Lue keskustelun säännöt.
Te ADD- ADHD- diagnosoidut kuinka usein näätte kavereita/ystäviä tms.?
27.01.2018 |
Itselläni on diagnosoitu ADD ja toisaalta olen aika sosiaalinen, siinä mielessä, että tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen. Mutta harvoin oikeastaan "ehdin" näkemään ketään.
Ennen lääkkeitä kaikki aika meni siihen, että piti olla tekemässä jotain mutta mitään ei saanut aikaiseksi.
Eli jos ajatuksissa oli jokin pienikin opiskeluhomma niin tätä voisin istua useamman päivän tekemäsä, vaikka oikeasti ehkä 1% ajasta oli tehokasta. Eli ihan hirveästi meni aikaa kaikkeen turhaan. Tämä sitten mm. ystävien tapaamisesta pois. Toisaalta viihdyn hyvin yksin.
Sitten taas lääkkeet aloitettuani voin olla niin keskittynyt opiskeluun, että huomaamatta voi mennä tunteja ja taas tämä on sitten niistä muista asioista pois.
Mietin että voiko tämä "erakkomaisuus" liittyä tähän diagnoosin, koska kuormitun helposti ja, jos mielen päällä on jotakin niin vaikea tällöin ajatella muuta vai onko tämä vain persoonakysymys?
Ennen opiskeluista, kun ei ollut näin paljon kotona hommaa niin olin kyllä enemmän menossa mutta nyt siis edes kaipaa sitä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Minä en käytä mitään. Olen siis kokeillut amfetamiinia ja se teki olon normaaliksi ja aikaansaavaksi. Minulla on merkintä kannabiksesta nuoruuden hölmöilyn takia, mutta en näe miten se liittyisi tähän asiaan? Paljonko tämä maksaa yksityisellä noin? Jos yksi pieni merkintä nuoruudessa vaikuttaa koko loppuelämään niin mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jäädä sitten kotiin yksin?
En osaa sanoa vaikuttaako yksi kokeilu. Rippuu varmasti missä tilanteessa tällä hetkellä olet ja mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla. Varmasti lääkärit ottavat toissaan, jos on jotakin mitä kohti pyrkii. Jos ei ole tavoitteena kuin saada lääkkeet ja jatkaa kotona oleilua niin tällöin ei ole varmaan järkeä edes mitään lääkkeitä hakea. Mutta kyllä noista asioista löytää tietoa, kun vähän etsii ja täälläkin on useita keskusteluja ollut ADHD:sta. Nyt tämä keskustelu meni alkuperäisestä aiheesta vähän sivuraiteille. :) Ap
Ei ole mitään mitä kohti pyrkiä ennen kuin päässä on lääke mikä korjaa kemiallisen virheen. Mulla ei ole mitään haaveita tai unelmia, koska ne tuntuvat mahdottomilta toteuttaa. Mulla on avain, mutta se ei käy tähän lukkoon. Ymmärrätkö? Jos tämä ei ole add niin mikä sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Keskittymisen puuttuminen ei ole pelkästään ADHD/ADD:n oire, vaan on myös monissa muissa mielenterveydensairauksissa mukana. Kannattaa mennä sinne lääkäriin avoimin mielin ja yrittää myös muita mahdollisia hoitomuotoja.
Ja ei ADD lääkkeet ole sama, kuin huumeet mitä olet kokeillut. Huumeiden alaisena varmasti tuntuu, että on voittamaton supermies.
Äähh.. luulin, että voisimme käydä rakentavaa keskustelua, mutta tämä meni nyt taas tällaiseksi. Ne adhd/add lääkkeet on amfetamiinin johdannaisia = huumeita/lääkkeitä = drugs. Mä en sanonut mitään mistään supermiehistä vaan sanoin, että saan asiat hoidettua ja pystyn keskittymään. Miksi kenenkään ihmisen pitäisi yrittää mitään muita hoitomuotoja jos on tiedossa jo sairaus ja lääke siihen? Minä en ainakaan ole mikään koekaniini mihin voi pumpata eri lääkkeitä ja ''kokeilla''. Minä olen ihminen millä on arvokkuutta ja ylpeyttä. Tämä sun ajattelutapa on juuri se syy miksi olen aina pysynyt kaukana lääkäreistä. Mä suosittelen sulle perehtymään kemiaan ja add/adhd lääkkeisiin niin avautuu sulle vähän tämä lääkkeiden ja aivokemian mekanismi.
