Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tutkija yksinäisille: Katso silmiin ja pysy rauhallisena
22.02.2018 |
Sosiaalipsykologian ammattilaiset kehittävät parhaillaan työkirjaa, jonka ohjeiden avulla yksinäiset ihmiset voisivat päästä irti yksinäisyydestä.
– Ylitä itsesi, rohkaistu. Uskalla jutella vieraalle ihmiselle bussipysäkillä tai naapurille rappukäytävässä.
Tämä on sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Maria Rakkolaisen ensimmäinen neuvo, miten voi itse lievittää omaa yksinäisyyttään. Rakkolainen toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa, joka kehittää oma-apuohjelmaa yksinäisyydestä irtautumiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-10076674
Mitä mieltä yksinäiset olette jutusta? Minä itse en ole yksinäinen siksi, että olisin jotenkin liian ujo puhumaan ihmisille. Oletteko te?
Kommentit (72)
Mä luulen että se idea ei ollut että niistä naapureista saisi ystäviä, vaan että saisi harjoitusta vuorovaikutuksesta ja ehkä myönteisiä sosiaalisia kokemuksia. Mutta joo kyllähän toi kuulostaa tosi holhoavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa listasikin, että keskiverto suomalainen kokee riittäväksi perheen, lähisuvun ja muutamat ystävät.
Oma yksinäisyyteni alkoi, kun ei ollut enää perhettä eikä lähisukua. Muutamat hyvät ystävät elävät ruuhkavuosia - ollaan yhteydessä sen mitä ehditään- ja itse erkaannuin tuttavista surun keskellä, kun ei ollut voimaa pinnallisiin suhteisiin. En usko, että pelkät ystävyyssuhteet voivat koskaan paikata lähiomaisen tuomaa perusturvaa ja kokemusta kuulumisesta johonkin.
Töissä ja luottamustehtävissä pärjään hyvin ja olen ihan riittävän itsevarma ja puhun naapureidn kanssa ja arjen pienissä tilanteissa tuntemattominkien kanssa enkä juokse pakoon tai äkise.
Onkohan muissa maissa asiat paremmin? Olen miettinyt poismuuttoa Suomesta ennen kaikkea talven vuoksi, olisi plussaa jos jossain muualla ihmiset hengaisi muidenkin kuin oman perheensä kanssa.
Ei ole kahtiajakoa: Suomi vs. ulkomaa. Jokainen ulkomaa on oma "suomensa" omine ihmisineenn ja tapoineen.
Voit tulla täysin ulossuljetuksi tai nopeasti saat vähintään juttukavereita, yhteisöstä riippuen. Yleensä ulkomaalaisia (siis tässä tapauksessa suomalainen on se ulkkis) kohtaan tunnetaan uteliaisuutta ja kiinnostusta tai karsastetaan. Suomalaiset ovat myös maailmanlaajuisesti aika introvertteja ja vähemmän sosiaalisia kuin monessa muussa maassa. Jossakin päin kaikki valkoiset ovat yhtä kuin (ent.) sortajia ja/tai käveleviä lompakoita. Ei tarvi mennä Eurooppaa kauemmas.
Summa summarum: tuttavuuksia ja hyvänpäiväntuttuja saattaa olla helpompi löytää/kehittää kuin Suomessa, mutta ystävyyden solmiminen on aina pitkäkestoisempi prosessi. Tai sitten ei: minä tutustuin yhteen englantilaiseen ja ystävyys kehkeytyi kuin itsestään. Hän tosin sanoikin minulle suoraan, että tykkää sellaisista ihmisistä, jotka ovat "laatikon ulkopuolella". (Eli jollakin tapaa vähän erilainen/"erikoinen"). Tämmöisiä on harvassa. Useimmat karsastavat jollain tapaa massasta ja normista poikkeavia ihmisiä.
Parisuhteita muodostuu myös ehkä helpommin, mutta niiden kestävyys on vielä huonompi kuin omanmaalaisen kanssa.
Suomessa ihmiset ovat kumminkin keskenään samanlaisempia kuin suomalainen ja random ulkkis. Mutta jos olet Suomessa outo lintu (esim. "liian" avoin, puhelias persoonallinen), voi olla että sinut hyväksytään toisessa kulttuurissa paremmin.
Tuppisuu juro hissukka ei kyllä ystävysty missään.
Vierailija kirjoitti:
Ei näille lumihiutaleille kelpaa mikään neuvo, tietenkään.
Halutaan asioita joita oikeasti saa vaan parisuhteessa, ja sitten petytään kun kukaan ei ota yksinäistä maailman keskipisteeksi ja tukiprojektiksi.
Ihminen, jonka kanssa muilla on hyvä olo, ei jää yksin.
Minun yksinäisyyteni ei johdu ystävien puutteesta vaan perheen ja perheyhteyden puutteesta, joten ta-daa, ystävät eivät poista sitä yksinäisyyttä ja puutteellisuudentunnetta, vaikka hyviä ystäviä onkin ja uskon heidän ihan viihtyvän seurassani.
