeen loppuun määräajassa ja pisteet oli 23/30.
Kirjoituksessa on ongelmia kaksois kirjainten ja jonkin verran sanavälien kanssa. Ovat kuulema kuitenkin normaaleja ongelmia tuon ikäisellä.
Välillä mietin ettei vain ole kyse siitä kun hänen opettajansa opettaa ensi kertaa noin pieniä lapsia. On toiminut tähän saakka viides ja kuudesluokkalaisten opettajana. Mutta toisaalta, onhan erityisopettaja ollut myös samaa mieltä. Niin vaikeahan se on tietää, mitä tuon ikäisen pitäisi osata kun tämä lapsi on perheemme esikoinen. Olemme haltioissaan hänen taidoistaan, emmekä tiedä että muut osaavat vielä enemmän.
ja saa tietty ollakin. Mutta jos opettaja ja erityisopettaja suosittelevat toisen luokan kertausta, täytyy siellä olla aika vahvat perusteet asialle.
Jos olet asiasta epävarma, voit varmaankin kysyä, josko tilannetta seurattaisiin vielä kolmas vuosi. Kolmas ja siitä eteenpäin alkavat kuitenkin vaatia lapselta ja ihan opiskelua. 1-2 luokat ovat niitä opiskeluvalmiuksia kasvattavia taitoja varten - kuten lukemaan opettelu ja kirjoittaminen.
Oma lapseni kertasi kolmannen luokan. Oli vähän hidas ja haaveileva tunnilla. Matematiikka tuotti erityistä vaikeutta. Opettaja olisi lähettänyt neljännelle ja sain aika lailla vaatimalla vaatia tuota uusimista.
Jälkeenpäin ajateltuna päätös oli täydellisen onnistunut. Tyttö sai itsevarmuutta, matematiikan perusteet upposivat ja opiskelu on sen jälkeen sujunut vuosi vuodelta paremmin.
Nyt on päättämässä peruskoulua keväällä ja keskiarvo huitelee 8,4 tietämillä :)
syyslukukausi on päättymässä? Poikahan voi keväällä edistyä taidoissaan vaikka kuinka paljon!
Tappelisin vastaan! En suostuisi, että lapsi jätetään luokalle. Hommaisin vaikka kotiin jonkun opiskelijan käymään ja opettamaa poikaa, jos en itse siihen kykenisi.
eihän vanhemmilla voi olla minkäänlaista käsitystä lapsen koulumenestyksestä verrattuna ikätovereihinsa.
Varsinkin kun sitten ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se meidän Niko-Petteri on niiiiin taitava, osaa jo vaikka mitä.
Ei kai ne opettajat huvin vuoksi niitä luokalle halua jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lähettäkää sitten eteenpäin, tapelkaa vastaan, voi kostautua aika katkerasti jo parin vuoden päästä.
Kielten opiskelu alkaa ja muutenkin taitavat opinnot vaikeutua? Ainakin silloin, kun minä kävin kouluni oli näin. Mites nyt?
Olisi teillä vanhemmillakin aikaa auttaa lasta opinnoissaan ja jos todellakin näyttäisi siltä, että ei oikein pärjää, niin ehtisihän sitä silloinkin? Opettajien mielipiteitä tästä ehdotuksestani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ap:n lapsi on hidas lukemaan ja se on iso ongelma, kolmannella luokalla kun tulee lukuaikeita ja niistä kokeita. Jos ope ja erityisope molemmat kertaamisen kannalla niin teet kyllä vastaan tappelemalla pahasti haittaa lapsellesi. Vanhemmat kuitenkin tekevät lopullisen päätöksen eli vastoin tahtoasi ei luokalle jätetä. Lukemista voi treenata eli kannattaisi lukea paljon kirjoja nyt seuraavina kuukausina jotta lukunopeus paranisi. Hyvä kun aisa otettiin syksyllä esiin eikä kuukautta ennen koulun loppumista keväällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi joka päivä puoli tuntia niin, että lapsi ja aikuinen lukevat jotain kivaa kirjaa vuorotellen (normaalien läksyjen lisäksi). Tässähän on vielä monta kuukautta aikaa harjoitella, joten lukutaito ehtisi hyvinkin parantua selvästi.
