Muistithan kiittää lapsellesi lahjan antaneita?
Niin tai lapsi itse, jos on sen ikäinen.
Minua ei muistettu tai koettu tarpeelliseksi kiittää, kun 3-vuotiaalle kummilapselleni lähetin ja kyllä se mua harmittaa. Kysyin lapsen vanhemmilta mitä lapsi toivoo ja sen myös hänelle hommasin ja lähetin. Ei tullut edes mitään viestiä perille menosta, ei kiitosta, ei vaikka kuvaa iloisesta lapsesta uuden toivotun lahjansa kanssa. Meinasin laittaa itse viestiä kun mitään ei kuulunut ja kysyä oliko lahja varmasti oikea, mutta en laittanutkaan kun ajattelin ettei ole minun tehtäväni muistutella että hei annoin muksulle lahjan.
Näissä "lahjoista ei kiitetty" -jutuissa aina jotkut perustelee kiittämättömyyttä sillä, että ei sitä joulutohinoissa muista tai ei siinä joulua viettäessä halua alkaa laittamaan viestejä sinne tänne. No, se kiitos lahjasta -viestin kirjoittaminen ei kauaa aikaa vie ja useita vastaanottajia jos on niin lähettää vaikka sen saman sitten kaikille.
Kommentit (106)
Eihän nyt kummia tartte kiittää.
Sehän on pakettiautomaatti, eiks je?
Mutta valittaa saa, jos lahja on liian halpa tai muuten huono.
On pelkkää moukkamaisuutta olla kiittämättä lahjasta, vaikka lahja tai lahjan antaja ei mieluinen olisikaan.
Koskee sekä aikuisia että lapsia.
Esimerkki lähtee vanhemmista. Kiittäkää ja opettakaa lapsianne kiittämään lahjoista/ huomionosoituksista. Se on pieni vaiva. Kohteliaat käytöstavat kantavat läpi koko elämän.
En anna lahjoja kiitoksen toivosta joten en sitä odota.
Lahja-automaattivaikutelmaa lisää se, että nykyään kummilapsen synttäreiden lisäksi kutsuja tulee muidenkin perheen muksujen synttäreille, välimatkaa meillä on noin 200 km. Ennen ei tullut kutsuja muiden kuin kummilapsen synttäreille, kun juhliin kutsuttiin vain mummit, kummit ja tädit/sedät. No, onhan se kätevää kun kutsutaan vanhempien kavereitakin niin saa sitten kaikki lapsen toivomat lelut ja tarpeellista vaatetta ym. lahjoituksena, niin säästyy rahaa vasta ostetun omakotitalon lainanlyhennyksiin.
Alan viestitellä vasta tapaninpäivänä. Vanhastaan joulu vietettiin oman väen kesken kotona ja vasta tapanina lähdettiin kylille. Niinpä annan jouluna rauhan viesteiltäni ja kiittelen tapanina. (Toki jo paketin tullessa on kiitetty lahjasta, mutta silliin ei vielä voinut raportoida lahjansaajan reaktioista.)
Lahja ei ollut lähettämältäni listalta, joten sen takia en kiitä.
Vierailija kirjoitti:
Alan viestitellä vasta tapaninpäivänä. Vanhastaan joulu vietettiin oman väen kesken kotona ja vasta tapanina lähdettiin kylille. Niinpä annan jouluna rauhan viesteiltäni ja kiittelen tapanina. (Toki jo paketin tullessa on kiitetty lahjasta, mutta silliin ei vielä voinut raportoida lahjansaajan reaktioista.)
Siis 'silloin', ei *silliin...
Vierailija kirjoitti:
(Toki jo paketin tullessa on kiitetty lahjasta, mutta silliin ei vielä voinut raportoida lahjansaajan reaktioista.)
Siis 'silloin', ei *silliin...
Mä vähän aattelinkin, että mikähän app:i toi nyt on...
Enks kellään Joulupukin numeroa..!?
