Lue keskustelun säännöt.
Te ADD- ADHD- diagnosoidut kuinka usein näätte kavereita/ystäviä tms.?
27.01.2018 |
Itselläni on diagnosoitu ADD ja toisaalta olen aika sosiaalinen, siinä mielessä, että tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen. Mutta harvoin oikeastaan "ehdin" näkemään ketään.
Ennen lääkkeitä kaikki aika meni siihen, että piti olla tekemässä jotain mutta mitään ei saanut aikaiseksi.
Eli jos ajatuksissa oli jokin pienikin opiskeluhomma niin tätä voisin istua useamman päivän tekemäsä, vaikka oikeasti ehkä 1% ajasta oli tehokasta. Eli ihan hirveästi meni aikaa kaikkeen turhaan. Tämä sitten mm. ystävien tapaamisesta pois. Toisaalta viihdyn hyvin yksin.
Sitten taas lääkkeet aloitettuani voin olla niin keskittynyt opiskeluun, että huomaamatta voi mennä tunteja ja taas tämä on sitten niistä muista asioista pois.
Mietin että voiko tämä "erakkomaisuus" liittyä tähän diagnoosin, koska kuormitun helposti ja, jos mielen päällä on jotakin niin vaikea tällöin ajatella muuta vai onko tämä vain persoonakysymys?
Ennen opiskeluista, kun ei ollut näin paljon kotona hommaa niin olin kyllä enemmän menossa mutta nyt siis edes kaipaa sitä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Mikä noista add lääkkeistä on lähinnä amfetamiinia? Itsellä on 100% tämä sairaus ja elämä valuu hukkaan.
Amfetamiinin avulla pystyn lukemaan tuntikausia paikallani penkissä ja hoitamaan askareita. Muuten hommat vain siirtyvät ''seuraavaan päivään'' mikä ei kuitenkaan koskaan ole seuraava päivä.
Eli sua ei ole siis diagnosoitu. Mikään ADHD:n käytettävistä lääkkeistä ei kyllä ole amfetamiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla on ADD ja näen kavereitani oikeastaan kerran-pari vuodessa. Miesystävääni vähintään kerran vuodessa koulun lisäksi. Opiskelukavereille puhun jos sattuvat olemaan samoilla kursseilla, mutta muuten en. Viihdyn omillani ja ihmiset tuntuvat vievän liikaa energiaa, eikä siitä kaveraamisestakaan mitään tule kun olen omissa ajatuksissani koko ajan. Unohdan nopeasti mitä toinen tai minä itse olen juuri keskustelussa sanonut.
Mitään lääkitystä minulla ei tosin ole enkä sellaista kaipaa
Vastaan vaikka sain diagnoosiksi mbd, tämä oli ennen adhd-aikaa.
Tämä ei välttämättä johdu diagnoosista, mutta ystävyyssuhteiden muodostaminen on aina ollut vaikeaa minulle. En muista minulla lapsuudessa olleen yhtäään ystävää. Sosiaalinen isoveli auttoi. Meillä oli esim. yhteiset synttärit ja vieraita tuli aina liuta koska veljeni.
En ole onnistunut muodostamaan aikuisenakaan omia ihmissuhteita. Työkaverien kanssa ihan normaalit suhteet, mutta ei laajentunut vapaa-ajalle. En muista kuinka kauan siitä on kun olen viimeksi tehnyt jotain yhteistä toisen ihmisen kanssa vapaa-ajalla, no on tästä vuosia ainakin. Nyt kun isovanhemmat ja isä on kuollut niin kukaan ei enää soittele. Eli yksin olen, mutta yritän kuitenkin lähteä välillä kotoa muuhunkin kuin töihin. Eilen kävin uimassa.
Lapsena ja nuorena minulla oli valtava toisen ihmisen, kaverin kaipuu. Nykyisin olen hyväksynyt olemassa olevan tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä noista add lääkkeistä on lähinnä amfetamiinia? Itsellä on 100% tämä sairaus ja elämä valuu hukkaan.
Amfetamiinin avulla pystyn lukemaan tuntikausia paikallani penkissä ja hoitamaan askareita. Muuten hommat vain siirtyvät ''seuraavaan päivään'' mikä ei kuitenkaan koskaan ole seuraava päivä.
