Lue keskustelun säännöt.
Onko ystäväni sairastumassa psykoosiin?
10.02.2018 |
Hän on siis kaikilla mittapuilla erittäin normaali, tasapainoinen ja järkevä akateeminen työssä käyvä kolmikymppinen nainen. Ollaan tunnettu lapsesta saakka ja ollaan hyvin läheisiä. Kummallakaan ei ole lapsia, ja ystäväni ei myöskään ole seurustellut muutamaan vuoteen. Tavattiin eilen hänen luonaan, syötiin ja juotiin vähän viiniä ja katseltiin leffaa. Hän oli muuten ihan normaali, mutta totesi alkuillasta verhoja kiinni vetäessään, että hän on alkanut sulkea verhot heti hämärän tuntua, kun on useamman kerran huomannut, että joku kyttää ikkunan takana. Hän asuu kerrostalon viidennessä kerroksessa, eikä vastapäätä ole muita korkeita taloja! Naurahdin, että mitä ihmettä puhut, täällä viidennessä kerroksessako? Hän selitti jotenkin, ettei tietenkään kukaan voi suoraan ikkunan takana olla, mutta joku on kuitenkin usein kytännyt jossain. Kyselin tosi tarkkaan että missä, kadullako, mistä tietää, missä on nähnyt kyttääjän jne. mutta en saanut selkeää vastausta. Joskus oli joku kuulemma kävellyt tai seissyt jossain alhaalla kadulla ja joskus oli kuulunut kopinaa ikkunan takana, mutta ei osannut vastata selkeästi, kun kysyin, epäileekö jonkun esim. heitelleen kiviä ikkunaan. Hän ei vaikuttanut mitenkään erityisen pelokkaalta, vaan ennemmin tuntui vähän kiusaantuvan kyselyistäni ja vaihtoi puheenaihetta. Loppuilta meni täysin normaalisti, eikä mikään muu hänen käytöksessään viitannut vainoharhaisuuteen.
Tästä tapahtumasta muistui kuitenkin mieleeni, että syksyllä hän mainitsi seinäänsä ilmestyneestä halkeamasta, joka oli vain sellainen mitättömän pieni naarmu, että hän aikoo maalata sen piiloon kun on aika inhottavaa että sellainen halkeama on seinässä, jonka takana asuu ihan tuntematon ihminen. Ihmettelin silloikin, että mitä merkitystä sillä on, kuka seinän takana asuu. Kyseessähän on kivitalo, ja halkeama tuskin oli sen syvemmällä kuin maalipinnassa. Sitäpaitsi hän itsekin ajatteli ongelman ratkeavan pelkällä maalaamisella. Hän sitten tosiaan maalasikin kaikki seinänsä, mutta ne olivat kyllä muutenkin vähän epäsiistit ja ruman väriset aiemmin, joten halkeama ei ollut ainoa syy maalaamiselle. Eilen minun oli sitten pakko kysyä tuosta halkeamasta, mutta luulen, että ystäväni arvasi minun kyselevän siksi, että hän oli hetkeä aiemmin puhunut kyttääjästä. Hän totesi vähän närkästyneen oloisena, että eihän sitä halkeamaa ole sen jälkeen ollut, kun hän seinät syksyllä maalasi. Ja vaihtoi puheenaihetta.
Ei nämä jutut näin kirjoitettuna kovin kummallisilta tunnu, mutta mielestäni tällaiset ajatukset poikkeavat tosi vahvasti ystäväni normaalista ajattelusta. Mistä voisi olla kyse?
Kommentit (67)
Jatkan vielä, etä nyt hän on riesa. Täysin sekaisin ja syyttä myös minu kaikesta hullusta. Hän on aika aggressiivinen, kun syyttää mua. Pelkään häntä. Pelkään, että tulee oven taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap jatkaa: Muistin vielä, että jouluna ystäväni puhui aika huolestuneen olisena siitä, miten ei ehkä olisi järkevää lähettää joulukortteja, kun postissa on jouluisin niin paljon kausityöntekijöitä, ja osa korteista päätyy vääriin osoitteisiin. Oli tästä syystä kehottanut vanhempiaankin olemaan lähettämättä kortteja.
Stressi, burn-out, joku kokemus josta ei ole maininnut laukaiseva tekija?
En osaa psyykosista sanoa, mutta olen esim. piilotellut puukkoja kun olen pelännyt kämppään murtautuvaa yöllistä murhaajaa, ja ahdistunut parvekkeen eteen pysäköidystä autosta. Luulin, että kyttää juuri minua ja tulee murhaamaan minut.