Mitä enemmän luen tekstiäsi sitä enemmän ymmärrän miksi lääkärit eivät ole suostuneet sinulle testejä tekemään. Kuulostat enemmänkin päihdeaineiden käyttäjältä joka yrittää saada pillereitä. Olet niin fiksahtanut juuri amfetamiiniin ja sen saamiseen, ettei tuo ole tervettä - eikä varsinkaan ADD/AHDH oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Minä en käytä mitään. Olen siis kokeillut amfetamiinia ja se teki olon normaaliksi ja aikaansaavaksi. Minulla on merkintä kannabiksesta nuoruuden hölmöilyn takia, mutta en näe miten se liittyisi tähän asiaan? Paljonko tämä maksaa yksityisellä noin? Jos yksi pieni merkintä nuoruudessa vaikuttaa koko loppuelämään niin mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jäädä sitten kotiin yksin?
En osaa sanoa vaikuttaako yksi kokeilu. Rippuu varmasti missä tilanteessa tällä hetkellä olet ja mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla. Varmasti lääkärit ottavat toissaan, jos on jotakin mitä kohti pyrkii. Jos ei ole tavoitteena kuin saada lääkkeet ja jatkaa kotona oleilua niin tällöin ei ole varmaan järkeä edes mitään lääkkeitä hakea. Mutta kyllä noista asioista löytää tietoa, kun vähän etsii ja täälläkin on useita keskusteluja ollut ADHD:sta. Nyt tämä keskustelu meni alkuperäisestä aiheesta vähän sivuraiteille. :) Ap
Ei ole mitään mitä kohti pyrkiä ennen kuin päässä on lääke mikä korjaa kemiallisen virheen. Mulla ei ole mitään haaveita tai unelmia, koska ne tuntuvat mahdottomilta toteuttaa. Mulla on avain, mutta se ei käy tähän lukkoon. Ymmärrätkö? Jos tämä ei ole add niin mikä sitten on?
Kyllä itselläni oli ainakin paljonkin suunnitelmia ja tavoitteita mutta alisuoriuduin, enkä päässyt näihin tavoitteisiin ongelmieni takia. Hain apua, jotta pääsisin elämässäni eteenpäin ja kohti näitä tavoitteita.
Ap
Nyt kun luen näitä kuulostaa oireilta mitä miulla on.
Ei tosin ole diagnosoitu add vaan asperger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Minä en käytä mitään. Olen siis kokeillut amfetamiinia ja se teki olon normaaliksi ja aikaansaavaksi. Minulla on merkintä kannabiksesta nuoruuden hölmöilyn takia, mutta en näe miten se liittyisi tähän asiaan? Paljonko tämä maksaa yksityisellä noin? Jos yksi pieni merkintä nuoruudessa vaikuttaa koko loppuelämään niin mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jäädä sitten kotiin yksin?
En osaa sanoa vaikuttaako yksi kokeilu. Rippuu varmasti missä tilanteessa tällä hetkellä olet ja mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla. Varmasti lääkärit ottavat toissaan, jos on jotakin mitä kohti pyrkii. Jos ei ole tavoitteena kuin saada lääkkeet ja jatkaa kotona oleilua niin tällöin ei ole varmaan järkeä edes mitään lääkkeitä hakea. Mutta kyllä noista asioista löytää tietoa, kun vähän etsii ja täälläkin on useita keskusteluja ollut ADHD:sta. Nyt tämä keskustelu meni alkuperäisestä aiheesta vähän sivuraiteille. :) Ap
Ei ole mitään mitä kohti pyrkiä ennen kuin päässä on lääke mikä korjaa kemiallisen virheen. Mulla ei ole mitään haaveita tai unelmia, koska ne tuntuvat mahdottomilta toteuttaa. Mulla on avain, mutta se ei käy tähän lukkoon. Ymmärrätkö? Jos tämä ei ole add niin mikä sitten on?