Eli sua ei ole siis diagnosoitu. Mikään ADHD:n käytettävistä lääkkeistä ei kyllä ole amfetamiinia.
Oletko ihan varma? Kuinka hyvin osaat kemiaa? Minut on haluttu diagsinoida lapsena, mutta pakenin testeistä. Olen melko varma, että minulla on add. Amfetamiini vaikuttaa minuun rauhoittavasti ja minun tekee mieli lukea ja mietiskellä eikä höseltää.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan vaikka sain diagnoosiksi mbd, tämä oli ennen adhd-aikaa.
Tämä ei välttämättä johdu diagnoosista, mutta ystävyyssuhteiden muodostaminen on aina ollut vaikeaa minulle. En muista minulla lapsuudessa olleen yhtäään ystävää. Sosiaalinen isoveli auttoi. Meillä oli esim. yhteiset synttärit ja vieraita tuli aina liuta koska veljeni.
En ole onnistunut muodostamaan aikuisenakaan omia ihmissuhteita. Työkaverien kanssa ihan normaalit suhteet, mutta ei laajentunut vapaa-ajalle. En muista kuinka kauan siitä on kun olen viimeksi tehnyt jotain yhteistä toisen ihmisen kanssa vapaa-ajalla, no on tästä vuosia ainakin. Nyt kun isovanhemmat ja isä on kuollut niin kukaan ei enää soittele. Eli yksin olen, mutta yritän kuitenkin lähteä välillä kotoa muuhunkin kuin töihin. Eilen kävin uimassa.Lapsena ja nuorena minulla oli valtava toisen ihmisen, kaverin kaipuu. Nykyisin olen hyväksynyt olemassa olevan tilanteen.
Harmillista. :( Toivottavasti löydät vielä aikuisena tuttavia, joista muodostuisi ystävyyssuhteita, jos itse näin haluat. Voihan sitä nykyään etsiä vaikka netistä! Itselläni ehkä vähän päinvastainen tilanne, että olen kyllä aina helposti tutustunut ihmisiin ja ystäviäkin aina ollut. Mutta nimenomaan siis se, että ei tunnu olevan ns. aikaa kenellekään, kun se oma "sähläys" vie niin paljon aikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADD ja näen kavereitani oikeastaan kerran-pari vuodessa. Miesystävääni vähintään kerran vuodessa koulun lisäksi. Opiskelukavereille puhun jos sattuvat olemaan samoilla kursseilla, mutta muuten en. Viihdyn omillani ja ihmiset tuntuvat vievän liikaa energiaa, eikä siitä kaveraamisestakaan mitään tule kun olen omissa ajatuksissani koko ajan. Unohdan nopeasti mitä toinen tai minä itse olen juuri keskustelussa sanonut.
Mitään lääkitystä minulla ei tosin ole enkä sellaista kaipaa
Itse koen olevani kuitenkin ihan läsnä, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Se oma aika on vain sellaista, joka vie paljon aikaa, kun mm. opiskeluihin menee kotona niin paljon aikaa, joten ei pysty edes miettimään mitään muuta. Siis opiskeluihin ei mene sinänsä paljon aikaa mutta se kaikki se kaaos siinä ympärillä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Minä en käytä mitään. Olen siis kokeillut amfetamiinia ja se teki olon normaaliksi ja aikaansaavaksi. Minulla on merkintä kannabiksesta nuoruuden hölmöilyn takia, mutta en näe miten se liittyisi tähän asiaan? Paljonko tämä maksaa yksityisellä noin? Jos yksi pieni merkintä nuoruudessa vaikuttaa koko loppuelämään niin mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jäädä sitten kotiin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Keskittymisen puuttuminen ei ole pelkästään ADHD/ADD:n oire, vaan on myös monissa muissa mielenterveydensairauksissa mukana. Kannattaa mennä sinne lääkäriin avoimin mielin ja yrittää myös muita mahdollisia hoitomuotoja.
