Tutkija yksinäisille: Katso silmiin ja pysy rauhallisena
Sosiaalipsykologian ammattilaiset kehittävät parhaillaan työkirjaa, jonka ohjeiden avulla yksinäiset ihmiset voisivat päästä irti yksinäisyydestä.
– Ylitä itsesi, rohkaistu. Uskalla jutella vieraalle ihmiselle bussipysäkillä tai naapurille rappukäytävässä.
Tämä on sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Maria Rakkolaisen ensimmäinen neuvo, miten voi itse lievittää omaa yksinäisyyttään. Rakkolainen toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa, joka kehittää oma-apuohjelmaa yksinäisyydestä irtautumiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-10076674
Mitä mieltä yksinäiset olette jutusta? Minä itse en ole yksinäinen siksi, että olisin jotenkin liian ujo puhumaan ihmisille. Oletteko te?
Kommentit (72)
Naapureiden kanssa on vuosia juteltu rappukäytävässä. Muutenkin tulee aina juteltua ihmisten kanssa ulkosalla.
Tutkijoille tiedoksi: Me yksinäiset olemme tavallisia ihmisiä. Yksinäisyys ei ole meidän omaa syytämme.
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
Minusta tuo projekti ja juttu maalasi yksinäisistä taas holhousta tarvitsevia ressukoita, hiirulaisia, jotka kulkevat seinien vierustoja pitkin katse maassa ja säikähtävät jos joku puhuu heille.
Ei minulle tuota ongelmia kohdata ihmisiä. Puhun ihmisille, vieraammille ja tutuille joka päivä. Olen silti yksinäinen, koska minulla ei ole ''siviilissä'' ystäviä tai parisuhdetta.
Ei seuraa leffaan, kahville, lenkille, ei ketään jolle kertoa joku hauska juttu mitä päivän aikana tapahtui, ei ketään joka olisi samalla aaltopituudella kanssani tai jolla olisi samat arvot kuin minulla.
ap
Voi auttaa jos on jollekulle se ensiaskel kontaktin ottamisen opetteluun. Mutta minä ja kaikki tuntemani yksinäisyydestä kärsivät ollaan kyllä noilta osin ihan normaaleja, uskallettaisiin kyllä puhua muttei puhuta koska ei kuulu suomalaiseen tapakulttuuriin eikä palvele tavoitteitamme.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
Mulla asia oon niin, että kenelläkään ei näytä olevan mitään tarjottavaa mulle. Ihmisiä olisi helpostikin tulossa elämään, mutta kun ei vaan ole kiinnostavaa juttuseuraa, niin siksi olen mieluummin yksin. Tietenkin se on osittain sitten omaa syytä, mutta sitä tekee sellaisten ihmisten seurassa joiden kanssa tuntee itsensä vieläkin yksinäisemmäksi.
Ei minullakaan ole ketään kenen kanssa olisin samalla aaltopituudella. Ystävyyssuhteita en ole koskaan saanut työpaikoista tai opiskelupiireistä. Ne harvat kaveritkin puhuu vain villasukkien kutomisesta kun itseä kiinnostaa enemmän ryhmäliikuntatunnit ja maailman meno yleensä. Asun muutenkin pienehkössä kylässä.
Ei vika ole yksinäisessä ihmisessä, vaan muissa ihmistä jotka eivät välitä niistä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
Yksinäiset ovat yksinäisiä siksi, ettei juuri sillä hetkellä ole ollut lähimaastossa ihmistä tai ihmisiä, joiden kanssa synkkaisi. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Muuten kyllä aloituksessa olevan artikkelin neuvot ovat ihan hyviä sosiaalisten tilanteiden peloista kärsiville. Suomalaisista 30% kärsii enemmän tai vähemmän sosiaalisten tilanteiden pelosta. Siksi moni tulkitsee toisen torjuvaksi jos hänellä on totinen ilme ja hän kääntää katseensa pois kohdatessa.
Alkeellinen neuvo.
Mulla ei ole mitään vaikeuksia jutella ihmisten kanssa.
Mutta lähelle haluan vain sellaisia joiden kanssa oikeasti synkkaa. Väsyn muunlaisessa seurassa, enkä pidä painostuksesta.
Katso silmiin? Pysy rauhallisena?
Siis mitä paskaa nuo neuvot ovat? :D
Aina kun puhuu ihmiselle katsoo silmiin mutta tuijottaa ei saa... Antaa ihmisestä aina omituisen kuvan jos katsoo suoraan silmiin kokoajan.
Pysy rauhallisena? Tätä en ymmärrä yhtään.
Olen yksinäinen silti osaan kohdata naapurini tai jonkun vieraan ja vaihtaa sanan hänen kanssaa.
No tästä lähtien rupean pälyilemään silmilläni eestaas ja en pysy rauhallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
Yksinäiset ovat yksinäisiä siksi, ettei juuri sillä hetkellä ole ollut lähimaastossa ihmistä tai ihmisiä, joiden kanssa synkkaisi. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Muuten kyllä aloituksessa olevan artikkelin neuvot ovat ihan hyviä sosiaalisten tilanteiden peloista kärsiville. Suomalaisista 30% kärsii enemmän tai vähemmän sosiaalisten tilanteiden pelosta. Siksi moni tulkitsee toisen torjuvaksi jos hänellä on totinen ilme ja hän kääntää katseensa pois kohdatessa.