Kyllä itselläni oli ainakin paljonkin suunnitelmia ja tavoitteita mutta alisuoriuduin, enkä päässyt näihin tavoitteisiin ongelmieni takia. Hain apua, jotta pääsisin elämässäni eteenpäin ja kohti näitä tavoitteita.
Ap
Sama täällä, haaveita oli todella paljon ja paljon mitä halusi tehdä, mutta pitkään en ymmärtänyt miksi en jaksanut niinkuin muut. Väsyin todella nopeasti varsinkin lukiessa ja asiat eivät tuntuneet jäävän päähän. Hain apua ja kokeilin monia hoitomuotoja ennen kuin edes ADD testeihin menin karkoittaakseen kaikki muut, mitkä olisivat voineet olla ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on melko varmasti ADD, en ole päässyt tk-lääkäreistä "läpi" kokeisiin. Tarvittaisi lähete sinne. Yrittävät säästää hulluna juuri niissä ja ymmärrän toki että lapset / nuoret siellä etusijalla.
Olen 33v ja yhä ainoa koulutukseni on peruskoulu, hädin tuskin sain sen aikanaan läpi. Kumppanit ja työpaikat vaihtuu, aloitan uusia juttuja, harrastuksia ja lopetan ne äkkiä. Olen kueltänyt eläimet itseltäni kun ne jää heitteille, se on karu totuus. Elämä on yhtä kohellusta, en saa mistään kiinni.
Minulla ei koskaan ole ollut yhtään ystävää, en kykene pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin. Päihteissä pystyn juttelemaan ihmisille esim. baarissa, en muuten. En koe saavani ihmisistä oikein mitään, energia vaan kuluu loppuun nopeasti kun yritän seurata kasvojen ilmeitä ja kuunnella mitä toinen sanoo, jostain syystä vaikea hahmottaa. Sitten olo on kuin märällä rätillä, kuiviin puristettu. Nyt vuosiin en ole käynyt baareissakaan, irtosuhteetkin olen saanut lopetettua. Lääkkeiden väärinkäytönkin olen saanut lopetettua, pystyn nukkumaan edes jonkin verran ilman rauhoittavia yms.
Vielä kun saisin alkoholin lopetettua! Yritän nykyiselle kumppanille joskus iltaisin jutella, joudun ottamaan pari lasia viiniä jotta pystyn keskittymään ja rentoutumaan. Nykyinen kumppani onneksi on epäsosiaalinen nörtti niin 99% ajasta jättää mut vaan rauhaan. Kiitos siitä hänelle.
Ehkä enemmänkin ADHD-piirteitä? Itselläni ainakin on pitkäaikainen kumppani ja pitkäaikaisia ihmissuhteita muutenkin. Enemmänkin oireenani on sellainen ADD:lle tyyppillinen jumittaminen. Ehkä kannattaa käydä juttelemassa jossakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun luen näitä kuulostaa oireilta mitä miulla on.
Ei tosin ole diagnosoitu add vaan asperger
Aspergerissa ja ADD:ssä on monia samoja oiremuotoja, siksi ammattilaisella tulee käydä testeissä eikä itse laittaa diagnoosit pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Keskittymisen puuttuminen ei ole pelkästään ADHD/ADD:n oire, vaan on myös monissa muissa mielenterveydensairauksissa mukana. Kannattaa mennä sinne lääkäriin avoimin mielin ja yrittää myös muita mahdollisia hoitomuotoja.
Ja ei ADD lääkkeet ole sama, kuin huumeet mitä olet kokeillut. Huumeiden alaisena varmasti tuntuu, että on voittamaton supermies.
