Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Ai mun mies oli oikeassa kun oli hiljaa vai? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai mun mies oli oikeassa kun oli hiljaa vai? Ap
No ei vaan se veli.
Lapsettomilta tulee parhaat vinkit kasvatukseeen ja kortittomilta liikenteeseen.
Ei kannata ottaa kovin vakavasti kommentteja jotka tulee syyntakeettomilta.
No en kyllä alkaisi anoppia mollata, jos lankosi on typerä kusipää.
Eniten itse olisin kyllä tuossa vihainen miehelleni, kun ei saa suutaan auki selvässä asiassa. On kaksi eri asiaa kytätä lapsia liikaa ja valvoa noin pienten lasten tekemisiä. Vuoden ikäinen varsinkin on vielä täysin valvottava, mikä on jokaiselle pieniä lapsia tuntevalle päivänselvää.
Varaudu vaan paremmin seuraavalla kerralla. Opettele valmiiksi tämä lause: "sinä et ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään, joten pidä tyhmät neuvot omana tietonasi". Jos hän on niin moukka, että alkaa vielä inttää, niin sanot jotakin tällaista: "Täällä mummolassa ei ole lapsiturvallista enää, eikä tarvitse ollakaan, koska täällä ei asu pieniä lapsia. Täällä on lasten hyvin helppo loukata itseään tai rikkoa jotakin. Meidän lapset on niin pieniä ja väsyneenä leikkii turhan railakkaasti, joten heitä ON pakko vahtia".
Ja jos tuokaan ei riitä, otat lapset ja lähdet kotiin. "Kiitos anoppi hyvästä ateriasta, mutta en tullut tänne kuuntelemaan kohtuutonta arvostelua, joten lähden tästä kotiin."
Se 9 kk pikakurssi sun kohdalla ei sitten tuottanut tulosta. Kuuntele viisaampiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli ei ole koskaan viettänyt edes kokonaista tuntia lasteni kanssa, että pystyisi mihinkään kokemuspohjaan pohjaamaan neuvojaan. Siinä yhdessä tunnissakin kyllä jo selviäisi, että miksi ei kannata jättää näitä lapsia ihan kahdestaan keskenään. On varmasti ihanaa olla oikeassa ilman todellista vastuuta. Sitten jos ja kun jotain tapahtuu, ei voivottelu enää auta. Monia läheltäpiti tilanteita ja haavereita on sattunut meidän vanhempien lähellä ollessakin, saati sitten jos ei perään katso. Vituttaa. Mutta onneksi voin sanoa samaa tuossa kymmenen vuoden päästä kun omat lapset osaa jo olla rauhassa paikoillaan ja veli kenties vahtii omaa yksivuotiastaan. Älä viitsi hössöttää, juo nyt se kalja vaan rauhassa. Ei ne lapset rikki mene pienistä kolhuista 😂😂😂 Ai että. Sitä odotellessa. Ap
Joskus on hyvä, että on objektiivisia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mies oli kyllä oikeassa.
Ei toisten kodissa 1-vuotias voi puuhailla ilman valvontaa, sanoo kai sen normaali järkikin?
Kyllä omassa kodissani annan lasten leikkiä rauhassa, mutta esimerkiksi meidän mummoloissa laatikoissa on veitsiä, osa huonekaluista kaatuu heppoisasti, on johtoviritelmiä siellä sun täällä, vaarallisia aineita alakaapeissa. Tällainen omakin kotini oli ennen lapsia, ei siellä olisi voinut antaa edes 2-vuotiaan leikkiä ilman valvontaa.
Älytön ajatuskin, että noin pieni, joka on ehkä ihan vasta oppinut kävelemään, saisi touhuta vieraassa talossa miten mielii.
Mistä näitä hysteerisiä äitejä kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä totuus löytyy mielipiteidenne välimaastosta. Mieti tätä nyt tarkkaan ja hartaasti.
Vanha av-totuus: lapsettomat ovat parhaimpia perhe-elämän asiantuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se 9 kk pikakurssi sun kohdalla ei sitten tuottanut tulosta. Kuuntele viisaampiasi.
