Mitä mieltä olet argumentista että kiusaaminen yms. kärsimys kasvattaa luonnetta?

Hölmö argumentti, ei vastaa todellisuutta. 

Idiootti argumentti. On aika nukkua!

Ei kasvata luonnetta sinällään, mutta jos kiusattu saa tarpeeksi tukea, hyviä neuvoja ja kiusaaminen ei jatku kovin kauaa, niin voi selvitä vahvempana ihmisenä ulos. Näin kävi lapselleni. Kiusaajille on odotettavissa ongelmia jossain vaiheessa. Lapseni pääsi heistä kokonaan eroon.

Paska argumenttihan tuo on, mutta kätevä tapa perustella miksi yhteiskunnallisille ongelmille ei tarvitse tehdä mitään... "Kärsimys kasvattaa!"

Onneksi en ole ikinä kuullut moista perustelua, niin typerä se on. Onko oikeasti joku muka noin sanonut?

Kiusaamisesta jää epäluulo ihmisiin, se ei ole hyvä asia!

Tuohan ei edes pidä paikkaansa.

Vaikeuksista vahvistuneista tulee sankaritarinoista syystäkin: he ovat poikkeuksia.

Jos todella haluaa vahvistaa muita, niin silloin pyrkisi kehittämään muiden itsetuntoa, sillä hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen on vahva.

Kiusaaminen ja kärsimyksen aiheuttaminen muille ei taida myöskään kasvattaa sitä omaa luonnetta...

Kaksipiippuinen juttu. Kyllä esim. kiusaamien ja muut traumaattiset asiat ovat aina kolhuja mielenterveydelle tai vähintäänkin itsetunnolle. Ehkä tuo "voittajafiilis" ja "voimaantuminen" ovat seurausta siitä jos / kun näistä asioista selviytyy pois? Vieläpä elossa ja toimintakykyisenä.

Näkisin omalla kohdallani, että olen aivan kiistatta menettänyt asioita ja mahdollisuuksia, mutta tilallekin on toki tullut jotain: jonkinlainen kypsyys ja kyky ymmärtää syvemmin ja laajemmin elämää ja ihmisyyttä. En osaa ottaa kantaa, kumpi painaa vaa'assa enemmän. Menetetyt sosiaaliset taidot ja kepeä huolettomuus vaiko nämä saadut elämänviisaudet.

Vierailija kirjoitti:

Ei kasvata luonnetta sinällään, mutta jos kiusattu saa tarpeeksi tukea, hyviä neuvoja ja kiusaaminen ei jatku kovin kauaa, niin voi selvitä vahvempana ihmisenä ulos. Näin kävi lapselleni. Kiusaajille on odotettavissa ongelmia jossain vaiheessa. Lapseni pääsi heistä kokonaan eroon.

"Nyt on sitten tsernobilit selitetty"

Minua ei ole jäänyt traumatisoimaan sellaiset tilanteet joissa joku on vaikka lyönyt minua, mutta sitten pyytänyt anteeksi, tai opettaja/muu aikuinen on puuttunut tilanteeseen ja todennut sen olevan väärin.

Sen sijaan kaikki tilanteet joihin liittyy kaksinkertainen vääryys, ovat jääneet katkeroittamaan. Jos minua on lyöty, huoriteltu, potkittu tai rikottu tavaroitani, ja sitten aikuinen on sanonut että älä ole kielikello, anna jo olla, ole reippaampi, mitä siinä itket, niin kyllä kaihertaa.

Kolminkertainen vääryys on se jos uskallan kertoa jollekin, että tuollainen tilanne oli lapsena että väkivaltaa kokeneena sain aikuiselta märän rätin kasvoilleni, ja kuulija mitätöi traumani sanomalla, että anna olla ja päästä irti.

Kiusaaminen voi kasvattaa luonnetta, jos kiusattu nousee kiusaajansa vastaan, silmän tasalle kiusaajan kanssa.  En tiedä pystyykö kukaan kiusattu siihen yksin. Silloin kiusaaminen on tuhoava voima. Tietysti voi aikuisena päästä esim. koulukiusaamisen yli, jos suree pahat kokemukset pois ja jättää ne sitten taakseen. 