Vierailija kirjoitti:
Naapureiden kanssa on vuosia juteltu rappukäytävässä. Muutenkin tulee aina juteltua ihmisten kanssa ulkosalla.
Tutkijoille tiedoksi: Me yksinäiset olemme tavallisia ihmisiä. Yksinäisyys ei ole meidän omaa syytämme.
”Yksinäisyys ei ole meidän omaa syytämme”
?
Kenen sitten?
Täytyykö kaikkeen aina löytää joku syyllinen - mielellään te tai yhteiskunta ?
Ps. Itsekin olen yksinäinen muttei tulisi kyllä ketään muuta siitä syyllistää. Kenenkään muun ei ole myös mikään velvollisuus (saati että kykenisi) minun yksinäisyyttäni poistaa!
Vierailija kirjoitti:
Tosi typerää settiä. On ihan helppo jutella tuntemattomille, mutta ei niistä kavereita silleen saa
Jutteletko sitten useinkin? Itse ainakin tykkään siitä olosta, kun olen jutellut tuntemattoman kanssa. Loppupäivä on vähän parempi aina sen jälkeen. Kummallista suhtautua noin negatiivisesti niin positiiviseen asiaan. Sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeää ja av:lle kirjoittelu 10 tuntia päivässä ei täytä sitä tarvetta, mutta tuntemattoman ihmisen aito kohtaaminen edes parin minuutin ajan täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
jöö. ja sulle ja sun kavereille on tarjottava tekopyhä yhteiskunta jossa elätte kuin barbie nuket tyhmine ajatuksienne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapureiden kanssa on vuosia juteltu rappukäytävässä. Muutenkin tulee aina juteltua ihmisten kanssa ulkosalla.
Tutkijoille tiedoksi: Me yksinäiset olemme tavallisia ihmisiä. Yksinäisyys ei ole meidän omaa syytämme.
”Yksinäisyys ei ole meidän omaa syytämme”
?
Kenen sitten?
Täytyykö kaikkeen aina löytää joku syyllinen - mielellään te tai yhteiskunta ?
Ps. Itsekin olen yksinäinen muttei tulisi kyllä ketään muuta siitä syyllistää. Kenenkään muun ei ole myös mikään velvollisuus (saati että kykenisi) minun yksinäisyyttäni poistaa!
Se, ettei se ole hänen syynsä ei tee siitä sinun syytäsi. Voisiko ihan vaan "syyttää" elämäntilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin olen yksin, kun potisin loputonta päänsärkyä aina sen jälkeen kun kaverit ovat käyttäneet minua jätesäkkinään. Minä tuntuu olevan päivän sana. Ei huomata kysyä mitä toiselle kuuluu, saati kuunnella jos alat kertomaan.
Näinpä juuri. Tässä ketjussakin joku lausuu (muka) ylevän ajatuksen, että "ihminen jonka seurassa on hyvä olla, ei jää yksin.
No ei todellakaan! Hän on kaikkien sylkykuppi, korva ja syli. Hänet imetään kuiviin, eikä mitään anneta tilalle. Itse olen irrottautunut tämmöisistä minun lempeyteni ja positiivisuuteni hyväksikäyttäjistä. Siksi olen yksin. Tasapuolinen, rakentava ystävyys on ainoa oikea ystävyys: molempien pitää viihtyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen ääriekstrovertti. Tutustun helposti ihmisiin ja puhun ihan kenelle tahansa, mutta en saa luotua ystävyyssuhteita.
Miksi siitä ei makseta pallkkkaa. Muutoinhan mies on selkeesti homo jos ei kykene hoitamaan hommiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpäs sitten jos rohkaistut puhumaan muutaman sanan ja sinulle nauretaan päin naamaa tai kieltäydytään vastaamasta?
Olen yrittänyt välillä jotain jutustellla, esim. koulussa, työpaikalla jne. Vastauksena on joko kiusaantunut naurahdus tai täysi hiljaisuus. Ja puhun siis ihan normaaleja asioita, en ole alkanut utelemaan seksielämästä tai saarnaamaan jeesuksesta.
Esim. Miten loma meni. Minulle nauretaan ja pyöritellään silmiä. Hetken päästä joku muu kysyy saman ja hänelle kerrotaan kaikki.
N28
Mä olen tavannut 2 vierasta ihmistä elämäni aikana, joiden kanssa on juttu luistanut loistavasti. Toinen on mun entinen työkaveri ja toinen harrastuskaveri, jonka vaimo puuttui meidän ystävyyteen, koki sen uhkana. Sitten toki juttu luistaa esim. mun tyttären kanssa, mutta meillä onkin paljon käytännön asioita puhuttavana.
Ei ole helppoa, jos on vähänkään erikoinen persoona. Ja tapaan paljon erilaisia ihmisiä esim. töidenikin puolesta, että siitä ei ole kiinni. Olen aika juureton kylläkin, asunut monessa eri paikassa, ja joutunut luopumaan elämäni aikana monesta ystävästä etäisyyksienkin vuoksi. Ystävyys vaatii live-tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuo juttu oli ihan hyvä. Ei toki sovi nuo keinot kaikille, mutta joillekin joo.