Äähh.. luulin, että voisimme käydä rakentavaa keskustelua, mutta tämä meni nyt taas tällaiseksi. Ne adhd/add lääkkeet on amfetamiinin johdannaisia = huumeita/lääkkeitä = drugs. Mä en sanonut mitään mistään supermiehistä vaan sanoin, että saan asiat hoidettua ja pystyn keskittymään. Miksi kenenkään ihmisen pitäisi yrittää mitään muita hoitomuotoja jos on tiedossa jo sairaus ja lääke siihen? Minä en ainakaan ole mikään koekaniini mihin voi pumpata eri lääkkeitä ja ''kokeilla''. Minä olen ihminen millä on arvokkuutta ja ylpeyttä. Tämä sun ajattelutapa on juuri se syy miksi olen aina pysynyt kaukana lääkäreistä. Mä suosittelen sulle perehtymään kemiaan ja add/adhd lääkkeisiin niin avautuu sulle vähän tämä lääkkeiden ja aivokemian mekanismi.
Mitä enemmän luen tekstiäsi sitä enemmän ymmärrän miksi lääkärit eivät ole suostuneet sinulle testejä tekemään. Kuulostat enemmänkin päihdeaineiden käyttäjältä joka yrittää saada pillereitä. Olet niin fiksahtanut juuri amfetamiiniin ja sen saamiseen, ettei tuo ole tervettä - eikä varsinkaan ADD/AHDH oire.
Mulle on haluttu tehdä koulun toimesta 17v add testi ja minä kävin kerran niissä ja sitten en enää käynyt, koska pelkäsin tuolloin leimautimista ja tunsin häpeää itsestäni. Niin kuin minä sanoin niin en käytä edes alkoholia. En minä ole fiksahtanut amfetamiiniin minä vain tiedostan sen, että add/adhd lääkkeet ovat amfetamiinin johdannaisia jotka poistavat keskittymisvaikeudet ja aloitekyvyttömyyden. Miksi tuomitset minut kun et edes tunne minua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minä olen 27v ja minusta tulee samanlainen kuin sinusta. Mitään en pysty aloittamaan tai jos pystyn niin en pysty viemään loppuun asti. Edes parisuhdetta en pysty aloittamaan. Kun olen amfetamiinin vaikutuksen alaisena minulla on päässä ajatus, että voin opiskella ja tehdä mitä vain. Jopa normaali keskustelu ja sosialisoiminen onnistuu. Minäkään en käy lääkärissä, koska tiedän, että minua ei uskota. Varmaan se on sitten vietettävä koko loppuelämä yksin yksiössä. Minulla ei ole varaa lääkitä itseäni katukauppojen kalliilla amfetamiinilla mikä on kaikenlisäksi epäpuhdasta. En käytä alkoholia tai mitään huumeita.
Jos sulla on tiedoissa jotain huumemerkintöjä niin varmasti vaikeuttaa tilannetta. Jollei ole niin lopettaisin tämän käytön ja menisin yksityiselle selostamaan tilanteestasi. Toki se on kallista mutta siellä ainakin asiaanperehtyvät ottavat tosissaan. Ap
Minä en käytä mitään. Olen siis kokeillut amfetamiinia ja se teki olon normaaliksi ja aikaansaavaksi. Minulla on merkintä kannabiksesta nuoruuden hölmöilyn takia, mutta en näe miten se liittyisi tähän asiaan? Paljonko tämä maksaa yksityisellä noin? Jos yksi pieni merkintä nuoruudessa vaikuttaa koko loppuelämään niin mitä muuta vaihtoehtoa on kuin jäädä sitten kotiin yksin?
En osaa sanoa vaikuttaako yksi kokeilu. Rippuu varmasti missä tilanteessa tällä hetkellä olet ja mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla. Varmasti lääkärit ottavat toissaan, jos on jotakin mitä kohti pyrkii. Jos ei ole tavoitteena kuin saada lääkkeet ja jatkaa kotona oleilua niin tällöin ei ole varmaan järkeä edes mitään lääkkeitä hakea. Mutta kyllä noista asioista löytää tietoa, kun vähän etsii ja täälläkin on useita keskusteluja ollut ADHD:sta. Nyt tämä keskustelu meni alkuperäisestä aiheesta vähän sivuraiteille. :) Ap
Ei ole mitään mitä kohti pyrkiä ennen kuin päässä on lääke mikä korjaa kemiallisen virheen. Mulla ei ole mitään haaveita tai unelmia, koska ne tuntuvat mahdottomilta toteuttaa. Mulla on avain, mutta se ei käy tähän lukkoon. Ymmärrätkö? Jos tämä ei ole add niin mikä sitten on?
