Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunne voittaa rationaalisuuden, vaikka ”älyköt” muuta väittävät
25.11.2017 |
Kevyt ironinen hymy nousee aina huulilleni, kun joku korostaa omaa rationaalisuuttaan. Jos meiltä kysytään mikä on elämän tarkoitus, emme kykene antamaan vastausta, koska rationaalinen mielemme ei siihen kykene. Rationaalisuus sanoo, että millään ei pohjimmiltaan ole merkitystä. Ainakaan tähän asti kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että elämällä olisi objektiivista merkitystä. Subjektiivinen merkitys taas syntyy tunteesta. Mutta kun kuuntelemme tunteitamme, kaikki- siis aivan kaikki - tuntuu merkitykselliseltä. Ei ole olemassa pienintäkään asiaa, joka ei tuntuisi merkitykselliseltä.
Rationaalisuus häviää tunteelle myös siinä, että ilman tunnetta ei olisi rationaalisuutta. Ilman tunnetta meitä ei huvittaisi rationalisoida. Tunne vs järki -tennisottelu päättyisi suoraan kahdessa erässä - ihan rationaalisestikin ajateltuna.
Kommentit (52)
Näin on. Ihminen on eläin, jonka kaikkia toimia hallitsevat apinan perusvietit, vaikka kuinka kauniisiin sanoihin ne yritämme kääriä. Reviiri, soidin, signaalit, sosiaalinen arvojärjestys, vähän matkimista ja pikkuripaus oivaltamista, siinäpä ne olennaisimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteellako tämän keksit vai järjellä?
Tunteella keksin. Annoin järjelle mahdollisuuden ouolustautua, mutta nöyrästi se joutui häipymään takavasemmalle.
Ap
Aika ysäriä ajatella että tunne ja järki on erillisiä järjestelmiä.
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinpä. Jos tunne on, että mua sorrettiin, niin mua sorrettiin, jankkapa sortaja siitä ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.
Mutta eikö olisi aika kuollutta ja kylmää mitätöidä tunteensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan elä puhtaasti järjellä tai tunteella vaan jokainen on erilaatuinen sekoitus näitä kahta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.
Mutta eikö olisi aika kuollutta ja kylmää mitätöidä tunteensa?
Tai sanotaan vaikka vain sivuuttaa, jos mitätöidä on liian vahva ilmaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)
Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)
Ja sitäpaitsi: eikö lauseesi tulisi kuulua näin: "kyse on siitä, mitä tunnet, vai työntääkö joku sinulle tunteita päähän?"
Niinhän sulla pitäis lukea. Kyllä, joku voi työntää mulle tunteita päähän, todellakin. Raivostuttamalla mua elämäni ekat 18 vuotta. Minkä mä sille mahdoin?
Treeniä. Jos haluaa että järki alkaa voittaa kannattaa alkaa tehdä jotain missä saa aina kunnolla henkisesti "turpiinsa" jos ei ole toiminut rationaalisesti.
Mutta tunne syntyy eri komponenteista, kehon toiminta ja oma tulkinta. Jos elää niin ettei keho toimi ylikierroksilla on helpompi voittaa tunteensa. Elämäntavat vaikuttaa. Ja ikä.
Miten mä olisin ollut tuntematta sitä raivostumista? Miten edelleenkäön olen? Raivostumiseni oli täysin rationaalista, koska toiminta minua kohtaan oli väärin. Silti raivostumiseni haittaa vain minua muiden pikkupaskaihmisten syyllistäessä MINUA siitä. En hyväksy sitä.
Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!
Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Silloin tarvitaan apua jos ei itse pysty kääntämään ajatuksiaan. Yritä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka katsovat sinua myönteisesti, kehuvat sinun jotain puoliasi ja USKO jos he kehuvat. Vaikka se olisi äiti :)
Vierailija kirjoitti:
Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!
Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.
Loukkaajilla oli varmaan se tunne , että he toimivat oikein, vai mitä luulet, sinä, jolla ollut tooosi vaikea lapsuus?
Alue: Aihe vapaa
Tunteellako tämän keksit vai järjellä?