Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera rikkaille vanhemmilleni, jotka ovat kohdelleet minua aina kuin köyhän perheen lasta. Nyt olen parikymppinen.
14.12.2017 |
Suoraan sanoen vituttaa kitkuttaa pienillä opintotuilla, ottaa velkaa ja yrittää löytää töitä henkensä pitimiksi samalla kun omat vanhemmat istuvat rahakirstujen päällä kuin mitkäkin Roope Ankat. En mä mitään yltäkylläisyyttä odota, mutta edes jotain helpotusta. Lapsena mulla oli oikeasti köyhemmät tavarat kuin aidosti köyhillä perheillä. Ikinä en saanut esim. aitoja merkkileluja vaan korkeintaan jotain halpiskopioita ja usein ei niitäkään. Lapsena olin jatkuvasti huolissani meidän rahatilanteesta. Teininä vasta tajusin vanhemmilla olevankin rahaa ja sitten he alkoivatkin perustella asiaa sillä, että jokaisen täytyy itse luoda omaisuutensa.
Esim. olen pitkään yrittänyt saada vanhempiani hankkimaan minulle asunnon, etten turhaan joutuisi hukkaamaan rahojani kalliisiin vuokriin. Ei, se ei tule kysymykseenkään heille. Heille se ei olisi raha eikä mikään. Lisäksi heillä on useita asuntoja, jotka ovat ostaneet ja joita vuokraavat muille. Minä en saa asua edes niissä, koska tahtovat ottaa oikeat vuokratulot vierailta ihmisiltä. Varmaan tähän vaan kaikki kommentoivat, että olen itsekäs nuori tyttö, mutta miettikää nyt tilannetta omalle kohdallenne. Eikö teistäkin tuntuisi jotenkin tosi epärakastetulta, kun omat vanhempanne eivät tahtoisi millään tapaa helpottaa elämääsi? Kaikki täytyy käydä vaikeamman kautta.
Vanhemmat eivät pyynnöistäni huolimatta ikinä kustantaneet minulle minkäänlaisia valmennuskursseja. Lukion arvosanat olisivat niiden avulla olleet varmasti paljon paremmat ja olisin päässyt yliopistoon ensiyrittämällä. Nyt jouduin yrittämään kolme kertaa. Ymmärrän, etteivät he tahdo syytää rahojaan mihinkään turhuuteen, mutta mielestäni pyytämäni asiat ovat enemmänkin kuin järkeviä. Lapsena tulin jopa kiusatuksi ainaisista ryysyvaatteistani ja surkeista leluista. Olen katkera siitä.
On sanomattakin selvää, ettei tämän vuoksi minua paljoa kiinnosta olla vanhempiini tekemisissä, koska he tahtovat minun vaan kärsivän mahdollisimman paljon eivätkä mitenkään tahdo auttaa minua. Onko muille yhtä pihejä ja ärsyttäviä vanhempia? Nytkin tässä työhakemuksia teen ja yritän samalla nyhertää opiskelujuttuja. Kaikki laskut ja muut stressaa älyttömästi. Vituttaa myös muiden ihmisten reaktiot, kun kuulevat vanhempieni ammateista. Isäni on pankinjohtaja ja äitini yhden ison yrityksen johtaja. Kaverit ja poikaystävä höhöttävät, että rikkaan perheen tyttö voikin tarjota, hehhee. Tällä rikkaan perheen tytöllä ei ole taskussa ainuttakaan ylimääräistä pennin pyörylää kuin mitä muillakaan opiskelijoilla.
Saisin helpommin töitäkin jos mulla olisi esimerkiksi ajokortti. Itselläni ei todellakaan ole varaa hankkia sitä, saati sitten autoa. Vanhemmilta on turha edes kysyä, eivät he maksa mitään.
Kommentit (399)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, on kyllä todella outoa ja törkeää. Huh huh.
Kuulostavatpa he vttumaisilta. Onko sulla sisaruksia, ja kohtelevatko he häntä/heitä samalla tavalla myös?
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
No on toi kohtuutonta jos varakkaat vanhemmat ei edes ajokorttia hommaa lapselleen. Pihiys on yhdenlainen sairaus sekin. Itsellä tämä näkyy esim siinä että miehen köyhät vanhemmat on raahanneet meille vuodesta toiseen ison säkin joululahjoja vaikka olemme koettaneet toppuutella, ja omilta vanhemmilta saadaan ison valituksen ja voivottelun jälkeen yksi lahja, vaikka rahaa olis kuinka paljon. En ole lahjojen perään mutta kyllä siinä jotenkin joulumieli menee itseltäkin, kun rakkaudella etsin kovalla kiertämisellä lahjan vanhemmille sillä vähällä rahalla mikä on käyttää, ja se todella vaatii jalkatyötä että toi onnistuu. Olis hirveän paljon helpompaa jos vois vaan kävellä lähimpään kauppaan ja valita jotain kivaa kun rahaa on niin että lampaat söis. Mutta tääkään ei vanhemmilta onnistu, jatkuva valitus miten rasittavaa on ostaa se yksi joululahja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna niiden pihdata rahojaan, sua odottaa vanhempana jackpot. Elleivät sitä ennen sekoa ja pistä niitä menemään. Minkä ikäisiä vanhempasi ovat?