Kyllä itselläni oli ainakin paljonkin suunnitelmia ja tavoitteita mutta alisuoriuduin, enkä päässyt näihin tavoitteisiin ongelmieni takia. Hain apua, jotta pääsisin elämässäni eteenpäin ja kohti näitä tavoitteita.
Ap
No mulla oli aikaisemmin ihan sama tilanne kuin sulla kun vielä oli niitä haaveita. Alisuoriutumista ja jätin kaiken kesken mitä aloitin vaikka olisin halunnut suorittaa loppuun asti. Mä oon ollut niin monta vuotta yksin asunnossani, että mulla ei ole enää haaveita kun ei ole mitään kosketusta ulkomaailmaan tai ihmisiin. Mä en ole hakenut apua koskaan, koska olen aina tuntenut suurta häpeän tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. En ole edes tajunnut ajatella, että sekin liittyisi AD(H)D:hen. Olen vain ajatellut, että olen huono hoitamaan ihmissuhteita. Päivät vain menevät, no nyt on elämäntilanne pienen lapsen kanssa muutenkin... Mutta aina olen ollut jotenkin pihalla, miten saadaan ystäviä. Jotenkin ihmeesti niitäkin olen kyllä saanut, mutta huomaan miettiväni, onko niitä enää, kun ei juuri koskaan nähdä. Kokevatko ne, jotka itse koen edelleen ystäviksi vaikka ei ole viime aikoina nähty, mua enää mitenkään ystäväksi. Tai uskallanko pitää ystävänä uusia ihmisiä. Juuri se, että syntyisi joku henkilökohtaisempi suhde sen lisäksi, että näkee koulussa/töissä/harrastuksissa on ollut mulle aina mysteeri. Netin ja somen aikakaudella se on helpompaa sentään kuin lapsuudessani.
En ole varma, liittyykö tuo ystävyyssuhteiden solmimisen vaikeus AD(H)D:hen, mutta tuo yhteydenpidon vaikeus kuulostaisi kyllä sopivan siihen. En pysty oikein mihinkään säännölliseen toimintaan, tai se vaatii sellaista skarppaamista että opiskelun/työn lisäksi ei jaksa enää vapaa-ajalla. Sitten huomaa, että onkin vuosi hurahtanut siitä, kun näki jotain ystävää.
Lojaalinen, auttava, rehellinen, keskusteleva. MUTTA herkkänahkainen, liian suorapuheinen, alkoholin vaikutuksen alaisena jopa mahdoton. Nauruja, tappeluita. Muistamisia, unohtamisia. Kaikinpuolin impulsiivista. Hyvin hankalaa välillä. Oireet helpottuvat iän myötä kunhan pysyt poissa alkoholista ja päihteistä. Käytät adhd-lääkitystä ja käyt terapiassa, jotta et saa adhd:n ohella muita psykologiahäiriöitä jotka tuovat oman mausteensa soppaan. Yrittäkää pärjätä. Itselläni erittäin vaikeaa, mutta eipä voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Keskittymisen puuttuminen ei ole pelkästään ADHD/ADD:n oire, vaan on myös monissa muissa mielenterveydensairauksissa mukana. Kannattaa mennä sinne lääkäriin avoimin mielin ja yrittää myös muita mahdollisia hoitomuotoja.
Ja ei ADD lääkkeet ole sama, kuin huumeet mitä olet kokeillut. Huumeiden alaisena varmasti tuntuu, että on voittamaton supermies.
Äähh.. luulin, että voisimme käydä rakentavaa keskustelua, mutta tämä meni nyt taas tällaiseksi. Ne adhd/add lääkkeet on amfetamiinin johdannaisia = huumeita/lääkkeitä = drugs. Mä en sanonut mitään mistään supermiehistä vaan sanoin, että saan asiat hoidettua ja pystyn keskittymään. Miksi kenenkään ihmisen pitäisi yrittää mitään muita hoitomuotoja jos on tiedossa jo sairaus ja lääke siihen? Minä en ainakaan ole mikään koekaniini mihin voi pumpata eri lääkkeitä ja ''kokeilla''. Minä olen ihminen millä on arvokkuutta ja ylpeyttä. Tämä sun ajattelutapa on juuri se syy miksi olen aina pysynyt kaukana lääkäreistä. Mä suosittelen sulle perehtymään kemiaan ja add/adhd lääkkeisiin niin avautuu sulle vähän tämä lääkkeiden ja aivokemian mekanismi.