Sain lääkkeet määrittämättömään masennukseen, joka sisältää paniikkikohtauksia. On auttanut. Jotkut ovat yllättyneet diagnoosistani, kun ei kuulemma ole päällepäin näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Itselläni oli aivan sama kaltainen ystävä (asuu viidennessä kerroksessa, iltaisin verhot kiinni, jne.) Alkoi kuvitella, että tahdon hänelle pahaa. Välit viileni tämän seurauksena.
Entinen työkaverini sairastui muutama vuosi sitten psykoosiin, ja ensimmäiset oireet olivat juuri tuollaisia. Pelkäsi, että tietokone on hakkeroitu ja asunnossa käydään ym. En tiedä, kuinka pahoiksi oireet lopulta menivät, ennen kuin joutui joksikin aikaa suljetulle osastolle ja sai kuulemma sähköhoitoakin. Nykyään on taas päällisin puolin ainakin normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko joku trauma esim. ahdistelu taustalla?
Kyllä voi olla trauma taustalla. Hankala hoitaa, jos ei ota apua vastaan (terapeutit omasta mielestä epäasiallisia, jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan ystäväni kanssa niin läheisiä, että vaikea kuvitella, että hänellä olisi sellaista traumaa taustalla, josta en olisi mitään kuullut. Mutta onhan se mahdollista. Miten minun pitäisi toimia, kun ystäväni selvästi ahdistuu, jos kyselen liikaa?
Ap.
Hei ap,
Minäkin olin tämän 5. kerroksessa asuvan ystäväni erittäin läheinen ystävä. Tiedän, että hän ei halunnut kertoa traumoistaan kaikille, edes läheisille ystäville. Sinun ystäväsi varmaan ahdistuu juuri siitä syystä, että ei halua kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä (8 ja 13), että minulla ei ole aavistustakaan, miten minun olisi pitänyt toimia.
Mä en voi sietää sitä ajatusta että joku näkee asuntooni sisään. Vaikka en juoksentele siellä alasti niin ajatus siitä että joku kyttää kun syön tai katson tv:tä ärsyttää. Tosin asuntoni on sellainen että joka puolella on taloja joista naapurit voi nähdä sisään. Ei siihen mitään kyttäämistä tarvita. Esim. jos naapuri polttaa tupakkia partsilla niin väkisinkin kattoo tai näkee sisään ellei nyt välttämättä halua kääntyä poispäin.
Unelma olisi asunto jonka ikkunan takana olisi vain metsää. Voisi aina pitää verhot auki eikä häiritsis yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi sietää sitä ajatusta että joku näkee asuntooni sisään. Vaikka en juoksentele siellä alasti niin ajatus siitä että joku kyttää kun syön tai katson tv:tä ärsyttää. Tosin asuntoni on sellainen että joka puolella on taloja joista naapurit voi nähdä sisään. Ei siihen mitään kyttäämistä tarvita. Esim. jos naapuri polttaa tupakkia partsilla niin väkisinkin kattoo tai näkee sisään ellei nyt välttämättä halua kääntyä poispäin.
Unelma olisi asunto jonka ikkunan takana olisi vain metsää. Voisi aina pitää verhot auki eikä häiritsis yhtään.
Mulla sama. En ajattele että joku varmasti kyttää minua mutta ajatus siitä että joku näkee sisään asuntoon on epämiellyttävä joten varsinkin talvella kun on valot päällä asunnossa ja kaikki näkyy ulos, pidän aina sälekaihtimet kiinni pimeän tultua. Talvella jo viiden jälkeen.
Tavallaan haluaisin kysyä joiltakin yhteisiltä tutuiltamme tai ystäväni perheenjäseniltä, ovatko he huomanneet hänessä outoa käytöstä. Mutta toisaalta en halua puhua hänestä selän takana, koska hän on itsekin äärimmäisen luotettava.
Ap.
Se vähä, mitä itsellä on kokemusta psykooseista, sanoo että voi olla sairastumassa tai sitten ei. Kun kuitenkin olet noin kauan ystäväsi tuntenut ja vielä läheisesti, niin mielestäni tunteesi siitä, että "jokin on vinossa" on sellainen, jota kannattaa kuunnella. Tulee siis mieleen, että silloin jokin luultavasti on vinossa. Se, onko kyseessä psykoosin esioireet vai jokin muu (mielenterveyden) häiriö, on sitten toinen juttu. Kannattaa ehkä varovasti kysellä kaverilta, miten hän esim. nukkuu tai muistella yhdessä vaikka jotain tapahtumaa lähiaikoina.