Sulla on varmaan paha olla. Etkö ole saanut hoitaa sukulaislapsia/lapsenlapsia, sun vinkkejä ei kuunnella tai sinun "elämänkokemusta" ei arvosteta jossain sukulaislapsiperheessä? Sinuun ei luoteta lasten kanssa?
Siis mietin vain millainen tarina löytyy tuollaisen kommentin takaa. Jo toinen ketju mistä luen tuon tänään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä hysteerisiä äitejä kasvaa?
AV:lla on kokoontumisajot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha av-totuus: lapsettomat ovat parhaimpia perhe-elämän asiantuntijoita.
Mun lapseton siskoni tietää kaiken mm. parhaista synnytystavoista, imetyksestä, lapsen nukkumisjärjestelyistä, hoidon aloitusiästä, vauvan kyvystä olla erossa äitistään (=siskoni kanssa siis vierastava puolivuotiaani olisi kuulemma pystynyt olemaan kokonaisen viikonlopun).
Joskus mietin, että olinkohan itsekin yhtä kaikkitietävä, mutta epäilen sen olevan enemmän luonnekysymys. Siskoni varmaan tietää kaikesta kaiken edelleen kun saa lapsia itsekin.
Sä joudut nyt samalla kasvamaan äitiyden täyteen mittaan ja näpäyttämään kaikkitietäviä sivullisia. Aika epeli veli, kyllä muakin vituttaisi, mutta tosiaan sanoisin, että hän ei nyt ymmärrä miten paljon näin pieniä lapsia pitää valvoa ja miksi. Sen jälkeen antaisin kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lainatakseni eräästä toisesta ketjusta linea "joopa, joo ojennatko rosollia?"
En ymmärrä miksi et itse voinut sanoa mitään vaan tulet nyt tänne valittamaan...turhaan miestäsi syytät kun itse olisi pitänyt saada suu auki.
Jos joku kirjoittaisi tänne aloituksen, jossa kertoisi vieraittensa antaneen 1- ja 4-vuotiaiden lastensa juoksennella vapaasti ympäriinsä ja todenneen, että pienet kolhut kuuluvat asiaan... eiköhän suurin osa kirjoittajista rientäisi kertomaan, että vieraassa paikassa lapsia pitää tietenkin pitää tarkasti silmällä.
Meillä nelivuotias osaa katsoa kyllä 1-vuotiasta jo paljonkin sillä silmällä, että tunnistaa vaaratilanteet.
Tuollainen, että sitoisi jotain naruja pienen kaulaan, on täysin poissuljettua.
En toki tarkoita, että vastuuta voi jättää 4-vuotiaalle, mutta kyllä 1-vuotias voi siskonsa kanssa olla näköpiiristäni poissa joitain aikoja.
Eli minun näkökulmastani vaikuttaa ylihysteeriseltä juosta joka sekunti lasten perässä. Se on sitten toinen juttu, että toisen perheen toimintatapoihin ei ole kohteliasta puuttua tuolla tavalla kuin miehen veli teki.
Vierailija kirjoitti:
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Joku ongelma sinulla on kun lapseton ihminen alkaa sinua ripittämään ja muut kuuntelevat. Itselläni neljä lasta. Kellään ei koskaan ole ollut aihetta kertoa minulle miten lapsia kasvatetaan. Ehkä siksi että lapseni ovat hyvin kasvatettuja. Ovat olleet edukseen myös joulupöydässä. Pieni lapsi jo tottuu siihen että kun ruokaillaan niin ruokaillaan. Pitkiä illallisia varten toinen vanhemmista poistuu lasten kanssa ruokapöydästä ennenkuin lasten riehuminen alkaa. Tuliko ruokailu sinulle täysin puskista? Tai se, että kun sinulla on pieniä lapsia niin se vaatii erityisjärjestelyjä? Et osannut hoitaa tilannetta mutta olisi tarvinnut sanoa kuinka hyvin osaat hoitaa tilanteen ja taputella hellästi poskelle. Get real,,,
No, mies oli kyllä oikeassa.