Ja ei ADD lääkkeet ole sama, kuin huumeet mitä olet kokeillut. Huumeiden alaisena varmasti tuntuu, että on voittamaton supermies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Minä en käytä mitään. Olen siis kokeillut amfetamiinia ja se teki olon normaaliksi ja aikaansaavaksi. Minulla on merkintä kannabiksesta nuoruuden hölmöilyn takia, mutta en näe miten se liittyisi tähän asiaan? Paljonko tämä maksaa yksityisellä noin? Jos yksi pieni merkintä nuoruudessa vaikuttaa koko loppuelämään niin mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jäädä sitten kotiin yksin?
En osaa sanoa vaikuttaako yksi kokeilu. Rippuu varmasti missä tilanteessa tällä hetkellä olet ja mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla. Varmasti lääkärit ottavat toissaan, jos on jotakin mitä kohti pyrkii. Jos ei ole tavoitteena kuin saada lääkkeet ja jatkaa kotona oleilua niin tällöin ei ole varmaan järkeä edes mitään lääkkeitä hakea. Mutta kyllä noista asioista löytää tietoa, kun vähän etsii ja täälläkin on useita keskusteluja ollut ADHD:sta. Nyt tämä keskustelu meni alkuperäisestä aiheesta vähän sivuraiteille. :) Ap
Voin vastata tuohon alkuperäiseen kysymykseen! Ei, en tapaa ystäviä kovinkaan usein. Enemmän olen netin välityksellä, koska on helpompi väsymyksen yllättäessä sanoa menevänsä pois koneen luota. Näen ehkä kerran viikossa, tai harvemmin. Opiskelu ja muu ainakin minulla kuormittaa niin pahasti, etten yksinkertaisesti jaksa olla sosiaalinen. Minulla varsinkin ympäristö kuormittaa, kaikki äänet ja miten paljon ne vievät keskittymistä.-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Keskittymisen puuttuminen ei ole pelkästään ADHD/ADD:n oire, vaan on myös monissa muissa mielenterveydensairauksissa mukana. Kannattaa mennä sinne lääkäriin avoimin mielin ja yrittää myös muita mahdollisia hoitomuotoja.
Ja ei ADD lääkkeet ole sama, kuin huumeet mitä olet kokeillut. Huumeiden alaisena varmasti tuntuu, että on voittamaton supermies.
Äähh.. luulin, että voisimme käydä rakentavaa keskustelua, mutta tämä meni nyt taas tällaiseksi. Ne adhd/add lääkkeet on amfetamiinin johdannaisia = huumeita/lääkkeitä = drugs. Mä en sanonut mitään mistään supermiehistä vaan sanoin, että saan asiat hoidettua ja pystyn keskittymään. Miksi kenenkään ihmisen pitäisi yrittää mitään muita hoitomuotoja jos on tiedossa jo sairaus ja lääke siihen? Minä en ainakaan ole mikään koekaniini mihin voi pumpata eri lääkkeitä ja ''kokeilla''. Minä olen ihminen millä on arvokkuutta ja ylpeyttä. Tämä sun ajattelutapa on juuri se syy miksi olen aina pysynyt kaukana lääkäreistä. Mä suosittelen sulle perehtymään kemiaan ja add/adhd lääkkeisiin niin avautuu sulle vähän tämä lääkkeiden ja aivokemian mekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Jep, ei vieläkään todellakaan mitenkään helppoa ole lääkkeidenkään kanssa. Itse suoritin lukion ilman mitään lääkkeitä mutta yliopistossa ei enää pärjännytkään. Ap
Mun pojallani todettiin ADD ysillä ja lääkkeiden aloituksen jälkeen on tullut tosi paljon kavereita lisää ja poika on hyvinkin sosiaalinen nykyään. Lääkkeillä on ollut häneen aivan ihmeellinen vaikutus, koko elämä muuttui paljon paremmaksi. Kavereita näkee käytännössä joka päivä, ennen oli paljon yksin.
Mikä noista add lääkkeistä on lähinnä amfetamiinia? Itsellä on 100% tämä sairaus ja elämä valuu hukkaan.
Amfetamiinin avulla pystyn lukemaan tuntikausia paikallani penkissä ja hoitamaan askareita. Muuten hommat vain siirtyvät ''seuraavaan päivään'' mikä ei kuitenkaan koskaan ole seuraava päivä.