Oma ystäväni, joka sairastui psykoosiin (lääke-/diagnoosivirhe, eli SSRI-lääkitys maanis-depressiivisellä vei psykoosiin) alkoi myös käyttäytyä oudosti, juuri paljon pieniä merkkejä. Outoja, epätodellisia ja harhaisen oloisia käsityksiä ja kiinnostuksen kohteita/neurooseja. Häntä alkoivat kiehtoa kummalliset yksityiskohdat, kuten kännykän valot, hän ei enää nukkunut juuri lainkaan, keskustellessa tarinoiden juonenkulku oli kieliopillisesti järkevää, mutta logiikka ja tarinan koherenttius puuttui. Minä en osannut epäillä tilanteen olevan niin vakava, ennenkuin oli jo liian myöhäistä. Muistan kyllä sanoneeni, että jos olisin hän, vaatisin lääkkeen kirjoittanutta lääkäriä heti tekemään kiireellisen arvion lääkityksen alasajamisesta ja uuden etsimisestä.
Psykoosissa pitäisi myös aina olla periaatteessa jokin laukaiseva tekijä nykytilanteessa/sen välittömässä lähihistoriassa. Tunnistatko jotain sellaista muutosta ystäväsi elämässä, joka voisi laukaista psykoottista oireilua? Avun saannin kannalta on tärkeää, että peli saataisiin poikki mahdollisimman pian, sillä kun psykoosi lähtee vyörymään kunnolla, ihminen usein alkaa epäillä ja suhtautua vainoharhaisesti ja jopa vihamielisesti myös aivan lähimpiin ihmisiinsä. Usein vain pakkohoito voi silloin pelastaa ihmisen. Myös tämänhetkisen käsityksen mukaan jokainen psykoottinen episodi (eli jakso) herkistää ihmisen uusien synnylle sekä syventää niitä ja vaikeuttaa niistä toipumista. Eli psykoosin syvenemisen estäminen on äärimmäisen tärkeää.
En osaa itse oikein neuvoa enempää tässä, mutta minulla on todella hyviä kokemuksia avun hakemisesta neuvojen muodossa Suomen Mielenterveysseuran Kriisipuhelimesta. He osaavat antaa ammattilaisen neuvoja ja myös käytännön opastusta siihen, miten edetä tilanteessa. Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa sinne, jos et ole vielä ollut yhteydessä johonkin ammattiauttajien tahoon. Voimia ja ihanaa, että välität ystävästäsi! Sinun kaltaiset ihmiset ovat kultaakin kalliimpia!
Eikös verhot laiteta yleensä illalla kiinni? Muutenhan sitä on kuin akvaariossa.
Yks tuttu oli tommoinen nyt sillä on todettu skitsofrenia ja määrätty edunvalvoja.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan haluaisin kysyä joiltakin yhteisiltä tutuiltamme tai ystäväni perheenjäseniltä, ovatko he huomanneet hänessä outoa käytöstä. Mutta toisaalta en halua puhua hänestä selän takana, koska hän on itsekin äärimmäisen luotettava.
Ap.
Mielestäni tämä olisi hyvä idea. Jos olisin itse älynnyt puhua psykoosiin joutuneen kaverini tyttöystävän kanssa, olisi asia varmasti mennyt eteenpäin nopeammin. Ymmärrän, että luottamuksen säröily mietityttää, mutta ainakin itse jos olisin ystäväsi saappaissa, suhtautuisin asiaan siten, että parempi huolehtiva ystävä, kuin sellainen, joka on kohteliaisuudesta hiljaa ja jää odottaamaan mahdollisia ikävämpiä seurauksia. Ja asianhan voi koittaa ottaa puheeksi vähän arkipäiväiseen rupattelutyyliin "oon miettiny Maijaa viime aikoina, onkohan sillä jotenkin rankkaa, kun se on vähän ollut outo, eikä oikeen haluu puhuu mun kaa asiasta, ei oo sen tapaista?"
Voi olla. Mun kaverini sairastui psykoosiin ja tuollaisissa pikkujutuista se alkoi. Seuraavaksi alkoi ajatella, että joku kuuntelee hänen puhelintaan. Sitten oli kuunteluvehkeitä asunnossa jne. Puku hiljaa sekosi täysin. Nyt on sairaseläkkeelle. Ei syö lääkkeitä, kun epäilee sivuvaikutuksia.