Kolmannella luokalla luettavaa tulee jo tosi paljon. Esimerkiksi minun 3.-luokkalaisella oli juuri ympäristötiedon koe, jossa koealue oli 42 sivua. Siinä täytyy osata jo lukea hyvin, että pystyy valmistautumaan.
niin silloin vanhemman kannattaa kuunnella heitä avoimin mielin eikä alkaa tappalemaan vastaan. Vanhemmilla on usein hyvin subjektiivinen käsitys lapsen taidoista, vanhemmat eivät myöskään pysty tietämään, millainen lapsi oikeasti on koulussa ja luokkatilanteessa.
Varsinkin erityisope on oman alansa rautainen ammattilainen jota kannattaa oikeasti kuunnella.
Ja kannattaa myös muistaa se, että lapsen itsetunnolle on usein parempi se kertaaminen kuin se, että sinnittelee luokan huonoimpana vuodesta toiseen.
Mutta aina tulee näitä vanhempia vastaan, jotka eivät näe mitään ongelmaa ja lapsi kärsii ongelmista vanhempien typeryyden takia. Anteeksi purkaukseni, olen juuri tämän viikon " tapellut" sen puolesta, että yksi oppilaistani saisi tarvitsemansa avun - vanhemmat kun eivät näe mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei todellakaan ole mikään häpeä.
Tuttavani lapsi jäi luokalle ekalla ja kun tuplasi ekan, niin syttyi motivaatio opetella. Vuoden aikana kasvoi roimasti ja nyt numerot hyvät. Poika sai jopa stipedin :)
Jotenkin vaan tuli mieleen, etten tiedä yhtään tapausta, jossa luokalle jätetty lapsi olisi ollut ns. täysin kunnossa. Joko on tausta ollut pahasti häiriintynyt tai sitten erityislapsi - tietysti erityislapseksi voidaan laskea sellainenkin, joka kehittyy hitaammin. Tämä hitaammin kehittyminen ei tietenkään tarkoita, että lapsi olisi jotenkin " epänormaali" .
Anteeksi ap, ei ollut tarkoitus loukata. Kannattaa nyt kuitenkin miettiä, että onko lapsi tarpeeksi kypsä siirtymään vaikeammille luokille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko luokassa jotain häiritseviä tekijöitä, jotka pystyttäisiin poistamaan? Onko poika niin kova jännittämään, ettei koulussa pääse näyttämään omaa osaamistaan? Voisiko nyt aloittaa joitain tukitoimia (silmälasit?, puheterapiaa, erityisopetusta, toimintaterapiaa- tai mikä nyt ikinä tukiskaan sitä oppimista)
Eli tutkitaan ensin, sitten mietitään tukitoimia ja katsotaan miten ne vaikuttavat ja vasta sitten mietitään tarviiko lapsi luokallejättämisen tai hopsin tmv.
kertaamisesta puhuttiin kakkosella ja äiti päätti että kertaa ja se olikin hyvä ratkaisu nimittäin opettaja oli ikävä ja turhautunut tähän lapseen ja mielestäni oli myös oppimisen este.
Jotkut opettajat ovat nipottajia ja tässä tapauksessa suurimman huomion sai pojan huono käsiala, negatiivista palautetta satoi ja lapsi myös jännitti tätä opettajaa. Mielipaha oli melkoinen kun koskaan ei kiitetty vaikka siihen olisi ollut aihetta, matematiikka sujui loistavasti.
Kannattaa kysyä että voisiko pojan testata, koulupsykologi osaa jotain testejä tehdä tai sitten pitää ohjata eteenpäin sinne missä niitä testejä tehdään.
Toki edistyminen on vielä mahdollista kevätlukukaudella joten tämän luokalle jäämisen jättäisin keskusteltavaksi maaliskuun jälkeiseksi ajaksi ja sitä ennen vaatisin testattavaksi tuon lukihäiriö mahdollisuuden.
Joskus opettajan ja oppilaan kemiat ei kohtaa ja lapsen etu voisi olla että jääkin luokalleen ja pääsee toisen opettajan luokalle.