Vuoskymmeniä me lapseton pari ollaan lahjoja ostettu, mutta kiitosta on herunut vain muutaman kerran. Kummilapset eivät enää edes toivota hyvää Joulua eikä kukaan sukulainenkaan pidä yhteyttä. Mitä vikana, sitä me emme tiedä.
Kiittämätömyyttä ei voi puolustella eikä perustella millään, mutta mikä hätä tässä vielä on? On vasta Tapaninpäivä! Kiittää ehtii välipäivinä, uudenvuodentoivotusten yhteydessä tai loppiaisena.
On ihmisiä, joiden mielestä kesä loppuu juhannuspäivään ja joulu Tapaniin, mutta niin ei oikeasti ole.
Kyllä, isovanhempia kiitetty aattona ja kummeja kuvaviestillä tai livenä joulupäivänä. Lisäksi heti pakettien tullessa perille on laitettu kiitosviesti. Nyt lapset alkavat itsekin muistaa postia saadessaan sanoa, että soitan kohta ja kiitän (postittajaa). Vanhemmistahan tämä lähtee. Yksi kummilapsistamme muisti itse tekemällään joululahjalla, ja toki hänelle kiitosviestin heti laitoimme. Omat lapsemme lähettävät joka joulu pienet askartelut (jotakin pientä hyödyllistä) omille kummeilleen.
Kiittäminen toki kuuluu asiaan, mutta jos ap antoi lahjan tänä jouluna eikä viime vuonna, niin minusta hän on käsittämättömän hätäinen. Yleensä kiitokset olisi suotavaa lähettää kahden viikon sisällö lahjan saamisesta. Joululahjoista voi hyvin kiittää vielä loppiaisena.
Mutta onhan se harmittavaa, jos lähettää postissa lahjan, eikä koskaan saa edes tietoa siitä, tuliko lahja perille.
Just näin! 15 vuotta ostin kummilapselle lahjoja ja ikinä ei tenava kiittänyt. En koskaan enää suostu kummiksi.
Meillä on kiitetty, kun on tullut tieto paketista (varmuudeksi kiitos lähtenyt kaikille, joilta voisi olettaa, että paketti tulee). Sitten kiitetään,kun paketti on tullut. Seuraavan kerran kiitetään, kun lahjapaketti on esillä eli se postipaketti avattu, uudestaan lähtee kiitos, kun lahja on ojennettu saajalleen ja vielä kerran, kun lapsi on lahjapaketin avannut. Tosin jouluaattona meni tähän kiitostohinaan noin 4 tuntia, mutta ei olla kiittämättömiä.
Toisaalta: miten moneen kertaan siitä lahjasta oikein pitäisi kiittää? Kun tuntuu, että nykyään yksi kerta ei riitä.
No jos eivät vain ole ehtineet sulle vielä soitella, kun voi olla joulunaikaan muutenkin kiirettä? Oletko saanut itse heiltä lahjaa/korttia, muistitko kiittää siitä?
Itse olen kyllästynyt marttyyreihin jotka lattelevat lahoja ja kortteja postissa ja saavat myös itselleen ihan vastaavasti, sitten kiukuttelevat kun ei ole soitettu ja kiitetty, no helvetti soikoon, eikö voi vaikka itse ottaa luuria käteen ja soittaa, jos kokee sen niin tarpeelliseksi?
Ap on ruikuttava marttyyri.
Mun pitäis just soittaa yhdelle tällaiselle marttyyrille, ahdistaa jo valmiiksi kun tietää, ettei sieltä muuta tule kuin kiukuttelua ja "miksi et ole soittanut" jne. Vaikka yhtälailla hän on itsekkin soittamatta. Jos nyt valittaa, niin tämän jälkeen en enää soita, koskaan. Ihan ahdistaa soittaa ja tuntuu ettei haluaisi, viivyttelen puhelin nokan edessä ja yritän keksiä jotakin muuta mitä pitäisi tehdä.
Köyhistä lahjoista ei viitsi kiitellä.
Sama kokemus. Ei kiitä vanhemmat eivätkä opeta lapsiaankaan kiittämään.