No, he on ilmeisesti luonut uransa itse ja odottaa samaa sulta. Aika kylmiltä kyllä vanhempasi tuntuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöä odotellessa ;) Sitten kyllä helpottaa. Viimeistään.
Oisit omasta mielestäsi siis tarvinnut valmennuskursseja jo lukiossa? Okei, jotkut pitkän matikan preppauskurssit tai kesäyliopiston abikurssit tajuan. Mut ei sen nyt muuten pitäis niiiiin vaikeeta vielä siinä vaiheessa olla.
Mut ehkä vanhempasi haluavat säästää sulle tulevaisuuden varalle. He ovat vielä työikäisiä ja itsekin ehkä haluavat nauttia elämästä. Vuokrakämppään eivät halua sua, koska tuskin pyytäisivät sulta 800 euroa kuussa eli näin ollen sinuakin varten kertyisi vähemmän säästöä tulevaisuuteen kuin vuokralaisen avulla.
Toki tympeätä, jos lainkaan eivät voi avustaa, koska yleensä muutkin kuin raharikkaat vanhemmat avustavat tuossa vaiheessa. Vai etkö vai kertonut avustuksista?
Musta tuo vanhempiesi järkiperäinen toiminta on jollain tavalla ihan hienoa. Kun tässä katselee lähipiirissä rikkaita tenavia, niin mitä siitäkään oppii, jos kaikki tulee kuin kultalautasella? Suhteilla töihin, hienoja reissuja, autokoulut ja autot jne. Voivatko tällaiset ihmiset koskaan ymmärtää köyhälistöä ja senttien venyttämistä? Tuskinpa, vaan suoraan siirrytään äänestämään Kokoomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintöä odotellessa ;) Sitten kyllä helpottaa. Viimeistään.
Vanhemmat voi lahjoittaa kaiken jo eläessään Kodittomien kissojen yhdistykselle. Siihen lahjaan ei lapsi pääse väliin, vaikka yrittäisi.
Sellaiset vanhemmat minullakin on. Heidän vanhempansa tosin lykkäsivät lapsilleen (40-50-luvuilla syntyneille) mammonaa, ruuat, tontit ja mökit. Perinnöt kelpasivat myös. Ja kun ne oli saatu, ei heitä kiinnostanut pätkääkään seuraavat sukupolvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on täysin ymmärrettävää, että vanhempasi haluavat sinun oppivan ottamaan itse vastuuta elämästäsi ja toimeentulostasi. Olen nähnyt liian paljon tapauksia, joissa vanhempien kustantamaan elämään tottuneet nuoret eivät viitsi tehdä mitään eivätkä osaa käyttää rahaa järkevästi, kun ovat tottuneet siihen, että rahaa tulee vanhemmilta enemmän kuin tarpeeksi.
Se oli jo minustakin liioittelua, että vanhempasi eivät kustantaneet sinulle valmennuskurssia yliopiston pääsykokeisiin. Yksi valmennuskurssi olisi minusta ollut hyvin kohtuullinen ylioppilaslahja. Sen sijaan en ymmärrä lainkaan valitustasi siitä, että vanhempasi eivät osta sinulle asuntoa. Miksi huone opiskelijasolussa ei kelpaa? Ja miksi sinun pitää tehdä kauheasti töitä, vaikka saat opintotukea ja -lainaa. Ilmeisesti sinulla on ihan oikeasti tarvetta oppia kohtuutta rahankäytössä, jos et pysty elämään niillä ja kesätyöansioilla.
Itsellä ainakin tilanne vaimon kanssa:
-Anna rahaa => ei tee töitä ja istuu persellään päivät kotona skeidakasassa
-Älä anna rahaa => tekee töitä, viettää aktiivisempaa elämää
Ja siis nykyään en anna rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta varmasti luonteenkehityksen kannalta parempi, tämä vaikea vaihe on joskus ohi ja ikääkin karttuu eikä ole enää niin tunneriippuvainen vanhemmista. Monesti kai odotetaan että myös lapsenlapsille tulisi kustantaa kalliita juttuja. Ne, jotka ovat saaneet kaiken mahdollisen vanhemmiltaan, voivat kiukutella ja manipuloida häpeilemättä jatkossakin. Itsenäistyminen tapahtuu näin ollen paljon hitaammin, jos lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se oli jo minustakin liioittelua, että vanhempasi eivät kustantaneet sinulle valmennuskurssia yliopiston pääsykokeisiin. Yksi valmennuskurssi olisi minusta ollut hyvin kohtuullinen ylioppilaslahja.