Kolmannella tosiaan tulee vieras kieli ja sitten päälle lukuaineet, joissa hidas lukeminen vaikeuttaa kovasti tilannetta.
Toisen luokan kertaaminen saattaisi jopa antaa onnistumisen elämyksiä lapsellesi, sillä kaikki ei olisi uutta ja voisi keskittyä niihin vaikeisiin asioihin eli lukemisen treenaamiseen.
Myös minä olen kyllä sitä mieltä, että kannattaisi kysellä erityisopettajalta, josko koulupsykologi voisi testata lapsesi, ettei taustalla ole jotain neurologista tai hahmotushäiriötä tms.
Ja seiskalle sen verran, että taitaa juu tapa olla ettei ilman vanhempien suostumista jätetä luokalle, mutta lain mukaan vanhempia kuullaan asiassa, mutta viime kädessä päätös on koulun. Joskaan " pakkojättö" ei tietenkään luo hyvää pohjaa jatkon yhteistyölle.
t. ope
selkeät perusteet ennen luokallejättämistä. Ehkä teillä on tiedonkulussa ollut jotakin ongelmia koulun kanssa? Hidas lukeminen on yleensä se suurin kakkosluokan kertaamiseen. Liian hitaalla lukemisnopeudella kolmasluokka on todella raskas ja vaikea. Millä vauhdilla lapsesi lukee? Riittävän hyvän lukutaidon mittarina kolmannelle siirtymisessä on pidetty noin 80 tavua minuutissa. Luokalle jääminen on usein lapselle pelastus alkuitkujen jälkeen. Lapsen itsetunto vahvistuu, kun hän huomaa pärjäävänsä. Toki tuo päätös vanhemmilta vaatii myös varmasti itkut ja pettymksen yli pääsemisen. Parasta mitä nyt voitte lapsen kanssa tehdä on lukea hänen kanssaan ja kannustaa koulun käyntiin. Välttämättähän luokan kertaaminen ei kutienkaan ole keväällä kyseessä. Tosin mielestäni on hyvä, että asia on jo nyt nostettu myös teidän tietoisuuteenne, kun suuri huoli lapsesta ilmeisesti on kyseessä.
Kävin pois koneelta ja sillä aikaa oli tullut paljon asiaa...
Ensinnäkin, taustat ovat täysin kunnossa, eikä mitään muutoksia elämässä ole sattunut. Arkemme on säännöllistä ja turvallista. Samoin pojan kehitys on ollut normaalia ja hän on oikein reipas koululainen. Ehkä on taipuvainen haaveilemaan ja unohtuu seuraamaan toisten tekemisiä helposti. Opettajan mukaan lapsi on aktiivinen koulussa ja innostuu uusista asioista.
Kaverit ovat hänelle kaikki kaikessa ja poika onkin sosiaalinen ja urheilullinen. Kirjalliset tehtävät eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet.
Opettaja ja erityisopettaja olivat sitä mieltä ettei iltaisin ja viikonloppuisin saisi teettää mitään ylimääräisiä tehtäviä, sillä aivojen täytyy saada levähtää että ne voivat oppia jatkuvasti uutta. Tietysti mielekäs lukeminen on asia erikseen, mutta sen löytäminen voi olla tälle tapaukselle haasteellista. =)
Sitten haluan korjata, etten edes vielä tiedä omaa kantaani luokan kertaamiseen, joten en ole ollut tappelemassa opettajaa vastaan. Kuuntelin hänen kantansa avoimin mielin ja nyt pohdin mikä minun kantani on asiassa.
t. ap
ja mallikelpoisuutta muuten. Yhden opettajan mielipiteen varaan tuskin kannattaa luokallejääntiä laskea. Poika ehkä siis on hidas eikä ehkä koskaan opi kaikkea mitä lapset yleensä, mutta mitä sitten... vaikka toki se harmittaa. Rakas hän on joka tapauksessa.
En ole kasvatuksen ammattilainen eikä minulla ole tuonikäisistä lapsista kokemuksia, mutta kuitenkin sanon ihan maallikkona näin.