Vastoinkäymiset tai "kärsimykset" (joka on aika laaja käsite) kasvattavat ainakin viisautta kun ne voittaa. Uhriutuminen tai tasaisen laimea elämä ilman sen kummempia kärsimyksiä kuin ilojakaan ei kasvata yhtään mitään. 

Nahistelu voi kasvattaa luonnetta, jos siinä suhteet lujittuu, ja välillä nuollaan kaverinkin naama. Niin kuin koiranpennut pureskelee toisiaan, ja sitten loppuu leikki jos menet hölmönä puremaan liian lujaa.

Tämähän ei sitten normaalikoulukiusaaamiseen taas rinnastu mitenkään. Pitää olla tosi hyvät opettajat ja luokkayhteisö, että touhu pysyy nahisteluna eikä mene sadismin puolelle.

Oman pojan luokassa tuntuu näin olevan, kaikeksi ihmeeksi. Eskariopettajalle lähtee meiltä suuret kiitokset. Se tunnetaitokasvatus tuntuu toimineen, pojat vielä ekaluokkalaisinakin puhuvat keskenään ihan filosofeina edelleen siitä, mikä on reilua ja mikä ei, ja miksi. Jos kaveri suuttuu, poika soittaa illalla ja kysyy, vieläkö se on vihainen.

Koulussa on paljon ongelmia, jotka tulevat suoraan siitä, että se on lastensäilytyslaitos. Ja sitten kuitenkin, jos kaikki toimii edes jotenkuten, siellä oppii tulemaan tosi monenlaisten tyyppien kanssa toimeen ja saattaa oppia jopa vaikuttamaan ilmapiiriin. Tai ainakin oppii sitä, miten erilaiset aikuiset toimivat paineen alla...

Minua näkyy kiusaava puoliso kyllä vahvistavan. Mutta johtuneeko siitä, että olen aiemmin ripustautunut edelliseen mieheen, ja nyt kun olen päättänyt pärjätä tämän kanssa vaikka väkisin, niin näen läpi hänen touhujensa enkä anna periksi huonolle kohtelulle, niin kuin edellisessä suhteessa tein ja aloin väistellä ja masentua. Hintana on silti se, että se korvienvälinen punttitreeni ehkä vahvistaa, mutta se syö sitten myös aivan liikaa voimavaroja ja aikaa, niinkuin urheilu yleensäkin. Että kun sitä voisi olla tekemässä jotain järkevääkin sen sijaan, että vääntää kättä kaiket päivät ihmisen kanssa, joka mieluummin ottaa polttomerkin otsaan kuin pyytää anteeksi mitään koskaan.

Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa. Tämä vanha sanonta osuu tässaä asiassa nappiin.

Sellainen, joka on pahoittanut mielensä lapsuuden leikeissä ja kokenut vastoinkäymisiä on vahvempi kohtaamaan elämän kolhuja myös aikuisena. Herkät, itksekelevät lumihiutaleet ovat juuri niitä joiden elämä on sujunut ilman hankaluuksia ja ovat aina saanet kaiken mitä ovat kehdanneet sormellaan näyttää.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset eivät kasvata luonnetta ainakaan hyvään suuntaan. Kiusaaminen tuottaa aina katkeruutta. 

Sen sijaan toisenlaiset kärsimykset -- esim. vakava sairastuminen -- jossain tilanteessa voikin pysäyttää miettimään elämänarvoja ja näin toimia ihmistä kasvattavana asiana. 

Niin kenen luonnetta se kasvattaa? Sen kiusaajan?

Kasvattaahan se, itsetuntoa maan rakoon ja ahdistuneisuutta, surua ja arvottomuuden tunnetta. Se että nimitellään "lumihiutaleeksi", käsketään "reipastua" ja laittaa kiusaajille "luu kurkkuun" osoittaa vain kommentoijan omaa täydellistä ymmärryksen ja tilannetajun puutetta. Kiusaamisen lopettamista EI voi sälyttää kiusatun vastuulle.

Ei pidä paikaansa