Mitä enemmän luen tekstiäsi sitä enemmän ymmärrän miksi lääkärit eivät ole suostuneet sinulle testejä tekemään. Kuulostat enemmänkin päihdeaineiden käyttäjältä joka yrittää saada pillereitä. Olet niin fiksahtanut juuri amfetamiiniin ja sen saamiseen, ettei tuo ole tervettä - eikä varsinkaan ADD/AHDH oire.
Minulle ei kyllä tullut. Itse asiassa ymmärrän häntä erittäin hyvin. Olen itse käynyt pitkän terapian, on meditaatiota ja vaikka sun mitä hoitokeinoja, mutta adhd:n ydinongelmiin se ei auttanut. Pitkän taistelun jälkeen pääsin tutkimuksiin, sain diagnoosin ja lääkkeet. Aiemmin repaleinen työura, pätkätyötä, burn outeja, lopetettuja kouluja. Nyt akateeminen ura. Jos lääkkeet vietäisiin nyt pois ja tietäisin, että ne on ainoat, joiden avulla pystyn esimerkiksi työelämään, olisin epätoivoinen ja hankkisin varmaan laitonta reittiä, vaikka en mikään päihdeongelmainen olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea teen kaikkipilalla kirjoitti:
Suomessa aikuisen on tosi vaikea saada tähän hoitoa tai lääkkeitä. Lähinnä laittomasti pitää lääkkeensä hankkia.
Tuo oireyhtymä saa huomaamaan sen että keskittyminen on elämässä tärkeä taito. Ilman sitä ei tule mistään paskaakaan. Itseltä puuttuu toisenasteen opinnot ja olen jo 47v. 13 kertaa olen aloittanut amikset, lukiot ja aina jää kesken. Myös lääkärireissut jäävät puolitiehen ja ei ole löytynyt lääkäriä joka uskoo minuun.
Kohdellaan lähinnä päihdeongelmaisena :(
Minulla diagnoosi ja lääkkeet tulivat aika nopeasti. Aika yksityiselle ja sieltä sain jo heti toisen käynnin jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ikää oli silloin 26v.
Ongelma voi sinulla olla myös jossain muualla, mutta olet itse päättänyt, että sinulla on ADD ettet selvästi edes osaa etsiä toista mahdollista syyllistä huonoon koulumenestykseen.
Eivätkä minullakaan opiskelut ole sen helpommin mennyt lääkkeitten kanssa. Yhä pitää hirveästi opiskella ja varata opiskeluun aikaan valtavia määriä.
Ei kyse ole siitä, että koulussa ei menisi hyvin kyse on siitä, että päästä puuttuu jokin juttu mikä estää yrittämisen ja keskittymisen opiskeluun vaikka tietää, että se halu on siellä sitä ei vain pysty käyttämään.
Keskittymisen puuttuminen ei ole pelkästään ADHD/ADD:n oire, vaan on myös monissa muissa mielenterveydensairauksissa mukana. Kannattaa mennä sinne lääkäriin avoimin mielin ja yrittää myös muita mahdollisia hoitomuotoja.
Ja ei ADD lääkkeet ole sama, kuin huumeet mitä olet kokeillut. Huumeiden alaisena varmasti tuntuu, että on voittamaton supermies.