Juuri näin. Tämän päivän yksinäisyys ei ole seuran puutetta vaan aivan tietynlaisen seuran puutetta. Pitää synkata, muuten seura ei ole kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne harvat kaveritkin puhuu vain villasukkien kutomisesta kun itseä kiinnostaa enemmän ryhmäliikuntatunnit ja maailman meno yleensä.
Eikö niiltä ryhmäliikuntatunneilta sitten löytyisi kaltaistasi seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Ei vika ole yksinäisessä ihmisessä, vaan muissa ihmistä jotka eivät välitä niistä.
Miksi yksinäiset eivät voi välittää toisistaan? Eikö silloin ole myös vikaa yksinäisissä, jos hekään eivät välitä?
Minä olen yksinäinen siksi että minulle on kuormittavaa tavata ystäviä, vaikka kyllä sitten saankin siitä myös paljon. En kuitenkaan jaksa pitää ihmisiin yhteyttä kauhean tiiviisti tai aktiivisesti. Tästä syystä ystäviä ei myöskään ole paljon – kivat tutut ja kaverin kaverit eivät muutu ystäviksi, koska en jaksa olla aloitteellinen.
Tilanne korjaantuisi jos työkaverini olisivat hyviä ystäviäni, tai jos saisin parisuhteen. Mutta kumpikaan ei ole sellainen asia jonka itse voisin toisista riippumatta toteuttaa. Joten yksinäisyys jatkukoon kunnes joskus käy hyvä tuuri ja minulla on samalla sellainen tilanne, että pystyn ja älyän tarttua tilaisuuteen. Tai sitte hamaan hautaan saakka. Ihan kestettävissä onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei vika ole yksinäisessä ihmisessä, vaan muissa ihmistä jotka eivät välitä niistä.
Me suomalaiset emme ole mitään erityisen sosiaalista kansaa. Useimmille ihmissuhteiksi riittää oma perhe, läheiset sukulaiset sekä muutama ystävä. Koemme syyllisyyttä jo siitä, että emme ehdi riittävän usein pitämään yhteyttä edes tähän pienehköön porukkaan. Tämän vuoksi emme kaipaa yhtään suurempaa joukkoa ihmisiä, joille pitäisi ehtiä soittaa, ehtiä tavata tai muutoin pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalipsykologian ammattilaiset kehittävät parhaillaan työkirjaa, jonka ohjeiden avulla yksinäiset ihmiset voisivat päästä irti yksinäisyydestä.
– Ylitä itsesi, rohkaistu. Uskalla jutella vieraalle ihmiselle bussipysäkillä tai naapurille rappukäytävässä.
Tämä on sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Maria Rakkolaisen ensimmäinen neuvo, miten voi itse lievittää omaa yksinäisyyttään. Rakkolainen toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa, joka kehittää oma-apuohjelmaa yksinäisyydestä irtautumiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-10076674
Mitä mieltä yksinäiset olette jutusta? Minä itse en ole yksinäinen siksi, että olisin jotenkin liian ujo puhumaan ihmisille. Oletteko te?
En ole yksinäinen, vaikka olisin yksin. En halua puhua tuntemattomille vieraille ihmisille! Enkä halua, että he alkavat väkisin jutella kanssani. Luojan kiitos kuulokkeista, tungen ne korviini vaikka en kuuntelisi mitään, että saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vika ole yksinäisessä ihmisessä, vaan muissa ihmistä jotka eivät välitä niistä.
Me suomalaiset emme ole mitään erityisen sosiaalista kansaa. Useimmille ihmissuhteiksi riittää oma perhe, läheiset sukulaiset sekä muutama ystävä. Koemme syyllisyyttä jo siitä, että emme ehdi riittävän usein pitämään yhteyttä edes tähän pienehköön porukkaan. Tämän vuoksi emme kaipaa yhtään suurempaa joukkoa ihmisiä, joille pitäisi ehtiä soittaa, ehtiä tavata tai muutoin pitää yhteyttä.
Joo, tästä syystä haaveilen pysyvästi ulkomaille muutosta, muissa maissa asuessani olen aina saanut ystäviä tai ainakin tuttuja, täällä en.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
Ehkä näin. En vain tiedä, mitä minun pitäisi tarjota ja millä tavalla sitä pitäisi tarjota. Olen hyvä kuuntelemaan ja tulen vaikka muuttoavuksi, jos on aikaa. Mitä muuta pitäisi tarjota? Hierontaa, pitopalvelua, sirkustemppuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vika ole yksinäisessä ihmisessä, vaan muissa ihmistä jotka eivät välitä niistä.
Me suomalaiset emme ole mitään erityisen sosiaalista kansaa. Useimmille ihmissuhteiksi riittää oma perhe, läheiset sukulaiset sekä muutama ystävä. Koemme syyllisyyttä jo siitä, että emme ehdi riittävän usein pitämään yhteyttä edes tähän pienehköön porukkaan. Tämän vuoksi emme kaipaa yhtään suurempaa joukkoa ihmisiä, joille pitäisi ehtiä soittaa, ehtiä tavata tai muutoin pitää yhteyttä.
Joo, tästä syystä haaveilen pysyvästi ulkomaille muutosta, muissa maissa asuessani olen aina saanut ystäviä tai ainakin tuttuja, täällä en.
Suosittelen. Itse en jaksaisi jatkuvaa ihmisten kanssa olemista vaan tarvitsen myös omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Tosi typerää settiä. On ihan helppo jutella tuntemattomille, mutta ei niistä kavereita silleen saa