Ap ei tosin puhunut valmennuskurssista yliopistoon, vaan valmennuskurssista lukioon/kirjoituksiin.
He ovat varsinaisia kitupiikkejä ja siksi heillä on niin paljon rahaa. Mutta tuo, etteivät maksa autokoulua sinulle, se on jo outoa. Kyllä sen verran pitäisi lapselle maksaa, vaikka kuinka haluaisi opettaa itselliseksi. Heillä on kyllä mennyt liiallisuuksiin tuo kitsaus. Muut kuin kitsaathan eivät normaalisti voi rikastua, paitsi jos on massiivisia perintöjä tai jotain vastaavaa. Eli terve kitsaus on ihan ok, mutta kertomasi perusteella ei enää ole järkevissä rajoissa.
Mun vanhemmat on perineet lapsettomia tätejä ja setiä ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, mutta onko sitä jaettu omille lapsille? No ei. Vanhukset istuvat mökissään rahoja laskemassa ja antavat mieluummin verokarhun ottaa perintöveronsa kuin antavat lapsilleen edes sen minkä saa verovapaasti antaa ilman lahjaveroa. Ne ovat päinvastoin aina olleet kateellisia omille lapsilleen jos vaikka on ostanut uuden asunnon vaikkakin velaksi jne. Kun siellä käy eivät edes kysy lasten asioita vaan alkaa pälpätys omista asioista. Tarvitseeko mainita että kuuluvat suuriin ikäluokkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä odotellessa ;) Sitten kyllä helpottaa. Viimeistään.
Vanhemmat voi lahjoittaa kaiken jo eläessään Kodittomien kissojen yhdistykselle. Siihen lahjaan ei lapsi pääse väliin, vaikka yrittäisi.
Kissoilleko varakkaat vanhemmat keräävät rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat rikkaita ja olen saanut ne luettelemasi preppauskurssit, yliopistopaikan ekalla yrittämällä, ilmaisen asunnon, matkoja jne. Palstan mukaan olen kultalusikka perseessä syntynyt mistään mitään tietämätön heitukka, joka kohtaa kamalan totuuden siinä vaiheessa, kun pitää mennä töihin ja itse tienata elantonsa. Rahaa en palstan mukaan osaa käyttää, tuhlata kyllä.
Kaveripiirini on samanlaisia kuin minä, joten en ole kenellekään rikkaan perheen tytär, me olemme kaikki varakkaista perheistä ja osaamme olla kiitollisia vanhemmilemme, jotka ovat tasanneet tietä. Mutta itse piti käydä lukio, itse lukea pääsykokeisiin ja itse mennä tentteihin, siellä ei kysytä, millä sijalla valtakunnan varallisuustilastoissa vanhemmat ovat.
Oon kateellinen sulle. Minusta noin vanhempien kuuluisi tehdäkin jos kerran varaa on. Mikä muka on parempi sijoituskohde kuin oman lapsensa tulevaisuus? Tietenkään mitään merkkilaukkuja ei tarvitse rikkaidenkaan vanhempien lapsilleen ostella minusta.
Mä en ole ikinä edes päässyt rikkaiden perheiden lasten kavereiksi, koska missä niihin olisin muka tutustunut. Mitään kallista ei saanut koskaan lapsena harrastaa, ei ollut mitään merkkivaatteita tai tavaroita kuten yleensä rikkaiden perheiden lapsilla on. Kaikkien silmissä olin köyhän perheen lapsi, koska näytin siltä. Varmaan olisin ollut vaan rikkaalta näyttäville lapsille kateellinen heidän saamistaan eduista. Enhän lapsena edes tajunnut omilla vanhemmillanikin olevan halutessaan varaa niihin. Teininä aloin tajuta ja se vaan lisäsi epäreiluuden tunnetta.
Olen ainut lapsi. Yritän yleensä olla miettimättä koko vanhempieni rahatilannetta. Se vaan on vaikeaa, kun he aina korostavat sitä jos ovat yhteydessä. Kyselevät, olenko saanut säästettyä rahaa ja saanut tienattua rahaa. Ihan kuin se määrittäisi ihmisen arvon. Leveilevät myös sijoituksillaan ja hankinnoillaan itselleen. Taas tuli osaa päräytettyä uusi asunto, joka pistetään vuokralle jne.
ap
Minäkin olen katkera keskituloisille vanhemmilleni jotka elivät kuin pienituloiset. Olisin varmasti itsevarmempi ihminen jos en olisi luonut mielikuvaa "köyhä" itsestäni.