Äähh.. luulin, että voisimme käydä rakentavaa keskustelua, mutta tämä meni nyt taas tällaiseksi. Ne adhd/add lääkkeet on amfetamiinin johdannaisia = huumeita/lääkkeitä = drugs. Mä en sanonut mitään mistään supermiehistä vaan sanoin, että saan asiat hoidettua ja pystyn keskittymään. Miksi kenenkään ihmisen pitäisi yrittää mitään muita hoitomuotoja jos on tiedossa jo sairaus ja lääke siihen? Minä en ainakaan ole mikään koekaniini mihin voi pumpata eri lääkkeitä ja ''kokeilla''. Minä olen ihminen millä on arvokkuutta ja ylpeyttä. Tämä sun ajattelutapa on juuri se syy miksi olen aina pysynyt kaukana lääkäreistä. Mä suosittelen sulle perehtymään kemiaan ja add/adhd lääkkeisiin niin avautuu sulle vähän tämä lääkkeiden ja aivokemian mekanismi.
Mitä enemmän luen tekstiäsi sitä enemmän ymmärrän miksi lääkärit eivät ole suostuneet sinulle testejä tekemään. Kuulostat enemmänkin päihdeaineiden käyttäjältä joka yrittää saada pillereitä. Olet niin fiksahtanut juuri amfetamiiniin ja sen saamiseen, ettei tuo ole tervettä - eikä varsinkaan ADD/AHDH oire.
Mulle on haluttu tehdä koulun toimesta 17v add testi ja minä kävin kerran niissä ja sitten en enää käynyt, koska pelkäsin tuolloin leimautimista ja tunsin häpeää itsestäni. Niin kuin minä sanoin niin en käytä edes alkoholia. En minä ole fiksahtanut amfetamiiniin minä vain tiedostan sen, että add/adhd lääkkeet ovat amfetamiinin johdannaisia jotka poistavat keskittymisvaikeudet ja aloitekyvyttömyyden. Miksi tuomitset minut kun et edes tunne minua?
Täytyy kommentoida. Itselläni ADHD ja lääkityksenä concerta. Olen kokeillut myös amfetamiinia ns. viihdekäytössä, ja siinä missä seuralaiseni selvästi olivat näitä voittamattomia supermiehiä, jotka puhuvat taukoamatta, itse vaan hiljenin ja rauhoituin. Eli vaikutus oli aikalailla päinvastainen. Ikään kuin muilla olisikin ollut ADHD ja minulla ei. Mitään kiksejä en kyseisestä aineesta saanut, joten kokeiluksi jäi.
Olen kiitollinen, että on kehitetty lääke, joka on nimenomaan amfetamiiniJOHDANNAINEN, eli se tasaa oloa juuri sopivasti ilman amfetamiinin huonoja vaikutuksia.
Minulla on melko varmasti ADD, en ole päässyt tk-lääkäreistä "läpi" kokeisiin. Tarvittaisi lähete sinne. Yrittävät säästää hulluna juuri niissä ja ymmärrän toki että lapset / nuoret siellä etusijalla.
Olen 33v ja yhä ainoa koulutukseni on peruskoulu, hädin tuskin sain sen aikanaan läpi. Kumppanit ja työpaikat vaihtuu, aloitan uusia juttuja, harrastuksia ja lopetan ne äkkiä. Olen kueltänyt eläimet itseltäni kun ne jää heitteille, se on karu totuus. Elämä on yhtä kohellusta, en saa mistään kiinni.
Minulla ei koskaan ole ollut yhtään ystävää, en kykene pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin. Päihteissä pystyn juttelemaan ihmisille esim. baarissa, en muuten. En koe saavani ihmisistä oikein mitään, energia vaan kuluu loppuun nopeasti kun yritän seurata kasvojen ilmeitä ja kuunnella mitä toinen sanoo, jostain syystä vaikea hahmottaa. Sitten olo on kuin märällä rätillä, kuiviin puristettu. Nyt vuosiin en ole käynyt baareissakaan, irtosuhteetkin olen saanut lopetettua. Lääkkeiden väärinkäytönkin olen saanut lopetettua, pystyn nukkumaan edes jonkin verran ilman rauhoittavia yms.
Vielä kun saisin alkoholin lopetettua! Yritän nykyiselle kumppanille joskus iltaisin jutella, joudun ottamaan pari lasia viiniä jotta pystyn keskittymään ja rentoutumaan. Nykyinen kumppani onneksi on epäsosiaalinen nörtti niin 99% ajasta jättää mut vaan rauhaan. Kiitos siitä hänelle.