Monet kirjoittivat, että ovat yksinäisiä, koska eivät kelpuuta kenen tahansa seuraa. Haluavat olla samalla aaltopituudella. Mutta eikö olisi kiva, jos olisi edes jotain seuraa? Joistain suhteista voi kehittyä aikaa myöten syvempiä ystävyyksiä.
Tämä juttu Niina Junttilan viime vuoden kirjasta oli myös hyvä: https://yle.fi/uutiset/3-10041099
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näille lumihiutaleille kelpaa mikään neuvo, tietenkään.
Halutaan asioita joita oikeasti saa vaan parisuhteessa, ja sitten petytään kun kukaan ei ota yksinäistä maailman keskipisteeksi ja tukiprojektiksi.
Ihminen, jonka kanssa muilla on hyvä olo, ei jää yksin.
Minun yksinäisyyteni ei johdu ystävien puutteesta vaan perheen ja perheyhteyden puutteesta, joten ta-daa, ystävät eivät poista sitä yksinäisyyttä ja puutteellisuudentunnetta, vaikka hyviä ystäviä onkin ja uskon heidän ihan viihtyvän seurassani.
Onneksi ymmärrät tuon, harva ymmärtää.
Siis yksinäisistä, joilla on usein sille halutulle ystävyydelle niin älyttömät vaatimukset, ettei niitä kukaan ystävä voi täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen ääriekstrovertti. Tutustun helposti ihmisiin ja puhun ihan kenelle tahansa, mutta en saa luotua ystävyyssuhteita.
Ääripäät jäävät yksin. Ääriekstrovertti puhua pälättää, mutta ei jaksa ottaa ottaa toista huomioon, eikä kuunnella. Ystävyys vaatii syvällisempää toisen ymmärrystä.
Painostava ja vaivautunut ilmapiiri tulee, kun ei kunnioiteta toisen rajoja.
Vähän hienosäätöä ja nöyryyttä peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin olen yksin, kun potisin loputonta päänsärkyä aina sen jälkeen kun kaverit ovat käyttäneet minua jätesäkkinään. Minä tuntuu olevan päivän sana. Ei huomata kysyä mitä toiselle kuuluu, saati kuunnella jos alat kertomaan.
Näinpä juuri. Tässä ketjussakin joku lausuu (muka) ylevän ajatuksen, että "ihminen jonka seurassa on hyvä olla, ei jää yksin.
No ei todellakaan! Hän on kaikkien sylkykuppi, korva ja syli. Hänet imetään kuiviin, eikä mitään anneta tilalle. Itse olen irrottautunut tämmöisistä minun lempeyteni ja positiivisuuteni hyväksikäyttäjistä. Siksi olen yksin. Tasapuolinen, rakentava ystävyys on ainoa oikea ystävyys: molempien pitää viihtyä!
No tietenkin, mutta ihminen jonka seurassa muilla on hyvä olla, voi valita seuransa ja heivata kaikki lokit mäkeen.
Olen yksinäinen kai siksi, ettei mulla varsinaisesti ole omaa persoonaa, kykyä heittäytyä edes kännissä, harvinaiset mielenkiinnon kohteet ja kaikenkaikkiaan vain vähän tarttumapintaa.
On mulla vielä ihmisiä joita kutsua kavereiksi mutta nekin hupenemassa yhteydenpidon puutteen vuoksi. Jos olen ainoa joka ehdottaa tapaamisia ja ne yleensä torjutaan kiireisiin vedoten tuntuu kyllä ettei seura kelpaa.
Onneksi on sentään sisko jonka kanssa melkein telepaattinen yhteys, ja josta ei helpolla pääse eroon.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ovat yksin siksi, koska heillä ei ole mitään tarjottavaa muille ihmisille.
Tai siksi, että muilla ei ole meille tarjota sitä mitä haluamme.
Alue: Aihe vapaa
Kommenttisi oli mielestäni aika negatiiviseen sävyyn kirjoitettu, mutta silti totta. Monissa muissa maissa parisuhde on nro 1, koska se tuo juuri sen tuen ja turvan, jota ihminen tarvitsee. Ei pelkästään taloudellisessa mielessä vaan myös henkisessä mielessä. Näissä maissa ero on katastrofi, koska tärkein ja luotettavin ihminen, se, jolle voi puhua asiasta kuin asiasta ja joka seisoo rinnalla vaikeinakin aikoina, poistuu elämästä. Usein käy vielä niin, että puolison myötä katoaa ainakin osa pinnallisista hengailukavereistakin. Ystävät kyllä tukevat eronnutta, mutta tilanteen on tarkoitus olla vain väliaikainen. Ystävyyssuhteen ei ole tarkoitus korvata parisuhdetta pitkäksi aikaa. Uusi parisuhde pyritäänkin löytämään mahdollisimman pian sen jälkeen, kun pahimmasta on selvitty, eikä ystäviltä enää edellytetä tukea ja turvaa.